mies ei ole halunnut mua kahteen vuoteen ja nyt pim vaan kaiken pitäs muuttua...

["nainen"]

mies on ihan syystä ollut haluamatta, mulla on todella huonot hampaat hirveän hammaslääkäripelon vuoksi. ensin loppui suutelut, sitten seksi ja sitten kaikki läheisyys. mä ällötän mun miestä. olen näiden vuosien aikana useita kertoja valvonut öitä kipeän suuni kanssa, itkenyt ja kironnut pelkoani ja yrittänyt hakea apua. mies ei ole tukenut mua piirun vertaa.
mut on torjuttu kaksi vuotta, mun itsetunto on hampaiden ja miehen käytöksen takia aivan nollissa. mies kuulema rakastaa mua, mutta ei sano sitä, eikä osoita millään tavalla ja kun kaikki läheisyys on loppunu ollaan kun kämppäkaverit. olen elänyt 2 vuotta karmeassa puutteessa ja melkein pettänyt kahdesti miestäni, ajattelin, et "jos en sulle kelpaa niin jollekin muulle kyllä". mut ei mulla mitään suhdetta ole ollut enkä sitten loppujenlopuksi pettänytkään.

no, mun yksi ainoa ystävä tietää tän tilanteen kokonaisuudessaan ja on sivusta seurannut meidän elämää. hän oli varannut mulle keskusteluajan lääkäriin ja vei mut sinne ihan kylmänviileesti, luulin lähteväni shoppaileen.
sain lääkärille itkettyä valtavan kiven sydämeltä ja hän laittoin mulle lähetteen sairaalaan nukutushammashoitoon. olin niin helpottunut että itkin lähes viikon ja olin todella onnellinen ja kiitollinen mun ystävälle.

nyt sitten tää aika on ens viikon maanantaina ja mies on muuttunut siitä kun se aika tuli postitse. nyt on läheisyyttä ja halauksia, nyt mä taas KELPAAN kun mun suu korjataan.

mutta mä en tiedä haluanko enää mun miestä.

 

["Hammaspeikko"]

Hei! Onpa sulla ollut todella vaikeaa! Olin itse pienenä paljon hammaslääkärissä huonojen hampaiden vuoksi, ja pelko kasvoi niiden kokemusten jälkeen. Ei kuitenkaan noin pahasti kuin sinulla, joten voin vain kuvitella, miten vaikeaa sinulla on ollut!

Olet tullut torjutuksi, mutta yritä ymmärtää myös miestäsi. Eikö ole kuitenkin ihana asia, että hän ei ole sinua kokonaan hylännyt, sellaistakin tapahtuu, jos toista kohtaan ei tunne enää vetovoimaa jostakin syystä. Mielestäni sinun ja miehesi pitäisi lämmitellä suhdetta uudelleen pikku hiljaa, jutella, järjestää niitä "kynttiläillallisia", kosketella, olla sylikkäin, rentoutua. Anna itsellesi ja miehellesi mahdollisuus, te olette kuitenkin pari, ja jos ymmärsin oikein, rakkaus ei ole kadonnut. Olen varma, että ne tunteet leimahtavat uudelleen ja pian teillä on jo täysi vauhti päällä kuin vastarakastuneilla! Tsemppiä!

 

["nainen"]

mä oon niin kipeästi kaivannut näinä muutamana vuotena sitä ihmistä johon rakastuin, juttukaveria ja kainaloa, halauksia ja tukea. enkä saanut.
nyt kun mun suu laitetaan kuntoon kertalaakista ja mä taas kelpaan, niin mä en ole varma haluanko mä enää mun miestä kun en ole siltä saanut mitään näinä parina vuotena. mitään.

onko mun ajatusmaailma jotenkin kieroutunut?!

 

[bud]

Uskon tietäväni, miltä susta tuntuu.. mulla ei ole hampaissa vikaa tms.. mutta munkaan mies ei osaa olla tukena, kun on vaikeaa, mutta sitten taas kun "kaikki" on hyvin ja olen yksin selvinnyt, on kuin toinen ihminen ja kun mitään ei olisi tapahtunutkaan.

No nyt saat ne hampaat kuntoon, se on hieno juttu! itse miettisin sen jälkeen jopa eroa, sillä jos toinen on noin törkeä ollut, hylännyt, eikä ole tukenut. pärjäät varmasti yksinkin, kunnes löydät jonkun, jonka kanssa arvostatte toisianne.. tuli eteen mitä vaan.

 

[--k]

jotenkin tuttua jollain tapaa.
Meillä mies oli haluton vuoden, ja sinä aikana mulla kyllä itsetunto laski. Kaipasin läheisyyttä ja hellyyttä niin paljon, että mietin jo terapiaan menoa sen puutteen aiheuttaman masennuksen vuoksi.

Sitten kun mies yhtäkkiä alkoi taas kiinnostua minusta, ja tarjosi läheisyyttä, teki mieli vain tiuskaista "suksi v***uun!" (en kyllä niin tehnyt)

 

["Hammaspeikko"]

[QUOTE="nainen";23899360]mä oon niin kipeästi kaivannut näinä muutamana vuotena sitä ihmistä johon rakastuin, juttukaveria ja kainaloa, halauksia ja tukea. enkä saanut.
nyt kun mun suu laitetaan kuntoon kertalaakista ja mä taas kelpaan, niin mä en ole varma haluanko mä enää mun miestä kun en ole siltä saanut mitään näinä parina vuotena. mitään.

onko mun ajatusmaailma jotenkin kieroutunut?![/QUOTE]

No et ole kieroutunut! On ihan normaalia tuntea tuollaista, kun on tullut torjutuksi, se totta kai satuttaa! Jos kuitenkin rakastat miestäsi edelleen, minusta sinun kannattaisi antaa teille parina mahdollisuus! Jutelkaa, jutelkaa ja jakakaa tunteitanne! Miltä se tuntuu, kun mies koskettaa? Veikkaan, että sisimmässäsi pidät siitä kuitenkin. Rentoudu ja suo itsellesi tämä toistenne uudelleen löytämisen onni!

 

["nainen"]

kai mä oon katkeroitunut tän kahden vuoden aikana niin paljon, et mulla on päällimmäisenä ajatus siitä, miten mä hyväkroppaisena ja hyvähampaisena, ruskettuneena ja iloisena vietän kesäni enkä uhraa miehelle sekuntiakaan. vongatkoon ja kitukoon puutteessa, mä haluaisin et se kärsis yhtä paljon kun minä olen kärsinyt, mä haluaisin torjua sen niin että se itkee ja huutaa kun siihen sattuu.

ehei, en aio tehdä niin, mutta olen niin katkera ja pettynyt ja jotenkin... en tiedä...

kiitos teille vastauksistanne, lisää keskustelua ja pohdintaa aiheesta

 

[IhanaaMahtavaa]

niin... kaikki on taas ihanaa, kunnes tulee seuraava "hammaskriisi" elikkä siihen saat varautua, että tukea ja apua et mieheltäsi saa : /
paska ihmissuhde mun mielestä. miksi olette yhdessä?

 

["nainen"]

niin... kaikki on taas ihanaa, kunnes tulee seuraava "hammaskriisi" elikkä siihen saat varautua, että tukea ja apua et mieheltäsi saa : /
paska ihmissuhde mun mielestä. miksi olette yhdessä?

me ollaan selvitty talon rakentamisesta, miehen reissuhommista, mun opiskeluista ja rahattomuudesta, lapsen koliikista ja monesta muusta asiasta tiiminä. mutta tämä "hammaskriisi" on ensimmäinen ihan todellinen kriisi.

 

["Hammaspeikko"]

[QUOTE="nainen";23899458]kai mä oon katkeroitunut tän kahden vuoden aikana niin paljon, et mulla on päällimmäisenä ajatus siitä, miten mä hyväkroppaisena ja hyvähampaisena, ruskettuneena ja iloisena vietän kesäni enkä uhraa miehelle sekuntiakaan. vongatkoon ja kitukoon puutteessa, mä haluaisin et se kärsis yhtä paljon kun minä olen kärsinyt, mä haluaisin torjua sen niin että se itkee ja huutaa kun siihen sattuu.

ehei, en aio tehdä niin, mutta olen niin katkera ja pettynyt ja jotenkin... en tiedä...

kiitos teille vastauksistanne, lisää keskustelua ja pohdintaa aiheesta [/QUOTE]

No kun kerran ajattelet noin, miksi kannattaa sitten jatkaa yhdessä? Mitä sen jälkeen, kun olet laittanut hänet kärsimään, mitä odotat tapahtuvan?

 

["vieras"]

Miten huonossa kunnossa sun hampaat on? Mitä kaikkea sulle tullaan tekemään? Kysyy toinen joka tarvitsisi isompaa remonttia.

 

[dechs]

Jotenkin olin kuvitellut, että ulkonäkö on suht tärkeää kummallekin sukupuolelle. En minä jaksaisi katsella ihmistä, joka ei käy suihkussa, yhtään sen enempää kuin sellaista, joka ei huolehdi hampaistaan. Ei tuo miehen reaktio nyt niin shokeeraava ole.

 

[IhanaaMahtavaa]

no jospa sä olet vasta nyt alkanut miettiä, että mitä suhteelta kaipaat? aiemmat hommat on vaan pitänyt jaksaa ja kestää esim. lasten takia, mutta olisiko nyt sitten "se sun oman elämän pohdinta-aika"...
ratkaisun sä löydät vaan itseäsi kuunnellen. nainen ja äitikin saa olla ihminen :heart:

 

[IhanaaMahtavaa]

Jotenkin olin kuvitellut, että ulkonäkö on suht tärkeää kummallekin sukupuolelle. En minä jaksaisi katsella ihmistä, joka ei käy suihkussa, yhtään sen enempää kuin sellaista, joka ei huolehdi hampaistaan. Ei tuo miehen reaktio nyt niin shokeeraava ole.

miksei se mies sitten toiminut kuten kirjoittajan ystävä toimi? miksei mies tehnyt mitään auttaakseen? olisi vienyt vaimonsa lääkäriin ja sanonut, että olen kanssasi, tapahtui mitä tapahtui!

 

["nainen"]

[QUOTE="vieras";23899624]Miten huonossa kunnossa sun hampaat on? Mitä kaikkea sulle tullaan tekemään? Kysyy toinen joka tarvitsisi isompaa remonttia.[/QUOTE]

huonossa. viisurit pitäs ottaa pois, muutama on lohjennu ja reikiä..

 

["vieras"]

[QUOTE="nainen";23899672]huonossa. viisurit pitäs ottaa pois, muutama on lohjennu ja reikiä.. [/QUOTE]

Mutta puuttuuko hampaita tai jotain? minusta tuo kuulostaa enemmän siltä, että miestäsi on korvennut se, ettet tee asialle mitään enemmän kuin se, missä kunnossa hampaasi ovat. Jos hän kerran on jo kiinnostunut uudestaan jo nyt, kun vasta olet menossa hammaslääkäriin.

 

[ewewe]

Ymmärrän niin sinua kuin miestäsi. Musta teidän olisi pitänyt nostaa kissa pöydälle jo pari vuotta sitten.

 

[sääli]

miksei se mies sitten toiminut kuten kirjoittajan ystävä toimi? miksei mies tehnyt mitään auttaakseen? olisi vienyt vaimonsa lääkäriin ja sanonut, että olen kanssasi, tapahtui mitä tapahtui!

Jotkut on sellaisia heikomman puoleisia ihmisiä joiden voimavarat ei riitä kuin itseensä.

 

["..."]

No kyllä musta ois kamalaa, jos miehen suu haisis pahalle ja näyttäs siltä ettei ole hoidettu Yöks...tunkio. Ja yhtä kamalaa olis, ettei tosiaan tekisi mitään asian eteen.

 

["nainen"]

Ymmärrän niin sinua kuin miestäsi. Musta teidän olisi pitänyt nostaa kissa pöydälle jo pari vuotta sitten.

mä olen yrittänyt hakea apua tähän ongelmaani, mutta aina on tullut kylmää vettä naamalle. tää viimeinen lääkäri joka sen lähetteen teki, ihmetteli todella paljon kaikkea mitä mulle oli sanottu ja ettei mua oltu ohjattu hoitoon tai edes yritetty auttaa. ne jatkuvat pettymykset vielä silläkin saralla sai mut lannistumaan.
mäkin oon jollain tapaa ymmärtäny mun miestä, mutta en ymmärrä enää.
jostain syystä mun silmät on auennut.
voin käsi sydämellä vannoa, et jos se olis mies jolla olis hirveä hammaslääkärifobia ja suu kauheessa kunnossa, et mä veisin sen väkisin hoitoon!! jollain ilveellä mä auttaisin ja tukisin sitä. tuskin itsekään haluaisin kamalasti suudella, mutta ei se halaamista ja kainalossa olemista estä.
en tiedä, kamalan ristiriitainen olo. mutta jossittelu ei nyt auta.

 

[hmm nii..]

tuskin itsekään haluaisin kamalasti suudella, mutta ei se halaamista ja kainalossa olemista estä.

Se hengitys voi haista niin pahalle ettei pysty oleen lähellä, puhumattakaan seksistä jossa toinen hönkis koko ajan naamalle. Mä ymmärrän et se voi olla tosi vastenmielistä..

 

[ewewe]

[QUOTE="nainen";23899784]mä olen yrittänyt hakea apua tähän ongelmaani, mutta aina on tullut kylmää vettä naamalle. tää viimeinen lääkäri joka sen lähetteen teki, ihmetteli todella paljon kaikkea mitä mulle oli sanottu ja ettei mua oltu ohjattu hoitoon tai edes yritetty auttaa. ne jatkuvat pettymykset vielä silläkin saralla sai mut lannistumaan.
mäkin oon jollain tapaa ymmärtäny mun miestä, mutta en ymmärrä enää.
jostain syystä mun silmät on auennut.
voin käsi sydämellä vannoa, et jos se olis mies jolla olis hirveä hammaslääkärifobia ja suu kauheessa kunnossa, et mä veisin sen väkisin hoitoon!! jollain ilveellä mä auttaisin ja tukisin sitä. tuskin itsekään haluaisin kamalasti suudella, mutta ei se halaamista ja kainalossa olemista estä.
en tiedä, kamalan ristiriitainen olo. mutta jossittelu ei nyt auta.[/QUOTE]

Tarkoitin, että oliskohan kannattanut keskustella teidän suhde-ongelmista jo aiemmin.

 

["nainen"]

no ehkä olis kannattanu, mutta nyt on nyt...

 

[Kerpele]

Mun mielestä sun mies on käyttäytynyt sua kohtaan todella väärin, ymmärrän tuskan, enkä usko että tulet unohtamaan tuota kohtelua vaikka parisuhteenne "parantuisi" suun hoidon myötä

 

["Mää"]

Tuli oikein paha mieli sun puolesta Näyttäsin miehelle näreet ja pistäsin pellolle jos mahdollista.