Miten saan tämän loppumaan, henkinen väkivalta parisuhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ekekek
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ekekek

Vieras
Juuri lähti mies ulos lapsen kanssa. Lähtiessään käsi minua ampumaan itseni. Eli tätä on tämä elämä. Voi kun henkisestä väkivallasta voisi tehdä rikosilmoituksen. Sitä kun en voi tehdä, on mun tehtävä jotain muuta. Tämä haukkuminen ei tule loppumaan, se on nyt nähty.
Päivästä toiseen tätä. Nyt tulee neuvona jätä se. No se on helpommin sanottu kuin tehty. Nyt juuri mulla ei ole voimia siihen.
Kaikki pitävät miestä hyvänä tyyppinä. Minua hän kohtelee arvottomana, pitää piruna ja noita-akkana. Mitä tekisitte (muuta kuin jättäisitte miehen)? Oon miettinyt että kertoisin tilanteesta hänen perheelleen ja muillekkin, mutta en viitsi "trollia", kuten mieheni sanoo.
 
No sinä voit elää omaa elämää vaikka mies siinä joskus pyörisikin, niin minäkin teen. Nytkin kesäkuu meillä on lasten kanssa kaikenlaista ohjelmaa lähes koko kuu, tehköön mies mitä tykkää.
 
no toi nyt on varmaan kauheen kiva ympäristö lapselle. Lapsi oppii hienosti kuinka uloslähtiessä voi ihan hyvin huutaa toiselle et "ammu ittes" tai jotain muuta mukavaa.
Vaikka sulla itsellä ei oo voimia, niin kannattasko miettiä sitä lastakin? Kauheen kivaympäristö kasvaa.
 
Meillä kävi ensimmäistä kertaa perhetyöntekijä tällä viikolla. Mies tokaisi, ettei hänestä sitten puhuta mitään. No keskustelin työntekijän kanssa, joka ehdotti kahdenkeskeistä aikaa paristuhteen parantamiseksi. En voinut kunnolla puhua, koska lapsi oli paikalla. No mies ei sellaiseen suostu eikä oikein kuunnellut mitä vinkkejä olin saanut. Ensi kerralla työntekijä tulee lapsen päiväunien aikaan ja kerron avoimemmin tilanteesta.

Nytkin olen katsonut alueemme vapaita asuntoja. Tuntuu, että tein mitä vaan, ei tämä parane.
Olen ajatellut että elän omaa elämää, tehkööt mies mitä tykkää. No hänen autonsa ja hänen rahansa, eli vaikeeta mulla on muuta tehä kuin kotona olla. Ja järki sanoo, ettei tämä voi lapsellekkaan oikea malli olla. Kaikki tehdään niinkuin mies päättää, lomat jne. Hän on sanonut, että minua tekisi mieli lyödä. Löisi edes, niin olisi selvä peli.
 
Mitäpä jos hankit itsellesi elämän, jos et kerran halua luopua siitä ihanasta miehestä. Menet joko opiskelemaan tai töihin, minkä ikänen olet ja mikä koulutus sulla on ja kuinka vanha lapsesi on?
 
:( aika vaikee tilanne siis. miten olisi asumusero? mies saisi rauhassa kelata mitä sille on tärkeintä. ehkä se antaisi herätyksen että hei, munhan pitää oikeesti hoitaa nää ongelmat. tuntuuko susta sitten että on vielä jotain pelastettavissa?
 
[QUOTE="just";23870488]no toi nyt on varmaan kauheen kiva ympäristö lapselle. Lapsi oppii hienosti kuinka uloslähtiessä voi ihan hyvin huutaa toiselle et "ammu ittes" tai jotain muuta mukavaa.
Vaikka sulla itsellä ei oo voimia, niin kannattasko miettiä sitä lastakin? Kauheen kivaympäristö kasvaa.[/QUOTE]

Mies on sen verran taitava, ettei lapsen tai kenenkään muun kuullessa näitä sano. Elehtii lapsen selän takana ja kuiskaa.
 
Oon miettinyt että kertoisin tilanteesta hänen perheelleen ja muillekkin, mutta en viitsi "trollia", kuten mieheni sanoo.

Koko tilanteeseen en osaa ratkaisua antaa, mutta tähän kysymykseen vastaus on selvä: Älä valita miehen perheelle. Tiedän, että haluaisit ymmärrystä ja kokemuksen oikeuden toteutumisesta, mutta ei sinun silti tarvitse voittaa koko maailmaa puolellesi. Loppujen lopuksi riittää, että sinulla on joitakin ihmisiä, jotka uskovat sinua ja ovat puolellasi. Ethän sinäkään varmaan haluaisi, että mies kertoisi omat negatiiviset näkemyksensä kaikille sinun sukulaisillesi ja ystävillesi.

Ja kyllä, mies kannattaa joko jättää tai sitten vähintäänkin kertoa hänelle, että ei halua elää liitossa, jossa kohtelu on tuollaista. Ymmärrän, jos kertominen pelottaa, mutta se voisi olla hyvä kuitenkin. En nyt muista prosentteja, millä väkivalta loppuu, mutta muistelisin, että fyysisen väkivallan loppumisprosentti samassa suhteessa on pieni. Mutta kuitenkin vielä pienempi on henkisen väkivallan loppumistodennäköisyys. Itsestään se ei lopu koskaan.
 
[QUOTE="vieras";23870522]Mitäpä jos hankit itsellesi elämän, jos et kerran halua luopua siitä ihanasta miehestä. Menet joko opiskelemaan tai töihin, minkä ikänen olet ja mikä koulutus sulla on ja kuinka vanha lapsesi on?[/QUOTE]

Mulla on yksi maisterin tutkinto. Töihin palaan kun äitiysloma on ohi. Eli opiskelu tai työelämä ei nyt ole ajankohtaista.
Mitään muuta en haluaisi kuin "siistin" eron miehestä. Mulla on ollut masennusta jne ja pelkään tulevaa. Miten jaksan ja pärjään. Olen yrittänyt puhua erosta. Mies on sitä mieltä että olen sekaisin ja mietitään sitä kun olen kunnossa. Sitä ei tällä menolla tule.
 
Asutaan miehen kotikylässä. Täällä ei mulla ole tarpeeksi tukiverkostoja. Hänen perheensä on ollut munkin tukena vuodet, jotka on yhessä asuttu. Kynnys on aika iso lähteä tässä yksin yrittämään. Puhumalla heille, voisin saada tukea ja apua. Ehkä he puhuvat miehelle järkeä. Jos vaikka houkuttelisivat mukaan perhetyöntekijän kanssa keskustelemaan.
 
Hyi, pelottavan kuulonen mies. ja ihan järkyttävää, että käyttää masennustakin hyväkseen "sitten kun olet terve"! Miehesi on sairas. Hankkiudu eroon, oikeasti. Ja kyllä ne lapset vaistoaa paljon, vaikka miehesi olisi kuinka taitava tahansa. Vaistoavat sinun - äitinsä mielialat. Lapsesi tulee joskous istumaan terapiassa tämän takia, ihmettelee monta vuotta ensin, mikä on vialla ja missä meni pieleen.
 
Eiköhän yleensä tuollaisissa tapauksissa käy niin että perhe puolustaa omaansa eli miestä ja saat haukut "hyvän miehen" jättämisestä. Soita jollekin ulkopuoliselle vaikka mielenterveysseuran kriisipuhelimeen. Miehesi käytös on julmaa eikä varmasti tuosta muutu, sun tehtävä ei ole ymmärtää. Kun saisit asunnon kauempaa.
 
Hae ammattiapua siihen, että saat itsetuntosi kohdilleen ja voimia erota miehestä. Miehesi tuskin tulee koskaan muuttumaan ja sä teet siellä hiljaista kuolemaa, jos jäät.
 
Olisitko valmis muuttamaan paikkakunnalta esim. omaan kotikaupunkiisi? Miten miehesi vanhemmat suhtautuisivat sinuun ja lapseen eron jälkeen? Asuisitko mieluummin eron jälkeen samalla paikkakunnalla?
 
Kiitos vastauksista ja empatiasta. Mulla on työ täällä ja haluan lasten pääsevän helposti mummolan ja kodin väliä. Isänä hän on hyvä. Eli tänne tulisin jäämään. Kotikaupunkini on toisella puolella Suomea. Miehen perheessä on upeita tyyppejä. Varmasti aikanaan välit tulisivat olemaan hyvät, vaikka mieheni puolella olisivatkin. Mies on kuvannut minua heille siipeilevänä pummina, jota oon varmaan osaltani ollutkin. Hän on maksanut enemmän menojamme. Mies taitaa tosissaan uskoa, että olen tahallani ilkeä noita tms. Niin vakuuttavasti hän sitä nimitystä käyttää.
Talo on yhteinen, mutta ei mies siitä minua pois noin vain osta. Emme ole naimisissa. Pitäisi kai selvitellä lakiasioitakin.
 
Se turvakoti ei ole tarpeen. Järjestän asioita tässä. Muutenkin mies pitää minua draamaqueeninä joka ihannoi syrjäytyneitä ja haluaa olla kuten yh siskonsa. Aika hyvän muurin oon itelleni kehittänyt, vaikka välillä miehen sanat saavat kyyneliin.
Joskus tuntuu, kuin tästä voisi vielä tulla jotain. Halutessaan mies voisi olla se, johon rakastuin. Järki sanoo, että ei kuitenkaan.
 
Ei mulla olisi varaa jäädä. Tuskin saisin maksettua tätä yksin saati hoidettua pihaa. Vasta jäin äitiyslomalle eli vauva on 2kk. Mies on sitä mieltä, että eron sattuessa ollaan molemmat vararikossa ja minä pilaan kaiken. No pilalla tämä jo on ollutkin.
 
Jos alkaisit suunnittelemaan eron jälkeistä elämääsi? Miettisit, millaisen asunnon vuokraat talon myynnin ajaksi, millaisen asunnon ostat sitten, perehdyt vuokratasoon ja asuntojen hintoihin, lasket budjetin, miettisit jo huonekalujen ja kodintavaroiden osituksen. Kaikkea tuota ei ehkä jaksa kerralla tehdä, varsinkin jos on masennusta. :)
 
Mies on uhannut lyödö kaiken muun paskan lisäksi. Ajattele, olet masentunut ja hän käskee sinua tappamaan itsesi. SAIRASTA! Lähde heti. Vaikka sinne turvakotiin. Väkivallalla uhkailukin on laitonta. Älä jää "lapsen takia". Kyllä hän sinut vielä pieksee. :(
 

Yhteistyössä