Väkivaltainen puoliso

[Elämänusko mennyt]

Olen 26-vuotias kaksivuotiaan lapsen isä Helsingistä. Aivan tavallinen työssäkäyvä ja lapsestaan huolehtiva isä, jossa ei pitäisi olla mitään valittamista. Mutta kuitenkin on. Henkinen ja fyysinen väkivalta, jota minua neljä vuotta nuorempi puolisoni harjoittaa jatkuvasti, saa yhä pahempia muotoja. Heti alkuun on mainittava, että taloudellisesti tulemme hyvin toimeen eikä perheessämme käytetä käytännössä lainkaan alkoholia. Syyksi ei siten jää muuta mahdollisuutta kuin järkkyvä mielenterveys tai kerta kaikkiaan luonnevikainen perusolemus.

Olemme asuneet kolme vuotta yhdessä, mutta alkuaikojen unelmat onnellisesta perheestä haihtuivat nopeasti. Väkivalta on jatkunut alusta lähtien ja se vain paheni tyttäremme syntymän jälkeen. Äitiys on tehnyt hänestä sietämättömän, kaikkitietävän öykkärin. Hänen on saatava määrätä lähes kaikesta.

Riidat saattavat alkaa mistä hyvänsä. Jos ne alkavat jostakin lapsen hoitoon liittyvästä, minä olen yleensä aina se joka on väärässä. Tavallista kireämmällä pakkasella riidellään siitä, montako vaatekerrosta lapselle on puettava päälle. Yleisin teilausargumentti on "Kuinka paljon sä oikein välität sun lapsesta?"

Koskaan hän ei suostu ottamaan itse vastuuta mistään, vaan aina on syytettävä jotakin muuta, yleensä minua. Erityisesti jos jokin menee pieleen, niin syy on aina muissa, ja jos taas menee hyvin vaikka minun takiani, siitä vastaavasti otetaan kunnia aina itselle.

Lapsen kummisetä lähetti tyttäremme syntymäpäiväonnittelunsa väärään kännykkään, siis minun. Sehän oli kauhean väärin, koska tämä kummisetä on hänen sukulaisensa eikä minun. Aioin juuri vastata viestiin, kun hän sai silmittömän raivokohtauksen ja alkoi repiä vaatteistani ja vääntää kättäni. Kädessäni oli puinen muusinuija, mutta ennen kuin teette mitään johtopäätöksiä, mieleenikään ei tullut lyödä sillä, korkeintaan yritin saada hänet pysymään kauempana. Estäessäni häntä repimästä vaatteistani ja raivon vallassa sieppaamasta puhelintani hän kuitenkin satutti itsensä siihen ja alkoi syyttää minua väkivaltaiseksi, kuten hänelle on tyypillistä.

Tämä ei ole ensimmäinen vastaava tilanne. Riitelemme joka päivä, pienimmistäkin asioista, ja tällaisia todella vakavia riitoja ja tappelunnujakoita on muutaman kuukauden välein. Hän on tuottanut minulle usein fyysisiä haavoja, pääasiassa kynsillä raapimalla näiden tappelunnujakoiden yhteydessä. Muita keinoja ovat vaatteista repiminen, käsistä puristaminen tai vääntäminen sekä oven eteen asettuminen, jos haluan lähteä pois. Ulos lähteminenhän on tässä feministisessä yhteiskunnassa kauhean tuomittavaa, koska äiti joutuisi hetken aikaa yksin huolehtimaan lapsesta.

Voiko väkivaltainen ihminen muuttaa tapojaan? Haluaisin yrittää vielä jatkaa tätä "kodin leikkimistä" - ehkä olen kuitenkin liian hyväuskoinen - ja niin varmaan haluaa hänkin, mutta tämä perhe ja parisuhde taitaa olla tuhoon tuomittu. Tilannetta pahentaa anoppi, joka tukee varauksetta tytärtään, käyttäytyipä hän kuinka rumasti tahansa. Hän ei tiedä väkivallasta, ja parempi niin, koska jos tietäisi, minusta tehtäisiin kuitenkin syyllinen kaikkeen. Erityisesti muiden miesten kommentteja asiaan kaivataan, naisethan käyttävät perheväkivalta-aihetta pääasiassa omana aseenaan.

Arvatkaa tuntuuko tämä tilanne pahalta. Tässä tilanteessa suomalainen mies vetäisi pään täyteen ja tekisi jotakin dramaattista, mutta toistaiseksi olen vielä hillinnyt itseni. Pitäisikö minun vain alistua tähän kovaan kohtaloon, kun ongelmaa, josta kärsin, naisen väkivaltaisuutta, ei virallisesti tunnusteta? Muuttaisinko pois - mistä edes löytäisin asunnon, koska en voi muuttaa takaisin vanhempienikaan luokse? Vai ryhdistäytyisinkö ja kostaisinko samalla mitalla, sitten nopea avioero, ja koko seitsemän vuoden tuttavuus olisi iäksi pyyhitty pois?

 

[alannah]

No kannatteeko tuollaisessa liitossa ees olla? Ties kui monesti lapsennekin on saanu kärsiä sellasista riidoista... En ala sua tuomitsemaan enkä mittää muutakaan mutta tuo sun juttusi laittoi miettimään... Ois se parempi, et saisit ottaa lapsesi ja häippästä sieltä.
Toivottavasti saat asiasi järkkään ja mahottomasti sulle voimia! :hug: :flower:

 

[hahhaijaa]

Voi sinua. Voimahaleja sinulle. On sinulla raukalla raskasta. Toivotan voimia sinulle ja jaksamisia. Kyllä vaimosi vielä kasvaa aikuiseksi ja oppii ottamaan vastuuta perheestään. Olen samassa tilanteessa. Koitetaan jaksaa. On tää niin rankkaa välillä. Mutta jos ehdottaisit vaimollesi, että tekisi lisää lapsia, se ehkä voisi parantaa parisuhdetta.
Haleja ja voimia sinulle vielä ja jaksuja kans.

 

[mabel]

Ota perh.neuvolaan yhteyttä ,osaavat varmasti neuvoa sieltä miten jatkossa toimia. Väkivältaisuus on vakava rikos ja se pätee myös naisiin. Ei sinun eikä lapsesi tarvitse siitä kärsiä.Nyt ennenkaikkea vaimosi tarvitsisi pikaisesti apua ja hänen täytyisi itse se huomata että on sen tarpeessa. Voimia sulle ja älä jätä lastasi ,oikeus on tässä tapauksessa sinun puolellasi vaikka äiti lapselle tärkeä onkin.P.S Netistä saa www.poliisi.fi tietoa väkivaltaisuudesta ja esitteitä löytyy varmasti oman alueen terveyskeskuksesta. JOulumieltä teille kaikille :xmas:

 

[mabel]

Hienoa että kirjoitit ja otit asian esille etkä tee itse mitään tyhmää ja olet valmis tekemään liittosi eteen vielä uhrauksia :hug: Kaikki eivät tuohon pysty ,olet todella hieno mies kun vaimosi sen vain ymmärtäisi :hug: Edell.kirj.Ja en lähtisi itse tuossa tilanteessa lapsia lisää tekemään...

 

[NeitiNasu]

Ihan ensiksi: väkivalta ongelmaa ei pitäisi salailla. Meillä ensimmäinen askel oli parempaan ehdottomasti se että myönnettiin muille, ja siinä samalla ääneen myös itsellemme, että meillä on ongelma. Siitä se lähti. Päätettiin ettei näin voi elää, ja varattiin aika perheneuvolaan. Käytiin siellä yhdessä juttelemassa, viimeinen aika oli viime kesäkuussa. Nyt meillä ei enää kumpikaan käy toiseen käsiksi. Paljon on opeteltavaa uudelleen, ja terapia on aika rankka ja väsyttävä väliin, mutta jos todella haluat pitää perheen vielä yhdessä ja elää puolisosi kanssa suosittelen.

 

[godless]

Se on hyvä, että olet tajunnut sen että naisesi on sairas ja siksi käyttäytyy noin. Et voi rankaista siitä. Naiselle terapia ja asiallinen lääkitys niin homma saattaakin kääntyä päälaelleen!

Anopeilla on tapana puolustaa tytärtään oli tämä sitten millainen tahansa. Yleensä siihen vedotaan "et tiedä millaista on olla nainen(tai äiti)"

 

[Laurustiina]

Itse olen joskus elänyt suhteessa, jossa piti pelätä että milloin heilahtaa jos heilahtaa. Se on henkisesti TODELLA raskasta ja se vaikuttaa kaikkiin muihinkin elämänalueisiin. Jotakin konkreettista teidän on tehtävä, yksin yai yhdessä. Johan tuo on lapsellekin vaaraksi. Paljon voimia ja rohkeutta sinulle :hug:

 

[Biibi]

Olet rikoksen uhri. Ensimmäinen asia on tehdä vaimosi toiminnasta rikosilmoitus. Jos saat fyysisiä vammoja väkivallasta, käy lääkärillä ja hanki lääkärintodistus. Jos et halua tehdä rikosilmoitusta, kirjoita ainakin ylös väkivaltatilanne heti sen tapahduttua ja mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja täsmällisesti: mihin raapi, miten väänsi, millä ja mihin löi, mitä teit itse. Ota kuvia vammoistasi tai kirjoita niistä tarkka kuvaus, jos et halua tai voi mennä lääkäriin. Kerro tapahtumasta jollekin.

Tämä saattaa kuulostaa julmalta, mutta tästä saattaa vielä olla paljon apua.

Tärkeää on ymmärtää, että väkivalta ei lopu itsekseen. Vaimosi täytyy ymmärtää että hän tekee väärin ja että hänen täytyy muuttua. Te molemmat tarvitsette apua.

Lyömätön linja on varsinaisesti väkivaltaa käyttäville miehille tarkoitettu palvelu, mutta tiedän, että heihin ovat aiemminkin ottaneet yhteyttä myös vaimonsa väkivallan kohteeksi joutuneet miehet: http://www.saunalahti.fi/jsrn/