Toggle sidebar

Lapsi jää erossa isälleen, miksi ratkaisuun päädyttiin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gillessi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
G

Gillessi

Vieras
En halua mitään vihatappeluketjua vaan ihan mielenkiinnosta kysyn, miksi teillä on lapsi jäänyt erossa isälle. Lähipiirissä juuri nyt avioero käynnissä ja nainen hankki oman kämpän ja muuttaa yksin muualle. Noin 10-vuotias lapsi jää kaikkien suureksi yllätykseksi asumaan isän kanssa. Eivät hae yhteishuoltajuutta, äiti tapaa lastaan tulevaisuudessa pari kertaa kuussa. Tämä sai minut ajattelemaan asiaa ja miten meillä toimittaisiin erotilanteessa.

En halua mitenkään kritisoida heidän ratkaisuaan, mutta tilanne on jo aiheuttanut melkoista juoruilua ja spekulointia ihmisissä. Ilkeimmät sanovat, että äiti vain haluisi eroon lievästi kehitysvammaisesta lapsestaan, sai pojan nuorena ja oli aina todella pettynyt lapsen sairauteen. Minulle olisi mahdotonta jättää lapset missään tilanteessa kokonaan isälle, kuolisin ikävään. Miten teillä, onko lapsen isälle jäämiseen ollut joku syy vai onko asiasta tapeltu oikeudessa ja tuomio mennyt niin? Pari kaveriani on kasvanut isänsä kanssa, äiti on muuttanut ala-asteaikana muualle ja jättänyt lapset isälle kasvatettavaksi, mutta se taitaa kuitenkin vielä olla aika harvinaista.
 
Nää on tosi vaikeita asioita. Oon myös joskus miettinyt miten ihmeessä me päästäisiin sopuun siitä kumman luona lapsi asuu jos ero tulisi.
Mä en pystyisi olemaan lapsesta erossa, mutta tiedän ettei mieskään voisi. Kuoltaisiin molemmat ikävään.
Miehen ratkaisu tähän olisi kuulemma se, että me asuttaisiin naapuritaloissa, jotta molemmat näkisi lasta joka päivä :p
 
mä voisin hyvin kuvitella että mun lapsi muuttaisi joskus isälleen :)
Nyt en koe sitä mahdollisena kun on vielä niin "pieni" (just 6v), mutta tulevaisuudessa ei lainkaan mahdoton ajatus. Kyllä, tulisin kuolemaan ikävään, kyllä tulisin tapaamaan lasta niin paljon kun mahdollista ja lapsi saisi aina tulla luokseni, mutta mulla on aivan valtavat respectit mun exää, lapseni isää kohtaan, että luottaisin sen käsiin tuon lapsukaisen koska vaan jos niikseen tulisi. tiedän, että lapsella olisi hyvä olla myös isänsä luona :)
 
[QUOTE="Mam";23825995]Nää on tosi vaikeita asioita. Oon myös joskus miettinyt miten ihmeessä me päästäisiin sopuun siitä kumman luona lapsi asuu jos ero tulisi.
Mä en pystyisi olemaan lapsesta erossa, mutta tiedän ettei mieskään voisi. Kuoltaisiin molemmat ikävään.
Miehen ratkaisu tähän olisi kuulemma se, että me asuttaisiin naapuritaloissa, jotta molemmat näkisi lasta joka päivä :p[/QUOTE]

Näin mekin on mietitty ja tulee ehkä ajankohtaiseksikin lähiaikoina :(
 
[QUOTE="Mam";23825995]Nää on tosi vaikeita asioita. Oon myös joskus miettinyt miten ihmeessä me päästäisiin sopuun siitä kumman luona lapsi asuu jos ero tulisi.
Mä en pystyisi olemaan lapsesta erossa, mutta tiedän ettei mieskään voisi. Kuoltaisiin molemmat ikävään.
Miehen ratkaisu tähän olisi kuulemma se, että me asuttaisiin naapuritaloissa, jotta molemmat näkisi lasta joka päivä :p[/QUOTE]

Tiedän perheen, jossa näin tehtiin. Käytännössä ero muutti lähinnä sen, että nukkuvat eri osoitteissa, mutta päivät viettävät perheenä. Lapset ovat kolme päivää toisella, kolme toisella, ja tapaavat kumpaakin vanhempaa joka päivä. Mm. syövät yhdessä aina sen luona, jossa lapset ovat.
 
tuttavaperheessä siksi, ettei lasten tarvitse muuttaa äidin kanssa pois rakastamastaan talosta joka oli isän. lapset jäivät isän luokse ja saivat käydä koulunsa tutussa ympäristössä. minusta täysin ymmärrettävää. oliosi lasten varmaan kiva muuttaa yksiöön äidin kanssa ja vaihtaa koulua ym. järkevät ihmiset osaavat ajatella nämä asiat lasten kannalta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gillessi:
Tiedän perheen, jossa näin tehtiin. Käytännössä ero muutti lähinnä sen, että nukkuvat eri osoitteissa, mutta päivät viettävät perheenä. Lapset ovat kolme päivää toisella, kolme toisella, ja tapaavat kumpaakin vanhempaa joka päivä. Mm. syövät yhdessä aina sen luona, jossa lapset ovat.
Click to expand...

Tiedätkö tarkemmin, kuinka tämä järjestely sujuu?
 
Tiedän lähipiiristä valitettavasti. Äitinsä halusi enemmin uuden miehen, joka ei voinut sietää tämän naisen lapsia. Joten toinen lapsista jäi isälleen, toinen muutti omilleen.
 
Kyllähän tuollaiset tilanteet aina aiheuttavat keskustelua, mikä on taas kuitenkin outoa, koska äidin ja isän pitäisi molempien olla "yhtähyviä" vanhempia lapselle. Kuitenkin mielletään aina, että lapsen/lapsien kuuluu ensisijaisesti jäädä äidille, mikä varmaan juontaa juurensa jostain aiemmilta vuosilta kun lapset olivat aina äidin kanssa. Toisaalta se on hieno piirre ihmisessä, että pystyy myöntämään ettei jaksaminen riitä jolloin antaa vastuun toiselle vanhemmalle. Tarinoita on niin paljon kuin ihmisiä, kaikkia puolia me ei tiedetä, eikä tuon jutun spekulointi ollut se tarkoituskaan tässä jutussa.

Me oltiin n. puol vuotta erossa miehen kanssa ja meillä lapset oli päivät mun kanssa kotona, illat isän luona ja joka toinen vkl äidillä ja joka toinen isällä. Tää oli meille paras ratkaisu. Mä halusin antaa isälle mahdollisuuden olla lasten kanssa paljon, koska on se lastenkin oikeus olla isän kanssa. Itse olen pienennä nähnyt isääni n. kerran kuukaudessa 2 päivän ajan, ja se ei mulle ainakaan ollut riittävästi, joten en halunnut lapsilleni samaa kohtaloa. Nyttemmin me ollaankin taas koko perhe koossa kun saatiin kaikki asiat selvitettyä ja näin on paras kaikkien kannalta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mummy Sunshine:
Tiedätkö tarkemmin, kuinka tämä järjestely sujuu?
Click to expand...

Tiedän oikein hyvin, kyseessä on siskon perhe. Homma toimi hienosti yli viisi vuotta, lapset olivat eron tapahtuessa 2-5-vuotiaita. Nyt sisko sai viime vuonna uuden miehen kanssa lapsen lyhyen tuttavuuden jälkeen ja ex-mies ei ole heillä enää ihan niin usein (ei siis joka päivä). Mutta sisko, uusimies ja exmies ovat periaatteessa päivittäin tekemisissä kaikki keskenään. Asuvat todellakin viereisissä taloissa, avaimet on exmiehellä ja siskolla toistensa asuntoihin. Uusi lapsikin on ollut ex-miehellä hoidossa ja kutsuu omaa isää isäksi ja sisarusten isää papaksi muiden lasten tapaan.

Tilanne on vaatinut kaikilta paljon kärsivällisyyttä ja joustoa. Mutta lasten takia näin päättivät ja hienosti on mennyt, alussa oli tosin vähän vaikeampaa ja silloin, kun sisko tapasi uuden miehen. Nyt lasten isäkin seurustelee ja uusi nainen on hyvin sopeutunut hieman erilaiseen tilanteeseen.
 
Olen joutunut miettimään näitä erokuvioita viime aikoina hyvin paljon, kun lapsen eskarikaverin äiti lähti toisen eskarikaverin isän mukaan. Lapset ovat virallisesti isällään, koska kotitalo on isän, mutta hyvin paljon tekemisissä myös äidin ja "uuden perheen" kanssa. Vaatii varmasti paljon joustoa, mutta näyttää näin ulkopuolisen silmin toimivan ihan jouhevasti tuonlainen yhteiselo.
 
aika ellottavalta vaikuttaa tommonen sekasoppa, kaikki sikinsokin ja naapureita.. Miksi eronneet ees jos noinkin likekkäin asuttava. toiset vissiin saa sitten sen kakun syödä ja pitääkkin. en ymmarra en.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gillessi:
Tiedän perheen, jossa näin tehtiin. Käytännössä ero muutti lähinnä sen, että nukkuvat eri osoitteissa, mutta päivät viettävät perheenä. Lapset ovat kolme päivää toisella, kolme toisella, ja tapaavat kumpaakin vanhempaa joka päivä. Mm. syövät yhdessä aina sen luona, jossa lapset ovat.
Click to expand...

En ole koskaan ymmärtänyt miksi sellaiset perheet ylipäätänsä eroaa.

En ole moneen vuoteen jutellut ex kanssa. Kaikista kun joka tapaukksessa piti tehdä iso riita ja lopuksi päätin että on parempi että minä väistän la lapset saa asua rauhassa äitinsä kanssa.

Mun riitakiintiö (ja kuultujen valheiden kiintiö) oli tullut täys.
 
[QUOTE="Pauke";23826179]aika ellottavalta vaikuttaa tommonen sekasoppa, kaikki sikinsokin ja naapureita.. Miksi eronneet ees jos noinkin likekkäin asuttava. toiset vissiin saa sitten sen kakun syödä ja pitääkkin. en ymmarra en.[/QUOTE]

no ilmeisestikkin asuvat lasten takia lähekkäin!!! ja sit tuo kakun syöminen ja säästäminen?!? voin kertoa, että tuollainen järjestely vaatii hyvin paljon kaikilta osapuolilta. ite oon eronnut vanhempien lasteni isästä joka asuu naapuritalossa. minulla on myös kaksi lasta uuden aviomieheni kanssa. aviomiehelläni ei ole muita lapsia kuin nämä yhteiset. erosimme sopuisasti aikanamme ex-miehen kanssa, mutta kyllä tämä joskus on hyvinkin raskasta kun pitää miettiä mikä on kaikkien parhaaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja uusioperheen äiti;23826285:
no ilmeisestikkin asuvat lasten takia lähekkäin!!! ja sit tuo kakun syöminen ja säästäminen?!? voin kertoa, että tuollainen järjestely vaatii hyvin paljon kaikilta osapuolilta. ite oon eronnut vanhempien lasteni isästä joka asuu naapuritalossa. minulla on myös kaksi lasta uuden aviomieheni kanssa. aviomiehelläni ei ole muita lapsia kuin nämä yhteiset. erosimme sopuisasti aikanamme ex-miehen kanssa, mutta kyllä tämä joskus on hyvinkin raskasta kun pitää miettiä mikä on kaikkien parhaaksi.
Click to expand...



Mulla-kin on oikeus omaan mielipiteeseen joka nyt tässä asiassa sattuu olemaan tämmöinen,
en pysty ymmärtämään moista, penskat ei tiedä kuka on kuka, onko naapurin täti setä vai isi vai hä, avaimet eksällä, miksí ihmeessä on erottu jos nyt naapureita ja kaikki niiin ihanaisesti että syödäänkin samalta lautaselta. Hurjaa tuo lasten teko eksien ja uusien kans, on sitten siskoja ja veljiä pitkin maita ja mantuja.
Niin ja kakun syöminen ja samalla säästäminen, toisilta näkyy sekin käy, hiffaatsä? Sitä vaan että ei mun luonnolle tommonen homma kävis.
 
Jos me erottas,poika jäis miehelle
Mulla on niin paljon ongelmia, alkkis ja mielenterveys,että miusta ei olisi vastuulliseksi vanhemmaksi
Mutta varmasti useasti pojan ottaisin kylään ja yöksi
 
Jos meille tulisi ero, lapset jäis todennäköisesti isälle. Mulla ei olisi varaa jäädä tähän meidän kotiin asumaan enkä haluaisi, että lapset joutuisivat vaihtamaan koulua ja kavereita sen takia. Vuokraisin sit pienen kämpän jostain läheltä ja näkisin lapsia niin usein kuin mahdollista. Kuolisin ikävään. Lasten isä osaa hoitaa lapset aivan yhtä hyvin kuin minäkin, joten ei olis mitään syytä, että lasten olis pakko jäädä mulle.
 
Tuttavapariskunnan alle kouluikäiset lapset jäivät isälle, koska isällä oli a) säännöllinen työ ja hyvä toimeentulo, ja b) 15 vuotta enemmän ikää kuin äidillä, ja sen vuoksi vähän erilainen vaihe urallaan. Eli isällä oli mahdollisuus ja halua antaa enemmän aikaa lapsille.

Lisäksi tunnen useitakin vähän vanhempia lapsia, joiden lähivanhemmuus on mennyt äidille, mutta jotka ovat tulleet soittamaan isän ovikelloa ja jääneet.
 
Sukulaisen lapset meni pienenä isälle, koska sukulaisellani oli tuolloin keskivahva masennus. Isällä oli myös vakaa toimeentulo, hyvät ansiot ja omistusasunto, samoin kuin paremmat tukiverkot.

Myös ystävän pikkusisarukset muuttivat eron jälkeen isän luo johtuen äidin a-ongelmista tai tietyn tyyppisestä tunnevammaisuudesta/kypsymättömyydestä. Ystävä muutti tuolloin omilleen, vaikka olikin nuori vielä.
 
[QUOTE="Pauke";23826179]aika ellottavalta vaikuttaa tommonen sekasoppa, kaikki sikinsokin ja naapureita.. Miksi eronneet ees jos noinkin likekkäin asuttava. toiset vissiin saa sitten sen kakun syödä ja pitääkkin. en ymmarra en.[/QUOTE]

HIENOA että lasten takia pystytään tällaiseen yhteiseloon, vaikka vanhemmilla tiet alkaa kulkemaan eri suuntiin. Kunnioitan!
 
[QUOTE="Pauke";23826374]Mulla-kin on oikeus omaan mielipiteeseen joka nyt tässä asiassa sattuu olemaan tämmöinen,
en pysty ymmärtämään moista, penskat ei tiedä kuka on kuka, onko naapurin täti setä vai isi vai hä, avaimet eksällä, miksí ihmeessä on erottu jos nyt naapureita ja kaikki niiin ihanaisesti että syödäänkin samalta lautaselta. Hurjaa tuo lasten teko eksien ja uusien kans, on sitten siskoja ja veljiä pitkin maita ja mantuja.
Niin ja kakun syöminen ja samalla säästäminen, toisilta näkyy sekin käy, hiffaatsä? Sitä vaan että ei mun luonnolle tommonen homma kävis.[/QUOTE]

Mä en taas ymmärrä sellaisia ihmisiä,jotka ei voi olla tekemisissä ex:n kanssa eron jälkeen.
Lasten parhaaksihan tuollainen on,kuin se et vanhemmat ei ole väleissä ja haukutaan toisia joka käänteessä.Se ,että suhde ei toiminut,ei tarkoita etteikö voitaisi olla ystäviä.
 
[QUOTE="Pauke";23826754]Ei ole normaalia moinen. kehotan miettimään pari kertaa enemmän kuin normaalisti lapsen hankintaa. mrh.[/QUOTE]

^ Mitäs jos Pauke itse harkitsisit uudelleen, ennen kuin alat tuomitsemaan epänormaalina ihmissuhdetta jossa kyetään ystävyyteen ja lapsen parhaaksi -ajatteluun? Jos mielestäsi nimittäin on normaalia vihanpito yms. huonoon eroprsessiin kuuluva syyttely ja lapsista tappeleminen oikeusteitse...vai menikö jo liian monimutkaiseksi ;D
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa