Jumantsuikka tytöt! Treenasin tossa äsken ja pulssia koitin mitata aina välillä ja eka pelästyin että sydäri tulee kun se pulssi oli koko ajan 192! Ja sitten tulin treenin jälkeen tähän ja laskin oman maksimi sykkeen ja sehän oli 192 eli eiköhän tolla tahdilla läski pala
Ja päälle viel karppi safkaa
Vitsi nyt on hyvä olo!!! Ja kädet, maha, jalat ja selkä maitohapoilla
Äkkiä suihkuun ennen ko pitää tyttö hakkee.. Tän näkösenä ei tonne ulos uskaltaudu. Meni siinä samalla mukavasti puoltoista litraa vettäki
Kovilla sykkeillä läski ei pala....
Liikunnan rasitustason tulisi aina pohjautua sen hetkiseen kuntotasoosi ja liikunnalle asettamaasi tavoitteeseen.
Sydämen syke on nopein, luotettavin ja tarkin palaute kehosi rasitustasosta liikunnan aikana.
Maksimisyke
Jotta voisit määrittää sopivat sykerajat kunnon kohottamiseen ja laihduttamiseen, sinun tarvitsee ensin tietää oma maksimisykkeesi. Maksimisykkeellä tarkoitetaan sydämen lyöntitiheyttä eli sykettä (lyöntejä minuutissa) tilanteessa, jolloin syke ei enää nouse, vaikka rasitus lisääntyisi. Jokaista ikävuotta kohden maksimisyke laskee keskimäärin yhden lyönnin.
Ikään suhteutetun maksimisykkeen voit arvioida itsellesi seuraavan kaavan mukaan:
Maksimisyke = 205 - 1/2 x ikä
Esimerkiksi 40-vuotiaan arvioitu keskimääräinen maksimisyke on 205 - 20 = 185 lyöntiä minuutissa.
Maksimisyke voi vaihdella yksilöllisesti suurestikin ilman, että syynä on sairaus. Maksimisyke voi olla jopa yli kymmenen lyöntiä suurempi tai pienempi kuin iän mukaan arvioitu ohjearvo. Huono tai hyvä fyysinen suorituskyky ei myöskään merkittävästi vaikuta maksimisykkeeseen. Sen sijaan erilaiset sydämen ja verenkiertoelimistön sairaudet ja niiden hoitoon käytettävät lääkkeet voivat vaikuttaa sykkeeseen sekä levossa että liikunnan aikana.
Sykkeen mittaus
Sykkeen voi mitata tunnustelemalla valtimoa kaulalta tai ranteesta. Sydämen sykkeen (lyöntiä minuutissa) saat laskemalla lyönnit 15 sekunnin ajalta ja kertomalla sen neljällä. Tunnustelemalla mitattu syke on kuitenkin aina ns. jälkisyke, jolloin syke on jo ennättänyt pienentyä liikunnanaikaisesta arvosta.
Sykkeen mittaamiseen voi käyttää myös sykemittaria, jolloin sydämen sykettä seurataan kellomaisesta vastaanottimesta. Sykemittari laskee liikkujalle sopivat sykealueet ja helpottaa sykkeen seuraamista liikunnan aikana.
Mikä on sopiva sykealue?
Kevyt liikunta 50-60% maksimisykkeestä
Kohtuukuormitteinen liikunta 60-70% maksimisykkeestä
Aerobinen harjoittelu 70-80% maksimisykkeestä
Anaerobinen harjoittelu 80-90% maksimisykkeestä
Kevyt liikunta
Kevyt, pitkäkestoinen liikunta edistää rasva-aineenvaihduntaa. Syke on noin 50-60 % maksimisykkeestä. Tällä sykealueella keho käyttää rasvaa ensisijaisena polttoaineena hiilihydraattien asemasta. Rasva-aineenvaihduntaa edistävä liikunta on pitkäkestoista ja hidasvauhtista. Tällainen syketaso on sopiva toipilaille sekä ihmisille, jotka eivät ole aikaisemmin harrastaneet liikuntaa tai aloittelevat tauon jälkeen.
Kohtuukuormitteinen liikunta
Kohtuukuormitteinen peruskestävyysharjoittelu kohentaa kuntoa maltillisesti. Peruskestävyyden sykealue on 60-70 % maksimisykkeestä. Tällä sykealueella liikkuminen vahvistaa sydäntä parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä tavoitesyketasolla sydän saa riittävästi kuormitusta, mutta rasitustaso tuntuu silti hyvältä ja kohtuulliselta.
Laihduttajalle ja liikuntaa aloittelevalle on sopivinta liikkuminen kohtuukuormitteisella sykealueella. Silloin lihassolut käyttävät energialähteenään suurimmaksi osaksi rasvakudokseen varastoituneita rasvahappoyhdisteitä. Sydämen sykkeen noustessa lihakset tarvitsevat nopeammin saatavissa olevaa energiaa. Tällöin elimistö alkaa käyttää enimmäkseen hiilihydraatteja, jolloin rasvojen suhteellinen osuus elimistön energialähteenä vähenee.
Aerobinen harjoittelu
Aerobinen harjoittelu kehittää sydämen lisäksi myös hengityselimiä, keuhkojen toimintaa ja yleistä kestävyyttä harjoittelun aikana. Tällä alueella aerobinen kunto vahvistuu eli kehon kyky kuljettaa happea lihaksille ja hiilidioksidia pois niistä paranee. Liikunta on kohtalaisen raskasta ja siltä se myös pitäisi tuntua. Aerobinen alue on 70-80 % keskimääräisestä maksimisykkeestä.
Tällä sykealueella keho käyttää energialähteenä suurimmaksi osaksi hiilihydraatteja rasvan asemasta. Aerobisella alueella kannattaa harjoitella nimenomaan silloin, jos haluaa kehittyä nopeasti ja tehokkaasti ja jos on jo riittävä peruskunto.
Anaerobinen harjoittelu
Kun harjoitellaan 80-90 % teholla maksimisykkeestä, aerobinen harjoittelu muuttuu anaerobiseksi. Tämän sykealueen harjoittelu kehittää ennen kaikkea kehon kykyä pilkkoa maitohappoa, joka puolestaan auttaa liikkumaan väsymättä korkealla teholla pidempiä aikoja ilman happivelkaa.
Tämän alueen harjoittelua voi luonnehtia kovaksi. Harjoittelu aiheuttaa kipua, lihasväsymystä, hengityksen voimakasta kiihtymistä ja uupumusta. Anaerobisen kynnysalueen harjoittelua suositellaan pääasiassa niille, jotka tavoittelevat korkeaa suorituskykyä. Jos tavoitteena on hyvä yleiskunto, tätä tasoa alhaisemmalla syketasolla harjoitteleminen on riittävän tehokasta. Jos tavoitteena on kilpaliikunta, anaerobisen alueen harjoitteluun tulisi käyttää useita harjoituskertoja viikossa.
Maksimitehoaluetta suositellaan vain suorituskyvyn äärirajoja tavoitteleville
Koska tämä on rasittavin harjoittelualue, sitä voi suositella vain erittäin hyväkuntoisille henkilöille. Maksimitehoalueella liikutaan anaerobisen kynnyksen yläpuolella, happivelallisella alueella, joten elimistön hapentarve on suurempi kuin mitä happea on tarjolla. Happivelka on kuitenkin tilapäinen ilmiö elimistössä, sillä luurankolihakset kykenevät palautumaan happivelasta melko nopeasti.
Maksimisykealue määritellään 90-100 % maksimisykkeestä, mikä edellyttää maksimaalisia lyhytkestoisia harjoituksia. Tällä harjoitusalueella kehitetään nopeiden solujen aineenvaihduntaa. Maksimitehoalueen harjoittelua suositellaan vain niille, jotka tavoittelevat suorituskyvyn äärirajoja. Tällä alueella harjoiteltaessa hengitys on lyhyttempoista läähätystä ja tuntuu, että happea ei ole riittävästi saatavilla.
Maksimisykealueella ei harjoitella usein. Jos tällä alueella harjoitellaan paljon, riskinä on liiallisesta kehon rasittamisesta aiheutuvat ylirasitustilat. Maksimitehoalueella harjoittelun tavoitteena ei ole ylirasittaa sydäntä, vaan tavoite on kehittää suorituskyvyn yläaluetta niillä henkilöillä, jotka ovat muuten harjoitelleet intensiivisesti.