T
Toinen pikkunen tulossa...
Vieras
Toinen lapsi tulossa ja koko ajan sama aihe mistä riidellään, raha-asiat...
Meillä on auto joka on molempien nimissä, mies maksanu siitä suuremmin osan. Jatkuvasti jaksaa muistutella kuinka pitäs mun olla tyytyväinen ku auto on munki vaikka en ole ku pari tonnia siitä maksanu. Mistään en siis saisi valittaa. Muuta omaisuutta meillä ei ole.
Asutaan vuokralla. Sitten toinen on se että mies kävi tässä töissä, normaalisti opiskelee. Mä olen kotona taaperon kanssa. Työhommat meni silleen perseelleen että rahaa tuli puolet vähemmän mitä piti. Oli tarkotus maksaa mm. osamaksut pois mitä on ja ostaa uus keittiönpöytä kun entinen on aika rähjä jo... No niihin ei nyt ole rahaa...
Tuosta palkasta olis ollu tarkotus laittaa suurin osa talteen pahan päivän varalle, seuraava työkeikka ku on tiedossa vasta ens keväänä.
No siltikin mies meni hassaamaan omiin juttuihin, törsäs täysin itseensä 250e jonka olis voinu hyvin senki säästää. Tätä ennen on samaan asiaan laittanu jo jotain 500e.
Tällä välin mun kaikki rahat on menny laskuihin ja muuhun. Mulla ku ei ole muuta tuloja kuin kotihoidontuki.
Mun mielestä on väärin että mies tuolleen hassaa rahaa täysin itseensä. Itsekästä muttei se sitä ymmärrä.
Olen ehottanu yhteistä tiliä muttei kuulemma suostu antaa HÄNEN rahojaan mun käyttöön.
Kumma että sillon ku mä olin vielä töissä niin mun rahat meni meidän asumiseen, elämiseen... Ei ne mun ollu...
Kauhee tappelu olis tullu jos mä olisin tuollein vaan melkein tonnin törsänny täysin itsekkäästi itteeni...
Mies kuulemma tämän ansaitsee. Kun kysyin että enkä mä ansaitse mitään, että ei mulla ole tommosia rahoja laittaa omiin juttuihin... Tokas sitten et mee töihin. Mulla olis tässä ollu mahollisuus käydä töissä pari kk mutta se meni mönkään kun mies ei halunnu laittaa lasta hoitoon. Hieman ristiriitasta... Ja ku perään mun oikeuksia niin hän toteaa et mitä mä muka ostasin. Oon nyt raskaana niin turha kauheesti mitään vaatteita ostella...
Mä oon niin väsyny tähän... Tää on jotain taloudellista alistamista...
Mikä tähän avuksi?
Meillä on auto joka on molempien nimissä, mies maksanu siitä suuremmin osan. Jatkuvasti jaksaa muistutella kuinka pitäs mun olla tyytyväinen ku auto on munki vaikka en ole ku pari tonnia siitä maksanu. Mistään en siis saisi valittaa. Muuta omaisuutta meillä ei ole.
Asutaan vuokralla. Sitten toinen on se että mies kävi tässä töissä, normaalisti opiskelee. Mä olen kotona taaperon kanssa. Työhommat meni silleen perseelleen että rahaa tuli puolet vähemmän mitä piti. Oli tarkotus maksaa mm. osamaksut pois mitä on ja ostaa uus keittiönpöytä kun entinen on aika rähjä jo... No niihin ei nyt ole rahaa...
Tuosta palkasta olis ollu tarkotus laittaa suurin osa talteen pahan päivän varalle, seuraava työkeikka ku on tiedossa vasta ens keväänä.
No siltikin mies meni hassaamaan omiin juttuihin, törsäs täysin itseensä 250e jonka olis voinu hyvin senki säästää. Tätä ennen on samaan asiaan laittanu jo jotain 500e.
Tällä välin mun kaikki rahat on menny laskuihin ja muuhun. Mulla ku ei ole muuta tuloja kuin kotihoidontuki.
Mun mielestä on väärin että mies tuolleen hassaa rahaa täysin itseensä. Itsekästä muttei se sitä ymmärrä.
Olen ehottanu yhteistä tiliä muttei kuulemma suostu antaa HÄNEN rahojaan mun käyttöön.
Kumma että sillon ku mä olin vielä töissä niin mun rahat meni meidän asumiseen, elämiseen... Ei ne mun ollu...
Kauhee tappelu olis tullu jos mä olisin tuollein vaan melkein tonnin törsänny täysin itsekkäästi itteeni...
Mies kuulemma tämän ansaitsee. Kun kysyin että enkä mä ansaitse mitään, että ei mulla ole tommosia rahoja laittaa omiin juttuihin... Tokas sitten et mee töihin. Mulla olis tässä ollu mahollisuus käydä töissä pari kk mutta se meni mönkään kun mies ei halunnu laittaa lasta hoitoon. Hieman ristiriitasta... Ja ku perään mun oikeuksia niin hän toteaa et mitä mä muka ostasin. Oon nyt raskaana niin turha kauheesti mitään vaatteita ostella...
Mä oon niin väsyny tähän... Tää on jotain taloudellista alistamista...
Mikä tähän avuksi?