Nyt se on varmaa- ero tulee! :'-(

[onneton aapee]

Olen miettinyt sitä noin vuoden verran vakavissani, ja viimeisen parin kk aikana yhdessä ollaan ihan vakavasti siitä yhdessäkin juteltu. Monta kertaa ollaan vaan päätetty yrittää, mutta kun se yrittäminen ei auta, ollaan vaan ihan liian erilaisia ihmisiä ja ajatellaan asioista liian eri tavalla.

Ekat kaksi vuotta meni alkuhuumassa, kunnes pikkuhiljaa alkoi valjeta ettemme taida kuitenkaan loppujen lopuksi sopia yhteen. Ehkä sitä rakkauden huumassa kuvittelee että on samalla aaltopituudella vaikkei olisikaan. Olemme ratkaisevan erilaisia persoonina ja ajatusmaailmoiltamme, lisäksi meillä on erilaiset haaveet ja tulevaisuudentavoitteet monen asian suhteen. Yhteen sovittelu ei enää onnistu, kun tässä on jo vuosia ollut pelkkää yhteensovittelua ihan kaiken suhteen, ja kädenvääntöäkin. Toinen joustaa jossain, sitten toinen on onneton. Toinen vitsailee ja toinen loukkaantuu. Toinen haluaa jutella asioista jotka ovat hänelle tärkeitä, ja toinen ei kuuntele koska ne asiat eivät ole hänelle tärkeitä.

Ehkä olemme kumpikin epäkypsiä kun emme osaa. Kauheat itsesyytökset, miten tässä kävi näin.

Olen ollut kuukausia tosi stressaantunut ja lievästi masentunut, eikä miehellä juuri sen paremmat fiilikset ole ollut. Eroamme ystävinä ilman draamaa, tavallaan on helpottunut olo, mutta surullinen ja itkettää koko ajan. Kaikki lukuisat hyvät ja ihanat muistot palaa mieleen yhä uudelleen, ja sitten tulee taas se suru ja epätoivo. Tulee menemään kauan ennen kuin pääsen henkisesti tästä yli.

Itkettää niin, ja vertaistukea kaipaisin.

 

[tsemppiä]

ei se helppoa ole koskaan. mutta hyvä, jos voitte pysyä ystävinä? jos tulee totaaliero, se vasta sattuukin . Onko teillä yhteisiä lapsia? oletteko asuneet yhdessä vai erillään?

 

[Mrs Shillelagh]

Nykyajan parisuhteiden suurin ongelma on mielestäni se, että niihin keskitytään liikaa. Toimiva parisuhde on ihmisille aivan liian tärkeä. Sillä tavalla vaan tukahdutetaan toinen. Tämä on erityisesti naisten ongelma. Miehet haluavat jahdata, vaan se ei onnistu, kun saalis yrittää väkisin tukkia suuhun.

Ei kannata liikaa miettiä sitä parisuhdetta. Kyllä elämä soljuu itsestään kun kukin keskittyy omiin asioihinsa, ja välillä "tavataan". Se ei saisi aiheuttaa mitään paineita.

 

["aapee"]

ei se helppoa ole koskaan. mutta hyvä, jos voitte pysyä ystävinä? jos tulee totaaliero, se vasta sattuukin . Onko teillä yhteisiä lapsia? oletteko asuneet yhdessä vai erillään?

Joo kyllä uskon että voidaan pysyä väleissä. Olemme asuneet muutaman vuoden yhdessä. Yksi lapsi.

 

["aapee"]

Nykyajan parisuhteiden suurin ongelma on mielestäni se, että niihin keskitytään liikaa. Toimiva parisuhde on ihmisille aivan liian tärkeä. Sillä tavalla vaan tukahdutetaan toinen. Tämä on erityisesti naisten ongelma. Miehet haluavat jahdata, vaan se ei onnistu, kun saalis yrittää väkisin tukkia suuhun.

Ei kannata liikaa miettiä sitä parisuhdetta. Kyllä elämä soljuu itsestään kun kukin keskittyy omiin asioihinsa, ja välillä "tavataan". Se ei saisi aiheuttaa mitään paineita.

Tulikohan vastauksesi oikeaan ketjuun? Sori mutta minulta meni pointtisi täysin ohi. :-(

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Nykyajan parisuhteiden suurin ongelma on mielestäni se, että niihin keskitytään liikaa. Toimiva parisuhde on ihmisille aivan liian tärkeä. Sillä tavalla vaan tukahdutetaan toinen. Tämä on erityisesti naisten ongelma. Miehet haluavat jahdata, vaan se ei onnistu, kun saalis yrittää väkisin tukkia suuhun.

Ei kannata liikaa miettiä sitä parisuhdetta. Kyllä elämä soljuu itsestään kun kukin keskittyy omiin asioihinsa, ja välillä "tavataan". Se ei saisi aiheuttaa mitään paineita.

Totta.

 

[TrueBlood]

Nykyajan parisuhteiden suurin ongelma on mielestäni se, että niihin keskitytään liikaa. Toimiva parisuhde on ihmisille aivan liian tärkeä. Sillä tavalla vaan tukahdutetaan toinen. Tämä on erityisesti naisten ongelma. Miehet haluavat jahdata, vaan se ei onnistu, kun saalis yrittää väkisin tukkia suuhun.

Ei kannata liikaa miettiä sitä parisuhdetta. Kyllä elämä soljuu itsestään kun kukin keskittyy omiin asioihinsa, ja välillä "tavataan". Se ei saisi aiheuttaa mitään paineita.

Olen jokseenkin samaa mieltä. Mutta jos parisuhde ei toimi oikeasti, niin sitten se ei toimi ja turha jatkaa ja kiusata itseään tai toista.

 

["aapee"]

Totta.

Miksi te muut ymmärsitte Mrs. Schillelaghin (vai mikä se oli) sanoman mutta minä en? Jotenkin tuntui ettei tuo soinut meihin ollenkaan.

Olemme siis olleet vuosia yhdessä, asuneetkin, ja meillä on yksi lapsi. Ei ole kyse tapailusta, jahtaamisesta tms. mistä hän kirjoitti.

 

[Mrs Shillelagh]

[QUOTE="aapee";23682925]Miksi te muut ymmärsitte Mrs. Schillelaghin (vai mikä se oli) sanoman mutta minä en? Jotenkin tuntui ettei tuo soinut meihin ollenkaan.

Olemme siis olleet vuosia yhdessä, asuneetkin, ja meillä on yksi lapsi. Ei ole kyse tapailusta, jahtaamisesta tms. mistä hän kirjoitti.[/QUOTE]

Miehet ei tykkää helpoista nakeista, oli ne sitten vaikka niitä rakkaita vaimoja ja lastensa äitejä. Nälviminen alkaa usein siitä, kun toinen ei saa tarpeeksi tilaa. Kun ei pakoonkaan pääse, niin on hyökättävä.

 

[nipo]

Nykyajan parisuhteiden suurin ongelma on mielestäni se, että niihin keskitytään liikaa. Toimiva parisuhde on ihmisille aivan liian tärkeä. Sillä tavalla vaan tukahdutetaan toinen. Tämä on erityisesti naisten ongelma. Miehet haluavat jahdata, vaan se ei onnistu, kun saalis yrittää väkisin tukkia suuhun.

Ei kannata liikaa miettiä sitä parisuhdetta. Kyllä elämä soljuu itsestään kun kukin keskittyy omiin asioihinsa, ja välillä "tavataan". Se ei saisi aiheuttaa mitään paineita.

Minäkin allekirjoitan tämän ja minusta se sopii hyvin tähän ketjuun. Kyllähän niitä ongelmia tulee, kun niitä etsii ja kaivaa.

Tuo "väillä tavataan" on kai ihan kuvainnolllista: molemmilla puolisoilla pitää olla omaa elämää, harrastuksia, mielenkiinnon kohteita, tekemistä. Aina ei tarvi olla kylki kyljessä, ei tarvi olla kiinnostunut kaikesta mitä toinen tekee, ei tarvi edes ymmärtää. Toki välillä pitää olla jotain yhteistä, mutta ei sen sielujen sympatian tarvi olla mitään ilotulitusta rakkauden taivaalla.

 

[Mrs Shillelagh]

Minäkin allekirjoitan tämän ja minusta se sopii hyvin tähän ketjuun. Kyllähän niitä ongelmia tulee, kun niitä etsii ja kaivaa.

Tuo "väillä tavataan" on kai ihan kuvainnolllista: molemmilla puolisoilla pitää olla omaa elämää, harrastuksia, mielenkiinnon kohteita, tekemistä. Aina ei tarvi olla kylki kyljessä, ei tarvi olla kiinnostunut kaikesta mitä toinen tekee, ei tarvi edes ymmärtää. Toki välillä pitää olla jotain yhteistä, mutta ei sen sielujen sympatian tarvi olla mitään ilotulitusta rakkauden taivaalla.

Juuri tätä tarkoitin

 

["vieras"]

Minäkin allekirjoitan tämän ja minusta se sopii hyvin tähän ketjuun. Kyllähän niitä ongelmia tulee, kun niitä etsii ja kaivaa.

Tuo "väillä tavataan" on kai ihan kuvainnolllista: molemmilla puolisoilla pitää olla omaa elämää, harrastuksia, mielenkiinnon kohteita, tekemistä. Aina ei tarvi olla kylki kyljessä, ei tarvi olla kiinnostunut kaikesta mitä toinen tekee, ei tarvi edes ymmärtää. Toki välillä pitää olla jotain yhteistä, mutta ei sen sielujen sympatian tarvi olla mitään ilotulitusta rakkauden taivaalla.

Olen erittäin samaa mieltä.

 

["aapee"]

Juuri tätä tarkoitin

No nyt ymmärsin pointin.

Tuo on täysin totta, mutta mitä jos paljastuukin alkuhuuman jälkeen, lähinnä toiselle, että pariskunta onkin täysin erilainen luonteiltaan? Miten siitä voi olla ottamatta paineita?

Esim. toinen on kiltti, herkkä ja ystävällinen, toinen sarkastinen, ironinen ja joskus pahantuulinen. Ei siinä ensiksi mainittu voi estää pahaa mieltä.

Lisäksi jos parilla paljastuu muutaman vuoden jälkeen olevan täysin erilaiset tulevaisuudentavoitteet, eikä kumpikaan voi kuvitella olevansa onnellinen jos joutuu joustamaan.

Jos toinen haluaa viettää vapaa-aikansa itsekseen tai kavereidensa kanssa, ja toinen haluaisi viettää sen pääasiassa perheen kanssa, paria harrastusta lukuunottamatta?

Ja kymmeniä muita. Miten siinä voi vaan kumpikin elää elämäänsä ja ajatella että aina välillä kotona tavataan.

 

[Mrs Shillelagh]

[QUOTE="aapee";23683066]No nyt ymmärsin pointin.

Tuo on täysin totta, mutta mitä jos paljastuukin alkuhuuman jälkeen, lähinnä toiselle, että pariskunta onkin täysin erilainen luonteiltaan? Miten siitä voi olla ottamatta paineita?

Esim. toinen on kiltti, herkkä ja ystävällinen, toinen sarkastinen, ironinen ja joskus pahantuulinen. Ei siinä ensiksi mainittu voi estää pahaa mieltä.

Lisäksi jos parilla paljastuu muutaman vuoden jälkeen olevan täysin erilaiset tulevaisuudentavoitteet, eikä kumpikaan voi kuvitella olevansa onnellinen jos joutuu joustamaan.

Jos toinen haluaa viettää vapaa-aikansa itsekseen tai kavereidensa kanssa, ja toinen haluaisi viettää sen pääasiassa perheen kanssa, paria harrastusta lukuunottamatta?

Ja kymmeniä muita. Miten siinä voi vaan kumpikin elää elämäänsä ja ajatella että aina välillä kotona tavataan. [/QUOTE]

Pystytkö nyt varmasti erottamaan luonteen käyttäytymisestä? Sarkasmi voi johtua nimenomaan siitä, ettei toinen saa omaa tilaa.

Tämähän kuulostaa juuri siltä, mistä puhuin; toinen kaipaa enemmän tilaa ja toinen taas enemmän yhteistä aikaa, jolloi toinen tukehtuu. Naisten pitäisi vaan tajuta, ettei miehet jaksa olla pussauskopissa jatkuvasti, ja vastaavasti miesten, että heidän pitäisi perheen perustettuaan kasvaa aikuiksi.

 

[PipariSuu]

[QUOTE="aapee";23683066]No nyt ymmärsin pointin.

Tuo on täysin totta, mutta mitä jos paljastuukin alkuhuuman jälkeen, lähinnä toiselle, että pariskunta onkin täysin erilainen luonteiltaan? Miten siitä voi olla ottamatta paineita?

Esim. toinen on kiltti, herkkä ja ystävällinen, toinen sarkastinen, ironinen ja joskus pahantuulinen. Ei siinä ensiksi mainittu voi estää pahaa mieltä.

Lisäksi jos parilla paljastuu muutaman vuoden jälkeen olevan täysin erilaiset tulevaisuudentavoitteet, eikä kumpikaan voi kuvitella olevansa onnellinen jos joutuu joustamaan.

Jos toinen haluaa viettää vapaa-aikansa itsekseen tai kavereidensa kanssa, ja toinen haluaisi viettää sen pääasiassa perheen kanssa, paria harrastusta lukuunottamatta?

Ja kymmeniä muita. Miten siinä voi vaan kumpikin elää elämäänsä ja ajatella että aina välillä kotona tavataan. [/QUOTE]

Monesti sanotaan, että eriluonteiset tasapainottavat toisiaan. Ja hyvin usein on niin, että ajatukset muuttuvat myös harrastuksien yms. muodossa eli tänä vuosikymmenellä haluaa viettää ajan vallan perheen kesken, seuraavalla vuosikymmenellä haluaakin mennä välillä jonnekin harrastukseen talon ulkopuolellekin. Jos kuitenkin yhdessä meinaa olla sen 30vuotta, ei voi olettaa, että molemmat pysyvät aina myös samanlaisena harrastuksien yms. muodossa... Eikä sellaista tervettä suhdetta olekaan, että pitäisi "pakosta" aina maleksia vallan kotona perheen kesken ilman ulkopuolisia harrastuksia/kavereita, ettei toinen ota herneitä nenäänsä, kun ei voi jatkuvasti olla "yhdessä". Johan siinä tukahtuu ne rakkaudentunteet vallan, jos täytyy nuhjata jatkuvasti yhdessä...