hitto että hävettää taas ilmoitella pojan synttäri toiveita..

[QUOTE="Neith";23547042]ei kyllä välttämättä edes hymyile.
siis oikeasti, kuinka moni haluaa saada jotain epämieluista lahjaksi, inhokki väriä paidan taikka järkyttävän ruman maljakon.
kuinka moni jaksaa aidosti vielä ilahtua siitä 5 järjettömän rumasta maljakosta jonka on saanut samalta henkilöltä?
mä en ole ikinä käsittänyt miksi pitäisi olla iloinen saadessaan jotain täysin tarpeetonta, rumaa, ei tyyliin sopivaa tavaraa joka ei ikinä tule käyttöön, hinnalla ei ole merkitystä tässä.
toki sitä kiittää kun se on kohteliasta mutta kuinka moni AIDOSTI ilahtuu siitä lahjasta jonka pistää kirpparille/huutikseen/roskiin sopivan ajan päästä?
ja näin ollen, miksi ihmeessä lapsen tulisi olla onnesta soikeana saadessaan täysin "vääränlaisen" lelun, epämieluisaa väriä olevan paidan jne
tai sellaisen mikä ei aiheeltaan tai toiminnaltaan millään tavalla kiinnosta

tämän ajattelutavan takia meillä on käytössä lahjatoiveet ja niiden mukaan mennään, ja toki aina välillä (niinkuin nyt) hävettää esittää noin kalliita toiveita, mutta tosissaan , noita lahjoja voi ostaa kimppalahjoina (uskokaa tai älkää niin mun sukulaiset osaa käyttää puhelinta ja sopia keskenään lahjoista)[/QUOTE]
Ai miksi pitäisi olla iloinen? Koska joku ihminen on ajatellut sinua ja ostanut sinulle jotain, mitä ainakin itse pitää kivana juttuna. Sun lapsesi on osattava iloita niistä kavereiden ostamista kolmen euron lahjoistakin tai ainakin olla osoittamatta, että lahja ei ollutkaan mieleinen. Sillä muuten voi käydä niin, että lapsellesi ei enää pahemmin synttärikutsuja tule.

 

Joskus omaa materialismia voi puolustella laatutavaroilla. Mä just tajusin, ettei meidän lapset vieraile kauppojen leluosastoilla montaa kertaa vuodessa.

Itse olen myös siinä toisen tyyppinen, että tykkään lahjojen olevan yllätyksiä mulle. En tilaa keneltäkään tiettyä lahjaa vaan jokainen saa tuoda mulle mitä hän haluaa mulle antaa (kunhan jotain antaa, tykkään availla kääröjä) Samoin en muiltakaan kysy toiveita, vaan yritän itse löytää jotain sellaista, josta toinen voisi pitää.

 

[QUOTE="Neith";23547042]
tämän ajattelutavan takia meillä on käytössä lahjatoiveet ja niiden mukaan mennään, ja toki aina välillä (niinkuin nyt) hävettää esittää noin kalliita toiveita, mutta tosissaan , noita lahjoja voi ostaa kimppalahjoina (uskokaa tai älkää niin mun sukulaiset osaa käyttää puhelinta ja sopia keskenään lahjoista)[/QUOTE]

Siinä tapauksessahan sun (ellei sukusi ole tosi, tosi laaja ja lapsen synttärijuhlat tosi, tosi isot) ei tarvitse koko luettelemaasi lahjatoivelistaa ilmoitella. Riittää, että kerrot vain yhden, ja sukulaisesi ostavat sitten sen kimpassa.

 

[QUOTE="Neith";23546740]voi kuule, poikaa ei kiinnosta se mitä joku maksaa, pääasia on se että se tykkää
voit tulla toki tänne katsomaan miten ahneita ja materialistisia me ollaan , miten merkkitietoisia ja kalliilla kaiken ostavia.. koska me ei todella olla.
lasta ei opeteta arvostamaan kalliita juttuja, lapselle ei markkinoida merkkituotteita parempina ja kivempina, lapsi ei saa kaikkea haluamansa, se ei saa kaikkea heti nyt, se ei päätä milloin jotain ostetaan jne. mutta syntymäpäivinä ja jouluna se saa esittää toiveita joita toteutetaan mahdollisuuksien mukaan[/QUOTE]

PELKÄSTÄÄN pikkuautoja 40, traktoreita 30 ja järkyttävä määrä legoja ja sanot ettette ole ahneita ja materialistisia. Älä viitsi naurattaa. Jos ihan tosissasi olet niin ei ihmekään että lapsi on ahne pas** kun vanhemmatkin ovat.

 

Entä jos et katselisikaan kaikkea valmiiksi? Joku nimittäin saattaa ihan oma-aloitteisesti löytää kaupasta jonkin lahjan, mikä osoittautuu lapsellesi mieleiseksi. Jos lapsesi synttärivieraissa on ihmisiä, joilla itsellään on poikia ja yli 4-vuotiaita poikia, niin luultavasti he eivät ole täysin tietämättömiä siitä, mikä pieniä poikia kiinnostaa.

vieraita on isovanhemmat, mun sisarukset ja 3kpl serkkuja ja mun miehen vanhemmat (ehkä)
sekä kummit. tähän mennessä ovat kysyneet lahjatoiveita "ilmottautuneet" ja olen sitten kertonut listalta jonkun jutun ja sanonut jo etukäteen että on melko kalliita toiveita.
toiselle kummille annoin sitten lisä vaihtareina lego peruspalikat, kirjan jne

 

Johtuuko kasvatuksesta vai mistä mutta aina olen aidosti iloinen lahjasta, oli se mikä vain. Se että ihminen haluaa antaa lahjan, kertoo että hän on ajatellut minua, haluaa muistaa minua. Ja se ajatus saa iloiseksi aina. Ja silloin tulee ihan vilpitön kiitos.

Onneksi sama on välittynyt omiin lapsiinikin

 

Entä jos et katselisikaan kaikkea valmiiksi? Joku nimittäin saattaa ihan oma-aloitteisesti löytää kaupasta jonkin lahjan, mikä osoittautuu lapsellesi mieleiseksi. Jos lapsesi synttärivieraissa on ihmisiä, joilla itsellään on poikia ja yli 4-vuotiaita poikia, niin luultavasti he eivät ole täysin tietämättömiä siitä, mikä pieniä poikia kiinnostaa.

Näin. Yleensä se lahjan antaja kun lahjaa etsiessään ajattelee saajaa ja sitä, mikä häntä mahtaisi kiinnostaa, mitä ko. ikäiset lapset osaavat ja voisivat harjoitella, tai mikä antajasta tuntuisi järkevältä ja mukavalta lahjalta.

 

Huh, itse olen pari kertaa tuntenut kylmiä väreitä kun lapsi on saanut "vääriä" lahjoja. Ei ole ikinä tykännyt nukeista ja sellasen sai pienenä; mutta antaja ei huomannut mistään että lahja ei ollut niin mieleinen, ja kiitos kuului. Sama nyt isompana kun on kohta yläkoulussa ja mummo toi petshop-jutun, joka on päiväkoti-ikäisten juttu enemmänkin, niin lapsi halasi mummoa ja sanoi kiitos

 

[QUOTE="Neith";23547042]ei kyllä välttämättä edes hymyile.
siis oikeasti, kuinka moni haluaa saada jotain epämieluista lahjaksi, inhokki väriä paidan taikka järkyttävän ruman maljakon.
kuinka moni jaksaa aidosti vielä ilahtua siitä 5 järjettömän rumasta maljakosta jonka on saanut samalta henkilöltä?
mä en ole ikinä käsittänyt miksi pitäisi olla iloinen saadessaan jotain täysin tarpeetonta, rumaa, ei tyyliin sopivaa tavaraa joka ei ikinä tule käyttöön, hinnalla ei ole merkitystä tässä.
toki sitä kiittää kun se on kohteliasta mutta kuinka moni AIDOSTI ilahtuu siitä lahjasta jonka pistää kirpparille/huutikseen/roskiin sopivan ajan päästä?
ja näin ollen, miksi ihmeessä lapsen tulisi olla onnesta soikeana saadessaan täysin "vääränlaisen" lelun, epämieluisaa väriä olevan paidan jne
tai sellaisen mikä ei aiheeltaan tai toiminnaltaan millään tavalla kiinnosta

tämän ajattelutavan takia meillä on käytössä lahjatoiveet ja niiden mukaan mennään, ja toki aina välillä (niinkuin nyt) hävettää esittää noin kalliita toiveita, mutta tosissaan , noita lahjoja voi ostaa kimppalahjoina (uskokaa tai älkää niin mun sukulaiset osaa käyttää puhelinta ja sopia keskenään lahjoista)[/QUOTE]

Aika vähän luotat siihen, että sukulaiset tai ystävät osaisivat ostaa mitään mieluisaa. Mahdatko pelätä pojan puolesta ihan turhaan? Toisaalta, jos saa jotain mitä ei tarvitse tai mistä nyt ei yhtään pidä, sen voi aina kierrättää eteenpäin. Kiitollinen pitäisi silti olla, sillä ajatus on tärkein.

 

Ja miksei ne osaa ostaa lapselle ihan itsekin jotain lahjaa,kun kuitenkin olette tekemisissä usein ja näkevät lasta ja tietävät mistä tykkää ? Miksi eivät kysy lapselta itseltä vaikka suoraan ? Milloin lahjoista tulikin tilaustavaraa ? "Tuokaa se tai se".

 

[QUOTE="Neith";23547042]ei kyllä välttämättä edes hymyile.
siis oikeasti, kuinka moni haluaa saada jotain epämieluista lahjaksi, inhokki väriä paidan taikka järkyttävän ruman maljakon.
kuinka moni jaksaa aidosti vielä ilahtua siitä 5 järjettömän rumasta maljakosta jonka on saanut samalta henkilöltä?
mä en ole ikinä käsittänyt miksi pitäisi olla iloinen saadessaan jotain täysin tarpeetonta, rumaa, ei tyyliin sopivaa tavaraa joka ei ikinä tule käyttöön, hinnalla ei ole merkitystä tässä.
toki sitä kiittää kun se on kohteliasta mutta kuinka moni AIDOSTI ilahtuu siitä lahjasta jonka pistää kirpparille/huutikseen/roskiin sopivan ajan päästä?
ja näin ollen, miksi ihmeessä lapsen tulisi olla onnesta soikeana saadessaan täysin "vääränlaisen" lelun, epämieluisaa väriä olevan paidan jne
tai sellaisen mikä ei aiheeltaan tai toiminnaltaan millään tavalla kiinnosta

tämän ajattelutavan takia meillä on käytössä lahjatoiveet ja niiden mukaan mennään, ja toki aina välillä (niinkuin nyt) hävettää esittää noin kalliita toiveita, mutta tosissaan , noita lahjoja voi ostaa kimppalahjoina (uskokaa tai älkää niin mun sukulaiset osaa käyttää puhelinta ja sopia keskenään lahjoista)[/QUOTE]

Ne toiveet on LELUJA!!!! Leluilla LEIKITÄÄN! ja leikkimiseen välttää vaikka ne käpylehmätkin... Voi tsiisus...

 

[QUOTE="Uskomatonta";23547043]Siis herra jumala tuota roinan määrää mikä teillä on!!!
Teillä on enemmän legoja kuin lastentarhassa 30 lapsella yhteensä, kymmenittäin autoja, traktoreja, hyllyt pursuaa värityskirjoja, muovailuvahoja, värejä ja muuta.. YHDELLÄ lapsella joka opn VASTA 4-vuotias????
Meillä on kolme lasta, ja TODELLAKAAN meillä ei ole tuollaista määrää tavaraa, eikä tule!!!!
Sinuna harkitsisin pitkään ja hartaasti sitä, miten lapsestasi ei tulisi pilalle hemmoteltu kakara, jolla on 15-vuotiaana pihassa, mopo, kevari, mopoauto, skootteri jnejnejne ja vanhemmilla velkaa enemmän kuin ehtii maksaa eläkeikään mennessä.

Teillä on ihan aikuistenoikeasti ihan jumalaton määrä tavaraa ja lisää pitäisi saada, olen täysin järkyttynyt!!!
Ihmettelet aiemmin, että pitäisikö lapsen muka olla tyytyväinen pelkästään siihen, että hänelle tulee juhlavieraita ja pidetään synttärit? Siis onko tämä sinun mielestäsi jotenkin erikoista? Siis ihan oikeasti, onko? Olen todella surullinen lapsesi puolesta, tuolla menolla hänellä tulee olemaan todella hankalaa löytää paikkaansa tässä maailmassa, missä ei asiat ihan noin mallikkaasti aina sukukaan. Siis juuri koskaan.[/QUOTE]

niin no, itsehän me ei olla noita kaikkia ostettu.. että kun on synttärilahjaksi toivottu pikkuautoja niin enpä osannut varautua siihen että yhdestä paketista tulee niitä 10kpl (että olisi voinut toivoa vaikka yhden vähän isomman jutun sen sijaan)
samalla tavalla on nuo traktorit tullut.
kirjoja on ollut jo ennen pojan syntymää, osa on mun vanhoja, osa pojan isän, osa saatu siskolta kun heillä oli lahjaksi saatuja tupla kappaleita ja osa ostettu ja osa tullut lahjaksi
värityskirjoja sillä on 5kpl mutta se ei niitä oikein väritä kun ei ole traktorin kuvia.. eli niissä riittää vielä väritettävää reilusti

 

Mä vastaan aina että "ei tartte mitään tuua" jos joku kyselee toiveita. Ja jos sitte kysyjä vielä tinkaa niin annan jotain osviittaa. Esim että housuja.Mutta en niistäkään luettele sitten merkkiä ja väriä vaan jätän sen ostajan päätettäväksi.
Eikö kukaan muu toimi näin ?

Mä oon myös sitä mieltä, että toiveet pitää olla vai jotain suuntaa antavia. Jos antaa tarkat merkit ja värit, niin se voisi samalla ostaa itsekin. Ihan sama tilaako sen legopaketin anttilan nettipuljusta vai sukulaiselta.

 

Ai miksi pitäisi olla iloinen? Koska joku ihminen on ajatellut sinua ja ostanut sinulle jotain, mitä ainakin itse pitää kivana juttuna. Sun lapsesi on osattava iloita niistä kavereiden ostamista kolmen euron lahjoistakin tai ainakin olla osoittamatta, että lahja ei ollutkaan mieleinen. Sillä muuten voi käydä niin, että lapsellesi ei enää pahemmin synttärikutsuja tule.

nooh, yleensä ne epämieluisat lahjat jotka olen saanut on ollut kaikkea muuta kuin mua ajatellen ostettuja
kyse ei ole siitä etteikö poika olisi iloinen saadessaan pikkuauton tai muun vastaavan.
van siitä että pojalta on toiveita kysytty ja nuo nyt on ne mitä se haluaa, ja kun nuo nyt kerran on niitä mitä se haluaa niin en näe syytä miksi sille ei niitä voisi hankkia (siis osaa mahdolisesti) vain siksi että ne on kalliita tai siksi että poika niitä toivoo..

jos poika olisi toivonut käpylehmiä niin toki sen toiveen olisin esittänyt, samoin on asiain tila about kaiken muun suhteen

 

[QUOTE="Neith";23547175]nooh, yleensä ne epämieluisat lahjat jotka olen saanut on ollut kaikkea muuta kuin mua ajatellen ostettuja
kyse ei ole siitä etteikö poika olisi iloinen saadessaan pikkuauton tai muun vastaavan.
van siitä että pojalta on toiveita kysytty ja nuo nyt on ne mitä se haluaa, ja kun nuo nyt kerran on niitä mitä se haluaa niin en näe syytä miksi sille ei niitä voisi hankkia (siis osaa mahdolisesti) vain siksi että ne on kalliita tai siksi että poika niitä toivoo..

jos poika olisi toivonut käpylehmiä niin toki sen toiveen olisin esittänyt, samoin on asiain tila about kaiken muun suhteen[/QUOTE]

No tehän itse ostatte sen paloaseman. Ei kai toivomuslista tarkoita sitä, että niistä jokainen pitäisi saada.

 

[QUOTE="Neith";23547175]nooh, yleensä ne epämieluisat lahjat jotka olen saanut on ollut kaikkea muuta kuin mua ajatellen ostettuja
[/QUOTE]

Hmm, ehkäpä nimen omaan niissä on ajateltu sinua...

 

[QUOTE="Neith";23547175]nooh, yleensä ne epämieluisat lahjat jotka olen saanut on ollut kaikkea muuta kuin mua ajatellen ostettuja
kyse ei ole siitä etteikö poika olisi iloinen saadessaan pikkuauton tai muun vastaavan.
van siitä että pojalta on toiveita kysytty ja nuo nyt on ne mitä se haluaa, ja kun nuo nyt kerran on niitä mitä se haluaa niin en näe syytä miksi sille ei niitä voisi hankkia (siis osaa mahdolisesti) vain siksi että ne on kalliita tai siksi että poika niitä toivoo..

jos poika olisi toivonut käpylehmiä niin toki sen toiveen olisin esittänyt, samoin on asiain tila about kaiken muun suhteen[/QUOTE]

Ymmärrätkä mikä ero on toiveella ja sillä mitä tulee? Ilmeisesti et, eikä poikasikaan. Tässä on monta sivua yritetty selittää sinulle, että olet vähän kohtuuton. Jos et ymmärrä sitä, se on kovin ikävää.

 

Neith="k+ -maailman Tuksu" (mietipä miksi!)

 

[QUOTE="Neith";23547175]nooh, yleensä ne epämieluisat lahjat jotka olen saanut on ollut kaikkea muuta kuin mua ajatellen ostettuja
kyse ei ole siitä etteikö poika olisi iloinen saadessaan pikkuauton tai muun vastaavan.
van siitä että pojalta on toiveita kysytty ja nuo nyt on ne mitä se haluaa, ja kun nuo nyt kerran on niitä mitä se haluaa niin en näe syytä miksi sille ei niitä voisi hankkia (siis osaa mahdolisesti) vain siksi että ne on kalliita tai siksi että poika niitä toivoo..

jos poika olisi toivonut käpylehmiä niin toki sen toiveen olisin esittänyt, samoin on asiain tila about kaiken muun suhteen[/QUOTE]
Sun poikasi on VASTA 4 v. Nyt opetat hänet kiittämään, hymyilemään ja ilahtumaan sellaisestakin lahjasta, joka ei ole mieleinen. Ihan oikeasti. Kaverisynttäreillä vieraat lapset kyllä kertovat kotonaan, mitä synttärisankari sanoi lahjasta ja tykkäsikö lahjasta vai ei. Ja kuten olet tässäkin ketjussa nähnyt, kovin moni äiti ei ole kanssasi samoilla linjoilla, että lahjan pitäisi olla aina mieleinen. Usko vanhaa...jos lastasi aletaan pitää nirppanokkana saamiensa lahjojen suhteen, niin se voi karsia niitä kaverisynttäreille tulijoita sekä vähentää lapsesi saamien synttärikutsujen määrää.

 

Ja miksei ne osaa ostaa lapselle ihan itsekin jotain lahjaa,kun kuitenkin olette tekemisissä usein ja näkevät lasta ja tietävät mistä tykkää ? Miksi eivät kysy lapselta itseltä vaikka suoraan ? Milloin lahjoista tulikin tilaustavaraa ? "Tuokaa se tai se".

saattaahan nuo kyselläkkin että mitä haluaa, sitten ne vielä kysyy multa että tarvitseeko jotain käyttö juttua ja onko jotain mitä poika kovasti toivoo..
ehkäpä on vain järkevämpää tuoda saajan toiveiden mukainen lahja kuin turhaa tavaraa

 

No tehän itse ostatte sen paloaseman. Ei kai toivomuslista tarkoita sitä, että niistä jokainen pitäisi saada.

olenko sanonut että jokainen noista on saatava? :O
en, mielestäni olen sanonut että kimppalahjat sopivat hyvin
eli jos jotain noista porukalla ostavat

 

[QUOTE="Neith";23547042]ei kyllä välttämättä edes hymyile.
siis oikeasti, kuinka moni haluaa saada jotain epämieluista lahjaksi, inhokki väriä paidan taikka järkyttävän ruman maljakon.
kuinka moni jaksaa aidosti vielä ilahtua siitä 5 järjettömän rumasta maljakosta jonka on saanut samalta henkilöltä?
mä en ole ikinä käsittänyt miksi pitäisi olla iloinen saadessaan jotain täysin tarpeetonta, rumaa, ei tyyliin sopivaa tavaraa joka ei ikinä tule käyttöön, hinnalla ei ole merkitystä tässä.
toki sitä kiittää kun se on kohteliasta mutta kuinka moni AIDOSTI ilahtuu siitä lahjasta jonka pistää kirpparille/huutikseen/roskiin sopivan ajan päästä?
ja näin ollen, miksi ihmeessä lapsen tulisi olla onnesta soikeana saadessaan täysin "vääränlaisen" lelun, epämieluisaa väriä olevan paidan jne
tai sellaisen mikä ei aiheeltaan tai toiminnaltaan millään tavalla kiinnosta

tämän ajattelutavan takia meillä on käytössä lahjatoiveet ja niiden mukaan mennään, ja toki aina välillä (niinkuin nyt) hävettää esittää noin kalliita toiveita, mutta tosissaan , noita lahjoja voi ostaa kimppalahjoina (uskokaa tai älkää niin mun sukulaiset osaa käyttää puhelinta ja sopia keskenään lahjoista)[/QUOTE]

Nyt mun on kyllä pakko vastata tähän. Kyllä, olen usein saanut lahjaksi asioita, jotka eivät ehkä ole niin mieleisiä tai oikean värisiä jne, mutta olen silti kiittänyt kauniisti ja hymyillyt (ja usein lahja on kuitenkin jopa löytänyt paikkansa kodissani myöhemmin) ja ollut kiitollinen siitä, että kyseinen henkilö on tullut minua juhlimaan ja muistanut vielä lahjallakin (josta olen ihan oikeasti ollut AIDOSTI ilahtunut). Ja tämä edellä mainittu on siis ollut tapanani ihan lapsesta asti ja vanhempien opettamana ja tätä ajattelumaailmaa tahdon ehdottomasti jatkaa myös seuraavassa sukupolvessa.

Jos minä olisin sinä, miettisin tarkkaan, onko tämä sitä mitä haluan lapselleni opettaa. Vai olisiko lapseni arvomaailmassa tai käytöstavoissa parantamisen varaa? Ja lahjatoivehan on aina vaan toive. Ei sitä kenenkään ole pakko noudattaa.

Lisäksi haluan vielä muistuttaa, että parhaat lahjat ovat usein "ilmaisia". Itse olen esimerkiksi ollut aina ihan onnessani mummoni lahjoittamista villasukista, tumpuista yms. neuloksista. Koskaan ei ole tullut näitä kuitenkaan tullut vaadittua, vaan olen ollut kiitollinen siitä, että mummoni on jaksanut ja pystynyt minulle näitä kutomaan. (ja vaikka olisinkin haaveillut jostain suuresta ja kalliista hankinnasta ja siihen yrittänyt kerätä rahaa ja mummo olisi tuonut vain parin villasukkia)

 

Niin meidänkin poika edelleen toivoo lähinnä legoja lahjaksi. Mutta minä vedän niihin rajaa, juurikin tuon hinnan takia ja sen, ettei lapsi luule voivansa kerätä kaikkia maailman legoja.
Tuossa oli ehdotettukin fiksusti että annat vaikka yhden tai kaksi vinkkiä ja kuten itsekin totesit noista hinnoista, niin valkkaa vaikkapa ne edullisimmat sitten.

 

Mä muistan, kun tyttö aikoinaan sai synttärilahjaksi kaksi täsmälleen samanlaista barbia. Siinä jo lahjan antajat sitten vähän harmittelivat, että tuli samanlaiset. Mutta tyttöpä riemastui, että nyt hänellä onkin identtiset kaksoset barbeissa.

Mä mietin muutenkin tuota, että tietääkö lapsi vajaa 4v edes mitä muuta kivaa VOI olla kuin just nuo tietyt legot!? Siis en epäile hetkeäkään etteikö tykkäisi niistä kuin hullu polkasta. Mutta mitä jos vieraiden tuomista ylläreistä löytyisikin jotain uutta ja mahtavaa? Eihän 4v millään voi tietää etukäteen, että tykkää leikkiä VAIN legoilla! Mutta usein tuossa iässä toivottaisi silti vaan sitä yhtä juttua. Ja mitä tulee leluihin jotka kestää vaan vähän aikaa, niin kyllä lapsi kestää sen, jos lelu menee rikki muutaman kk päästä. Se on silti voinut antaa jo superpaljon iloa leikkijälleen! Se mikä äidistä on krääsää, voi olla lapsen mielestä maailman mahtavinta sen tovin.

 

[QUOTE="Neith";23546835]sillä on muutama, kameli pelistä se tykkää hurjasti, kimblen tyylinen muumipeli aiheuttaa hitusen ongelmia (pojalla siis on ongelmia noiden pelisääntöjen kanssa, sitä harjoitellaan)
muisti pelejä on muutama, palapeleja on monta
nyt en ole nähnyt mitään sellaista peliä joka sopis pojalle, siis juuri sääntöjen opettelun kanssa[/QUOTE]

Lastenpelit | Lautapeliopas

+ Afrikan Tähti, Uno (korttipeli) jne.