hitto että hävettää taas ilmoitella pojan synttäri toiveita..

Jos itselläkin on sellainen tunne että kaikki paikat pursuaa leluja juuri niitä edullisempia ettei jäljellä sitten ole enää kuin niitä kalliimpia vaihtoehtoja, niin voisi tietty vaikka ajatella karsia lapsen leluja ja tavaroita. Näin sitten miettiä kun näkee niitä kivoja pikku juttuja mitä tulee sitten itse osteltua lapselle ettei ostaiskaan heti itse vaan antais pikku vinkki vinkkiä eteenpäin esim. kiva t-paita, piirrustuspapereita yms.. ja ostais sitten itse niitä kalliimpia juttuja lahjaksi kun kerran niitä hävettää muilta pyytää kun menee hiukan kohtuuttomaksi hintaskaala..

 

ihme vaahtoamista yksinkertaisesta asiasta.
Meilläkin poika tahtoo kaikki legot mitkä näkee, eikä saa.
Isoäidit on jo luovuttaneet ja antavat 10-20e rahaa ja käskevät ostaa mitä tahtoo. Tähän mennessä poika 5-v on tahtonut jonkun hot wheels -auton ja loput rahat on laitettu pankkiin.

VIHJE: lahja, jota en osannut edes ajatella, mutta oli loistava: pääsylippuranneke Muumimaailmaan. Varmana kaikkiin puuhamaihin myydään rannekkeita etukäteen. Meinaan on aika kallis keikka viedä koko huusholli mihinkään puuhalandiaan.
Ja lapsi jaksoi vallan mainiosti odottaa kuukauden, että sinne päästiin.

Viimeksi annoin 7-vuotiaalle palkinnoksi käynnin käsityömessuilla. Oli hyvin tyytyväinen ja erityisen hyvää oli se, että oli saanut jotain erilaista kuin muut.

 

Eikö kannattaisi pyytää rahana ja ostaa sitten itse jonkun noista jutuista?

 

Miksi sua hävettää esittää toive, jos se toive on tarkoitus alunperinkin ollut toteuttaa kimppalahjana, niinkuin nyt olet hokenut? Miksi sua sitten sua hävettää pyytää se 10-20 euroa isompaan yhteislahjaan, mutta ei hävettäis esittää samanhintaista "yksilölahja"toivetta?
Ja tuolla jossain sanoit jotenkin, että lapsen täytyy sinun mielestä saada lahjaksi toiveita listaltaan, etkä ymmärrä miksei me muut ymmärretä sitä. Mutta mitäs sitten, jos sen lapsen listalla olisi vain vaikka 1. Matka avaruuteen 2. Oma iso uima-allas
3. Pienempi sisarus ja 4. Kuu taivaalta?
Ymmärrätkö tälläisen listan jälkeen, ettei niitä toiveita aina tarvi / pysty jne toteuttamaan, ja ihan yhtä lailla voi asian mahdottomuudesta keskustella liian kalliin lahjalistan, kuin tälläisen muuten mahdottoman toiveen suhteen.

 

[QUOTE="Neith";23547518]no kun se vietti 3vrk paikassa missä oli zhuzhu petsejä ja se ei kertaakaan niillä leikkinyt sen ekan kerran jälkeen kun se ne sai liikkeelle.
samoin on siellä isän luona niitä ja se ei niillä leiki sielläkään.. eli se haluaisi ne koska muillakin on, ja koska se ei niillä leiki niin nehän olisi turhia[/QUOTE]

Asutteko pojan isän kanssa erillään vai tarkoititko tässä ja yhdessä aiemmassa viestissä, että sinun isäsi vaimokkella on lapsi, joka leikkii zhuzhu-petseillä?

 

Mun mielestä on kuitenkin kohtuutonta haukkua pientä lasta ilkeäksi ja kamalaksi lapseksi ihan vain siksi, että "osaa" toivoa joitain tiettyjä tavaroita. Oma 3v. lapseni rakastaa myös legoja ja osaa kyllä haaveilla vaikka mistä leluista, muistaa joululta kuinka kirjoitettiin joulupukille kirje ja usein kertookin toivovansa joulupukilta sitä ja tätä. Ja tietää kyllä tarkkaan eri legopaketteja, koska on joskus isän kanssa ottaneet kaupasta legokatalogin, jota lukee ahkerasti. Siitä huolimatta lapseni on innoissaan pienestä "krääsästä", jota tulee happy mealin mukana ym. ja osaa kyllä kiittää (ja on kiitollinen) saadessaan uusia juttuja esim. tuliaisina. Eli nämä asiat eivät ole toisiaan poissulkevia!

MUTTA, olen kyllä sitä mieltä, että ap:n eli äidin asenteessa on parantamisen varaa. Aikuisen tehtävä on suodattaa lapsen toiveita eteenpäin ja kertoa, ettei kaikkea voi saada, vaikka haaveileekin. Ja todella opettaa olemaan kiitollinen pienistä asioista ja sen, ettei lahjat ole pääasia.

Lahjatoiveista voi vinkata, jos joku kysyy, mutta lapselle ei tarvitse kaikkea näyttää. Mun mielestä on vain fiksua, jos lahjaksi tulee pääasiassa tarpeellisia (sellaisia joita muutenkin tulisi hankittua), koska ainakaan meillä ei ole säilytystilaa kaikelle mahdolliselle tavaralle. Mutta tätä ei tarvitse lapselle paljastaa, vaan se onkin sitten yllätys, kun paketista paljastuu joku toivottu juttu. "Mistä mummi tiesikään, että sä olet haaveillut tästä?!" Eli ei lahjalistoja lapsen "tietoon".

 

Ihan hyviä vinkkejä sai ap tässä ketjussa.

 

[QUOTE="essi";23554349]Miksi sua hävettää esittää toive, jos se toive on tarkoitus alunperinkin ollut toteuttaa kimppalahjana, niinkuin nyt olet hokenut? Miksi sua sitten sua hävettää pyytää se 10-20 euroa isompaan yhteislahjaan, mutta ei hävettäis esittää samanhintaista "yksilölahja"toivetta?
Ja tuolla jossain sanoit jotenkin, että lapsen täytyy sinun mielestä saada lahjaksi toiveita listaltaan, etkä ymmärrä miksei me muut ymmärretä sitä. Mutta mitäs sitten, jos sen lapsen listalla olisi vain vaikka 1. Matka avaruuteen 2. Oma iso uima-allas
3. Pienempi sisarus ja 4. Kuu taivaalta?
Ymmärrätkö tälläisen listan jälkeen, ettei niitä toiveita aina tarvi / pysty jne toteuttamaan, ja ihan yhtä lailla voi asian mahdottomuudesta keskustella liian kalliin lahjalistan, kuin tälläisen muuten mahdottoman toiveen suhteen.[/QUOTE]

Tähän olisi kyllä kiva saada ap:n vastaus: miksi hävettää pyytää 20 euroa kalliiseen yhteislahjaan, kun yleisesti ei hävetä esittää lahjatoiveita.

 

Pyydä rahaa ja sano, että olet hankkimassa Legoja. Meillä se ainakin toimii