Avovaimokkeen ihmettelyä

Onko ap unohtanut meidät vai olikohan tämä provo?

 

Kuulumisia vihdoin Pahoittelen päivitysten puuttumista...on ollut melko kiireistä viime aikoina. Olen vuokrannut oman pienen asunnon ja viime ke muutin tavarani sinne pois talosta. Viime yö oli ensimmäinen yö uudessa kodissa kaikkinen eläimineen päivineen. Tähän asti olen lähtöni jälkeen majaillut kaverini luona.

Lähtöni jälkeen mies on uhkaillut terveyttäni ja jopa tappavansa minut. Vei kaikki rahat yhteistililtäkin. Vein asian poliisille ja nostin syytteet pahoinpitelyistä, laittomasta uhkailusta ja kavalluksesta. Vaikka muista on liian vähän näyttöä, niin kavallus näkyy tiliotteella Ja jääpä ainakin ilmoituksesta merkintä muistakin, jos tähän juttuun tulee jatkoa..

Eli minulla/meillä menee nyt aika hyvin. Kämppä on vielä sekaisin ja kaikki miten sattuu, mutta olo on helpottunut ja suhteellisen turvallinenkin.

Mies on seonnut täysin ja majailee nyt tyhjässä ok-talossa... Hän on muuttanut kaikki tavaransa välivarastoon. Jopa olohuoneen sohvan. En itse jaksaisin niin elää mahdollisesti kuukausia, kun talo on myynnissä. En tiedä, pelkäsikö hän, että muuttaisin samalla hänenkin tavaransa uuteen paikkaani vai mikä siinä oli, että piti talo tyhjentää jo ennen kuin pääsin itse sinne pakkaamaan. Aivan kuin minua kiinnostaisi hänen romunsa. Muistuttaisi vain itsestään.

Mies on kiero kuin korkkiruuvi. Onneksi opin nyt tuntemaan tämän ihmistyypin, ja toivon, etten enää sekaantuisi vastaavaan. Olen netistä löytänyt vertaistapauksia ja ne ovat edenneet suunnilleen samoin kuin oma tarinani. Yhteiseen asumukseen on muutettu nopeasti ja kihlauduttu, naimisiinkin menty. Sidottu mahdollisimman tiukkaan nopeasti, jotta toinen olisi siinä jumissa. Onneksi raha ei minun elämässäni mitään ratkaise, eikä se riitä minun pitämiseksi paikallaan. Tähän eroon menee kaikki säästöni ja hieman päälle, mutta on se sen arvoista!

Olen käynyt lyhyessä ajassa koko tunneskaalan läpi. Lähdön jälkeen minulla oli paha olla miehenkin puolesta, kun tiedän kuinka kova paikka tämä hänelle on. Mutta se tunne katosi aika pian uhkausten ja varastamisen myötä. Sitten on ahdistanut ja pelottanut aivan kaikki aivan mielettömästi. Hetken jo harkitsin tarvitsevani rauhottavia lääkkeitä tms kun ahdistus kävi todella kovaksi. Ohi sekin meni ja nyt pysyy jo hallinnassa. Pyrin varautumaan ulkona liikkuessani mahdolliseen hyökkäykseen. Mietin valmiiksi, mitä teen, jos mies ilmestyy oven taa vaikkapa kirveen kanssa. Pyrin piilottamaan itseni parhaani mukaan. Yritän huolehtia, ettei uusi osoitetietoni kulkeudu vanhaan paikkaan ja että kiellän kaikkia tahoja antamasta osoitettani. Ainakin mies joutuu sitten seuraamaan minua töistä kotiin, jos meinaa minut löytää.

Kissat ovat kotiutuneet uuteen paikkaan jälleen loistavasti. Siksi olen vitkutellut niiden siirtoa tänne, jotta ehdin laittaa ainakin niiden kiipeilypuut ja muut tarvikkeet kuntoon. Helpottaa sopeutumista, kun on tutut ja turvalliset tavarat paikoillaan. Pojat ovat tottuneet muuttoihin, onneksi. Kohta on koirakin tottunut! Pienen ikänsä aikana se on joutunut muuttamaan jo kasvattajan luota pois ja minun kanssani kolme kertaa! Jospa tämäkin kasvattaa, eikä kaada. Hieman se on stressaantunut ja protestoinut tekemällä tarpeet sisälle, mutta se on pientä se. Loppunee parissa viikossa. Harmi vain, kun kaveri ei tiennyt, mitä tarpeitten teko sisälle tarkoittaa ja oli sen haukkunut pystyyn ja laittanut häkkiin rangaistuksena. Koitin jälkeenpäin selittää, että koira ei ylipäätään ymmärrä, mistä sille ollaan vihaisia, jos vahinko on sattunut kauan sitten. Hauskinta oli, että kertomani teoria sai käytännön vahvisteen nopeastikin; kaveri oli päästänyt koiran huoneesta ja se oli mennyt luimistellen suoraan häkkiinsä. Koira ei ollut tehnyt tarpeitaan sisälle, mutta se oli oppinut, että kaveri on vihainen avatessaan oven ja sille pitää mielistellä. Kaveri yllättyi tästä kokemuksesta. Heidän vanha koira kuulemma oli ymmärtänyt kyllä ajankin jälkeen, jos oli tehnyt jotain pahaa. Kysyin, käyttäytyikö koira samoin kuin omani nyt? Menee mielistellen "häpeämään" jonnekin..jeps. Ei se ymmärrä mitään muuta kuin että sen isäntä on kiukkuinen ja vaistonvaraisesti koira alkaa siinä tapauksessa mielistellä ja myönnytellä. Onneksi sain koirani pois miehen luota, tämä olisi varmasi pilannut sen. Luulen, että mies on lyönyt koiraa tai muuta, koska koira usein mielisteli miestä..surettaa sekin havainto.

 

Tosi hurjalta kokemukselta tuntuu kaikki mitä on tapahtunut. Helpottavaa kuulla, että tilanne on menossa parempaan suuntaan. Varmaan ihana oma rauha siellä asunnossasi.

 

Hurjaa tämä on ollutkin. Rauha on ihanaa! Olen pötkötellyt sängyssä ja sohvalla selälläni koira ja kissat vieressä, eikä tarvitse odottaa, että mies tulisi jostain taas marmattamaan ihan turhasta. Ai että. Sellaiseen vankeuteen en lankea enää koskaan. Ja toivon, että muillakin sellaisessa kärsivät löytäisivät jostakin voimaa ja rohkeutta lähteä. Yksin on parempi.

Vaan ei ole vielä ohi tämä juttu. Talo on edelleen myynnissä ja rahat kateissa. Lisäksi talossa on irtaintani, ja mies tänään ilmoitti, että talossa ei ole sitten enää mitään minulle... Miten sekin pitäisi tulkita? Syytti minua vielä varkaaksi! Tulen hakemaan omani pois, se on varmaa. Mies ei nyt tiedä kenelle ryttyilee. Mitenköhän paljon mies mahtaa suuttua, kun poliisilta tulee kutsu kuulusteluun...? Varmaankin saan taas muutaman tappouhkauksen, eli mitä uutta? On tässä järki ja hermot hieman koetuksella itselläkin.

 

Sinuna kyllä ottaisin yhteyttä miehen ex:ään. Siis lapsen äitiin.
Kyllä minua kiinnostaisi kuulla hänen kanta miehestä, ja ilman muuta tuollainen vaikuttaa siihen, onko toinen kykyneväinen huolehtimaan lapsesta. Missä se lapsi nukkuu, jos ei talossa ole enää mitään?
Ja olisi reilua lastakin kohtaan, ettet ole vain yhtäkkiä kadonnut hänen elämästä, saat sanoa heipat jne.
Asutko edelleen samalla paikkakunnalla?

 

Ei ole exän numeroa minulla, enkä muista sukunimeä... Miehellä on parisänky, joten siinä nukkuvat molemmat yönsä. Uskoisin silti muutoksen olevan kaamea lapsen silmissä, kun kaikki lelut on pakattu pois :O Joitain sinne oli jätetty. Kurjaa aivan varmasti. Mutta mies ei kenenkään neuvoja kuuntele eikä ota vakavasti. Häntä on turha mennä neuvomaan. Hän itse tietää parhaiten, eikä häntä muut kiinnosta.

Vaihdoin myös paikkakuntaa

Tuskin saan tyttöä enää tavata. Siitä mies pitää huolen. Minähän olen paholainen ja tytölle suorastaan vaaraksi. Mies on puhunut lähiomaisensa jo aiheesta pyörryksiin ja heidän mielestään rahojeni vieminenkin on ihan oikeutettua. Voin vain kuvitella, mitä hän on tytön äidille jo selittänyt. Kuinka vihaan tyttöä ja sen takia HÄN erosi minusta...en siis tiedä, mutta jotain tuollaista voisin kuvitella. Eli minusta tehtiin tässä se saatanasta seuraava. Mies on taitava. Onneksi tiedän itse paremmin, ja osaan jättää moiset omaan arvoonsa. Mies on sairas, eikä ehkä mahda itselleen mitään.

 

[QUOTE="essi";23506393]Sinuna kyllä ottaisin yhteyttä miehen ex:ään. Siis lapsen äitiin.
Kyllä minua kiinnostaisi kuulla hänen kanta miehestä, ja ilman muuta tuollainen vaikuttaa siihen, onko toinen kykyneväinen huolehtimaan lapsesta. Missä se lapsi nukkuu, jos ei talossa ole enää mitään?
Ja olisi reilua lastakin kohtaan, ettet ole vain yhtäkkiä kadonnut hänen elämästä, saat sanoa heipat jne.
Asutko edelleen samalla paikkakunnalla?[/QUOTE]

Paljon olen kuullut, mitä muut minuna tekisivät. Paljon asioita, joita itsekin olisin minuna tehnyt. En vain olisi ikinä arvannut, miten ihmiskeho toimii tällaisessa uhkatilanteessa. Kun on ensin kuristettu ja uhattu henkeä, paettu pois ja puhelimitse lisää uhkauksia, siinä ei ajatus enää toimi, kuten normaalisti. Siinä menee ihan shokkitilaan. Viikko sitten menin eteenpäin ihan vain "selviytymis-mode" päällä. Töistä ei tullut mitään ja lähimuisti oli surkea. Tällä viikolla katselen ja yritän jäljittää töissä, mitä on tullut tehtyä ja luvattua, missä mennään.

Joten mitä tapahtuu, jos otan yhteyttä miehen eksään? Saan siitä lisää miehen vihaa päälleni, ja mahdollisesti aiheutan seuraavaan päällekarkaamisen. Ei, oma napa kiinnostaa tässä vaiheessa enemmän. Poliisissa kehotettiin olemaan pitämättä mitään yhteyttä, kun tilanne on näin tulenarka tässä vaiheessa. Tiedän jo, mikä eksän kanta miehestä on. Kuulin siitä mieheltä itseltään joskus alkuaikoina, mutta enhän voinut millään uskoa.. Mies näytteli niin hyvin. Tarinat kuulostivat katkeran eksän huoltajuuskiistajutuilta. Eksäkin oli syyttänyt miestä narsistiksi. Kuinka oikeassa hän olikaan.. Olen lukenut enemmän narsisteista, eikä kaikki piirteet sovi mieheen. Olen kuitenkin vakuuttunut, että jonkinlainen sosiopaatti mies on.

 

Pidä vaan hyvää huolta itsestäsi. Tuskin mies vaaraksi tytölle on, haitaksi ajan kuluessa saattaa kyllä olla, mutta silloin varmaan oma äiti pitää asiasta huolen. Taloasiassakin on vielä miettimistä. Älä vaan missään tapauksessa mene sinne enää kuin porukalla.

 

Voimia!

 

Hienoa, että alat päästä oman elämän alkuun. Nyt vain varovaisesti miehen kanssa, äläkä ole tekemisissä kuin välttämättömissä asioissa. Vaihda puhelinnumero salaiseksi mahdollisimman pian, kun talo on myyty ym. Äläkä missään nimessä enää lankea mihinkään manipulointiyrityksiin, vaikka mies kuinka yrittäisi sinua takaisin. Niin kuin jo kerran (vai jopa useamminkin) kävi. Kannattaa myös lukea tämä ketju alusta, niin huomaat kuinka hyvä mies on manipuloimaan sinua. Tsemppiä!

 

Huh.. Melkoista meininkiä!

Onneksi olet nyt päässyt oman elämän alkuun ja irtaantumaan miehestä. Toivottavasti saatte pian myytyä talon ja viimeisteltyä loputkin. Voimia ja tsemppiä!!!

 

Juuri luin lehdestä, miten nainen oli lyönyt mustasukkaisuuttaan kirveellä miehensä koiraa päähän, ajeluttanut sitä kituvana ympäriinsä ja sytyttänyt miehen autonkin vielä tuleen. Hohhoh! Toivottavasti ihan sellaista ei ole odotettavissa. Mies soittelee edelleen, kun kieltäytyy hoitamasta asioita viestitse. Minä taas kieltäydyn vastaamasta, koska haluan välttää nimittelyn, uhkailun ja siitä seuraavan pahan mielen. Kunpa tästä pääsisi pian eteenpäin.

 

Useimmiten ei kai sentään tapahdu mitään noin kauheaa. Siis että jää uhkailuksi kaiketi. Mutta ikävä tilanne vielä toistaiseksi sulla on. Ymmärrän toisaalta, että mies haluisi keskustella asioista. Mutta ymmärrän myös, ettet halua niitä tilanteita kokea. Huh, onneksi vain materialistisia yhteisiä asioita teillä. Toivotaan todella, että asia etenisi pikapuoliin.

 

Mies haluaisi keskustella lähinnä käytännön järjestelyistä ja rahoista, ja kuinka ne pankkiin laitetaan. Kuten sanottua, kaiken pitää mennä niin kuin hän haluaa, asiasta ei voi sopia viestitse. Mitään ihmeellistä asiassa ei ole. Menemme pankkiina ja hän tallettaa viemänsä rahasumman takaisin tilille ja tilin ominaisuuksia muutetaan siten, että kumpikaan ei pääse niihin käsiksi. Ainoastaan pankki. Tässä ei ole mitään sovittavaa tai keskusteltavaa. Olen selkeästi ja jopa kirjallisesti sanonut, että hän joko palauttaa rahat tililleni tai lyhentää summalla lainaamme, yllättäin kumpikaan näistä ei kelvannut.

Totuus on, että jo pelkkä hänen äänensä kuuleminen ahdistaa kovasti, enkä kykene ajattelemaan kunnolla. Minulle tulee olo, että on päästävä pois ja pian jonnekin, lopetettava puhelu. Eihän siitä keskustelusta tule sitten yhtään mitään. Miehen tarvitsee vain kerran haistatella ja haukkua, niin menen lukkoon ja ajatus ei kulje. Alan fyysisesti jopa väristä. Tätä on ollut ihan mielenkiintoista seurata. Se tapahtuu, vaikka asian tiedostan ja pyrin sitä estämään. Mielenkiintoista, mutta varsin ärsyttävää ja inhottavaa.

En tiedä, mistä tämä nyt johtuu, mutta parina yönä nyt olen nukkunut todella huonosti. Heti tapahtuman ja paon jälkeen nukuin kuitenkin paremmin. Voisiko minun kohdalla tilanteen laukeaminen antaa tilaa niille unihäiriöillekin? Varsinaiset ahdistuskohtaukset ovat nyt loppuneet. Ehkä siitäkin ansiosta, kun olen toden totta pitänyt etäisyyttä mieheen, ja estänyt hänen uhkailunsa olemalla vastaamatta puheluihin. Mitä enemmän mietin ja pohdin näitä asioita, erittelen, sitä nopeammin saan ne käsiteltyä ja unohdettua. Niinpä nämä asiat pyörivät mielessäni usein. Välillä jopa raivostuttaa, kun pyöritän mielessä samoja asioita samaa rataa, eikä ne siitä miksikään muutu! Vaan se pitää tehdä, jotta voin joskus jatkaa eteenpäin.

Olen päässyt jo siihen pisteeseen, että olen todennut, että mitään en ole menettänyt. Sillä vältän sen tyhjyyden tunteen, joka tulee, kun menettää jotain. Nyt tavallaan menetin odottamani tulevaisuuden. Asuin hetken aikaa unelmieni talossa, eikä se tuntunut hyvältä. Unelmieni talo meni pilalle, se oli vain seinät. Tämä "surkea vuokrakaksio" tuntuu enemmän kodilta kuin se talo Rakkaus ja välittämisen tunteet miestä kohtaan ovat kuolleet. Samaten viha on hiipunut. Pelkoa ja ahdistusta on jäljellä. Niiden käsittelyä en ole ennen joutunut kokeilemaan tässä määrin. Kerta se on ensimmäinenkin! Ja aion onnistua.

Asiat rullaavat nyt hyvin. Näin on aina käynyt suurissa elämänmuutoksissani ja hädän hetkellä. Asiat järjestyvät, kun niiden on pakko järjestyä. Se vaatii paljon energiaa ja välillä ponnisteluja, mutta asiat järjestyvät

 

Paljon oot saanu kokea,huh huh.Hyvä että elämä alkaa jo näyttää valoisammalta.:hug:
Onnea uuteen elämään.:flower:

 

Kannattaa mennä keskustelemaan vaikkapa psykologin kanssa tunteistasi ja siitä mitä käyt läpi. Esim. terveyskeskuksen kautta. Voi auttaa sinua tämän asian käsittelyssä ja helpottaa eteenpäin pääsemistä. Onko sinulla ketään, joka tukee sinua ja jolle voit purkaa kaikki tunteesi? Voimia!

 

Mun mielestä sä vaikutat melkoisen pärjäävältä ihmiseltä. Et välttämättä kaipaa tyyliin psykologia. Tuon miehen suhteenkin sulla varmaankin hyvä linja: et vihaa etkä rakasta yms. Alkaa olla sulle ilmaa koko tyyppi. Ja aika tyhmä saa hänen olla, jos jaksaa siitä huolimatta pitkään sua kiusailla.
Olen pahoillani, että joku unelmasi meni rikki. Mutta ainahan voi rakentaa raunioille ..entistä viisaampana. Sulla ehkä noin 50 vuotta elämää edessä. Ehdit vielä vaikka mitä.

 

Kerran mies sai minut takaisin puhuttua. Toista kertaa ei tule. Olen asioita pohtinut tietysti todella paljon, nyt jo sentään vähenemään päin. Vaikka mies ei olisikaan äitynyt fyysisesti väkivaltaiseksi, en olisi jaksanut kuunnella sitä haukkumista ja uhkailua kovinkaan pitkään. Tuo viimeinen silaus vain vauhditti asioita. Sitä edelleen mietin, että mikä sai miehen loppujun lopuksi muuttumaan, kun alussa kaikki oli aivan toisin ja arvostus oli molemminpuolista. Ei puhettakaan alistamisesta taikka mollaamisesta. Lääkkeiden seinäänlopetus yhdistettynä muuttostressiin saattoi laukaista käytöksen. Mutta olisiko mies ollut ilman näitä tapahtumia kuitenkin samanlainen, vai jäikö hänelle toimintatapa vain päälle? Sen tiedät, että aikaisemmassa suhteessaan tytön äidin kanssa riidat olivat hyvinkin samanlaisia, vaikkakin ehkä ilman käsiksikäymistä. Erossa mies avoimesti huusi ja haukkui tytön äitiä tytön kuullen. Olihan hän vielä pienen pieni, mutta silti.

Valehtelu on jotain, mitä ylenkatson suunnattomasti. Sitä en vielä ymmärrä, mitä mies koetti sillä saavuttaa, ettei kertonut minulle totuutta heti alkuunsa. Se, että jättää kertomatta masennuksesta ja lääkityksestä, on oma lukunsa. Mies suoranaisesti valehteli asennoitumisensa eläimiä kohtaan. Alunperin mies oli eläinrakas ja kunnioitti luontoa. Myöhemmin kierrätyksellä ei ollut hölkäsen pöläystä merkitystä ja koiran kuononkin voisi laittaa remmillä kiinni.. Eikä voinut kunnioittaa edes sitä, että minä saatoin pitää luontoa ja eläimiä hyvänä, vaan sitäkin piti mollata aina tilaisuuden tullen. Lastenkasvatuksestakin olimme aivan eri mieltä. Sitä en tiennyt alussa ja sen olisin voinut nähdä, jos olisimme seurustelleet pitempään ennen yhteenmuuttoa. Tällöin aikaa olisi voinut kulua hyvinkin vaikka vuosi, sillä en ollut aiemmin sen suuremmin lasten kasvatusta ajatellut. Ajoitin myös omat menot ja harrasteet juuri niille päiville, kun miehellä oli lapsi. En osaa sanoa, olisinko huomannut epäkohtia miehen tavassa kasvattaa, jos olisimme asuneet eri osotteissa.

Jo pelkästään asennoituminen luontoa ja eläimiä kohtaan, on minulle riittävä syy "hylätä" mies. Nämä asiat ovat minulle erittäin tärkeitä ja siitä ei kertakaikkiaan tulisi mitään, jos näistä pitäisi punnertaa arkisessa elämässä. Minun oli hyvin vaikea suhtautua siihenkin, että oma puoliso jätti koiransa hoitamatta lapsen takia. Senkin jopa yritin ymmärtää ja kääntää hyväksyttäväksi. En vieläkään osaa sanoa, mikä siinä olisi niin vaikeaa lähteä lapsen ja koiran kanssa lenkille. Ehkä lapselliset osaavat avarataa tätä asiaa. Lapsi rattaisiin, jos ei jaksa kävellä. Lapsettoman mielestä tämä on kauhean yksinkertaista ja samalla lapsikin saa olla ulkona.

En usko, että tarvitsen psykologia. Olen asiat käynyt läpi jo aika hyvin ihan itse omassa päässäni. Olen monille ihmisille asioista puhunut ja jokaiselta olen saanut hieman erilaisia näkökulmia tapahtumiin. Lakimiestä tässä tarvitsen, jos jotakin. Rahoja ei ole vieläkään tilillä näkynyt. Mies yrittää myös saada minulta puolet sähkölaskusta. En todellakaan aio maksaa miehen saunomisia ja mukavuuksia. Olen sanonut, että voin maksaa puolet peruslämmön ylläpitoon kuluvasta sähköstä. Peruslämpö ei ole 23 astetta Oloa on helpottanut huomattavasti uusi koti ja se, etten ole vastannut miehen puheluihin. Viime viikolla vastasin kerran, kun mies niin sinnikkäästi yritti soittaa. Ei mennyt kauaakaan, kun kuulin ensimmäisen haukkumanimen. Löin luurin korvaan Viesti tuli perässä, jossa mies haukkui MINUA lapselliseksi. Itse hän ei kykene haukkumatta puhumaan puhelimessa. Just joo.

 

Hyvä, että olet saanut puhua asiasta jollekin. Mun kokemuksen ja tietämyksen mukaan tuollainen ihminen ei muutu yhtäkkiä, vaan osaa manipuloida ja olla ihana aina tarvittaessa. Sitten kun on saanut toisen "lankaan", voi näyttää oikean luonteensa. Tällaiset luonnehäiriöiset ihmisethän ovat tässä loistavia, yleensä kukaan ulkopuolinen ei uskoisi heistä, että niin "mukava ja kunnollinen" ihminen kykenisi väkivaltaiseen käytökseen. Tässä tapauksessa mies ilmeisesti kuvitteli, että yhteinen asuntolaina saa sinut pysymään suhteessa. Usein tällaiset miehet haluavat yhteisiä lapsiakin aika pian, jotta nainen olisi varmemmin kiinni suhteessa. Onneksi sinun kohdalla ei käynyt näin.

Järkevää todella olla olematta tekemisissä miehen kanssa, yrittää tuolla haukkumisella vain saada sinua potemaan syyllisyyttä. Mieshän ei itse kykene kantamaan mitään vastuuta mistään asiasta, hänhän ei ole syypää mihinkään. Jossain vaiheessa voi myöntää sellaista toisen mieliksi, että saa taas manipuloitua toisen takaisin, mutta vilpittömästi hän ei koe olevansa väärässä. Näin yleisesti.. Voimia, kyllä elämä vielä sinulle parempaa antaa!

 

Jonna on aivan oikeassa. Mies on jo kieltänyt, että mitään uhkailua tai pahoinpitelyä olisi tapahtunutkaan. Olen kuulemma kuvitellut kaiken ja olen harhainen Taitaa pelätä niitä syytteitä. Raha-asiat ovat edelleen vinksallaan. Perjantaina piti olla pankille korkorahat tilillä, vaan saldo näytti nollaa. Kuulemma minun olisi kuulunut rahat sinne laittaa, kun tililtä taannoin otin 500e. Mieshän otti tonnikaupalla, kaiken. En laittanut. Katsotaan kuinka kauan miehen pokka pitää. Tällä on kuitenkin toinen asuntolaina haussa, eikä varmastikaan sitä saa, jos sössii tämän lainan.

Olo on varsin hyvä. Edellisyönä näin yhtäkkiä pari painajaista. Eivät mitenkään aiheen kannalta liittyneet eksään, mutta uskoisin hänen olevan syypää niihin silti.

 

Pidä vain oma pääsi kylmänä, äläkä lähde miehen juttuihin mukaan. Toivotaan, että kaikki järjestyy mahdollisimman pian! Eihän mies vain ole päässyt selville sinun uudesta osoitteestasi? Ota myös huomioon, että mies voi pahimmassa tapauksessa mennä tuttujesi luo uhkailemaan, jos tietää missä he asuvat. Tsemppiä ja ilmoittele välillä itsestäsi, olet aina välillä mielessä!

 

Laitetaanpa taas päivitystä elämästä Kiva fiilis tuli, kun tietää, että joku ajattelee joskus

Osoite on niin hyvin piilotettu kuin ilman sen suurempaa uhkaa on mahdollista. Osoitteenjakelukielto maistraattiin ja Trafille. Pankkiinkin soitin, että missään lainapapereissa yms ei saa lukea osoitettani. Vielä muuten puuttuu välittäjä...sille pitääkin heti lähettää sähköpostia, ettei osoite saa lukea missään paperissa. Heille voin toki osoitteen luovuttaa silla ehdolla, ettei sitä luovuteta eteenpäin. Joo-o. Hyvä huomio.

Eksä tuli sen verran järkiinsä, että hoiti lainan korot. Siitä kehtasi vielä tokaista, että "kun kerran et niitä hoitanut, niin minun oli pakko". Mies, joka kavalsi tilin tyhjäksi...uskomaton törppö. Sillä verukkeella ne vielä sieltä otti, kun ei luota, että hoitaisin puolet kaikista maksuista! Ja sitten kehtaa aukoa päätään?! Yritän parhaani mukaan jättää moiset omaan arvoonsa ja antaa yhden pärrätä siellä yksinään. Pitäköön rahoja hallussaan mahdollisimman kauan. Kavallussyyte odottaa kjähkjäh

Muuten elämä maistuu todella hyvälle. Nautin keväästä täysin siemauksin, antihistamiinin kera heh heh. Miehen "lämpöä" kaipaisin jo välillä kovastikin, kun suhteenkin aikana sai olla jalat ristissä. Juuri tässä havahduin, että olen tänä vuonna harrastanut seksiä kerran tai maksimissaan kaksi! Mieletöntä... Ei sovi minulle tällainen elämä. Vaikka onhan tähän jo tottunut. Kevättä rinnassa kuitenkin. Kun nyt tuon talon saisi myytyä, niin mikään ei pidättelisi enää menneissä.

On ollut mukava käydä vierailemassa muiden lapsia ja nähdä konkreettisesti ne erot kasvatuksessa. Muut tekevät kuten itsekin tekisin, eksä teki toisin. Tämä on ollut hyvä nähdä, koska epäröin sitäkin aika rankasti. Olenko tosiaan vanhoillinen 50-luvun natsi? No en ole Toinen välillä vaivannut ajatus on, että olenkoha tosiaan niin mahdoton luonne, ettei kanssani voi tulla toimeen? Näin eksä kovasti toitotti, että minun luonne saa hänet raivoihinsa. Aha. Olimme tosiaan erittäin hyvällä pohjalla. Alan päästä siitä pikkuhiljaa eroon ja omanarvontunne palaa hitaasti mutta varmasti. Mutta miten selviän alistamisesta? Miten onnistun käsittelemään sen siten, etten kanna sitä mukanani seuraavaan viritelmään? Tunnun takertuvan pieniinkin eleisiin nyt ja mietin onkohan tämä mies kotonaan hirviö? Tämä vaatii ehkä hieman työtä vielä. Tämä oli vain yksi mies, muut eivät ole tällaisia. Kävi vain huono tuuri. Ei saa kyynistyä.

Koirani sai eilen kehuja Menimme kaverin luo vierailemaan ja siellä oli muitakin vieraita, ja koira oli niiiiin rauhallinen ja hyvätapainen. Kyllähän se lelun kanssa sitten hönttäsi, mutta ei hyppinyt päin ketään, ei ollut raju, eikä ottanut palloa kenenkään kädestä. Vei nätisti palloa sylistä syliin kaikille, jotka sitä kerran erehtyivät heittämään. Ai että. Tuli niiiiiin hyvä olo. Ihmettelivät sitäkin, että tämä on vasta reilun vuoden ikäinen ja nyt jo näin kiltti. Jossain olen onnistunut. Kovin ylpeä olen mussukastani. Rasavillistä, hyppivästä ja näykkivästä pikkupennusta ollaan päästy aika pitkälle!

 

=)Hienoa kuulla sinusta ja uudesta paremmasta elämästä ilman hirviömiestä,eihän tuo miehes olisi muutunu koskaan parempaan.Ihanaa että uskalsit lähteä ja muuttaa elämäsi suuntaa.
Muista toki ettei kaikki miehet ole samanlaisia,ihania,helliä,rakastavia ja normaaleita miehiä ja parisuhteitakin on olemassa.:hug:
Ihanaa ja aurinkoista kevättä, kesää ja tulevaisuutta sinulle.

 

Kiitos Kais Oma kulta löytynee vielä joskus jostain, sellainen ihana mutta tomera, joka tykkää munsta tällaisena =)

Mahtavaa kevättä kaikille muillekin!

 

Tulin taas katsomaan onko sinusta kuulunut ja olipa mukava kuulla, että sinulla menee hyvin! Tuota juuri tarkoitin, kun sanoin että mene ihmeessä psykologille juttelemaan, jos siltä tuntuu. Tuollaiseen mieheen sotkeutuminen saa naisen pian sekaisin ja itsetunto saa aika kovia haavoja, joista paranemiseen voi tarvita ammattiapua. Ihan vain sen vuoksi, ettei ne invalidisoi tulevissa suhteissa. Onneksi et ollut kovin kauaa tuon miehen vaikutuspiirissä, mietipä miten rikkinäinen olisit ollut vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden päästä! Mies ei tainnut ymmärtää kuinka älykkään naisen otti "uhrikseen", sinua ei ole helppo kusettaa enää. Muistat vain olla varuillasi riittävän kauan, ettei toinen pääse niskan päälle enää!

Ja mikäpä estää sinua halutessasi harrastamasta kevyitä suhteita, kunhan toinenkin osapuoli on samalla mielellä mukana. Hyvää kevättä ja tsemppiä! Käyn taas jonkun ajan päästä katsomassa miten menee.