Mitä hyvää lapselle on vuoroviikko asumisesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onneksi en sentään ole vielä niin idiootti, että pitäisin vk/vk-riepottelua lapselle hyvänä asiana.

Vk/vk-supervanhemmat (hehe) siis asuvat aina lähekkäin. Entä jos toinen haluaakin vaihtaa paikkakuntaa?
Jos aina on asuttava lähekkäin, mikseivät nämä lapsen parasta(?hehe?!!) ajattelevat neropatit yksinkertasesti vain asu yhdessä?

Koska joskus on parempi olla olematta yhdessä ja turvata sillä tavalla lapsille onnellinen lapsuus. Kumpi olisi esimerkiksi parempi minun tilanteessani: Riitelevät yhdessä olevat vanhemmat vai vuorottelu kahden onnellisen vanhemman luona jotka tulevat jopa hyvin toimeen keskenään koska eivät joudu olemaan yhdessä? Veikkaan että me molemmat idiootit valitsisimme jälkimmäisen vaihtoehdon kun noista kahdesta piti valita.

Aiemmin olin ehdottomasti tätä järjestelyä vastaan mutta kun nyt pakon alla jouduin tähän, olenkin huomannut ratkaisun oikein hyväksi lasten kannalta.
 
Jos ei naurattaisi, itkisin. Ehkä ne juuret kuulkaa vaan kasvaa pidemmiksi, eikä katkea. Joskus melkein toivoo, että toisille tulisi ero ihan vaan siksi, että joutuisi miettimään näitä asioita oikeasti, eikä vain tuijottamaan sitä omaa napaa ja omaa etua. Sus sentään.

Niiin peesi!
Miksi niitä isiä ja äitejä syylloistetään, jotka ovat alusta asti olleet ja haluavat jatkossakin olla lapsen elämässä tasavertaisina? Miksi ne vanhemmat ovat huonoja vanhempia, jotka rakastavat lasta niin paljon?
Jokainen vanhempi ei ole hyvä vanhempi. Joku vanhempi ei ole yhtä läheinen lapselleen kuin toinen. Silloin "vierailu" systeemi on hyväksyttävää. Mut kuinka helkkari se on lapselle PARAS vaihtoehto et yhtäkkiä häneltä revitään toinen vanhempi pois, vanhempi, joka on osallistunut syntymästä asti, leikkinyt, vienyt harrastuksiin, opettanut pyöräilemään, saa tavata minimit muutaman päivän kuukaudessa? Kuinka sen voit lapselle selittää et nyt kun isi ja äiti erosi, ei isi/äiti enää ikinä (tai no joo, neljänä iltana/kk) lue sulle sitä iltasatua vaikka on lukenut joka ilta 2-3-4 vuotta??? Miltä se sellainen lapsesta tuntuu???
Vuoroviikko on paras kun on vanhemmat jotka on tasavertaiset. Olleet, ja tulevat olemaan.
On paljon äitejä jotka syntymästä asti "omivat" lapsen. Isän ei anneta osallistua. Äidin ja lapsen yhteys. Isä tuo rahan kotiin ja siinä se. kaikilla ei kuitenkaan näin ole ja musta se on IHANAA.
Oma isäni on kuollut ku olin 4v, ja mun lapsilla tulee niin olemaan isä elämässään aina. Tärkeässä ja tasa-arvoisessa asemassa mun kanssani. Meitä oli kaks ku lapsen teki, kaks ku valvoi vuoro öin koliikin kans. Kaks ku nähtiin ensi askeleet, kaks ku sairaalaan pieni joutui, siellä valvomassa vierellä. Kun ero tuli ja elämät jakautui, meitä on edelleen kaks. Ikinä en olis voinu lapsilta isää riistää siinä tilanteessa. Mut meidän ero ei ollutkaan katkera, riitaisa. Lsten takia täytyy aikuisten pystyä olemaan aikuisia.
 
Whaaaat :D :D Supervanhemmat? Eikö täällä ny ole jo 7 sivua mollattu meitä vk-vk ihmisiä? Vk-vk ihmiset asuvat varmasti useimmiten lähekkäin. Muuten se olisi vaikeaa. Jos jotkut toteuttaa sitä pitkän välimatkan päästä, niin kertokoon he, miten se tapahtuu. Jos toinen haluaa vaihtaa paikkakuntaa, sitten vk-vk systeemi pitää varmaan purkaa, mikäli sen jatkaminen ei ole mahdollista. Siihen kuitenkin on ainakin meidän tapauksessa pyritty sitoutumaan mahdollisimman pitkään (eli määräämättömän ajan).

Olisi hieman erikoista asua yhdessä eksän kanssa, hänen nykyisen vaimonsa ja vaimon lasten kanssa. Mukaan ottaisin ite sitten uuden mieheni ja ihan kohta syntyvän lapsemme? Hmm. Ja tässä syy, miksi lapsellamme ei ole asuntoa, jossa minä tai ex asumme. Se ei oikein toimi, jos on muitakin ihmisiä, jotka pitää ottaa huomioon.

Mä en oikein tajua, miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että meillä tämä on sujunut jo pitkään hyvin kivuttomasti. Lapsi oli huomattavasti levottomampi, kun ei tätä järjestelyä vielä ollut. Rytmi on elämässä tasan vakio, arki sujuu molemmissa kodeissa, eskari sujui hyvin, koulu sujuu nyt hyvin, ei häiriöitä missään näköpiirissä. Lapsi itse toivoo tätä, hän ei osaisi valita, kumman luokse jäisi. Enkä minä tahdo pistää valitsemaan, kun se ei ole edes vähäisissä määrin tarpeen.
 
Koska joskus on parempi olla olematta yhdessä ja turvata sillä tavalla lapsille onnellinen lapsuus. Kumpi olisi esimerkiksi parempi minun tilanteessani: Riitelevät yhdessä olevat vanhemmat vai vuorottelu kahden onnellisen vanhemman luona jotka tulevat jopa hyvin toimeen keskenään koska eivät joudu olemaan yhdessä? Veikkaan että me molemmat idiootit valitsisimme jälkimmäisen vaihtoehdon kun noista kahdesta piti valita.

Aiemmin olin ehdottomasti tätä järjestelyä vastaan mutta kun nyt pakon alla jouduin tähän, olenkin huomannut ratkaisun oikein hyväksi lasten kannalta.

Mistä sinä tiedät lasten kannan, tottakai ne vanhempia miellyyttäkseen on olevinaan tyytyväisiä.
Kukaan, ei edes idiootin lapsi, voi olla onnellinen ilman pysyvää kotia. Juuri kun kotiudut, onkin taas aika vaihtaa osotetta.. jipii, jihuu.. :xmas:

Tämän nyt orankikin ymmärtää.

Eikö joku esim. 3vk/1vk:kin olis terveempi systeemi!!?
 
Mistä sinä tiedät lasten kannan, tottakai ne vanhempia miellyyttäkseen on olevinaan tyytyväisiä.
Kukaan, ei edes idiootin lapsi, voi olla onnellinen ilman pysyvää kotia. Juuri kun kotiudut, onkin taas aika vaihtaa osotetta.. jipii, jihuu.. :xmas:

Tämän nyt orankikin ymmärtää.

Eikö joku esim. 3vk/1vk:kin olis terveempi systeemi!!?

Mä en nyt jaksa vääntää enää tästä asiasta kun alkaa mennä henkilökohtaisuuksiin. Sun mielipide on se mikä on ja mulla sallittakoon oma mielipiteeni. Hyvää lauantai-illan jatkoa! :)
 
Whaaaat :D :D Supervanhemmat? Eikö täällä ny ole jo 7 sivua mollattu meitä vk-vk ihmisiä? Vk-vk ihmiset asuvat varmasti useimmiten lähekkäin. Muuten se olisi vaikeaa. Jos jotkut toteuttaa sitä pitkän välimatkan päästä, niin kertokoon he, miten se tapahtuu. Jos toinen haluaa vaihtaa paikkakuntaa, sitten vk-vk systeemi pitää varmaan purkaa, mikäli sen jatkaminen ei ole mahdollista. Siihen kuitenkin on ainakin meidän tapauksessa pyritty sitoutumaan mahdollisimman pitkään (eli määräämättömän ajan).

Olisi hieman erikoista asua yhdessä eksän kanssa, hänen nykyisen vaimonsa ja vaimon lasten kanssa. Mukaan ottaisin ite sitten uuden mieheni ja ihan kohta syntyvän lapsemme? Hmm. Ja tässä syy, miksi lapsellamme ei ole asuntoa, jossa minä tai ex asumme. Se ei oikein toimi, jos on muitakin ihmisiä, jotka pitää ottaa huomioon.

Mä en oikein tajua, miksi on niin vaikeaa ymmärtää, että meillä tämä on sujunut jo pitkään hyvin kivuttomasti. Lapsi oli huomattavasti levottomampi, kun ei tätä järjestelyä vielä ollut. Rytmi on elämässä tasan vakio, arki sujuu molemmissa kodeissa, eskari sujui hyvin, koulu sujuu nyt hyvin, ei häiriöitä missään näköpiirissä. Lapsi itse toivoo tätä, hän ei osaisi valita, kumman luokse jäisi. Enkä minä tahdo pistää valitsemaan, kun se ei ole edes vähäisissä määrin tarpeen.

Totta kai se on sulle hyvä systeemi ja exällesi hyvä systeemi, ettei teidän lapsi rasita kummankaan uusia perhekuviota liikaa, helpompi niin että vaan jokatoinen viikko.
Lapses on varmaan todella onnellinen, molemmilla vanhemmilla uudet lapset tavallaan ja häntä pallotellaan ees taas. Miksei teistä jompikumpi voi näyttää lapselle että se kuuluu johonkin ja sillä on pysyvä koti. En tajua.

Alkaa ahdistaa kun mietin että olisin itse se lapsi. Tuntisin oloni hyljätyksi suoraansanoen. Aikuisistahan toi onkin ihan mukiinmenevä järjestely tietenkin.: /
 
Sikäli, kun vanhemmat nyt osaavat huolehtia itsestään, osataan yleensä huolehtia myös lapsen tavarat oikeisiin paikkoihin. Vain koulukirjat muuttavat lapsen mukana. Muuten lapsella on kaikki molemmissa paikoissa. Kaikki vaatteet, aivan kaikki. Ainakin meillä.

Melko pitkä aika ikävöidä isiä se kuukausi. Jossain vaiheessa saatamme pidentää tätä aikaa kahteen viikkoon, mutta vielä sen aika ei ole.

En tunne raamatun tarinaa, joten en ota kantaa siihen. Mutta mielenkiinnosta kysyn, että mikä puolittamisfetissi sulla Lunatic on? Ei tässä lasta puoliteta. Puolitetaan se ikävä, mitä lapsi kokisi etävanhempaa kohtaan.
 
[QUOTE="sad";23499279]Hoitajat ja opettajat näkevät tällaisten lasten levottomuuden; ja lisäksi aina puuttuu jotain. - On jäänyt äidille..-On jäänyt isälle[/QUOTE]

No meil on vasukeskustelussa nimenomaan aina juteltu siitä, minä olen kysynyt, että huomaako ne jotain oireilua, onko lapset erilaisia, onnettomia, levottomia jne... Ei ole ollut. Aina on sanottu vasuissa että erittäin onnellisia ja tasapainoisia lapsia. Sama on neuvolassa. Viimeisin vasu oli pojan eskarissa nyt muutama kk sitten. Poika on täydellisen ikäisensä vinkeineen. Ei minkäänlaista huolestumista ole koskaan ollut kummastakaan, kenelläkään.

Mua ihmetyttääki ku vastustus on näin kovaa tääl anonyymisti, et mitä se oikeesti on tässä live-elämässä...? Koska mulle ei ole yksikään ikinä sanonut et "mun mielestä tuo teidän systeemi on ihan kamalaa ja lapselle todella vahingollista ja hankalaa"....
 
[QUOTE="henniz";23499209]Niiin peesi!
Miksi niitä isiä ja äitejä syylloistetään, jotka ovat alusta asti olleet ja haluavat jatkossakin olla lapsen elämässä tasavertaisina? Miksi ne vanhemmat ovat huonoja vanhempia, jotka rakastavat lasta niin paljon?
Jokainen vanhempi ei ole hyvä vanhempi. Joku vanhempi ei ole yhtä läheinen lapselleen kuin toinen. Silloin "vierailu" systeemi on hyväksyttävää. Mut kuinka helkkari se on lapselle PARAS vaihtoehto et yhtäkkiä häneltä revitään toinen vanhempi pois, vanhempi, joka on osallistunut syntymästä asti, leikkinyt, vienyt harrastuksiin, opettanut pyöräilemään, saa tavata minimit muutaman päivän kuukaudessa? Kuinka sen voit lapselle selittää et nyt kun isi ja äiti erosi, ei isi/äiti enää ikinä (tai no joo, neljänä iltana/kk) lue sulle sitä iltasatua vaikka on lukenut joka ilta 2-3-4 vuotta??? Miltä se sellainen lapsesta tuntuu???
Vuoroviikko on paras kun on vanhemmat jotka on tasavertaiset. Olleet, ja tulevat olemaan.
On paljon äitejä jotka syntymästä asti "omivat" lapsen. Isän ei anneta osallistua. Äidin ja lapsen yhteys. Isä tuo rahan kotiin ja siinä se. kaikilla ei kuitenkaan näin ole ja musta se on IHANAA.
Oma isäni on kuollut ku olin 4v, ja mun lapsilla tulee niin olemaan isä elämässään aina. Tärkeässä ja tasa-arvoisessa asemassa mun kanssani. Meitä oli kaks ku lapsen teki, kaks ku valvoi vuoro öin koliikin kans. Kaks ku nähtiin ensi askeleet, kaks ku sairaalaan pieni joutui, siellä valvomassa vierellä. Kun ero tuli ja elämät jakautui, meitä on edelleen kaks. Ikinä en olis voinu lapsilta isää riistää siinä tilanteessa. Mut meidän ero ei ollutkaan katkera, riitaisa. Lsten takia täytyy aikuisten pystyä olemaan aikuisia.[/QUOTE]

Niinpä. olen TÄYSIN samaa mieltä.
 
En mennyt henkilökohtaisuuksiin, älä käsitä väärin. En pidä sua orankina.:D

Joo mulle riitti kans tämän aiheen vatvominen. Lähen saunaaan.:wave:

Pakko kyllä sanoa tähän väliin että tekis mieli itekkin päästä. :D Miten siellä saunassa ei tullut käytyä kun sellainen oli mutta nyt sitä kaipaa ylikaiken?

Ei liittynyt mitenkään aiheeseen, kunhan tuli mieleen :D
 
Totta kai se on sulle hyvä systeemi ja exällesi hyvä systeemi, ettei teidän lapsi rasita kummankaan uusia perhekuviota liikaa, helpompi niin että vaan jokatoinen viikko.
Lapses on varmaan todella onnellinen, molemmilla vanhemmilla uudet lapset tavallaan ja häntä pallotellaan ees taas. Miksei teistä jompikumpi voi näyttää lapselle että se kuuluu johonkin ja sillä on pysyvä koti. En tajua.

Alkaa ahdistaa kun mietin että olisin itse se lapsi. Tuntisin oloni hyljätyksi suoraansanoen. Aikuisistahan toi onkin ihan mukiinmenevä järjestely tietenkin.: /

Aivan. Lapsemme varmaan tuntisi olonsa paljon mukavammaksi, jos näkisi toista vanhempaa kerran kaksi kuukaudessa päivän pari. Haloo? Pitää sanoa, että harvoin kukaan on onnistunut pelkällä spekuloinnilla loukkaamaan mua niin, kun Lunatic sä olet onnistunut nyt. Mä en todellakaan tiedä, miten meidän olisi elettävä, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Mä voin hyvällä omallatunnolla sanoa tehneeni aina parhaani, mutta kieltämättä tapa, jolla sä esität sun mielipiteesi on sellainen, että tulee väkisin olo siitä, että olen todellakin tahtomattanikin pilannut lapseni elämän. Semmosta se. Nyt mä ymmärrän monta asiaa. Kuten esim sen, miksi mun olisi pitänyt vaan pysyä pois täältä.
 
Kovin on teillä suppeat valitsemisenmahdollisuudet. Joko vk-vk tai etävanhemmalla pari päivää kuukaudesta. Meillä ei valittu kumpaakaan ja kaikki on tyytyväisiä, lapsi voi hyvin ja saa olla molempien vanhempien kans. Vaikkei meillä exän kans mitkään parhaat mahdolliset välit ole, pystytään todellaki olemaan fiksusti lapsen läsnäollessa ja kyläilläänki paljon puolin ja toisin, koska meille kaikille on tärkeää se että etä on tasavertainen vanhempi.

Vk-vk systeemi ei todellakaan oo ongelmaton. Ja myös ne syyt, miksi tähän järjestelyyn on päädytty, on joskus melko kyseenalaisia. 2 viikkoa kuukaudesta ihan omaa aikaa, saa juhlia ja harrastaa ja matkustaa. Myös mun tuttavapiirissä on äiti, jolle tuo oli se syy.
 
[QUOTE="henniz";23499209]Niiin peesi!
Miksi niitä isiä ja äitejä syylloistetään, jotka ovat alusta asti olleet ja haluavat jatkossakin olla lapsen elämässä tasavertaisina? Miksi ne vanhemmat ovat huonoja vanhempia, jotka rakastavat lasta niin paljon?
Jokainen vanhempi ei ole hyvä vanhempi. Joku vanhempi ei ole yhtä läheinen lapselleen kuin toinen. Silloin "vierailu" systeemi on hyväksyttävää. Mut kuinka helkkari se on lapselle PARAS vaihtoehto et yhtäkkiä häneltä revitään toinen vanhempi pois, vanhempi, joka on osallistunut syntymästä asti, leikkinyt, vienyt harrastuksiin, opettanut pyöräilemään, saa tavata minimit muutaman päivän kuukaudessa? [/QUOTE]

Voiko olla sitä mieltä, että vuoroviikkosysteemi ei kuulosta hyvältä ilman, että joku syyllistyy? Ja onko vastakohdaksi pakko ottaa tilanne, jossa toinen vanhempi näkee vain muutaman päivän kuussa? Eihän siinä heti erovaiheessa tarvitse tulla edes käyttöön se lopullinen systeemi, voihan sitä vähän pehmittää vaikka tasaisemmilla tapaamisilla, mutta pitäähän sitä ihmisellä (lapsellakin) se varsinainen koti olla.
 
[QUOTE="vieras";23497997]Täällä nyt eniten vastustaa vuoroviikkoasumista ne, joilla ei siihen ole ollut mahdollisuutta eksästä johtuen. Harmi, ettei kaikilla lapsilla ole vastuullista ja huolehtivaa isää.[/QUOTE


Mun lapsilla on onneksi vastuullinen ja huolehtiva isä ja äiti. Enkä koskaan riistäisi heiltä kumpaakaan niin itsekkäällä ratkaisulla kuin eroamalla. Mutta minä en hankkinutkaan lapsiani ensimmäisen vastaan tulevan kanssa. Sorry vaan kaikki eronneet, tätä ketjua ei varmaan ollut tarkoitettu ydinperheellisille.
 
[QUOTE="huoh";23498875]Sellasta lasta ei olekaan joka haluaa olla ilman pysyvää kotia. viikko/viikko systeemissä pysyvää kotia ei ole.
Totta kai tuollanen ees taas vekslaaminen vaikuttaa ihmiseen, ja viel enemmän lapseen joka vasta kehittyy.[/QUOTE]

Pysyvä koti on, kaksin kappalein. Ollut jo kohta 12 vuotta samat vanhemmat ja samat kodit. Ei tarvii vekslata, asiat voi sopia.
 
Totta kai se on sulle hyvä systeemi ja exällesi hyvä systeemi, ettei teidän lapsi rasita kummankaan uusia perhekuviota liikaa, helpompi niin että vaan jokatoinen viikko.
Lapses on varmaan todella onnellinen, molemmilla vanhemmilla uudet lapset tavallaan ja häntä pallotellaan ees taas. Miksei teistä jompikumpi voi näyttää lapselle että se kuuluu johonkin ja sillä on pysyvä koti. En tajua.

Alkaa ahdistaa kun mietin että olisin itse se lapsi. Tuntisin oloni hyljätyksi suoraansanoen. Aikuisistahan toi onkin ihan mukiinmenevä järjestely tietenkin.: /


Täyspeesi!
 
Voiko olla sitä mieltä, että vuoroviikkosysteemi ei kuulosta hyvältä ilman, että joku syyllistyy? Ja onko vastakohdaksi pakko ottaa tilanne, jossa toinen vanhempi näkee vain muutaman päivän kuussa? Eihän siinä heti erovaiheessa tarvitse tulla edes käyttöön se lopullinen systeemi, voihan sitä vähän pehmittää vaikka tasaisemmilla tapaamisilla, mutta pitäähän sitä ihmisellä (lapsellakin) se varsinainen koti olla.

Minusta se on pahempaa riepottelua, että etävanhemmalla on jonkinlaiset laajennetut tapaamisoikeudet. On pidennettyjä viikonloppuja ja arkitapaamisia ja lapsi on aina ihan pihalla siitä koska sitä etävanhempaa näkeekään. Kuten joku tässä ketjussa sanoikin, tulemisia ja lähtöjä tulee sillä tavalla paljon enemmän, se vasta mikä on reissuelämää.

Lapsille on selkeää se, että kerran viikossa vaihdetaan kotia. Ystäviä ja hoitopaikkaa ei tarvitse vaihtaa, koska me vanhemmat asumme lähekkäin. Ja jos jotain unohtuu, niin tavara toimitetaan kyllä heti (vaikka suurin osa tavaroista on molemmissa kodeissa).
 
[QUOTE="sad";23499279]Hoitajat ja opettajat näkevät tällaisten lasten levottomuuden; ja lisäksi aina puuttuu jotain. - On jäänyt äidille..-On jäänyt isälle[/QUOTE]

Juu, niin varmaan. Kaikki levottomimmat ja unohtelevaisimmat oppilaat lapseni luokalta on ydinperheistä. Niissä ei kyllä opeteta mitään vastuuta tavoroiden huolehtimissita, vaan äidit pakkaa lasten koulutavarat jos muistaa. Yleensä ei näemmä muista.

Oma lapseni on ollut jo viiden luokan ajan luokan paras oppilas. Tosi rauhallinen ja tasapainoinen ihminen.

Ja tuo Lunatic on provo, ei kukaan voi olla oikeasti tuollainen :D En viitsi edes vastata noin typeriin juttuihin.
 

Yhteistyössä