No, meillä onneksi kävi vain semmosta väkeä jotka toivat itse pullat ja pöppöset mukanaan, kahvi toki keitettiin. Ei olisi kyllä ollut ekoina viikkoina pienessäkään mielessä pullan leipominen tai edes sen kaupasta hakeminen, kaikki kun ei mennyt niinkuin oppikirjassa. Tosin, vieläkin vähän "harmittaa", että ekat kaksi viikkoa meillä kävi koko ajan joku päivittäin. Sitten piti kyllä jo sanoa että nyt ei tänne tule ketään, halutaan rauhassa tutustua tulokkaaseen ja levätäkin välillä, kuten sanottua, alku ei ollut niinkuin oppikirjasta ja olin itse sektion jäljiltä oikeasti huonossa hapessa.
Onneksi meillä ei ole sellaisia sukulaisia/kavereita jotka olisi odottanut että aletaan niitä passaamaan, kädet oli ihan täynnä muutenkin. Ehkäpä noissa lehdissä siksi aiheesta sanotaan, ettei äidin/perheen tarvitsisi tuntea paineita tai syyllisyyttä siitä ettei jaksa/halua kestitä makeannälkäisiä sukulaisia. Jos oikeasti joku loukkaantuu siitä ettei tuoreessa vauvaperheessä saa kahvia ja pullaa, niin tulee kylään vasta sitten kun perhe on siinä kuosissa että sen pitopöydän pystyy järjestämään. Vauvan kun kai pystyy näkemään ilman kahviakin, sehän siinä pääosassa pitäisi olla. Mutta näköjään vain kaksplussalainen pystyy tästäkin vetämään herneet nekkuun ja kohta joku tulee paasaamaan kuinka äidit on aina synnytyksen jäljiltä elämänsä kunnossa, isääkään ei haittaa tuhlata isyylomaansa serkunkumminkaiman pullanpyöritykseen jne, koska tässäkään kohtaa ei saa olla terveellä tavalla itsekäs.