Erityisesti mieleen jääneitä negatiivisia ja positiivisia lääkäri/sairaala kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Kokemuksia
  • Ensimmäinen viesti
Muutama vuosi sitten polveni alkoi reistailla. Yleensä yön jälkeen se oli ihan jumissa. Oli tuskaa saada se suoristettua. Noh, muutaman kerran se jäi niin jumiin, että en pystynyt kun kinkkaamaan ja kun mies pääsi töistä kotiin niin hän venytti ja painoi jalkaani väkisin jolloin sain sen suoraksi. Menin kolme kertaa päivystykseen vaivan takia, ja aina oli lääkärin mielipide se, että jalassa on vain joku jännevika. Kyllä se siitä ajan kanssa ohi menisi. Eräänä aamuna sitten jalka oli taas jumittunut koukkuun.. yriti sitä suoristaa jos jollain konstilla.. mutta ei siitä mitään tullut. Kolmantena päivänä menin sitten taas lääkäriin ja sanoin että tehkää jotain. Tämä jalka ei suoristu. Lääkäri tuijotti hetken jalkaa ja virnuili. sanoi siinä sitten, että käyhän tuohon tutkimuspöydälle. tein työtä käskettyä ja lääkäri alkoi vääntää jalkaa suoraan, mutta eipä vaan mennyt. Sain passituksen röntgeniin, jossa huomattiin polvessa olevan jotain poikkeavaa, passitus naapurikaupunkiin magneettikuviin ja siellä selvisi että polvilumpion välissä oli euron kokoinen ruston pala. olipa kumma ettei jalka suoristunut :whistle: Rusto poistettiin tähystysleikkauksella. Ruston alkuperä ei koskaan selvinnyt, polvesta ei ollut irronnut mitään.



Kuopus joutui vajaa 4kk iässä rs-viruksen vuoksi osastolle, jossa sai sitten vaivakseen myös rota- ja noroviruksen. Hoitajat olivat hyvin ammattitaidotonta väkeä. Kukaan ei tajunnut vauvan kuivumistilaa ja vasta mieheni äkäinen soitto osastolle sai henkilökuntaan liikettä. Siitä reissusta jäi niin paha maku suuhun, että harmittaa varmasti kauan.
 
Gyne teki sisätutkimusta. Puhelin soi ja herra katsoi asiakseen jättää spekulan ja sen toisen välineen mun sisään ja lähteä vastaamaan siihen puheluun. Oli TODELLA nöyrryyttävää siinä maata jalat levällään ja kuunnella minuuttikaupalla kun toinen jaarittelee ties mitä omia asioitaan :(.

 
vierailija
olin gynellä 2kk synnytyksen jälkeen, koska epäilivät minulla olleen polyyppi kohdussa tai jossain siellä alueella. Miesgyne sörkki ja ronkki kovakouraisesti ja minä kieriskelin tuskasta, kunnen mies kovasti töksäytti "lopetas nyt, ei tämä niin paljon voi sattua.." sillon teki mieli potkaista siitä penkistä...
 
Naostenklinikalla oli ihan tajuttoman hirveä kätilö synnyttäneiden osastolla. Haukkui mut mm siitä että kun noustessani leikkauspaidassa sängystä ylös ekaa kertaa sektion jälkeen, lattialle valahti verilammikko. Ihan kuin mä olisin voinut jotain sille että mulla ei ollut housuja tai siteitä estämässä sen veren vuotoa mihin sattuu. Aikuisen ihmisen pitäisi kuulemma sen verran osata huolehtia hygieniastaan ettei sotke joka paikkaa verellä.
Sama kätilö haukkui mut siitä kun pyysin kipulääkkeitä, ne kun pitäisi hakea itse kansliasta. Siihen mä en saanut vastausta että kuinka mä haen ne kipulääkkeet jos olen tipalla ja katatrilla köytetty sänkyyn pelkässä laikkaussalipaidassa ja niin kipeä etten pääse sängystä ylös. Kipulääkkeeksi sain yhden paratabsin joka ei auttanut yhtään, yllätys. Iltavuoron kätilö sitten kertoi että mulle oli lääkäri määrännyt vahvempaakin koska sektio on kuitenkin iso leikkaus.
sama kätilö haukkui mut myös siitä että hän joutui vaihtamaan veriset lakanat mun sängystä. Ensinnäkin, mä en pyytänyt niitä vaihtamaan ja toisekseen, mä olin siinä kunnossa että en olisi pystynyt niitä itse edes vaihtamaan joten tämän muijan mielestä mun olisi siis pitänyt maata verisissä lakanoissa. Miksihän se sitten yleensäkään ne vaihtoi sillä aikaa kun mä olin suihkussa jos kerran ei hänelle kuulu???

Vauvankin näin ensimmäisen kerran vasta puolen päivän ikäisenä koska arvon kätilöllä ei ollut aikaa tuoda mulle vauvaa näytille kun en pysty vauvalta edes vaippoja vaihtamaan (sen tipan ja katetrin takia) eikä kätilöt kerkeä koko ajan juosta mua passaamassa. Joten vauva oli pulloruokinnassa kansliassa ja mä kiduin sängyssä ja pelkäsin saavani rintatulehduksen, koska naistenklinikalla ei ole käsipumppuja enkä päässyt pumppuhuoneeseenkaan lypsämään, eikä rouva kätilöllä ollut aikaa tuoda vauvaa syömään ja hakea pois vaipanvaihdolle jne.
 
vieras
Kävin gynellä papa-kokeessa ja kerroin plussanneeni pari päivää aikaisemmin.
Hän ei löytänyt ultralla kohdusta mitään ja alkoi sitten painella kovasti ja kivuliaasti kyynärpäällään kohdun ja munasarjojen kohdalta. En oikein tajunnut, miksi piti niin kovasti painaa? Olisi voinut edes selittää? Olen käynyt usein gynellä
senkin jälkeen ja kukaan ei ole painellut noin kovasti.
 
Ekaa kun menin synnyttää, mulle jurputti yks ja sama vanha kötilö kokoajan jotain; ei saa maata sängyllä aamutakki päällä, ei toi voi koskee ja ÄLÄ nyt vedä turhaan sitä ilokaasuu kun tikattiin alapäätä ilman jokapaikkaan käyvää puuduketta. Ja ponnistaessa painoi tyynyllä takaraivoa, mikä astmaatikkona oli tosi kauheeta kun henkee et saa...

Kuopuksella oli kaks nuorta hoitajaa/kätilöö jotka pohti mun kuullen, et oon tainu saada säälistä munaa viime juhannuksena. :eek: |O

Kun mä olin pieni ja päässä jotain karstaa/hilsettä, niin lääkäri sanoi äidilleni että, jos (hilseshampoo) X ei auta, niin giljotiini auttaa. :eek: :D :x
 
Negatiivisia nyt on vaikka millä mitalla, mutta mainittakoon nyt joku. Esimerkiksi se, kun neuvolalääkäri käski mun mennä kotiin valittamaan ja elämään normaalielämää kun olin vaatinut päästä parempiin tutkimuksiin vauvan liikkeiden vähyyden takia. Jälkeenpäin oli myöhäistä todeta, että minähän siinä olin oikeassa, sillä vauva kuoli sitten kohtuun...
Positiivista on ollut se, että oltiin menossa yksityiselle keuhkolääkärille nuorimmaisen kanssa. Oltiin tosi paljon etuajassa ja meitä ennen oli useampi potilas. Kuitenkin lääkäri tuli hakemaan meidät heti huoneeseensa kun kuuli, miten tuskainen olo lapsella oli.
 
"opiskelija"
Mitä on asiakaspalvelu lääkärin vastaanotolla?

Vastaa kyselyyn oheisen linkin kautta:

https://www.webropol.com/P.aspx?id=530175&cid=148815948

Kysely on osa pro gradu -tutkielmaani, kiitos vastauksestasi!
 
Kauheita juttuja täällä :O

Mulla oli inhottava kätilö myös esikoisen synnytyksessä, mutta ei mitään esim. Kärsäpärstäisen ja Ford Prefectin kertomuksen kaltaista sentään :| kunhan kiukutteli etten ponnista oikein kun olisin halunnut karjaista ilmat ponnistuksen päätteeksi, vihaisesti tokaisi "täällä ei saa huutaa!" ja pettymyksensä ilmaisi myös hyvin selvästi, kun en jaksanut ponnistaa loppuun asti.

Tämän nuoremman synnytyksessä meillä sitten taas oli aivan ihana kätilö! Rauhallinen, ammattitaitoinen, mukava - ja sain karjua :D
 
"kuu"
Olin verenvuodon takia ultrassa viikolla 11. Mieslääkäri oli hyvin kovikourainen ja työnteli sitä ultrasauvaa niin syvälle kun vaan sai työnnettyä, en tiedä eikö osannut naisen anatomiaa, mutta ikinä en ole sanonut, että sattuu, kuin silloin, en edes synnyttäessäni. Sen jälkeen oli sellanen raiskattu olo pitkään. :ashamed: Mun piti jostain syystä olla myös alasti siinä ultratessa. :ashamed: :( En ikinä kehdannut tehdä lääkäristä valitusta kumminkaan.
.
 
alan opiskelija
[QUOTE="kuu";23325604].[/QUOTE]
Niin, siinä ultraamisessa ei todella ole mitään syytä miksi olla alasti, ja sauvaakaan ei kovin syvälle tarvitse työntää, ei missään nimessä pitäisi sattua.

Tehkää ihmiset valituksia näistä tyypeistä. Se on todella tärkeää, jotta päästään eroon näistä "mädistä omenista", joita valitettavasti mahtuu mukaan jokaiseen ammattikuntaan.
 
alan opiskelijako muka
Niin, siinä ultraamisessa ei todella ole mitään syytä miksi olla alasti, ja sauvaakaan ei kovin syvälle tarvitse työntää, ei missään nimessä pitäisi sattua.

Tehkää ihmiset valituksia näistä tyypeistä. Se on todella tärkeää, jotta päästään eroon näistä "mädistä omenista", joita valitettavasti mahtuu mukaan jokaiseen ammattikuntaan.
Sen vaginaalisen anturin tulee olla syvällä. Sen täytyy olla suoraan kudoksissa kiinni ja tarvittaessa niitä kudoksia siirretään anturilla työntämällä.
 
"jees"
Mulla on paljonkin hyviä kokemuksia, vaikka jokunen huonokin. Tässä mukavin muisto.

Lapsi joutui pikkuvauvana moneksi vuorokaudeksi osastolle. Oli tulehdus, joten koko osasto oli sellainen, että siellä oltiin koko ajan huoneessa. Vauvaa ei saanut viedä huoneesta pois, eikä vanhemmillekaan ollut tartuntariskin vuoksi mitään lepohuonetta yms. Lounaalla ja jääkaapilla käyntiä lukuunottamatta oltiin siis huoneessa eristyksissä koko ajan.

Hoitajat olivat mukavia ja päteviä, yrittivät järjestää jonkun vauvan kanssa, jotta pääsin syömään. Ja mikä parasta huonekaverina oli todella mainio reilun vuoden ikäinen äitinsä kanssa. Meillä oli osastolla todella mukavaa. Lääkäri meinasi olla siirtämässä toista meistä eri huoneeseen, mutta äkkiä perui sanansa "En mä ole teitä erottamassa toisistanne."Taisi käydä helposti selväksi, että viihdyttiin keskenämme:D

Ainoa mikä on harmittanut on, ettei tullut pyydettyä tuon äidin yhteystietoja. Olisi ollut mukava pitää yhteyttä myöhemminkin.
 
Menin sairaalaan yhen leikkauksen takia ja sain jo esilääkityksen kun hoitaja tulee tuomaan sitä nimi-ranneketta ja lässyttää ku pikkulapselle (olin 24) "kato ku tässä on sun nimi...", onneks viel tajusin kaiken ja sanoin et "ku mun nimi ei oo N.N." hoitaja hätäänty ja kävi hakee oikeen rannekkeen.

Menin terveyskeskuslääkärille (joka oli myös neuvolalääkäri) kovien vatsakipujen takia ja vähän siinä vihjailin et voi olla et oon raskaana. Lääkäri sano et ei ku mul on joku tulehdus.... no se "tulehdus" on ny 2v8kk....

Odotin kuopusta ja mulla tuli runsasta verenvuotoo (sama juttu oli esikoisen kohalla ja samoilla viikoilla), soitin sairaalaan ja mulle sanottiin suoraan et kyllä se ny kesken meni et oo vaan kotona ja jos tulee kovia kipuja niin sit mennä paikan päälle. Menin kuitenkin varmistaa asian eikä sikiöllä mitään hätää ollu. Mitä jos olisinki ottanu tosissani asian ja perunu neuvolat ym.

Mä jouduin viettää synttärini osastolla ja yks hoitaja vähä piristi mua, laitto hiukset nätisti, muutenki oli tosi ystävällinen. Kun oli siellä sit niitäkin jotka ei ollu.
 
"vieras"
Tämä ei varsinaisesti ole mikään äärimmäisen kamala kokemus näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta muistan kyllä aina kun sain pari viikkoa synnytyksen jälkeen umpilisäkkeentulehduksen ja aamusta saakka olin päivystyksessä, jossa jouduin pikkuvauvan kanssa odottamaan ja odottamaan ja odottamaan aina uudelle lääkärille, uudella osastolla, syömättä ja juomatta mitään. Vihdoin joskus myöhään illalla saivat päätettyä että umppari leikataan ja pääsin osastolle sänkyyn ja tippaan. Hoitaja joka tuli mittaamaan verenpainetta ihmetteli vaan kun aloin siinä itkemään. Oli hieman rankka päivä...
 
Negatiivisia kokemuksia tuli kerättyä tässä vuoden vaihteessa sairaalassa ollessa. Jouduin kovien vatsakipujen takia sairaalaan eikä moneen päivään tiedetty mikä mulla oli.

Gastroskopian teki pahantuulinen lääkäri, joka alkoi ilman selittelyjä työntää sitä putkea kurkusta alas. Kun pelästyin toimenpidettä ja yritin siinä jotain sanoa/tehdä, lääkäri veti putken kiukkuisesti pois ja sanoi, ettei hänen tätä pakko ole tehdä. Että oletko paikallasi vai et. Pakkohan se oli tehdä.

Osastolla taas tarvitsin tosi vahvoja kipulääkkeitä, ja anestesialääkäri kävi välillä määräämässä vahvempia aineita tai tiheämpää annostusta. Hoitajille tämä tieto ei kuitenkaan tuntunut koskaan menevän perille. Aina sai itku kurkussa vaatia lisää lääkettä ja selittää miksi. Leikkauksen jälkeen joku älypää hoitaja keksi kokeilla kipupumpun poistamista kaksi päivää leikkauksen jälkeen. Luulin kuolevani siihen kipuun. Onneksi pumppu kytkettiin takaisin päälle ja oli sitä pitkään.

Hoitajista osa vähätteli vaivoja. Mulle mm. sanottiin, että täällä on kipeämpiäkin potilaita ja että tällä kipulääkekäytöllä musta tulee narkkari. Välillä tuotiin jotain panadolia tms. ja kun sanoin heti kättelyssä kiukkuisesti, etteivät ne auta mitään, mua katsottiin kuin hullua lehmää. Vain yksi hoitaja tuli jälkeen päin sanomaan, että oli pelästynyt kuultuuan mitä multa loppujen lopuksi vatsasta löytyi. Mulla oli sairaalaan tullessa ollut yksi laskimotukos ja siellä ollessa kehittyi toinen.

Niin ja se diagnoosi. Mulla epäiltiin ensin olevan imusolmukesyöpä. Sen tuli mulle kertomaan uudenvuodenpäivänä joku virolainen keikkalääkäri hoonoolla soomella. Selittämättä asiasta mitään sen enempää.
 
OMG
huonoja:
häiden aattona menin päivystykseen kun tihutti verta..päivystävä tk lekuri laitto naistentautien puolella ja hälytti päivystävän gynen joka ei halunnu eka tulla mut tuli ku kuuli et pitäis mennä naimisiin seuraavana päivänä.
ootutti ekaks 9tuntia?..
sitten sorkki ja ronkki perkeleen kovakourasesti..
ja sitten suoraan hoitajan kuullessa rupes haukkuu helvetin tyhmäks..ja minkä helvetin takia minä en tiennyt että se on tuulimuna ja kielenkäyttö oli tosi törkeetä.vielä se tuli perässä haukkumaan ku laitoin kalsareita jalkaa plus et haukku itkupilliks..
(sen ois pitäny tehä onnistuneessa raskaudessa sisätutkimus, mut mäni kahville sopivasti ja otti sitten taas seuraavan potilaan)..

niin ja ku liki halvaantuneena mut kiikutetaan ambulla sairalaan kivuissani..itken tuskasta niin lääkäri haukkuu ihan pystyyn..
ja hoitaja rupes samaan syssyyn haukkumaan paskaks,pataluhaks,läskiksi jne toisen nuoren harjottelin läsnäollessa(mut se oli kyl tosi mukava poika.huolehti taksi asemalle)..
Varmaan joo, ei varmaan sanaakaan totta?
 

Yhteistyössä