Menikö elämäsi "oikean" kaavan mukaan?

seurustelu, avoliitto, kihloihin, naimisiin, lapsia?? missä järjestyksessä teillä mentiin? Tässä minun järjestys: seurustelu-lapsi-ero-avoliitto ja tästä eteenpäin en vielä tiedä mihin elämä menee, naimisiin olisi joskus kiva päästä

 

Siis onks toi saman miehen kanssa?

 

Seurustelu, kihlat, avoliitto, avioliitto, lapsi. "Oikean" kaavan mukaan ois tietty lapsen pitänyt saada alkunsa muutaman kuukauden sisällä naimisiin menosta.

 

Meillä oli seurustelu, avoliitto, lapsi ja sitten naimisiin. Ja näiltä näkymin näillä mennää pitkälle tulevaisuuteenkin. Mutta ikinä ei voi sanoa ei ikinä. =)

 

Meillä meni tuon sun kaavan mukaan, paitsi että kihloissa ei koskaan oltu. Mutta muuten ei sitten ole mennyt ihan kuin elokuvissa... Eli opiskelu-töihin-vakipaikka-oma asunto-lapset... Opiskelin kyllä ja lapsi tuli, mutta töitä en tunnu saavan, vakituista en varmaan koskaan.

Taloudellisesti asiat on siis kuralla, muuten kyllä hyvin.

 

Meillä oli seurustelu, avoliitto, lapsi ja sitten naimisiin. Ja näiltä näkymin näillä mennää pitkälle tulevaisuuteenkin. Mutta ikinä ei voi sanoa ei ikinä. =)

Niin ja lisään vielä, että en ole eläissäni ollut kertaakaan vielä kihloissa.

 

seurustelu, avoliitto, kihloihin, naimisiin, lapsia?? missä järjestyksessä teillä mentiin? Tässä minun järjestys: seurustelu-lapsi-ero-avoliitto ja tästä eteenpäin en vielä tiedä mihin elämä menee, naimisiin olisi joskus kiva päästä

Meni kyllä Nyt ollaan tuossa "lapsia" -vaiheessa

2009 helmikuussa tavattiin ja alettiin seurustella
2010 helmikuussa muutettiin yhteen
2010 huhtikuussa kihloihin
2010 syyskuussa naimisiin
2011 jätettiin ehkäisy pois.. Ja nyt odotellaan perheenlisäystä...

 

[QUOTE="Peba";23323113]Siis onks toi saman miehen kanssa? [/QUOTE]

Sama mies on joo

 

Seurustelu, kihlat, avoliitto, valmistuminen-töihin, talon osto, avioliitto, lapsi, toinen lapsi tulossa.

 

on mennyt niin perinteisellä kaavalla kuin mahdollista.

 

Mikä hemmetti on "oikea" kaava?
Oon kyllä niin itsepäinen että teen just niin kuin haluan. Onneksi olen ihanassa, rakastavassa suhteessa ollutkin vuosikaudet, on ammatit ja asunnot ja perheenperustamiset tehty juuri silloin kun on hyvältä tuntunut, ei koskaan ajateltu että näin kuuluisi tehdä.

 

2000 vuonna kesällä alettiin seurustella, miltei heti muutettiin yhteen...koska välimatka olisi muuten ollut 700km.
Puoli vuotta seurusteltuamme, mentiin kihloihin. Eli joulukuussa 2000.
Naimisiin v.2003 kesällä
esikoinen syntyi v.2003 syksyllä
kuopus syntyi v. 2007
edelleen ollaan naimisissa, yhteiseloa takana 11v.

 

Mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. 19-26 vuotiaana elin yhden pitkän parisuhteen ja reissasin Aasiassa, tein korkeakoulututkinnon ja keräsin työkokemusta. Sitten tuli ero (pari suhdetta sen jälkeen...), vaihdoin kaupunkia ja työtä ja monen sattuman kautta löysin kolmekymppisenä nykyisen mieheni ja 33 vuotiaana saimme esikoisen. Naimisiin ehdittiin siinä välissä.

Toisaalta äitini sai mut 19 vuotiaana ja veljeni 40-vuotiaana, isät on meillä erit, joten suvussa taitaa kulkea toi perinteiden rikkominen.

Niin ja miehenipä otti vielä mun sukunimen, et se niistä lopuistakin perinteistä...

 

Niin ja lisään vielä, että en ole eläissäni ollut kertaakaan vielä kihloissa.

Jos olet/olet ollut naimisissa, niin kihloissa olit silloin, kun olitte sopineet naimisiin menemisestä, mutta ette vielä olleet naimisissa. Siis viimeistään siinä vaiheessa, kun aloitte tilailla esteettömyystodistuksia tai hoitaa muita vastaavia valmisteluita. Yleensä ennen sitä on toki sovittu suullisesti, että naimisiin ollaan menossa ja se on kihlaus.

Ei meilläkään mitään kihlasormuksia ollut eikä kukaan muu edes tiennyt, että ollaan menossa naimisiin, kun päräytettiin vaan salaa maistraattiin eräänä arkiaamuna.

 

Ei mennyt.
Monissa asioissa katson että "Onneksi ei mennyt", mutta on niitäkin jotka olisivat saaneet mennä toisin: En esimerkiksi olisi ollenkaan tahtonut jäädä leskeksi 35-vuotiaana.

 

Kihlat-naimisiin-lapsi-ero. Nykyisen kanssa aion mennä naimisiin ja ehkä lapsi sitten avioliitossa.

 

Juu ei.

Eka lapsi sai alkunsa kun oltiin seurusteltu 1/2 vuotta

Kilhloihin saati naimisiin ei olla vielä päästy, yli 12 vuotta seurustelua takana :heart:

 

Itselläni ammatti, mieheni opiskeli ammattiin, kun alettiin seurustella

Seurustelu, avoliitto, kihlat, lapsi, naimisiin, 2 lasta lisää, uusi ammatti, töitä, 1 lapsi lisää, töitä

Ja olen onnellinen.

Joskus sitä tosin miettii kaikessa hiljaisuudessa että jos olisi tehnytkin toisenlaisia valintoja niin millaista elämä olisi nyt? Olisi jännää kurkata "verhon taakse"...

 

Ei mennyt, alkuvuodesta alettiin seurustelemaan, muutama kk ja muutettiin yhteen, puoli vuotta yhteenmuutosta tein positiivisen raskaustestin, kihloihin mentiin seuraavana päivänä, häät siitä reilun 2kk päästä ja alkukesällä syntyi vauva..

Mut mitään en kadu. :heart:

 

Seurustelu, kihlat, lapsi, naimisiin ja kohta valmistunkin
Oikea kaava, mutta ei sama kuin elokuvissa

 

Opiskelu(molemmilla)-seurustelu-avoliitto-kihlat-muutto toiseen kaupunkiin-opiskelu(molemmilla)-muutto toiseen kaupunkiin ja molemmilla nyt keväällä alkavat työt uudessa paikassa. Tulossa ensi asunnon osto-naimisiin-lapsi/a? Tosi selkeetä tää mun kirjotus. Mutta onnellisia ollaan, nuoria ja elämä edessä.

 

Ensin seurusteltiin muutama vuosi, sitten yhteen asumaan, sitten kihlat, sitten naimisiin ja sitten lapsi.. Sittenpä sairastuin vakavasti ja kaava katkesi siihen.

 

[QUOTE="Tuulipuku Akka";23323221]Kihlat-naimisiin-lapsi-ero. Nykyisen kanssa aion mennä naimisiin ja ehkä lapsi sitten avioliitossa.[/QUOTE]

Ja ei mennyt niin kuin piti. Kaik meni päin helvettiä. Toivon että en koe sitä enää uudelleen.

 

Ei ole mennyt onneksi minkään kaavan mukaan. Me ollaan toimittu niin kuin on hyvältä tuntunut, eikä niin kuin "pitäisi tehdä". Esim. tuskin mennään koskaan naimisiin.

 

Meillä: seurustelu, kihlat, avoliitto (olin tosin sillon jo raskaana kun muutettiin yhteen), seuraavaksi siis lapsi ja tämän vuoden puolella vielä avioliitto.