Mahtaakohan tolle mun miehelleni olla iskenyt jonkinasteinen vauvakuume?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pypylleröinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"pypylleröinen"

Vieras
Pari viikkoa sitten olin lähdössä kaverin kanssa kattomaan toisen kaverin vauvaa, mies halus päästä mukaan (eikä ees juur tunne niitä, kenen vauva oli, muutaman kerran nähnyt vaan). Ja se normaalisti ei todellakaan lähde mukaan tollasiin, jää mielummin kotiin.
Nyt juteltiin kavereitten kanssa, että mulla pientä vauvakuumetta, vitsinä heitin, että pitää alkaa varmaan toista tekemään, mies oli vaan hiljaa. (Normaalisti alkais yleensä heti sanoa vastaan)
Joku päivä ihan ton mieheni kanssa juttelin, että miten tuo meidän "vauva" on jo vauva-ajan ohi, ja uskomattoman ihana lapsi. Sanoin siihen, että "pitää varmaan koittaa tehdä päivitetty versio, niin näkee, että onko samanlainen luonne". Mies vaan sano, että "nii". Normaalisti ois tähänkin alkanut (siis aina kun on aikasemmin asiasta puhuttu edes vitsillä) sanoa vastaan, että ei kyllä aleta vielä toista hankkimaan... :)

Hihi, vois sille mun mielestä ainakin vähän iskeä kuume... :)
 
Ei tuo nyt mitenkään vauvakuumeelta kuulosta. Lähinnä siltä, että sinä haluaisit toisen ja yrität kuvitella, että miehesikin haluaa. "Nii" on sellainen vastaus, joka sanotaan kun halutaan päästä kiusallisesta aiheesta eroon.

Mun miehellä on oikea vauvakuume, ja se hokee lapsen hankkimisesta koko ajan. Sekä noin "vihjaillen" kuin sinä teet, sekä myös ihan suoraan. Ja molemmat tavat on erittäin rasittavia, voin kertoa! Itse olen tehnyt selväksi, että mun lapsiluku on täynnä.
 
Mukaan tunkeminen kyllä viittaa, että on ihastunut kaveriisi. Tai ehkä heillä ollut suhde ja halusi käydä katsomassa, onko vaavi tutun näköinen. Nuo "nii" kommentit viittaa siihen, että oli ja haluaa pohjustaa sinua sisarukselle...
 
Voiskohan lasta mitenkään hankkia ilman pakkosaadakuumetta? Onko vauvakuumetta edes olemassa, näkeekö sen pakkosaada olotilan läpi kaikki realistiset asiat?
Pitäisikö lapsi hankkia kuitenkin tilanteessa, jossa ollaan varmoja, että kestetään yhdessä myös ne huonot asiat, pystytään miettimään myös mitä tehdään jos kaikki ei menekkään hyvin ja kaikkein parasta, pystytäänkö elämään normaalisti ilman sossun apua.
 
Voi vittu näitä vastauksia :D
Joo, no ensinnäkin kaveri, jonka vauvaa oltiin kattomassa, oli mies, samoin kaveri, kenen kanssa menin vauvaa kattomaan. Joten tuskin nyt kuitenkaan tuli tarkastamaan, että onko ittensä näkönen, eikä kyllä taatusti oo ihastunutkaan :D Hohhoh...
Joo, ja toisekseen, asiasta on kyllä puhuttu, ja joo, mies on mieltä, että toinenkin tulee, kun on tullakseen. Ei siis suoraan myönnä mitään vauvakuumetta, muttei sitä kielläkään. Enkä mä sille asiasta koko aikaa puhu, ei se mullakaan niin kauhee kuume oo... Miten te saatte kaikki asiat käännettyä jotenkin aina alottajan piikkiin, oli millä mielellä tahansa tehty alotus?? :D
 
[QUOTE="irina";23239260]höpöhöpö, ite jättäny ehkäsyn ja kun sitten mies jallitettu jo toisen kerran isäks, niin aina voi unelmissaan selittää, että oltiin joo molemmat niin pirun vauvakuumeisia.[/QUOTE]

Höpöhöpö, en ole jättänyt ehkäisyä ilman miehen lupaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pelkkää fysiikkaa;23239538:
Siis mitä ehkäisyä te käytätte? Jos päästää sisälle aina niin tiineeksihän siinä tulee vai mitä? Huomaatko miten se on helppoa?

Miten ihmeessä meidän käyttämä ehkäisy kuuluu sinulle, tai liittyy ap:n aloitukseen?
 
Äääh, voi näitä ihmisiä täällä :headwall:

Joo, no mies itekin myönsi tänään, että pientä kuumeilua taitaa olla. Kateltiin kaupassa kirjoja, ja hyllyssä oli myös joku vauvahierontakirja. Se mietti, että pitäiskö ostaa, jos vaikka joskus tarvii...
 

Yhteistyössä