[QUOTE="vieras";24834104]No vaikka siten, että viikolla miehen täytyy herätä duuniin, ja ilmeisesti sun mukaas viikonloppuisin hoitamaan lasta. Koska mies saa nukkua pitkään? Sulla on mahdollisuus nukkua lapsen kanssa päiväuniaikaan, ja jos olet valinnut kotiäitiyden ihan itse, niin minusta siihen kuuluu myös se, että nuo lapsen kanssa heräilyt vaan jää enemmässä määrin sulle. Miehen pitäisi jaksaa tehdä työnsäkin. Kotona ei ole niin paha, jos haukottelee ja haahuilee hieman väsyneenä.
Mitä, jos tilanne olisi toisinpäin: mies koti-isänä ja sinä töissä? Veikkaan, ettet ilosta kiljuisi jos joutuisit silloin heräilemään lapsen kanssa vapaapäivisin. Totta kai toisinaan, mutta että aina... Ehkei mies jaksa seksiä eikä spontaanisuutta noilla sun aikatauluillasi?[/QUOTE]
Me herätään yleensä arkisin koko perhe samaan aikaan, eli silloin kun poika päättää herätä. Mies menee yhdeksäksi aamuisin töihin. Viikonloppuisin vuorottelemme siten, että jompi kumpi saa nukkua lauantaina pitkään, ja toinen taas sunnuntaina, se päivä vaan vaihtelee sen mukaan mitä menoja toisella on. Esim. jos mies haluaa mennä lauantaina baariin, hän valitsee yleensä pitkään nukkumis-aamukseen sunnuntain jne.
Lapsi nukkuu yleensä yönsä putkeen klo. 20-7(joskus kahdeksaan asti), mutta nyt kun hän on kipeä, kuten sanoin, on herännyt perjantai-aamusta asti viiden kuuden aikaan. Mun mielestä ei oo liikaa vaadittu jos mies auttaa mua nyt kun poika on kipeä, varsinkin kun on viikonloppu.
Mä juttelin nyt mieheni kanssa, ja ollaan ihan sovussa. Molemmat pyysimme anteeksi, hän sitä että on käyttäytynyt itsekkäästi, ja minä sitä etten ole heti sanonut että mua suututtaa. Meillä on oikeasti hyvä ja rakastava parisuhde, mutta kyllä sellaiseenkin kuuluu riidat joskus. Me ollaan molemmat atsavertaisia toisiimme nähden, ja narsistiksi tms. haukkuminen ei tulisi mieleenkään tässä suhteessa. Mä olen onnellinen koti-äitinä, ja mun mies on onnellinen siitä että elättää perheensä työssä käymällä, ja saa palata siistiin kotiin ja suoraan ruokapöytään töistä kotiin tullessaan. Toivottavasti poikakin on onnellinen, siltä ainakin vaikuttaa tuo isänsä kanssa temppuilu tuossa selkäni takana.
Edelleen en ymmärrä miksi mua nyt syytellään kauheesta aikatauluttamisesta, varsinkin kun mä oon oikeesti ihminen joka on aina ja kaikkialta myöhässä, ja muutenkin arkirytmit yms. on vähän sinnepäin.
Te ootte kyllä mahtavia.