G: Kasvatatko lapsesi suvaitsevaisiksi?

["vieras"]

Mä rohkenen olla toista mieltä. Erilaisuus ei ole luonnonmukaista ja moni erilainen karsiutuukin joukosta erilaisuutensa vuoksi. Ihminen taitaa olla ainoa elukka, joka pitää huolta vammaisista jälkeläisistäänkin. Valtaosa ihmisistä ei joudu koskaan olemaan tekemisissä erilaisten kanssa.

ehkä noin silloin jos jossain hyvinkin homogeenisessä ympäristössä ollaan.
silloin kun ympäristössä on paljon erilaisia ihmisiä, myös maahanmuuttajia, vammaisia , vanhuksia jne, ne ovat lapselle sen verran itsestäänselviä asioita ettei lapsi edes tarha- tai koulukavereiden kanssa joskus riidellessään ajattele enää riitelevänsä vammaisen tai somalin kanssa.
siinä viheessa kun riitaan sekaantuu aikuinen joka kaikessa ylisuvaitsevaisuudessaan tarttuu kahden lapsen väliseen tilanteeseen kohdellen toista lasta jonkun "suvaittavan" vähemmistön jäsenenä ja kaikenlaisia rasistikortteja tai suvaitsevaisuukortteja ruvetaan vetämään esille, lapset kyllä oppivat jossain vaiheessa sitä suvaitsemattomuuttakin.

 

["vieras"]

Suomalaiset nuoret eivät ehkä sittenkään vihaa toisiaan kuten persut kehoittavat lähimmäistään vihaamaan.

Nyt tuli Keittikseltä pohjanoteeraus. Olen aiemmin luullut sinun olevan loanheiton yläpuolella, mutta näemmä erehdyin.

Voisitko perustella väitteesi?

 

[ev]

Minkälainen on puoliksi ulkomaalainen? Onko se samanlainen kuin puoliksi suomalainen?

kysytkö tosissas?

no, mikä on TÄYSIN suomalainen? mikä TÄYSIN ulkomainen?

 

["vieras"]

Minusta taas tuntuu että pienet lapset eivät huomaa ihonväriä, pyörätuolia joskus ehkä ovat kiinnostuneita vammaisten käyttämistä laitteista, mutta suhtautuvat niihin varsin luonnollisesti. Omat lapseni ainakin suhtautuvat jopa luonnollisemmin kuin minä sairaanhoitajana.

Komppaan. Kiinnostus uutta kohtaan on luonnollista lapsille, mutta negatiivisesti tai edes asenteellisesti asennoituminen ei. Se opitaan. Meillä esikoinen oli haltioissaan kun pääsi tekemään tuttavuutta sähköpyörätuolien yms. kanssa.

Minusta perusvirhe on juuri lause 'erilaisuus ei ole luonnonmukaista'. Eihän lapsi tee eroa ihmisten välillä siltä pohjalta, että joku on luontevaa tai vähemmän luontevaa. Lapsella ei ole hajuakaan siitä mikä on luontevaa tai minkä pitäisi olla luontevaa Jos pieni vihreä mies kävelee Alepassa vastaa, lapsi tuijottaa ihmeissään, mutta ei ajattele että painukoon avaruuteen takaisin.

Hän näkee uuden asian, joka ehkä kiinnostaa enemmän, siinä kaikki. Loput on täysin ympäristön vaikutuksesta kiinni. Jos vanhemman mielestä eri väriset, eri tavoin liikkuvat jne, ihmiset ovat 'erilaisia', tottahan he ovat lapsenkin mielessä ennenpitkää erilaisia. Kaikkihan tässä ollaan erilaisia

 

["sama"]

kysytkö tosissas?

no, mikä on TÄYSIN suomalainen? mikä TÄYSIN ulkomainen?

Juu kysyin ihan tosissani. Voitko sinä kertoa jos Anatolia ei ehdi vastaamaan?

 

["Ilpo"]

[QUOTE="vieras";23226355]ehkä noin silloin jos jossain hyvinkin homogeenisessä ympäristössä ollaan.
silloin kun ympäristössä on paljon erilaisia ihmisiä, myös maahanmuuttajia, vammaisia , vanhuksia jne, ne ovat lapselle sen verran itsestäänselviä asioita ettei lapsi edes tarha- tai koulukavereiden kanssa joskus riidellessään ajattele enää riitelevänsä vammaisen tai somalin kanssa.
siinä viheessa kun riitaan sekaantuu aikuinen joka kaikessa ylisuvaitsevaisuudessaan tarttuu kahden lapsen väliseen tilanteeseen kohdellen toista lasta jonkun "suvaittavan" vähemmistön jäsenenä ja kaikenlaisia rasistikortteja tai suvaitsevaisuukortteja ruvetaan vetämään esille, lapset kyllä oppivat jossain vaiheessa sitä suvaitsemattomuuttakin.[/QUOTE]

Tämä on juuri se ongelma joka minuakin vituttaa, kun kohtelen jotain ihmisitä yksilönä niin häntäpä pitäisikin kohdella kuin jotain etuoikeutettua.

 

[white power]

En opeta hyväksymään homoja tai lesboja, en opeta hyväksymään somaleita enkä muitakaan mustia.

 

["heh"]

Minkälainen on puoliksi ulkomaalainen? Onko se samanlainen kuin puoliksi suomalainen?

Veikkaisin että toinen vanhemmista on suomalainen, toinen ulkomaalainen. Voi olla jopa kaksoiskansalaisuus.

 

["sama"]

kysytkö tosissas?

no, mikä on TÄYSIN suomalainen? mikä TÄYSIN ulkomainen?

no, vaikkapa sellainen jonka vanhemmat in muualta mutta itse syntynyt suomessa ja puhuu suomea kuten kuka tahansa suomalainen, ja ymmärtää suomalaista kulttuuria. sitten on ihmiset jotka kokee itsensä puoliksi suomalaiseksi ja puoliksi joksikin muuksi... siis en osaa selittää, mutta mielestäni kys ihmisen oma kokemus kertoo enemmän kuin meidän muiden.

esim. yksi mun parhaista kavereista: isänsä on afrikkalainen, äitinsä suomalainen. kaverini kokee olevansa täysin suomalainen koska ei ole koskaan ollutkaan afrikassa, ei nähnyt biologista isäänsä. ei puhu muita kieliä kuin täydellistä suomea, siinä missä sinä ja minäkin, ja jonkin verran englantia.

naurettavaa on se että kun olemme kaupungilla tulee moni sönköttää englantia tälle kaverillemme, rasistit hönkää suoraan tappelua. mutta koskaan ei ole tappelua tullut kun tää kaverini avaa suunsa. se on suomalainen siinä missä mekin. vaikka hänen ihonvärinsä on tummempi, hän on yhtä suomalainen kun mä. onhan hän syntynyt täällä, kasvanut kahden suomalaisen ihmisen huomassa jne.

 

[moi.]

Tottakai ihmiset on saman arvoisia. joidenkin mielestä kai teemme väärin, kun opetamme että normaalia on miehen ja naisen parisuhde, ei muut. tämä meidän tosiasia ei silti tarkoita sitä, että homoseksuaalit olis mielestämme eriarvoisia. se on vähän sama kuin että en pidä tupakointia, juomista, huumeita tai vaikkapa autolla kaahailua normaalina. silti kaikki em. asioita tekevät ovat saman arvoisia kuin kaikki muutkin ihmiset.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";23226356]Nyt tuli Keittikseltä pohjanoteeraus. Olen aiemmin luullut sinun olevan loanheiton yläpuolella, mutta näemmä erehdyin.

Voisitko perustella väitteesi?[/QUOTE]
Perustelen väitettäni sillä, että en tunne ensimmäistäkään punaniskaista suomalaista ( ja kyllä, tunnen heitäkin riittävästi ), jotka sopisivat perheeni elämään.

. Tyttäreni aikoo naida meksikolaisen kun taas siskoni nuori hylkäsi venäläisen ja aikoo etsiä vaimoksi jotain "suomalaisempaa". Exäni on fundamentalisti "Karjala takaisin" -tyyppi. Minä en ole. Luultavasti olen kasvattanut tuon juniorin väärin, sillä hän haluaa vaimokseen tasa-arvoisen naisen, joka tietää, paljonko salviaa laitetaan 150 grammaan vasikanleikettä ja miten kuivausrumpu toimii. Elättelenkin toiveita, että saan nakitettua junnun yhdelle Mamma italianan lapsista

 

["Ilpo"]

Perustelen väitettäni sillä, että en tunne ensimmäistäkään punaniskaista suomalaista ( ja kyllä, tunnen heitäkin riittävästi ), jotka sopisivat perheeni elämään.

. Tyttäreni aikoo naida meksikolaisen kun taas siskoni nuori hylkäsi venäläisen ja aikoo etsiä vaimoksi jotain "suomalaisempaa". Exäni on fundamentalisti "Karjala takaisin" -tyyppi. Minä en ole. Luultavasti olen kasvattanut tuon juniorin väärin, sillä hän haluaa vaimokseen tasa-arvoisen naisen, joka tietää, paljonko salviaa laitetaan 150 grammaan vasikanleikettä ja miten kuivausrumpu toimii. Elättelenkin toiveita, että saan nakitettua junnun yhdelle Mamma italianan lapsista

Minäpä tunnen monta suvaitsematonta maahanmuuttajataustaista ihmistä jotka ovat lähinnä rasisteja ja pahemman luokan sovinisteja. Vituttaa, että varsinkin suomalaiset naiset hyväksyvät kaiken jos kyseessä on ulkomaalaistaustainen ihminen, mutta ette ikinä hyväksyisi samaa suomalaiselta mieheltä.

 

["mielipide"]

[QUOTE="sama";23226444]no, vaikkapa sellainen jonka vanhemmat in muualta mutta itse syntynyt suomessa ja puhuu suomea kuten kuka tahansa suomalainen, ja ymmärtää suomalaista kulttuuria. sitten on ihmiset jotka kokee itsensä puoliksi suomalaiseksi ja puoliksi joksikin muuksi... siis en osaa selittää, mutta mielestäni kys ihmisen oma kokemus kertoo enemmän kuin meidän muiden.

esim. yksi mun parhaista kavereista: isänsä on afrikkalainen, äitinsä suomalainen. kaverini kokee olevansa täysin suomalainen koska ei ole koskaan ollutkaan afrikassa, ei nähnyt biologista isäänsä. ei puhu muita kieliä kuin täydellistä suomea, siinä missä sinä ja minäkin, ja jonkin verran englantia.

naurettavaa on se että kun olemme kaupungilla tulee moni sönköttää englantia tälle kaverillemme, rasistit hönkää suoraan tappelua. mutta koskaan ei ole tappelua tullut kun tää kaverini avaa suunsa. se on suomalainen siinä missä mekin. vaikka hänen ihonvärinsä on tummempi, hän on yhtä suomalainen kun mä. onhan hän syntynyt täällä, kasvanut kahden suomalaisen ihmisen huomassa jne.[/QUOTE]

ihminen jonka vanhemmat on muualta tullut, mutta syntynyt suomessa = toisen polven maahanmuuttaja.

tämä ei ole sama asia kuin puoliksi suomalainen/puoliksi ulkomaalainen. älä sekoita asioita. puoliksi suomalainen on usein myös kulttuurisesti erittäin suomalainen, koska kasvaa suomalaisen vanhemman kanssa (ei välttämättä opi muita kieliä kuin suomen kotonaan).

toisen polven maahanmuuttajat usein luovat ns oman kulttuurinsa missä on kaikkea sekaisin, suomalaista, vanhempien kotimaata ja mahd kaveripiirin maista vaikutteita. saattavat myös puhua kahta/monta kieltä äidinkielenään.

 

[Slummien miljoonitär]

En erityisemmin kasvata lapsistani suvaitsevaisia. He kasvavat sellaiseksi ihan itsestään.

Niin kyllähän se paras tapa kasvattaa on oma esimerkki, ei siinä paljoa sitten ohjeistusta kaipaa jos meininki muuten perheessä on tasapainoista ja turvallista.
Eräässä tuttavaperheessä onkin ihan eri meno; isä on todella rasistinen ja muutenkin tiukka ja vanhainaikainen näkemyksiltään. Siellä kasvatusmetodi tuntuu olevan; "Älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin minä sanon!"

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="siiri";23225956]Mietin tätä ihan samaa aloitusta lukiessani. En minä mitenkään konkreettisesti kasvata lastani suvaitsevaiseksi, minä vain en erottele ihmisiä ulkonäkönsä, vaatetuksensa tai minkään muunkaan ulkoisen tekijän nojalla, vaan kaikki ovat samanlaisia ihmisiä. Jos lapsi kysyy jotain, selitän hänelle mistä on kyse, sen enempää painottamatta erilaisuutta, vaan nimenomaan niin että erilaiset asiat ovat ihan tavallisia. Olin vasta teini-ikäinen kun uimahallissa eräs pikkutyttö osoitti pyörätuolissa olevaa naista ja kysyi äidiltään, että miksi tuo täti on tuollaisessa tuolissa. Äiti hyssytti lastaan, että on rumaa huudella ja kysellä tuollaisia, ei täti vammaisuudelleen mitään voi. Pyörätuolissa istunut nainen oli fiksu ja meni pikkutytön luokse ja sanoi, että tottakai saa kysyä, onhan tämä hieno tuoli. Sen jälkeen hän kertoi pikkutytölle, että hän joutui pyörätuoliin siksi, että hän joutui auto-onnettomuuteen eikä hänen jalkansa ole enää sen jälkeen toimineet. Siksi hän istuu nyt siinä pyörätuolissa, jotta pääsee liikkumaan omin avuin, eikä kenenkään tarvitse kantaa. esitteli vielä tuolinsa hienouksia tytölle.[/QUOTE]

No en minäkään siis sano lapselle mitään ellei hän kysy itse jotain. Jos vaikka kehitysvammainen alkaa naurattamaan, kerron miksi hän on sellainen ja totean perään että nauraminen ei ole kohteliasta. Vertaan aina siihen ettei lapsi itsekään tykkäisi jos hänelle naurettaisiin tai osoiteltaisiin jos hän yrittää vaan normaalisti kävellä kadulla.
Mamuihin lapsi on jo niin tottunut, Helsingissä kun asumme, ettei hän reagoi heihin mitenkään. Käymmehän paljon kirjastoissa ja avoimissa päiväkodeissa erilaisissa tapahtumissa joissa on kavereina eri maalaisia ihmisiä.
Mutta tottakai suvaitsevaisuuteen pyrin kasvatuksessani, ennakkoluuloisella kun on edessään aika ahdasmielinen elämä nykypäivän maailmassa.

 

[leijona76]

Kyl pyrin kasvattamaan suvaitsevaiseksi kuten mut on kasvatettu. Mulla oli leikkikavereina romaneja, perhetutuissa oli vammaisia jne. Haluan opettaa pojallekin samanviivaisuuden ettei kukaan ole alempana toista rotuun jne katsomatta.

 

[leijona76]

Kyl pyrin kasvattamaan suvaitsevaiseksi kuten mut on kasvatettu. Mulla oli leikkikavereina romaneja, perhetutuissa oli vammaisia jne. Haluan opettaa pojallekin samanviivaisuuden ettei kukaan ole alempana toista rotuun jne katsomatta.

Päiväkodissa pojan paras kaveri on aasialaisrotua ja ryhmässä on muitakin erimaalaisia. Saa sieläkin kasvatusta monenlaisiin ihmisiin ja kulttuureihin.

 

[kyllä]

pyrin kasvattamaan. Mietin vain, kun tälläkin palstalla suhtaudutaan todella rankasti esim pienten lasten hoitoon viemiseen, yökyläilyyn, vauvan pulloruokintaan jne. että miten äidin keskustelevat näistä asioista lasten kuullen. Sekin on minusta suvaitsemattomuutta, että opettaa lapselle, että vain se oma tapa on oikea tapa elää ja olla vanhempi. Eli ei tämä ole pelkkä rotu- ja vammaiskysymys.

 

[Siippiii]

tulee mulatti vauva, joten uskon että lapsi tulee ainakin osittain olemaan näitten ennakkoluulojen kohteena Aijon ehdottomasti opettaa lapselleni että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, mutta kuitenkaan sitä yli korostamatta. Nimenomaan siis omalla käyttäytymiselle tämä mielestäni opetetaan, ei niinkään kertomalla.

 

[Slummien miljoonitär]

pyrin kasvattamaan. Mietin vain, kun tälläkin palstalla suhtaudutaan todella rankasti esim pienten lasten hoitoon viemiseen, yökyläilyyn, vauvan pulloruokintaan jne. että miten äidin keskustelevat näistä asioista lasten kuullen. Sekin on minusta suvaitsemattomuutta, että opettaa lapselle, että vain se oma tapa on oikea tapa elää ja olla vanhempi. Eli ei tämä ole pelkkä rotu- ja vammaiskysymys.

Juuri tuo lasten kuullen juttelu onkin se missä porukalla menee pieleen. Vaikka lapsi leikkisi ja ajateltaisiin "Eihän se nyt kuuntele" niin lapsi kyllä kuulee vaikka touhuaisikin jotain muutakin. Ja sehän se outoa onkin jos äiti on opettanut jonkin asian mutta itse juttelee asioista ihan eri tavalla iskän tai vieraiden kanssa.
Ristiriitaisuus kasvatuksessa on paha kompastuskivi.

 

[MolliMelooni]

Aloituksessa on annettu aika suppeat ja asenteelliset vaihtoehdot, joiden mukaisesti en todellakaan halua lapsiani kasvattaa. ("Ollaan kaikkien kavereita!" vs. arjalainen ylirotu)

Minunkin kokemukseni mukaan lapset tosiaan ovat yleensä avoimia ja ennakkoluulottomia kohdatessaan erilaisia ihmisiä, ellei heitä muuhun ole opetettu tarkoituksella tai tarkoituksetta.

Aloituksen vaihtoehdoista poiketen valitsen sen, että haluan kasvattaa lapsistani kyseenalaistavia, ajattelevia yksilöitä, joilla on kyky ja halu muodostaa omat mielipiteensä. Kritiikitön minkä tahansa ideologian omaksuminen ei nähdäkseni voi johtaa kovin merkitykselliseen elämään.

 

[narikka83]

jaa, sempä näkkee ajan kans kasvaa mitä kasvaa. toivottavasti suht suvatsevaisia lapsia vanhmpi poika on kerran nähny "mustan" miehen ja ei pitäny sitä minhään erillaisena. hoitoon tuli ukrainasta poika joka tuntuu olevan aika riiviö mutta leikkivät kuulemma yhessä. rättipäitä täälä ei ole joten katotaan miten käy.

vammasia,liikuntarajoitteisia on sukulaisissa joten net poika ottaa hienosti. mummon pyörätuoli kiinnostaa kovasti ja halvaa aina mummoa sen kans auttaa. kyseessä on lasten isomummo

 

[leijona76]

Minusta taas tuntuu että pienet lapset eivät huomaa ihonväriä, pyörätuolia joskus ehkä ovat kiinnostuneita vammaisten käyttämistä laitteista, mutta suhtautuvat niihin varsin luonnollisesti. Omat lapseni ainakin suhtautuvat jopa luonnollisemmin kuin minä sairaanhoitajana.

näin on. Mun 3v on kyl kysyny pyörätuolista että mikä se on ja kierrelly sähköpyörätuolia uteliaana, tuumannu romaninaisen hameesta että iso hame. Mut ei se oo mitenkään kailottanu tai osotellu. Ollaan aina vastattu vaan että on hame ja pyörätuoli. Eipä se oo kysyny miksi on. Vastaan sitten jos kysyy. Eihän se lapselle oo kummallista että on monenlaisia vaatteita, pyörätuoleja jne...

 

[Slummien miljoonitär]

näin on. Mun 3v on kyl kysyny pyörätuolista että mikä se on ja kierrelly sähköpyörätuolia uteliaana, tuumannu romaninaisen hameesta että iso hame. Mut ei se oo mitenkään kailottanu tai osotellu. Ollaan aina vastattu vaan että on hame ja pyörätuoli. Eipä se oo kysyny miksi on. Vastaan sitten jos kysyy. Eihän se lapselle oo kummallista että on monenlaisia vaatteita, pyörätuoleja jne...

Meidän 5v sai erään romaninaisen hymyilevään kun sanoi kassajonossa hänen takanaan "Kato äiti kun on hieno mekko!"

 

[hguig]

En varsinaisesti. Samanarvoisuus on niin luonnonllinen asia että siihen ei varsinaisesti lapsia opeteta, siitä ei tehdä numeroa. Emme huomaa ihonväriä eivätkä lapsetkaan tee siitä isoa juttua. Päiväkodissa on kavereita joilla on tummempi iho toisilla. Itseasiassa toinen lapsistani on tummahiuksinen ja ihoinen ja hän on luullut olevansa ihonväriltään samanlainen kuin afrikasta lähtöisin oleva ystävänsä.
Ei ihonvärin tummuusasteella ole väliä.