Miten kerroit vanhemmillesi saavasi LAPSEN?

["vieras"]

Uteliaisuuttani kyselen vaan, että

Miten kerroit?
Milloin kerroit?
Jännittikö sinua?
Ja miten he suhtautuivat?

 

["jees"]

[QUOTE="vieras";23130143]Uteliaisuuttani kyselen vaan, että

Miten kerroit?
Milloin kerroit?
Jännittikö sinua?
Ja miten he suhtautuivat?[/QUOTE]

Laitoin äidilleni tekstiviestin kun testiin tuli kaksi viivaa.
Jotain että *piip*kuussa sinusta tulee mummo.
Ei jännittänyt koska äiti tiesi yrityksestämme, hyvin suhtautui.

 

[pöpöö--]

Kun ensimmäisen lapsen sain, niin velipoika kertoi. Toin kohdalla paukautin suoraan, että olis tulossa keväällä pikkuväkeä lisää. (jännitti) Ja kun kolmatta odotin niin siinä se vaan tuli puheen seassa, että niin meillehän tulee kolmas.... eikä enää tuntunut missään!

 

[meillä toisin]

Äiti ei puhunu yhtään mitään, kun puhelimessa kerroin. Se on vähän aina ollu semmonen "voi voi", kun joku on raskaana. Puhumattakaan kun tuli toinen lapsi... En mä tiedä onko tässä vähän samaa kuin elokuvassa Morsiamen isä, että hän on niin "vanhanaikainen", että tuntuu pahalta kun omat lapset (naimisissaolevat) harrastaa seksiä. Veli nimittäin on myös sanonu ettei äiti juurikaan ilahtunut vauvauutisista.

 

[Minsku82]

Miten kerroit? Minsku on nyt sit raskaana vihdoinkin!
Milloin kerroit? tais olla että olin tieny 3päivää
Jännittikö sinua? eips..
Ja miten he suhtautuivat? olivat jo odottaneet monta vuotta..

ekassa ja täs tokas ihan samajuttu.. eli

 

["huoh"]

Soitin ja kerroin puhelimessa.

 

["vieras"]

Lähetin molemmille tekstiviestin. Isä vastasi, että johan sitä on odotettukin =) Äiti onnitteli ja oli innoissaan.
Ei jännittänyt. Kerroin suunnilleen rv10.

Seuraavista raskauksista kerroin vain että menivät kesken.

 

[hyytikyppynen]

Esikoisesta pääsin kertomaan, tämän toisen syntymän aikaan ei ollu vanhempia ennää elossa.

Miten kerroit?
Äiti tais huomata sillon että olen pyöristyny, siis mahahan mulla ei esikoisesta oikeastaan ikinä kasvanu isoksi, mut muuten alko naisellistumaan muodot ym. Toisekseen, mulla jäi päihteet ja tupakka kokonaan, aloin siis vastaamaan puheluihin ja käymään enempi kotona kylässä. Isälle sen muistaakseni lopulta sitte sanoin että ootan, mulla ei kovin tarkkoja muistikuvia kyllä ole...


Milloin kerroit?

Aika pitkällä oli jo raskaus ennenkö siitä alettiin puhua ihan suoraan.

Jännittikö sinua?
Ei

Ja miten he suhtautuivat?
Äitihän oli, kuten aina oma nyrpeä ittensä ja taivasteli ja maalaili piruja seinille mutta toisaalta oli hyvinki huolehtiva ja kannustava ja kiinnostunu kaikesta.
Isä oli vähän järkyttyny, ko hänen "pikkutyttö" tullee äitiksi Mutta oli tosissaan tukena ja soitteli päivittäin, halusi jopa yhen ultrakuvan sillon itelleen ja ensimmäisenä tuli meitä synnärillekki kattomaan.

 

["jojo"]

Vein np-ultrakuvan pöytään, "olisi tämmöinen yksi valokuva, katsopas."
Jännitti vähän pirusti, mutta vastaanotto oli erittäin iloinen. Viikkoja oli noin 12. Miehen vanhemmat saivat kuulla muutamaa viikoa myöhemmin, sillä emme halunneet levittää vauvauutista vielä ja tiesimme, ettei anoppilan väki malta olla hiljaa

 

["Vilukissa"]

Omalle äidilleni kerroin sen..muistaakseni...viikolla 10... Tilanne kertomiselle oli jotakuinkin semmonen, että äitini kysyi mua kauppaseuraksi, ja itse olin valmistautumassa neuvolaan lähtöön, johon sitten tokaisin, että menen tsekkaamaan, kuinka mummon tuleva silmäterä voi ... Siunailuahan siitä tuli - hyväntahtoista - ja onnittelut heti ja...neuvolaan sitten saavuin muutaman minuutin myöhästyneenä ! En mä sitä jännittänyt, sitä kertomista, kun tiesin että odotettu uutinen kuitenkin on...

Miehen äidille ilmoitettiin sitten semmosella kortilla, jossa teksinä oli, että "pienistä asioista kasvaa suuria ihmeitä". Itse kirjotimme siihen, että "onnittelut tulevalle mammalle!" Uuutinen vastaanotettiin suurella riemulla !

 

[Tallu -]

Ihan iloisia olivat ja jotain siihen tyyliin taidettiin sanoa, että teistä tulee nyt sitten mummu ja pappa

 

["Vilukissa"]

Ai niin, seuraavista raskauksista emme sitten enää niin "huudelleet" - oma äitini aavisti tilani aina aika sukkelaan...

 

["vieras"]

näitä on hauska lukea

 

["alma"]

Me kerrottiin vanhemmillemme jouluaattona Oltiin teetetty np-ultrakuvasta kopiot ja laitettu kauniisiin pieniin kehyksiin ja pakettiin. Annettiin ne sitten molempien vanhemmille (olivat kaikki meillä) viimeiseksi lahjojen vaihtamisen jälkeen ja täytyy sanoa, että jännitti aivan valtavasti! Tiedettiin jo etukäteen, että yllätys on varmasti iloinen, molempien vanhemmat oli puhuneet odottavansa jo lapsenlapsia, ja niinhän se olikin

 

["BElle"]

Äitille sanoin: " Ei tartte isän sittenkään muuttaa Haaparantaan". Hetken kelasi, kunnes muisti, että olin sanonut isästäni tulevan pappa vain jos muuttaa Ruotsinpuolelle..

Jännitti tietysti, mutta hyvin suhtautuivat. Isä tosin katosi paikalta ja tuli vartin päästä vasta takaisin

 

[?]

[QUOTE="vieras";23130143]Uteliaisuuttani kyselen vaan, että

Miten kerroit?
Milloin kerroit?
Jännittikö sinua?
Ja miten he suhtautuivat?[/QUOTE]

Annoin heille vauvaan viittavan tavaran.
Vähän ennen ekaa ultraa.
Ei.
Hyvin.

 

[ksksksksk]

Omille vanhemmilleni kerroin heti kun sain positiivisen raskaustestin. Tarina oli sellainen, että minulle sanottiin etten pystyisi todennäköisesti saamaan lapsia kuin koeputkihedelmöityksellä. Ollaan varsinkin äitini kanssa läheisissä väleissä ja surkuteltiin tuota lapsettomuusasiaa yhdessä aiemmin ja asia jäi noin. Seuraavassa kuussa menkkoja ei kuulunut ja kävin salaa mieheltäkin ostamassa raskautestin jottei ihan luulotautisena pitäisi heti kun menkat päivän myöhässä.

Noh samantien tikkuun piirtyi vahva plussa ja meinasin pyörtyä, ihan kädet vapisi Loikin ulos vessasta ja huusin miehelleni pissitikku kädessä jihuuta. Meinasi siinä mieskin pyörtyä Samassa hurmiossa soitin äidilleni samantien, oli tietty erittäin onnellinen!

Appivanhemmille lähetettiin rv.12 niskapoimu-ultran kuva (asuvat toisessa kaupungissa) ja alle kirjoitettiin sit T: maha-asukki Tiedettiin kyllä milloin kortti oli löytänyt perille kun anoppi soitteli heti!

 

[Kinuski]

Esikoista kun aloin odottaa, niin mun äiti oli tulossa käymään mun luona ja käskin sen käydä ostamassa raskaustestin tullessaan. Sitten jälkeenpäin soitin että positiivinen oli. Kuopuksesta soitin äidille, kun vanhempani olivat silloin mökillä. Ei jännittänyt, mutta tiesin että isäni siitä alkaa meuhkaamaan (etenkin esikoisen kohdalla).

 

[trhrth]

Miten kerroit? Soitin isälle ja kerroin, että olen raskaana. Kysyin, kertoisko isä äidille, mutta se sanoi,että mun pitää kertoa itse. Soitin äidille ja sanoin,ettei mun mahatauti taida mennä ohi, koska se on raskauspahoinvointia.

Milloin kerroit? Heti kun raskaus varmistui ja oksentaminen alkoi.

Jännittikö sinua? Ei.

Ja miten he suhtautuivat? Isälle asia oli ihan OK, äiti kommentoi, että "kai sä teet abortin?" mutta leppyi sitten kun maha alkoi kasvaa. Olin 18-vuotias ja lapsen isä lähti ennen lapsen syntymää omille teilleen. Lapsi ei ollut vahinko.

 

["vieras"]

Esikoista kun aloin odottaa, niin mun äiti oli tulossa käymään mun luona ja käskin sen käydä ostamassa raskaustestin tullessaan. Sitten jälkeenpäin soitin että positiivinen oli. Kuopuksesta soitin äidille, kun vanhempani olivat silloin mökillä. Ei jännittänyt, mutta tiesin että isäni siitä alkaa meuhkaamaan (etenkin esikoisen kohdalla).

Miksi isäs alkoi meuhkaamaan?

 

["Pusse"]

Ekan lapsen kohdalla rv 16 paikkeilla me oikein juhlallisesti miehen kanssa mentiin käymään mun äidin ja isän luona, istuttiin ja istutettiin vanhemmat sohvalle ja kerrottiin että meille tulee vauva. Äiti sanoi suunnilleen että "Jaa, mitenköhän ne nyt töissä pärjää ilman sua", vaikka todella odotin riemukkaampaa vastaanottoa. Oon ollut paikalla pari kertaa kun isosisko on odotuksistaan kertonut ja kyllä sitä ollaan niin hypitty riemusta kattoon... Isältäni nyt en odottanut yhtään mitään.

Illalla mulle nousi 39 asteen kuume ja olin ihan sekaisin, kun äiti soitti ja sanoi että kyllä me iskän kanssa ollaan tosi onnellisia, jos nyt jotain väärinkäsityksiä pääsi käymään. Kuumehoureissani en oikein tainnut edes sisäistää asiaa ja tosi paha maku jäi... Lapsi on kyllä äärettömän tärkeä isovanhemmille, mun isä varsinkin meinaa välillä hemmotella pojan ihan piloille.

Kun tätä toista aloin odottaa niin sanoin miehelle että p*rkele, ei kerrota kenellekään ennen kun se lapsi on syntynyt, ettei taas tule kauheeta draamaa ja pahaa mieltä kaikille.
Töissä sitten kuitenkin alkoi hirveä huhumylly pyöriä että toi on ihan varmaan raskaana... Yks fiksu ja sairaanutelias työkaveri alkoikin kysellä mun raskaudesta meidän äitiltä ja äiti sano että enpäs kuule tiedä, ei mulle ole mitään kerrottu. Tokihan nyt äiti oli sen nähnyt, että oon raskaana kun melkein päivittäin nähdään ja viikkojakin oli jo 25, mutta sanoi mulle että halusi mun itse ottavan asian puheeksi. Vastaanotto oli jo huomattavasti iloisempi kuin ekalla kerralla...

 

[lauantaipussi]

Kerroin heti ku tiesin ite. Äitin eka kysymys oli" Etkös tiiä miten ehkäsyä käytetään??"
Olin siihen aikaan kova bilehile, ja todellakaan en äidin mielestä ollu kunnollista äitimatskua!
Mutta näytin että kyllä mustaki hyvä ihminen ja äiti tuli äitiyden myötä.
Ja mulla kävi niin että se oikea mies tuli kohdalle, ja se oli goodbye huono elämä -welcome omakotitalo, auto, koira ja 2 lasta lisää

 

[hhhh]

Soitin äidille, olisko ollut jotain rv 9 tienoilla. Tietenkin jännitti vähän kertoa näin iso uutinen. Porukat perushämälaiseen tyyliinsä olivat että "vai niin, onneksi olkoon". Iloinen ja toivottu uutinen oli kaikille

 

[alastulo harmailee..]

Mä olin just vkl ollut äidillä ja päivitelly kuukautisten myöhästymistä, seuraavan viikon ke kävin sitten äidillä ja sanoin, että äiti, mulla olis vähän asiaa, äiti ties sitte siitä jo, oli vähän ihmeissään, mutta onnitteli sitte kuitenkin. Isälle vaan kerrottiin miehen kanssa et vauva on tulossa (vasta ultran jälkeen) Tokasta mä en halunnu puhua enne ultraa kellekään, niinpä menin äidin työpaikalle ja löin kuvan käteen, hetken se oli että WTF, mutta ei sitten enempiä, onnitteli taas Eka oli vaikeinta kertoa, mutta aika hyvin sekin meni.

 

[:O]

Yllättävän nihkeesti on monilla suhtautuneet