koululaisen keskittymisvaikeudet sekä toiminnan ohjauksen ongelmat, miten tutkia, miten toimia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nassut hassut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nassut hassut

Vieras
Hei!
Te jotka ammatiksi työskentelette tälläisten lasten kanssa, tai omilla näitä ongelmia, niin oletteko hakeneet/saaneet apua? Mitä reittiä olette edenneet?
 
Millä tavalla keskittymisvaikeuksia ja toiminnan ohjauksen ongelmia? Onko sulla oman kanssa näitä ongelmia?

Mulla 8 v lapsi joka jaksaa kyllä keskittyä mieleisiin asioihin. Toiminnanohjauksessa ongelmia kun on vähän hidas siirtymään seuraavaan asiaan..
Meillä asia on vireillä kun opettaja vie asian oppilaanhuoltoryhmän käsittelyyn.
 
Mua vain ahdistaa niin paljon se kuinka nykyisin lapset lokeroidaan niin helposti. Lapsen vika on jos opettajalta puuttuu auktoriteetti yms. Surullista. Mitä se diagnoosi ketään helpottaa. Ehkä opettajaa ymmärtämään ja lapsi tuntee olevansa sitten joku kummajainen josta käytetään ihmekirjainyhdistelmiä? Harva lapsi kuitenkaan joutuu (onneksi) lääkityksen aloittamaan. Niin kenen hyötyä tässä ajetaan? Jos lapsi joka on hieman vilkas ja keskittymätön joutuu toiseen luokkaan niin onko se reilua? Vaikka kaikki tiedot ja taidot olisivat hyvät?

Anteeksi purkaus, tämä äiti ei vain ymmärrä kaikkea...
 
Hei!
Kiitos viestistänne. Juuri diagnoosi sinällään helpottaa paljonkin, ihmisten on helpompi ymmärtää ettei toinen ole "tuhma tai välinpitämätön" tms ja apua saa huomattavasti helpommin. Mekään emme tarvitse diagnoosia mutta mielellään apua ja neuvoja.

Lapsen on siis vaikea keskittyä esim. rauhassa keskustelemaan asioista, hän säheltää ja sählää. Tai jos on lähdössä kouluun, ei osaa seurata ajankulua vaan puuhailee kaikkea muuta. Asiat ja tavarat unohtuvat. Ei osaa ennakoida esim. koetta vaan viimisenä iltana huomaa ettei kirja olekaan kotona. On kuitenkin sosiaalinen ja iloinen tapaus, varsin ihana muuten, mutta kohta alkaa yläasteikä lähestyä, pitäisi jo hiukan pystyä huolehtimaan itsestään ja tavaroistaaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja samassa veneessä?;23092963:
Mua vain ahdistaa niin paljon se kuinka nykyisin lapset lokeroidaan niin helposti. Lapsen vika on jos opettajalta puuttuu auktoriteetti yms. Surullista. Mitä se diagnoosi ketään helpottaa. Ehkä opettajaa ymmärtämään ja lapsi tuntee olevansa sitten joku kummajainen josta käytetään ihmekirjainyhdistelmiä? Harva lapsi kuitenkaan joutuu (onneksi) lääkityksen aloittamaan. Niin kenen hyötyä tässä ajetaan? Jos lapsi joka on hieman vilkas ja keskittymätön joutuu toiseen luokkaan niin onko se reilua? Vaikka kaikki tiedot ja taidot olisivat hyvät?

Anteeksi purkaus, tämä äiti ei vain ymmärrä kaikkea...

Eikö tämä ole pään pistämistä pensaaseen. Miksi se auktoriteetti sitten riittää muulle luokalle?

"...jos opettajalta puuttuu auktoriteetti yms."
 
Ja tosiaan, meillä kyse ei ole siitä että opettaja ei olis pätevä ja lapsi ei käyttäytyisi ihan ok koulussa. Kyse on lapsen parhaasta, että hän joko oppisi hoitamaan asioitaan niin että saisi reilusti myös kehuja tai sitten me ympäristö opittais toimimaan niin että lapsen arki helpottuisi.

Kyseessä on lapsen tulevaisuus ei sen vähempää =) Halutaan että hän pärjää itsensä kanssa ja tässä maailmassa niin hyvin kun mahdollista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap. vielä;23093208:
täytyypä selvitellä, mietin vaan että onko psykologin vai neurologin tutkinnan paikka...

No sinne neurologillekin voi aueta tie psykologin kautta. Kouluterveydenhuoltoon voi ottaa myös yhteyttä ja hakeutua sitä kautta eteenpäin.

Neurologin lisäksi voi hyvinkin vielä niin psykologi kuin toimintaterapeuttikin tutkia ja tehdä testejä.
 
[QUOTE="vieras";23093229]Eikö tämä ole pään pistämistä pensaaseen. Miksi se auktoriteetti sitten riittää muulle luokalle?

"...jos opettajalta puuttuu auktoriteetti yms."[/QUOTE]

Meidän tapauksessa ei ainakaan ole tosiaan kyse opettajasta, tätä lapsen käytös on tälläistä ihan kotonakin =) Osittain kyllä itse asiaa tiedostaa ja paljon on yhdessä opeteltu asioita ja keksitty keinoja, mutta kun tuntuu että moni asia menee edelleen samoin kun tavis ekaluokkalaiselta niin olis aika miettiä joskos viisaammilla olis jotain annettavaa.
 
[QUOTE="vieras";23093246]No sinne neurologillekin voi aueta tie psykologin kautta. Kouluterveydenhuoltoon voi ottaa myös yhteyttä ja hakeutua sitä kautta eteenpäin.

Neurologin lisäksi voi hyvinkin vielä niin psykologi kuin toimintaterapeuttikin tutkia ja tehdä testejä.[/QUOTE]

Joo, täytyypä jostain "avata päätä"... kiitos ehdotuksista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samassa veneessä?;23092963:
Niin kenen hyötyä tässä ajetaan? Jos lapsi joka on hieman vilkas ja keskittymätön joutuu toiseen luokkaan niin onko se reilua? Vaikka kaikki tiedot ja taidot olisivat hyvät?

Anteeksi purkaus, tämä äiti ei vain ymmärrä kaikkea...
Kaikkien muiden luokan oppilaiden, joilta se häirikkö vie aikaa ja resursseja. Oman lapseni luokalla olen nähnyt, mitä se voi olla. Kun kyseisen lapsen vanhemmat eivät vielä mitään ongelmaa suostu näkemään ja ovat erityisluokalle siirtämistä vastaan, niin kyllä siinä kaikki tuntevat itsensä voimattomaksi. Kun puolet opetusajasta menee yhden ainoan häsläämisen hoiteluun, niin laske mitä jää muille. Yksi opettaja kerran laskikin, kuinka paljon hänellä on aikaa oppilasta kohden tunnilla, tulokseksi tuli vajaat pari minuuttia. Mitä jää jäljelle, kun yksi varastaa siitä suuren osan.

Meidän toinen koululainen on itse erityislapsi ja erityisluokalla, enkä näe siinä mitään pahaa. Siellä riittää enemmän aikaa pienessä luokassa jokaiselle oppilaalle
 
En mäkään tavallaan opettajan auktoriteettiä muuten ihmettelisi. Samalle luokalle on vaan sattunut viisi samankaltaista tapausta? Ohr on siis koululla semmonen ryhmä ainakin meillä mihin kuuluu terkkari kuraattori opettaja rehtori psykologi. kannattaa siis ottaa ensin opettajaan yhteyttä tai sitten terveydenhoitajaan... Itse kun on aktiivinen niin portit yleensä aukeaa
 
En mä ole asialle silmiä sulkenut. On vaan sillä tavalla kun välillä on niitä hyviä ja välillä taas huonoja päiviä koulussa. Kotona on hyvin reipas ja omatoiminen. Läksyt sujuu yms. Usein joudun samasta asiasta kyllä monesti sanomaan ennen kun alkaa tapahtua, ja tämän luulen olevan se ongelma koulussakin. No jahka sinne palaveriin päästään niin selviää varmasti paljon. Säälittää vaan pojan puolesta kun sille on kotonakin meuhkattu kuinka täytyy koulussa olla ihmisiksi ja kun toinen itkusilmässä, että yrittää parhaansa :( Tämä lapsi kun ilmeisesti ei voi asialle mitään... Ja sitten kun se todistus aina tulee ja on sitä huonoimmasta päästä käytöksen osalta niin itku tulee jo äidillekkin kun lapsi kuulemma kuitenkin yrittänyt :(
Koulusta kun kyselin jotain apua tuohon keskittymiseen, harjoituksia tms. Niin ei opettaja osannut siihen mitään apuja antaa...
Onneksi tiedän kuitenkin ettei lapsi ole pahimmasta päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samassa veneessä;23093438:
En mä ole asialle silmiä sulkenut. On vaan sillä tavalla kun välillä on niitä hyviä ja välillä taas huonoja päiviä koulussa. Kotona on hyvin reipas ja omatoiminen. Läksyt sujuu yms. Usein joudun samasta asiasta kyllä monesti sanomaan ennen kun alkaa tapahtua, ja tämän luulen olevan se ongelma koulussakin. No jahka sinne palaveriin päästään niin selviää varmasti paljon. Säälittää vaan pojan puolesta kun sille on kotonakin meuhkattu kuinka täytyy koulussa olla ihmisiksi ja kun toinen itkusilmässä, että yrittää parhaansa :( Tämä lapsi kun ilmeisesti ei voi asialle mitään... Ja sitten kun se todistus aina tulee ja on sitä huonoimmasta päästä käytöksen osalta niin itku tulee jo äidillekkin kun lapsi kuulemma kuitenkin yrittänyt :(
Koulusta kun kyselin jotain apua tuohon keskittymiseen, harjoituksia tms. Niin ei opettaja osannut siihen mitään apuja antaa...
Onneksi tiedän kuitenkin ettei lapsi ole pahimmasta päästä.

Toihan tossa just pahinta onkin, toinen yrittää parhaansa ja silti se ei ole riittävästi =( Ton takia toivon että saatte ja me saadaan apua =) koska se itsetunto kokee liian kovia jos koko ajan vetää täysillä ja silti saa negatiivista palautetta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samassa veneessä;23093438:
Koulusta kun kyselin jotain apua tuohon keskittymiseen, harjoituksia tms. Niin ei opettaja osannut siihen mitään apuja antaa...
Onneksi tiedän kuitenkin ettei lapsi ole pahimmasta päästä.
Yritä saada aikaa toimintaterapeutille, siellä on parhaiten neuvoja ja harjoituksia.

Sellainen istuintyyny voi olla hyvä apu, stressipallon puristelukin tunnin aikana voi auttaa. Samaten ota yhteyttä koulun erityisopettajaan (yleensä löytyy ainakin kiertävä sellainen, jos koululla ei ole omaa), häneltä voi myös löytyä apua.
 
Joo tää itsetuntokysymys mullakin painaa eniten mieltä. Jahka päästään siihen ohr-keskusteluun niin siitä pitäis sit just päästä jatkamaan toimintaterapiaan tms. mikä katsotaan parhaaksi.
Mutta silti olen sitä mieltä että sillä diagnoosilla ei tee mitään. Ammattitaitoisen opettajan ja muiden alan ammattilaisten pitäisi hahmottaa jokaisen oppilan parhaaksi toimintatavat koulussa ilman mitään neurologeja yms. Näin se meni ennenkin.
 
Lisään vielä sen verran että oletettavastihan byrokratia vaan taitaa vaatia kaikki lausunnot ennen kuin voidaan apukeinot ottaa käyttöön, milloin ollaan jo pahasti myöhässä...
 
[QUOTE="vieras";23093733]Yritä saada aikaa toimintaterapeutille, siellä on parhaiten neuvoja ja harjoituksia.

Sellainen istuintyyny voi olla hyvä apu, stressipallon puristelukin tunnin aikana voi auttaa. Samaten ota yhteyttä koulun erityisopettajaan (yleensä löytyy ainakin kiertävä sellainen, jos koululla ei ole omaa), häneltä voi myös löytyä apua.[/QUOTE]

Hei!
Lapsi jaksaa kyllä istua paikallaan, kyse ei oikestaan ole siitä. Enemmän siitä että lähimuisti ei oikein pelaa, unohtelee asioita, kun on vaikeita asioita niin näkee "päiväunia". Toi häsääminen ja häslääminen tulee yleensä sillon kun pitää johonkin lähteä tai pitäisi puhua vakavia. Erityisopettaja taitaa olla (juuri tuo kiertävä) koululla. Täytyy katsoa mitä reittiä pääsis parhaiten eteenpäin. Myös muita ongelmia on, jotenkin tunteita on vaikea käsitellä tai ilmaista ja empatiakin on joskus vähän kadoksissa. Toisaalta on sosiaalinen ja ystävällinen lapsi.
 

Yhteistyössä