Lapsen psyykkinen oireilu

[tietoa kaipaava]

Vain asiallisia vastauksia, kiitos!

Onko kenelläkään omakohtaista kokemusta lapsen (koululaisen) lyhyt- tai pitkäkestoisesta psyykkisestä oireilusta (fyysisinä oireina päänsärky, vatsakipu, univaikeudet) (matala ärsykekynnys ja siitä johtuvat? raivokohtaukset sekä aggressiivisuus ja mm. esim. että tavaroiden tulee olla tietyllä paikalla)?
Meillä ilmeisesti elämänmuutoksen laukaisemana tullut tämä asia nyt eteen. Koulussa ja kaverisuhteissa ei tiettävästi ole ongelmia. Nämä tilanteet esiintyvät vain kotona ja koti meillä on "normaali".

Onko mennyt ajan kanssa itsestään ohi? Oletteko hakeneet/saaneet apua? Millaista apua? Miten tilanne teillä ilmeni ja millaista oireilua?

 

[Snoopy]

En osaa muuten auttaa, mutta kannattaa varmasti ottaa yhteyttä koulupsykologiin jotta ongelmaan saa ajoissa apua.

 

[auringonpilkku]

Mä ottaisin kans yhteyttä koulupsykologiin, tai terkkariin joka ohjais psykologille, ihan sama. Noista asoista pitäs päästä puhumaan mahd pian.

 

[BitchAl]

Mulla oli fyysisenä oireiluna vatsakipua, päänsärkyä ja unioireita. Olin myös vielä teininä melko itkuinen ja en osannut rauhoittua. Ei mennyt ajan kanssa ohi. Aikuisena (26-vuotiaana) hakeuduin hoitoon. Vatsa meni aivan järkyttävään kuntoon ajan kanssa... Pari vuotta tiivistä psykoterapiaa ja olin kuin uusi ihminen. Vanhemmat eivät aikoinaan ymmärtäneet missä kaikessa meni vikaan... Nyt kyllä tajuavat.

Miehelläni on ollut samantyyppinen tilanne. Hän tosin ei oireillut kotona vaan koulussa. Hänestä tuli myös aikuisena mestarisuorittaja jonka fyysisenä oireena olivat rytmihäiriöt. Hänen vanhempansa pitivät itseään huippukasvattajina ja ylpeilivät pojastaan, joka saavutti niin paljon jo niin kovin nuorena. Mieheni vanhemmat ovat olleet todella järkyttyneitä näistä aikuisiällä käydyistä keskusteluista. Mieheni voi koko ajan paremmin. Meillä on iso apu, tuki ja turva toisistamme, koska ymmärrämme toistemme taustoja.

En tiedä mistä ap:lla on kyse. Minussa sinä herätät empatiaa jo sillä että mietit täällä mistä voi olla kyse. Mene terapeutille tai perheterapiaan... Hae apua. Harvoin vanhemmat pahuuttaan virheitä tekevät. Ja voihan olla että perheessä ei ole mitään vikaa.