hävettääköhän näiden miehiä kuinka paljon?

[Blue]

En usko, että tuo tarve on vain naisilla. Jos on eristettynä, kaukana kotoa erityisissä oloissa, niin vähäinenkin yhteys omiin läheisiin muodostuu aivan äärettömän merkittäväksi ja tärkeäksi. Näillä kotijoukoilla on kuitenkin kaikki muut läheiset luonaan, joten todennäköisesti nuo harvat puhelinkeskustelut ovat noille miehille tärkeämpiä kuin mitä kotijoukoille.

Voi kokemuksesta sanoa että asia on juuri toisinpäin.

 

[memmme]

Tärkeintä niille miehille on se ettei kotijoukot ala sekoilla täällä maalla. Psyykkisesti tosi tärkeä juttu. Mutta jos ne katkonaiset puhelut menee siihen että rouva pillittää ikävää ja yhteyksien puutetta niin herää se huoli soltullakin siitä että miten siellä kotona oikeasti pärjätäänkään. Tuki kotoa on äärimmäisen tärkeää, ei hysteria!

Ja jos mies alkaa "seota", kyllä siellä muut sotilaat ottaa asian puheeksi päällystön kanssa. Eivät hekään omaa turvallisuuttaan halua vaarantaa yheden loppuunpaleneen vuoksi. Ja käsitykseni mukaan heille tuollainen opetetaankin, että pitää huolehtia niistä aseveljistä ja heidän hyvinvoinnista.

 

["vieras"]

Minusta pitäisi miehillekin "antaa lupa" olla stressaamatta itseään niin paljon kodin asioilla tai edes antaa keskittymisen häiriintyä positiivisillakaan jutuilla. Minusta tuntuu, että huonot yhteydet ovat ihan suunniteltukin juttu. Miesten pitää päästä oikeaan vireeseen.

 

[Marinero]

Hei oikeesti, ne on koulutettuja ammattilaissotilaita siellä,, mun on vaikea uskoa että kukaan heistä ajattelisi noin keskellä operaatiota.

Niin jotkut on niitä ammattisotilaita, mutta joukossa on myös paljon reserviläisiä(=siviilejä), osa ei ole edes aiemmin palvellut laivalla...

 

[TriplaIsä]

No jostainhan nuo naiset ovat saaneet tiedon siitä, että miehet eivät esim. saa nukuttua tarpeeksi... vai meinaatko että ihan omasta päästä tämän keksivät?

"Nuo naiset"? Lehtijutussa puhuu kylläkin vain yksi nainen. Puhuu hän toki muista mutta näitä muita ei vaan oikeasti tunnu olevan.

Muutaman minuutin puhelulla mies siis ehtii tilittämään kuinka huonosti asiat laivalla ovat? Ookkei, itse veikkaisin tämän tapaista puhelinkeskustelua:
Nainen: Hei kulta, miten jaksat?
Mies: Ihan jees. Vähän meinaa tänään väsyttää kun viime yönä harjoiteltiin hälyytystä.
Nainen: Voi kauheaa!
Mies: No ei siinä mitään, yöllä tuli kolmelta harjoitushälyytys eikä sen jälkeen enää oikein saanut unta.
Nainen: Voi kauheaa!
Mies: No ei se... tuut tuuut tuut tuut. (puhelu katkeaa huonon yhteyden takia)

Seuraavaksi nainen tolaltaan suistuneena etsii armeijan esikunnan, eduskunnan oikeusasiamiehen ja iltalehden puhelinnumerot.

 

["mimmu"]

Voi kokemuksesta sanoa että asia on juuri toisinpäin.

Näin on. Ei ole kokemusta sotaväestä, mutta reissuhommia olen tehnyt maailmalla, myös paikoissa joissa ei ole ollut yhteyksiä Suomeen. Miespuoliset työkaverini ovat monasti olleet vaan "mielissään" että yhteyksiä ei aina ole. Ikävä ei iske niin pahasti. Tai iskeehän se aina alkuun,mutta siihen turtuu. Jos jatkuvasti kuulee juttuja kotoa se ikäväkin on päällä 24/7...Naisten on hieman vaikea käsittää tätä, mutta moni mies käsittelee noita juttuja hyvin erilailla.

 

[poor baby]

Niin jotkut on niitä ammattisotilaita, mutta joukossa on myös paljon reserviläisiä(=siviilejä), osa ei ole edes aiemmin palvellut laivalla...

Nämä siviilithän lähti sinne koulutautumaan, eller hur? Ei kai se silloin yllärinä tullut? Okei, jaksamistaan eivät ehkä ole osanneet ennakoida, mutta jos meinaavat "alalle" niin nyt saavat sitten sitä todellista tuntumaan siihen hommaan.

 

["jep"]

"nuo naiset"? Lehtijutussa puhuu kylläkin vain yksi nainen. Puhuu hän toki muista mutta näitä muita ei vaan oikeasti tunnu olevan.

Muutaman minuutin puhelulla mies siis ehtii tilittämään kuinka huonosti asiat laivalla ovat? Ookkei, itse veikkaisin tämän tapaista puhelinkeskustelua:
Nainen: Hei kulta, miten jaksat?
Mies: Ihan jees. Vähän meinaa tänään väsyttää kun viime yönä harjoiteltiin hälyytystä.
Nainen: Voi kauheaa!
Mies: No ei siinä mitään, yöllä tuli kolmelta harjoitushälyytys eikä sen jälkeen enää oikein saanut unta.
Nainen: Voi kauheaa!
Mies: No ei se... Tuut tuuut tuut tuut. (puhelu katkeaa huonon yhteyden takia)

seuraavaksi nainen tolaltaan suistuneena etsii armeijan esikunnan, eduskunnan oikeusasiamiehen ja iltalehden puhelinnumerot.

juuri näin

 

["vieras"]

Kyllä mä sanoisin et psykologiset testit on pahasti pettänyt jos tuollaisella "kevyellä", puoliksi koulutusmatkalla jonkun psyyke oikeesti pettäisi. Mitähän sitten mahtaisi tapahtua kun kyse on oikeasta HC-reissusta? Sitä voi olla väsynyt, potea vähän koti-ikävää, ottaa päähän huonot olosuhteet, ne on normaaleja ja kaukana siitä et oikeesti olisi jostain vakavasta romahduksesta kyse. Tällaiset asiat pitäisi tehdä selväksi myös kotiväelle. Siinä tilanteessa kun toinen osapuoli on väsynyt ja purkaa pahaa oloa niin toisen on oltava se vahvempi osapuoli. Siinä tilanteessa kannustetaan, tsempataan, muistutetaan miksi tätä tehdään, puhutaan siitä mitä tehdään kun tämä on ohi ja valataan uskoa siihen että toinen jaksaa ja pystyy. Siinä tilanteessa ei pahenneta toisen oloa lisää kuormittamalla sitä omalla ikävällä ja huolella. Eikä missään nimessä ns. oteta tilannetta omiin käsiin ja ryhdytä täysin tunteiden vallassa "hoitamaan" asiaa.

 

[vähän toisin]

En mäkään odottanut että vauva-aika on niin raskasta, miksi se sitten kuitenkin muotoutui kun saimme koliikki vauva. Leikkiin kuitenkin lähdin, eikä sitä enää peruta. Joo, valittaa tekee mieli, en mä tälläistä tilannut...mutta näillä eväillä nyt mennään. Kyllä se parin kuukauden päästä helpottaa.

Käännettynä naisten kielelle

 

[...]

[QUOTE="mimmu";23061993]Näin on. Ei ole kokemusta sotaväestä, mutta reissuhommia olen tehnyt maailmalla, myös paikoissa joissa ei ole ollut yhteyksiä Suomeen. Miespuoliset työkaverini ovat monasti olleet vaan "mielissään" että yhteyksiä ei aina ole. Ikävä ei iske niin pahasti. Tai iskeehän se aina alkuun,mutta siihen turtuu. Jos jatkuvasti kuulee juttuja kotoa se ikäväkin on päällä 24/7...Naisten on hieman vaikea käsittää tätä, mutta moni mies käsittelee noita juttuja hyvin erilailla.[/QUOTE]

Oma mieheni oli aikoinaan rauhanturvaajana, ja meillä oli alussa todella pahoja riitoja siitä, kun en itse ymmärtänyt, miten tärkeitä kaikki pienetkin yhteydenpidot hänelle olivat. Siis jos unohdin, että oli sovittu joku puheluaika tai en vastannut ihan jokaiseen kirjeeseen jne.. Eli oikeasti tuo yhteydenpito oli kyllä hänelle, ja miehen kertoman mukaan myös muille miehille todellinen henkireikä ja käytännössä paljon tärkeämpää kuin kotona oleville, joilla kuitenkin elämä jatkui entisellään.

 

["mimmu"]

Oma mieheni oli aikoinaan rauhanturvaajana, ja meillä oli alussa todella pahoja riitoja siitä, kun en itse ymmärtänyt, miten tärkeitä kaikki pienetkin yhteydenpidot hänelle olivat. Siis jos unohdin, että oli sovittu joku puheluaika tai en vastannut ihan jokaiseen kirjeeseen jne.. Eli oikeasti tuo yhteydenpito oli kyllä hänelle, ja miehen kertoman mukaan myös muille miehille todellinen henkireikä ja käytännössä paljon tärkeämpää kuin kotona oleville, joilla kuitenkin elämä jatkui entisellään.

Voihan se noinkin olla. Puhuin vaan omasta kenttäkokemuksestani tuolla maailmalla, kiersin kuitenkin 10 vuotta ja matkapäiviä oli 150-200pvä/vuosi. Mutta ihmisiä on erilaisia ja tilanteita joten en toki puhu kaikkien suulla, enkä mieheksikään voi muuttua. Pohjaan vaan juttuni siihen mitä ne miehet "miesporukalla" puhui vapaa-aikanaan. Voihan se olla että kyse olikin jostain miesten keskeisestä "mahtailusta", jota kuitenkin epäilen.

 

[...]

[QUOTE="mimmu";23062053]Voihan se noinkin olla. Puhuin vaan omasta kenttäkokemuksestani tuolla maailmalla, kiersin kuitenkin 10 vuotta ja matkapäiviä oli 150-200pvä/vuosi. Mutta ihmisiä on erilaisia ja tilanteita joten en toki puhu kaikkien suulla, enkä mieheksikään voi muuttua. Pohjaan vaan juttuni siihen mitä ne miehet "miesporukalla" puhui vapaa-aikanaan. Voihan se olla että kyse olikin jostain miesten keskeisestä "mahtailusta", jota kuitenkin epäilen.[/QUOTE]
Niinhän se on, että meitä on niin erilaisia. Eli eiköhän nuo erot johdu ihan jostain muusta kuin sukupuolesta. Ainakin mitä mieheni ystävät ovat kokemuksia vertailleet noiden rauhanturvaajan vietettyjen aikojen suhteen, niin joka ainoa mies on kertonut sitä, miten hyvältä on tuntunut kun on saanut edes pienen postikortin läheiseltään ja miten tarkkaan ja moneen kertaan sitä on siellä yksin ollessa luettu.
Mutta joo, tuskin tuota kovin moni mies kehtaa ainakaan vieraammassa porukassa ääneen tunnustaa.

 

[Inhimillinen tekijä]

Ilmeisesti sun mielestä ihmiset murtuu helposti. Mun mielestä taas ei. Kai niitä psykologisia testejäkin tehdään juuri sen takia että saadaan selville miten porukka käyttäytyy paineiden alaisina.

Äläpäs vääristele mun sanoja. Mä sanoin että vahvinkin ihminen VOI murtua. En suinkaan sanonut että murtuu helposti. Ja vaikka kuinka tehdään psykologisia testejä ja ne läpäistään, niin silti on niitä jotka "tositilanteessa" ei toimi niinkuin oletetaan.

 

[Inhimillinen tekijä]

Nyt ei kuitenkaan olla matkalla Vietnamin viidakkoon reilusti miesylivoimaista vihollista vastaan vaan panssaroidulla ja raskaasti aseistetulla sota-aluksella suojaamaan rahtikuljetuksia kumivenein ja hernepyssyin varustautuneita somaleita vastaan.

Hei, mä tiedän tuon. Niinkuin jossakin viestissä sanoin, mä osaan lukea.

 

[Coffee Break]

Äläpäs vääristele mun sanoja. Mä sanoin että vahvinkin ihminen VOI murtua. En suinkaan sanonut että murtuu helposti. Ja vaikka kuinka tehdään psykologisia testejä ja ne läpäistään, niin silti on niitä jotka "tositilanteessa" ei toimi niinkuin oletetaan.

Oikeasti. Noi on ollut Pohjanmaalla muutaman viikon. Siinäkö ajassa miehistö murtuu? Vai puhutko sä nyt jostain ihan muusta asiasta?

 

["vieras"]

Hei, mä tiedän tuon. Niinkuin jossakin viestissä sanoin, mä osaan lukea.

Palaa sitten aiheeseen, niin muillakin mahdollisuus ymmärtää. Kerro mitä olet mieltä tästä nimenomaisesta tilanteesta.

 

[Kurmeli]

Kyllä jokainen mies on sinne mennessään tiennyt, että kaikki ei välttämättä mene putkeen. Kyseessä on kuitenkin sotilasoperaatio, ei huviloma! Kovaa hommaa, kovilla tunneilla mutta kyllä se niin on, että sinne ei sitten olisi tarvinnut hakeutua, jos ahdistaa niin pirusti kun ei saa ylihysteeriseen vaimoon yhteyttä vaikka yhteyksien on luvattu toimivan!

Nykytekniikka ei ole pettämätöntä ja huolissaan oleminen on eri asia kuin asiasta vauhkoaminen iltapäivälehdissä ja esikunnan piinaaminen! Kyllä kai yhteyksien toimiessakin perheenjäsenet ovat huolissaan ja toivovat että, mitään ei satu mutta liika hössöttäminen aikuisten miesten perään ei todellakaan ole minusta vaimon tehtävä!

 

["jeejee"]

Kyllä jokainen mies on sinne mennessään tiennyt, että kaikki ei välttämättä mene putkeen. Kyseessä on kuitenkin sotilasoperaatio, ei huviloma! Kovaa hommaa, kovilla tunneilla mutta kyllä se niin on, että sinne ei sitten olisi tarvinnut hakeutua, jos ahdistaa niin pirusti kun ei saa ylihysteeriseen vaimoon yhteyttä vaikka yhteyksien on luvattu toimivan!

Nykytekniikka ei ole pettämätöntä ja huolissaan oleminen on eri asia kuin asiasta vauhkoaminen iltapäivälehdissä ja esikunnan piinaaminen! Kyllä kai yhteyksien toimiessakin perheenjäsenet ovat huolissaan ja toivovat että, mitään ei satu mutta liika hössöttäminen aikuisten miesten perään ei todellakaan ole minusta vaimon tehtävä!

Näinhän se on. Tunnen suurta myötähäpeää tämän yhden miehen puolesta (joka vaimo nyt tämän kohun on nostanut) ja myös niiden järkevämpien vaimojen puolesta jotka tässä leimaantuu hysteerikoiksi yhden panikoivan rouvan vuoksi.

 

[Inhimillinen tekijä]

[QUOTE="vieras";23062218]Palaa sitten aiheeseen, niin muillakin mahdollisuus ymmärtää. Kerro mitä olet mieltä tästä nimenomaisesta tilanteesta.[/QUOTE]

Palaa aiheeseen? Mä vastasin jo ensimäisessä viestissä että mun mielestä ei ole mitään syytä hävetä. Se on mun mielpiteeni. Entä se sun mielipide? Se ei tullut vielä selväksi.