[QUOTE="kaksosten äiti";23055233]ja tuo kolumni kyllä tuntui suoranaiselta hyökkäykseltä ( ja pilkalta) kaksosäitejä kohtaan.
Lainatakseni alkuperäistä kolumnistia: "siis ensinnäkin synnytys. Kaksosten äiti hoitaa homman tehokkaasti: yhden kerran iso maha, yhden kerran sairaalakeikka. Kahden pienen äiti joutuu kärsimään kaksi kertaa saman piinan Pienemmän kanssa sairaalassa äiti on huolissaan isommasta..." "Sitten se koko muu homma. Kaksoset kulkevat samaa tahtia, ovat aina samassa vaiheessa kehityksessä. Heidän kanssaan voi käydä vauvajumpassa tai babybiossa; kahden pienen äiti joutuu järjestämään isommalle hoitajan." "Sitä paitsi kaksosten isä on myös pakotettu osallistumaan arkeen. Kun vauvoja tulee samalla kertaa kaksi, isä kouliutuu yhtä lailla kantamaan ja heijaamaan jälkikasvua. Hän ei lipeä hommista myöhemminkään..."
En tiedä mistä kohtaa noiden letkautusten oli tarkoitus olla hauskoja, laadukasta pakinaa ja lukijoita mukavasti herättelevää argumentointia. Itse olisin vaihtanut kaksosraskauden koska tahansa kahdeksi ei-riskiraskaudeksi, samassa kehitysvaiheessa olevat lapset edes toisen käveleväksi, ja kuinka ollakaan, mun miehenikään ei osoittautunut supermieheksi. Mutta koskaan en ole verrannut itseäni pienellä ikäerolla syntyneiden lasten äiteihin ja hakenut gloriaa sillä, kuinka "rankkaa" minulla onkaan kun "raskaus oli vaikea, hätäsektio tehtiin aikaisilla viikoilla, lapset ovat kärsineet pikkukeskosuuden mukanaan tuomista ongelmista ja rahaakin palaa jumalattomasti kun on kaksi saman ikäistä. Ja isä - hän on töissä ja osallistuu kun ehkä ehtii". Mä en kehtais, edes vitsin varjolla, väittää tietäväni kuinka helppoa jollain pienen ikäeron lasten äidillä on.
Mä oon varmaan tosi herkkä ja ihan kamala hormonihirviö, mutta kaiken kaksosuudesta johtuvan kokemani jälkeen, pillahdin itkuun luettuani äsken kolumnin. Se oikeasti loukkasi. Pisteet kotiin Kaksplussalle onnistuneesta ilkeilystä huumorin varjolla! Tätä lisää!
[/QUOTE]
En ole lukenut juttua, mutta meillä on kokemusta sekä kahdesta lapsesta 1v7kk ikäerolla että kaksosista (kuopukset).
Vatsa oli tosiaan tuskaisen tuplakokoinen (kaksoset syntyivät täysiaikaisina) ja sen kanssa piti pystyä hoitamaan myös leikki-ikäiset isot sisarukset, ja sairaalassa meni tupla-aika. Kahden vauvan kans ei voi noin vain mennä vauvajumppaan tai -uintiin vaan toiselle pitää olla myös hoitaja/aikuinen mukana! Mies oli arjessa mukana ja hoiti isoveljiä, minä hoidin kaksi vauvaa...
Meillä kaksoset on täysin eri luonteisia: toinen hiljainen, rauhallinen, istuu ja leikkii eikä viitisis lähteä minnekään (mutta oppi potalle vuotta nuorempana kuin toinen, eli se siitä "samasta kehitysvaiheesta"), toinen on vilkas, määrätietoinen, riehuja, jolle pitää koko ajan keksiä ohjelmaa (ja siinä samalla vahtia toista joka ei juurikaan esim ulkoilusta innostu, toisen juostessa puolen km säteellä).
Ei niitä voi verrata, lapset on yksilöitä eikä kaksosetkaan ole samanlaisia. Kyllä joissain asioissa pääsee helpommalla: vauvanruokaa valmisti samalla kaksi annosta, yöllä syötti samalla kertaa kaksi siinä missä yhdenkin, lapsista on seuraa toisilleen (tosin kumpikin oli yhtä aikaa siinä pölkkypäisessä iässä jossa toista muksitaan ja tönitään surutta kun ei ymmärretä että sitä vois sattua). Mutta kaikkea tarviketta piti hankkia toinenkin kpl (turvaistuimet, sängyt, syöttöätuoli, polkupyörä, yms)
Kaksoset on silti ihania ja olen onnellinen että ne sain :heart: