Luin juuri kaksplussan kolumnin "Tuplahelppoa"

"kolumnin" kirjoittajalta jäi puuttumaan se mahdollisuus, että perheessä olisi pienellä ikäerolla sekä esikoinen että ne kaksoset. Ja kyllä, meidän perheessä näin on. Meillä oli 3 vaippaikäistä miltei vuoden yhtä aikaa. Nyt saanen nauttia tästä kahden vaipattamisesta noin puoli vuotta, kunnes perheemme täydentyy neljännellä lapsella. Ja kyllä, ole vain kateellinen, sietääkin olla, meillä nimittäin on aivan mahtavan ihanat ja helpot lapset! Rakastan heitä niin kuin äiti vain ikinä voi ja yhtään hetkeä, hyvässä ja pahassa, en vaihtaisi ikinä pois! En esikoisen raivoamista ja uhmaamista, en vauvojen yösyöttöjä, itkuja, en ikinä mitään!
Ps. Meillä käytetään kestovaippoja!
Pps. Ja on hyvä, että tuo isä perheessämme tuli jo esikoisen aikaan opetelleeksi kaikki tarpeelliset jutut, niin nyt hän selviää ihan hienosti yksin kotona näiden kolmen kanssa, kun minä käyn välillä töissä!
Ppps. Meille ei ole kukaan mitään apua tarjonnut koskaan, perhetyöntekijä kävi muutaman kuukauden ajan 1-2krt kuukaudessa 3-4 tuntia kerrallaan "auttamassa" ja sekin piti itse maksaa, eikä se ole edes ihan halpaa. Isovanhempia orjuutetaan toisinaan, nyt on vain sen verran tullut taas kyliltä palautetta, kun väsytämme nämä eläkeläiset lapsillamme, että antaapa olla. Hoidetaan itse!

Ja vielä lisäys, että rankkuus on kyllä useimmiten äidin omassa päässä. Mitäs tekee itse niin helvetin vaikeaa arjestaan, ettei siitä selviä hengissä ja väsymättä?

 

"kolumnin" kirjoittajalta jäi puuttumaan se mahdollisuus, että perheessä olisi pienellä ikäerolla sekä esikoinen että ne kaksoset. Ja kyllä, meidän perheessä näin on. Meillä oli 3 vaippaikäistä miltei vuoden yhtä aikaa. Nyt saanen nauttia tästä kahden vaipattamisesta noin puoli vuotta, kunnes perheemme täydentyy neljännellä lapsella. Ja kyllä, ole vain kateellinen, sietääkin olla, meillä nimittäin on aivan mahtavan ihanat ja helpot lapset! Rakastan heitä niin kuin äiti vain ikinä voi ja yhtään hetkeä, hyvässä ja pahassa, en vaihtaisi ikinä pois! En esikoisen raivoamista ja uhmaamista, en vauvojen yösyöttöjä, itkuja, en ikinä mitään!
Ps. Meillä käytetään kestovaippoja!
Pps. Ja on hyvä, että tuo isä perheessämme tuli jo esikoisen aikaan opetelleeksi kaikki tarpeelliset jutut, niin nyt hän selviää ihan hienosti yksin kotona näiden kolmen kanssa, kun minä käyn välillä töissä!
Ppps. Meille ei ole kukaan mitään apua tarjonnut koskaan, perhetyöntekijä kävi muutaman kuukauden ajan 1-2krt kuukaudessa 3-4 tuntia kerrallaan "auttamassa" ja sekin piti itse maksaa, eikä se ole edes ihan halpaa. Isovanhempia orjuutetaan toisinaan, nyt on vain sen verran tullut taas kyliltä palautetta, kun väsytämme nämä eläkeläiset lapsillamme, että antaapa olla. Hoidetaan itse!

Ja vielä lisäys, että rankkuus on kyllä useimmiten äidin omassa päässä. Mitäs tekee itse niin helvetin vaikeaa arjestaan, ettei siitä selviä hengissä ja väsymättä?

Moi!

Tosiaan on ihmisiä joilla on molemmat, kuten te.
Tosi hienoa kun jaksatte kestoilla. Mekin kestoilemme vaikka ei se ihan siinä sivussa mene.
Perhetyöntekijät ovat käyneet keskimääräisesti 1krt/vk ja on tullut kunnan tarjoamana.

Äitejä on erilaisia. Toiset jaksaa ja tykkää, toisille alkaa kaatuu seinät päälle ja voimat hiipuu. Apuja on meille "lupailtu", harvassa se sit kuitenkin on. Täällä asustamme isommassa kämpässä muuton jälkeisessä jälkimainingissa. Lapset menevät pariksi viikoksi perhepäivähoitajalle jotta saamme kämpän kuntoon.

Jotkut ovat kateellisia ja toiset toteavat "ei käy kyl yhtään kateeks". Kaksoset ovat aivan ihania, heillä on ihat omat juttunsakin. Silti ei tartte tulla toteamaan "on sulla nyt siinä sitten hommaa", koska mä olen huomannut saman asian ihan itsekin.

-pojat 11kk ja tyttö 10v.-

 

Hm. Ei ole kokemusta kuin kahdesta lapsesta. Ja muistan että mietin etukäteen että voi kun ei tulisi vaan kaksosia. En halunnut lapsia myöskää liian pienellä ikäerolla. Aloime yrittää toista kun esikoinen oli täyttänyt 2v.
Totta lienee, että ihmiset ovat ehkä kovasti sympaattisia kaksosia kohtaan ja ehkä perhetyöntekijää ja kodinhoitajaaa tarjotaan, samoin kuin ehkä sukulaiset auttavat auliimmin.

Itse kuitenkin mielelläni olin 2 kertaa raskaana ja synnytin 2 kertaa ja mielelläni imetän vaan yhtä kerrallaan.

Mitä tulee sisarusten väliseen suhteeseen, niin myöhemmin voi olla helpompaa sekä kaksosilla että pienen ikäeron perheillä, kuin isommalla ikäerolla.

 

Silti ei tartte tulla toteamaan "on sulla nyt siinä sitten hommaa", koska mä olen huomannut saman asian ihan itsekin.

Joo, tää on ihan paras! Tekisi mieli aina vastatakin, et "no shit Sherlock?!".
Ihmettelijöitä riittää, itse olen aika rento näissä kotiasioissa. Päivä on ihan onnistunut, kun menemme illalla kaikki terveinä ja ehjinä nukkumaan, masussa on ruokaa ja kaikki mallillaan. Mä saan aina neuvolastakin kehuja, vaikka eihän se täti ole sekuntiakaan meidän arkea elänyt. Ehkä meillä vain asennoidutaan niin, että lapsetkin muuttuvat siinä samalla "helpoiksi", koska en ole olettanutkaan tämän koskaan mitään ruusuilla tanssimista olevan. Mutta näyttääpä tämä vain olevan sitä. En jää eilisiä vatvomaan, enkä etukäteen murehdi asioista, vaan katson sitten kulloisenkin tilanteen mukaan.
Hermo menee tähän sirkukseen välillä ja meillä huudetaan ja mekastetaan ihan normaalisti. Riitoja meillä ei perheen isän kanssa ole juuri koskaan, koska meillä ei vain yksinkertaisesti ole mitään riideltävää. Lapset eivät ainakaan ensinäkemältä vaikuta vielä kovin kieroon kasvaneilta.

Kaverit lupailivat kaksosten odotusaikana jotain apua, mutta ei sitä sitten olekaan tarjottu. Harmillisen harvoin soi myös puhelin. Eli itse pitää ulkomaailmaan kurkistella, jos haluaa tietää mitä siellä tapahtuu. Mutta tämä on kuitenkin ajan henki ihan yleensä, eikä välttämättä liity mitenkään meidän perheeseen tai tilanteeseen. Tai sitten se on pelottavaa ja ärsyttävää, kun joillakin menee ihan hyvin kaksosista huolimatta?
Ehkä kuitenkin taustalla on jotain oletuksia siitä "rankkuudesta" vastoin parempaa tietoa ja ihmiset kuvittelevat tekevänsä palveluksen, kun eivät "häiritse". Tämäkään ei mielestäni kerro meidän perheestä, vaan niistä kuvittelijoista itsestään...

Tuo kolumni kyllä osui ja upposi monella tavalla. Onneksi en ole lehden tilaaja, enkä todellakaan aio sitä tilata vastakaan. Ostin sattumalta irtonumeron.
Minusta on riittävän "outoa" olla kaksosten äiti (ja nämä ovat luomuja, en todellakaan itse valinnut näin), joten tuollainen syyllistäminen on mielestäni turhaa ja arvottavaa. Mutta ehkä sieltä taustalta on luettavissa ihan kirjoittajan oma uupumus ja turhautuminen elämäänsä? Ehkä siellä taustalla oli jokin "hauska" juttu ja hän ajatteli jakaa tuon ideansa näin?
Kyllä minä satiirin ymmärrän, enkä pidä itseäni lainkaan tyhmänä. Mutta valitettavasti en tajunnut tuota kolumnin viestiä, se ei vain auennut minulle. Ei ensimmäisellä eikä useammallakaan lukukerralla. Ehkä se ei avaudu koskaan. Ehkä tuo teksti on tarkoitettu ymmärrettäväksi juuri niin kuin se on kirjoitettu?

En minä ainakaan ole kateellinen yhtään kenellekään, en varmaan olisi vaikka lapsia olisi 1+1 pienellä ikäerolla. En minä edes ehdi tai jaksa ajatella muita niin paljon... Liekö kirjoittajalla sittenkin vain liikaa aikaa ajatella?

 

Mä luin eilen kolumnin ja tuli tosi ristiriitanen olo!Toisaalta mä olen sitä mieltä että me ollaan päästy kaksosten kanssa paljon helpommalla kun esim. kaveri jolla on lapset 13kk ikäerolla.Mutta meillä olikin "helpot" vauvat jotka ei turhia kitkannu ja nukkui hyvin yöt.
Mutta silti otin tekstin hyvinkin henkilökohtaisesti ja jopa ajattelin perua lehtitilauksen tämän kolumnin takia...Mä en kyllä löytänyt sitä piilotettua huumoria!
Jo 2 ensimmäistä lausetta särähti korvaan:"Olen katellinen kaksosten äideille.Kaksosäidit ja -isät saavat jo odotusaikana osanottoja ja puoli maailmaa päivittelee,kuinka kamalaa elämästä sitten kahden kanssa tulee." Tätäkö kirjoittajakin olisi halunnut raskausaikana kuulla,osanottoja????

Kyllä kai. Jokainen kaipaisi tunnustusta ja apua.