Tietääkö kukaan sitä oloa kun tuntuu ettei jaksa enää yhtään pettymystä?

[IhaNainen]

Niin kuin monet jo varmaan tietää, mun koko elämä on ollut sanalla sanoen kamala. Mun lapsuus oli kamala skitsofrenisen isäpuolen nyrkkeilysäkkinä ja orjana, teininä olin nuorisorikollinen, sitten ihmiskaupan uhri, seuraavaksi väkivaltaisessa suhteessa jumissa oleva hermoraunio. Viimeiset vuodet on menneet ihan hyvin, mutta mikään mitä mä suunnittelen tai toivon, ei oo koskaan mun elämässä toteutunut. Ainoa hyvä mun elämässä on mun mies, poika ja koirat. Ei muuta. Vihaan tätä aluetta jossa me asutaan mulla ei ole kuin yksi ystävä ja olen tunne-elämältäni kuin pieni lapsi.

Sunnuntaina musta tuntui kuin olisin saanut lottovoiton, ja tiesin että nyt mun elämä muuttuu paremmaksi. Meille luvattiin unelmien asunto alueelta jossa olen aina halunnut asua, mutta josta on erittäin vaikea saada asuntoa. Meidän piti tänään mennä katsomaan sitä, ja olin jo ehtinyt tekemään hirveästi suunnitelmia sen asunnon remonttia varten. Mutta niinhän siinä taas kävi, se mikä vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, yleensä myös sitä on.

Nyt se vuokranantaja ei vastaa enää mihinkään. Ei puhelimeen, tekstiviesteihin, eikä sähköposteihin. Mistään huijaukesta en usko olleen kyse, koska tämä henkilö ei edes pyytänyt takuuvuokraa siitä asunnosta. Mä en tiedä mitä tapahtui, miksei me saadakaan sitä kotia? Enkä varmaan saa koskaan tietääkään, ja se ahdistaa mua ihan valtavasti. Se vuokranantaja oikeasti lupasi sen asunnon meille, vai eikö tää lause: "En nyt tarjoa/sovia näyttöjä muiden kanssa. Tämä kuulostaa niin meidänkin kannalta hyvältä/sopivalta ratkaisulta että jos haluatte asunnon vuokrata niin ok" , kuulosta ihan suoralta lupaukselta?

Sunnuntaina tuntui etten oo koskaan ollut näin onnellinen ja tänään on sellainen olo etten oo koskaan ollut näin pettynyt. Ahdistaa.

 

[IhaNainen]

Ennen mulla oli lohtuna edes se, että kun lopulta tuntuu siltä ettei enää jaksa yhtään mitään, voi turvautua oman käden oikeuteen, ja saan itse päättää koska mun mitta tulee täyteen. Nykyään kun mulla on lapsi, en voi edes tappaa itseäni, sillä en halua edes tietää kuinka se vaikuttaisi lapseeni. Hän on mulle kaikki kaikessa, mä vaikka sitten ryömin loppuelämäni paskassa jos niin on tarkoitettu, mutta poikaani en jätä yksin. Tuntuu vaan käsittämättömältä kuinka paljon surua ja murhetta voidaan yhden ihmisen taakaksi antaa.

 

["jojo"]

:hug:

Paljon olet jo jaksanut, ei ihme, että tuntuu tulevan raja vastaan.

 

[Cea]

Musta tuntuu usein etten jaksa enää yhtäkään pettymystä. Uuden iskun tullessa sitä sitten huomaa, ettei vielä romahtanutkaan. Jotenkin ajattelen, että kaikesta selviää vaikka tuntuis ettei selviä. Niin kauan kun on hengissä ja joten kuten järjissään niin selviää.. Mutta miten kukin määrittelee selviytymisen. Varmaan ne hyvät hetket pettymysten välillä antaa sen verran voimia, että jaksaa seuraavan ylämäes. En mä tiä..

 

[Jellonainen]

:hug: Minun piti tulla vastaamaan, että tiedät hyvin miltä tuntuu että yksikin vastoinkäyminen vielä katkaisee kamelin selän. Mutta sinun mennyt elämäsi kuulostaa paljon rankemmalta kuin omani konsanaan. Voit olla ylpeä siitä, että olet kaikesta selvinnyt.

Jaksamista!

 

["myy"]

Ensin ajattelin, että jep tiedän miltä tuntuu kun ei jaksaisi enää yhtään vastoinkäymistä. Joskus on sellaisia päiviä. Sitten luin eteenpäin aloitustasi ja voin vain todeta, että en taidakkaan tietää :/
Kohtuuttomalta tuntuu tuo määrä mitä on yhden kannettavaksi laitettu.

En osaa sanoa muuta kuin että pieniä hetkiä kerrallaan. Menneisyyden paino on sulla varmasti musertava ja tulevaisuutta ei varmaan uskalla sen takia edes ajatella. En tiedä onko tästä apua, mutta silloin kun minusta tuntuu, että kaikki on liikaa, niin yritän olla vain siinä hetkessä jossa olen ja pyrin sulkemaan menneet ja tulevat ahdistukset pois. Se ei aina onnistu, mutta saattaa helpottaa. On vaikea päästää irti sellaisista asioista joille ei sillä hetkellä voi mitään.

Pidetään peukkuja, että se vuokranantaja ottaa kuitenkin vielä yhteyttä. Jos vaikka sittenkin tämä kääntyisi paremmin päin.

 

["myy"]

Ensin ajattelin, että jep tiedän miltä tuntuu kun ei jaksaisi enää yhtään vastoinkäymistä. Joskus on sellaisia päiviä. Sitten luin eteenpäin aloitustasi ja voin vain todeta, että en taidakkaan tietää :/
Kohtuuttomalta tuntuu tuo määrä mitä on yhden kannettavaksi laitettu.

En osaa sanoa muuta kuin että pieniä hetkiä kerrallaan. Menneisyyden paino on sulla varmasti musertava ja tulevaisuutta ei varmaan uskalla sen takia edes ajatella. En tiedä onko tästä apua, mutta silloin kun minusta tuntuu, että kaikki on liikaa, niin yritän olla vain siinä hetkessä jossa olen ja pyrin sulkemaan menneet ja tulevat ahdistukset pois. Se ei aina onnistu, mutta saattaa helpottaa. On vaikea päästää irti sellaisista asioista joille ei sillä hetkellä voi mitään.

Pidetään peukkuja, että se vuokranantaja ottaa kuitenkin vielä yhteyttä. Jos vaikka sittenkin tämä asia kääntyisi paremmin päin.

 

[IhaNainen]

Kiitos kun ymmärrätte. Mä en vaan tiedä mitä apua tästäkin purkautumisesta muka on, mulla on vaan niin paha olo tällä hetkellä että kurkkua kuristaa, oksettaa ja tuntuu samaan aikaan etten saa henkeä. Onneksi sentään poika on päiväunilla ja mies pääsee tänään vähän aikaisemin töistäniin ei tarvii koko päivää esittää reipasta. Tuntuu vaan etten osaa muuta kuin itkeä, mutta kun ei se saakelin itkukaan tuu kun ahdistaa niin paljon.

 

["myy"]

Jos se tänne purkaminen helpottaa edes vähän, niin sitten siitä on jotain hyötyä. Et ole ihan itekses sen ahdistuksen kanssa.

 

[IhaNainen]

Mä en tiedä nyt pitäiskö itkeä lisää vai nauraa. Nyt se vuokranantaja vastasi, ja muuten meidän muuttamisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta sen (rivi)talon muut asukkaat vastustaa asunnon vuokraamista. Mä en ymmärrä miksi?

 

[Littledeath]

Tiedän kyllä tunteen. Vastoinkäymiset ovat tehneet musta pessimistisen ja pelkään välillä olla onnellinen, koska "jotain pahaa tapahtuu kumminkin" ja itku pitkästä ilosta. Nyt mun elämä vaikuttaa ihan valoisalta, mutta jollain tapaa sitä koko ajan pelkää että milloin tapahtuu jotain kauheaa ja kaikki romahtaa.

Itseäni myös joskus lohdutti ajatus että voin tappaa itseni jos käy ihan sietämättömäksi, että oli vielä se yksi oljenkorsi käytettävissä vaikka onkin lopullinen.

Jaksamista! Ja toivottavasti saisitte sen asunnon!

 

["Lila"]

Mä en tiedä nyt pitäiskö itkeä lisää vai nauraa. Nyt se vuokranantaja vastasi, ja muuten meidän muuttamisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta sen (rivi)talon muut asukkaat vastustaa asunnon vuokraamista. Mä en ymmärrä miksi?

Ehkäpä pelkäävät, että sinne muuttaa vähän erikoista porukkaa. Silloin voisitte koko perhe mennä näytille, että ihan tavallisia ihmisiä olette.

Toivottavasti asia järjestyy. Vaikka ihmettelen, että mitäs se muille asukkaille kuuluu kenelle vuokranantaja vuokraa omistamansa asunnon?

:hug:

 

[IhaNainen]

[QUOTE="Lila";23047459]Ehkäpä pelkäävät, että sinne muuttaa vähän erikoista porukkaa. Silloin voisitte koko perhe mennä näytille, että ihan tavallisia ihmisiä olette.

Toivottavasti asia järjestyy. Vaikka ihmettelen, että mitäs se muille asukkaille kuuluu kenelle vuokranantaja vuokraa omistamansa asunnon?

:hug:[/QUOTE]

Kuulemma ainoa syy miksi vastustavat, on se, että tähän mennessä sen taloyhtiön asukkaiden vaihtuvuus on ollut lähes nolla. Mä en näe siinä ongelmaa, koska oltiin jo sopimassa että asutaan siinä asunnossa jopa kymmenen vuottakin vuokralla ja jos jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi, ostaisimme asunnon.

 

["vieras"]

Toivon niin, että asia järjestyy. Kuulostaa erikoiselta, että muilla asukkailla olisi jotakin sanavaltaa. Onhan usein tilanteita, joissa on pakkokin vuokrata, vaikka olisi asunutkin aikaisemmin asunnossa. Teidän kannattaa kyllä itsekin miettiä, että tuntuuko hyvältä muuttaa noin tiiviiseen asuinyhteisöön. Joskus se voi olla vähän ahdistavaa. Voimia :hug:.

 

[IhaNainen]

[QUOTE="vieras";23049005]Toivon niin, että asia järjestyy. Kuulostaa erikoiselta, että muilla asukkailla olisi jotakin sanavaltaa. Onhan usein tilanteita, joissa on pakkokin vuokrata, vaikka olisi asunutkin aikaisemmin asunnossa. Teidän kannattaa kyllä itsekin miettiä, että tuntuuko hyvältä muuttaa noin tiiviiseen asuinyhteisöön. Joskus se voi olla vähän ahdistavaa. Voimia :hug:.[/QUOTE]

Niin ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, voihan se olla että ne naapurit sitten kostaisi meille jollain tapaa jos se meille vuokrataan. Mutta just toi tiivis yhteisöllisyys on yksi iso asia miksi kyseiselle alueelle haluaisin muuttaa. Voihan se aluksi olla hankalaa, mutta pakkohan niiden on jossain vaiheessa huomata että ollaan ihan mukavia ja rauhallisia ihmisiä.

 

["vieras"]

En usko mihinkään kostamiseen, vaan tarkoitin, että onko yhteisöllisyys ahdistavaa. Sitä usein ajattelee kauniisti asiasta, mutta kun ihmiset ovat ihmisiä, niin usein tiiviys tuntuukin loppujen lopuksi pahalta. Kääntöpuoli kun on tungettelevuus, uteliaisuus ja erilaiset vaatimukset, miten kenenkin kuuluisi käyttäytyä. En siis yhtään epäile, etteivätkö hyväksyisi teitä joukkoon . Jos haluat sinne, niin ystävällisesti ja sinnikkäästi tiedustelet vuokranantajalta mahdollisuutta ja ietitte mitä tilanteelle voisi tehdä.

 

[IhaNainen]

[QUOTE="vieras";23049246]En usko mihinkään kostamiseen, vaan tarkoitin, että onko yhteisöllisyys ahdistavaa. Sitä usein ajattelee kauniisti asiasta, mutta kun ihmiset ovat ihmisiä, niin usein tiiviys tuntuukin loppujen lopuksi pahalta. Kääntöpuoli kun on tungettelevuus, uteliaisuus ja erilaiset vaatimukset, miten kenenkin kuuluisi käyttäytyä. En siis yhtään epäile, etteivätkö hyväksyisi teitä joukkoon . Jos haluat sinne, niin ystävällisesti ja sinnikkäästi tiedustelet vuokranantajalta mahdollisuutta ja ietitte mitä tilanteelle voisi tehdä.[/QUOTE]

Mun mielestä olis vaan ihanaa asua alueella, jossa ihmiset touhuaa yhdessä, on kavereita tai edes tuttuja keskenään ja huolehtii toisistaan. Mua ei haittaa kyttääminen, meillä ei ole mitään salattavaa.

 

["vieras"]

Mun mielestä olis vaan ihanaa asua alueella, jossa ihmiset touhuaa yhdessä, on kavereita tai edes tuttuja keskenään ja huolehtii toisistaan.

En halua mitenkään aiheuttaa pettymyksiä, mutta odotatkohan liikaa tältä asuinpaikalta kuitenkin? Vaikea uskoa, että alue olisi mitenkään näin poikkeuksellinen sosiaalisissa suhteissa.

 

[Naisen raivo]

Iso :hug: ensiksi, ja sit toiseksi, voisitteko kysyä siltä vuokraajalta jos hän voisi olla taloyhtiön johtoon yhteydessä että järjestäisivät sellaisen tapaamisen missä voisitte talon väki ja te tutustua toisiinne ja näkisivät että olette ihan tavallinen perhe?! Ehkä huomaisivat että on kiva saada vähän "uuttakin verta" taloon. En tiedä onko tuollainen mahdollista vai ei mutta tuli nyt mieleen vaan että jos pelkäävät teidän rikkovan sen yhteisöllisyyden tai jotain.

 

[IhaNainen]

[QUOTE="vieras";23049400]En halua mitenkään aiheuttaa pettymyksiä, mutta odotatkohan liikaa tältä asuinpaikalta kuitenkin? Vaikea uskoa, että alue olisi mitenkään näin poikkeuksellinen sosiaalisissa suhteissa.[/QUOTE]

Tiedän että olen hieman glorifioinut mielessäni sitä asuinaluetta, mutta se oikeasti on todella tiivis yhteisö, ja kaikki mitä olen siitä lukenut tai kuullut, kuulostaa melkein liian täydelliseltä. Olen lähes varma että mun elämänlaatu parantuisi todella paljon jos asuisimme tuolla.

 

[IhaNainen]

Iso :hug: ensiksi, ja sit toiseksi, voisitteko kysyä siltä vuokraajalta jos hän voisi olla taloyhtiön johtoon yhteydessä että järjestäisivät sellaisen tapaamisen missä voisitte talon väki ja te tutustua toisiinne ja näkisivät että olette ihan tavallinen perhe?! Ehkä huomaisivat että on kiva saada vähän "uuttakin verta" taloon. En tiedä onko tuollainen mahdollista vai ei mutta tuli nyt mieleen vaan että jos pelkäävät teidän rikkovan sen yhteisöllisyyden tai jotain.

Tätä juuri ehdotettiin vuokranantajalle, ja hän lupasi koittaa järjestää, ja selittää, ettei meillä ole aikoustakaan muuttaa pois siitä asunnosta vähintään seuraavaan kymmeneen vuoteen. En vaan oikein tajua mitä ne asukkaat ajattelee, aivan yhtä hyvinhän joku joka sen kämpän ostaisi, voisi muuttaa parin vuoden päästä pois, ei kai se asunnon omistaminen sitä estä etteikö sitä voisi myydä ja muuttaa. En usko että kukaan kuitenkaan voi olettaa että se kämppä olisi tyhjillään seuraavat herra ties kuinka mota vuotta.

 

["vieras"]

Onkohan se vaihtuvuus peitenimi sille, että haluavat naapureiksi omistusasujia ts. varakkaita? Eivät kehtaa sitä sanoa, vaan keksivät tuollaisen. Tiedätkö yhtään minkä typpisiä ihmiiä juuri siinä taloyhtiössä asuu?

 

[IhaNainen]

[QUOTE="vieras";23049782]Onkohan se vaihtuvuus peitenimi sille, että haluavat naapureiksi omistusasujia ts. varakkaita? Eivät kehtaa sitä sanoa, vaan keksivät tuollaisen. Tiedätkö yhtään minkä typpisiä ihmiiä juuri siinä taloyhtiössä asuu?[/QUOTE]

En tiedä mikä on homman nimi oikeasti, mutta näin olivat perustelleet, ja ilmeisesti vain siis muutama naapuri näistä oli ollut asunnon vuokraamista vastaan. En tiedä ihmisistä mitään, taloyhtiöön kuuluu kahdeksan asunnon vanha puinen rivitalo, rakennettu joskus 1910-luvulla. Voihan se oikeasti olla, että olettavat että jos asunto menee vuokra-asunnoksi, niin siinä vaihtuu asukkaat parin vuoden välein, mutta kun me oltiin nimenomaan sovittu omistajan kanssa että saadaan asua siinä vähintään kymenen vuotta ja halutessamme lopulta ostaa se asunto itsellemme. Tämä tieto pitäisi jotenkin saada välitettyä niille naapureille, josko sitten suhtautuvat lempeämmin. Me ollaan kuitenkin molemmat haaveiltu kodista tuolta alueelta jo 8 vuotta, ja jos nyt viimein sinne päästään niin ei lähdetä sieltä kuin jalat edellä.