Urholiinalle onnittelut vauvasta.
SuzZ, toivottavasti vauva vielä hetken matkustaa yksiössään ja lepääminen ei käy ylivoimaiseksi!
LD Mulla on myös kokemusta isästä, johon ei ihan aina ole voinut luottaa, tsemppiä sulle ja hänelle ja täällä peukut pystyssä, että pysyisi "kaidalla tiellä". Mun isä on nyt jo reilun vuoden ollut raitis ja siltikin edelleen olen skeptinen ja ahdistunut hänen alkoholismistaan välillä.
Nukkuminen sujuu meillä myös mukavasti lähekkäin. Mulla on öisin ihan tuskaisen kuuma ja nukun kovin leveästi, mutta siinä sitten tehdään tilaa puolin ja toisin eikä oikein osata nukkua ilmankaan toista. Nukkumaan meno on monesti se päivän paras hetki, kun saa olla ihan vaan kahdestaan toisen kanssa lähekkäin, ei tarvi pingottaa ja tehdä ja touhottaa. Ja pitäähän meidän nyt viimeiset viikot vielä nukkua lähekkäin, kun vauvan synnyttyä sänkyä on jakamassa sitten joku muukin.
Vammaisuudesta (tai vauvan sairaudestakin). Seuloissa kävimme, mulle oli itsestäänselvää, haluan mieluummin tietää etukäteen, jos jotain on vialla. Lapsivesipunktioon emme olisi kuitenkaan menneet. Kyllä niitä ajatuksia on varmaan kerran-kaksi viikossa, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin ja normaalia ja jos vauvalla on joku sairaus tai vamma.. Vaan sitten sitä sopeutuisi tilanteeseen. Ja jos vauva kaipaa sairaalahoitoa niin tiedän, mihin haluaisin vauvan menevän hoitoon (kun itsekin niitä pieniä olen hoidellut). Joten perimmäinen ajatus vammaisuudesta täällä suunnalla on se, että tulee mitä on tullakseen. Oma rakas pieni siellä on kasvamassa!
Vuorisen kirjoja olen ostanut miehelle, joka ei muuten paljon lue. Hän on kuitenkin viihtynyt Vuorisen parissa, lukee vähän kerrassaan. Itse en tyylistä oikeastaan välitä, olen ehkä liian romantikko..
Miehinen kirjoitustyyli ei vaan iske. Sama koskee näitä suomalaisia miesdekkarikirjailijoita, joiden nimet ovat nyt juuri kadonneet dementian hapertamiin aivoihin. Tyyli ei vaan yksinkertaisesti iske minuun. Luen kuitenkin paljon muuta, aina kun vaan ehdin/jaksan.
Uimaan olisi ihana päästä, tämä viikko on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt ajatellakaan mitään uintiin liittyvää.
Ehkä ensi viikolla sitten. Oltiin miehen kanssa ennen joulua Flamingon "aikuisten puolella" kylpylöimässä ja hieronnassa ja se oli kyllä aivan ihanaa ja sinne haluaisinkin uudelleen. On vaan melkoisen tyyristä. Kelluminen vedessä painottomana on ihanaa ja rentouttaa mukavasti.
Yölllisiä vatsakipuja on tässäkin osoitteessa, ja komppaan muita, vessassa käytyä helpottaa.
Materialismista vaan sen verran, että kyllä oliskin ihanaa, jos voisi huoletta hankkia aivan mitä lystää vauvalle.. Ja oikeastaan kaikille tai jotain. Mun sydän huutaa aina kaikkien ihanien retroluomuvaatevalmistajien tuotosten perään, mutta kyllä se vaan on niin, että ei anna sisu myöten maksaa 20-30 euroa bodysta, jonka käyttöikä on kovin lyhyt. Kirpputorilta tekee välillä löytäjö, mutta toisaalta sielläkin mun pihi sielu huutaa, jos joutuisin maksamaan mielestäni liikaa vaatteen kuntoon ja käyttöikään nähden..
Harsoista, en nyt tiedä, minkälaisiin harsoihin olet
Novelle törmännyt, meille on ostettu NameIt:n harsoja, jotka ihanasti pesussa pehmentyy. Ne ei mun mielestä ole kovin paksuja, ainakaan verrattuna äitiyspakkauksen harsoihin. Tosin, kun mä etsin harsoja vaipoiksi, niin mun mielipide voi olla vähän vinoutunut.
( .) Vino maha.
Eilen käytiin ostamassa kolmas pyykkiteline tähän talouteen, kun toinen vanhoista alkaa hajota kokonaan. Pyykin määrä vaan kasvaa ja kasvaa.. Vaipatkin tulevat lisäämään taakkaa omalta osaltaan. Apteekista kaikenlaista, mitä pienen vauvan kanssa tarvitsee.. Tekee mieli valmistautua pienen miehen tuloon huolella jo ajoissa, tosin riskinä se yliaikaisuus, mitä odotellessa ei sitten olisi mitään tekemistä.
Esikoinen on ollut yökylässä mummolassa ja eilen sitten illalla katsottiin miehen kanssa elokuvaa ja syötiin tavallista hiilihydraattisemmin ja rasvaisemmin ja yöllä sitä syömistä sitten kirosin, kun valvoin huonon olon kanssa yksinään..
Miten sitä aina sortuu, vaikka tietää, ettei kannattaisi..
Sain viimeinkin ajan myös Haikaranpesään synnytyskeskusteluun.. Tosin vasta helmikuun 17. päivä, että saahan sitäkin tässä odottaa. Aika tuntuu tässä vaiheessa kamalan pitkältä, vaikka jälkeenpäin kun ajattelee niin sehän suorastaan hujahtaa ohitse.
Tsemppiä kaikille tähän perjantaipäivään, jos lähtisi tästä tekemään jotain hyödyllistä, vaikka mittaamaan kankaita tai järjestämään kirjahyllyä. :flower: