nyt olisi hyvät neuvot kalliit! Mieheni on aivan tolkuttomassa humalatilassa kaupungilla

["vieras"]

Mä ymmärrän sua ihan täysin ap. Meillä on kutakuinkin täysin samanlainen tilanne. Meillä on jo mennyt siihen pisteeseen, että mies käy "ulkona" viihteellä vain mun seurassa tai sitten sellaisten kavereiden kanssa, johon voin luottaa. Käytännössä tämä tarkoittaa siis kertaa vuodessa. Kotonakin ottaa toisinaan lauantaisin olutta, mutta koskaan ei mene överiksi, vaikka en kontrolloi juomista mitenkään. Seurassa yrittää pysyä tahdissa ja ilmeisesti on niin huono viinapää. Mua ärsyttää vahtia aikuista miestä, mutta minkäs teet.

 

["vieras"]

Jos nyt olet tosissasi niin soitat sinne hätänumeroon niin asia selviää ja uskonkin että jos vaan vedätät iltojemme iloksi niin jatkat jaarittelua ja avun pyytämistä.

ei hätänumeroon vaan poliisille suoraaan

 

["aloittaja"]

En yritä pitää kulisseja pystyssä. Itse asiassa kaikki lähipiiristämme ystäviä myöten tietää asiasta. En ole koskaan koittanut salata sitä. Menin varmasti sanoissa sekaisin kun en pystynyt keskittymään kirjoittamaani. Mies ottaa lähes joka viikonloppu 2-3 saunaolutta. Kavereidensa kanssa hän käy juhlimassa n.4 kertaa vuodessa. Kotona hän ei ole koskaan humalassa. Noista neljästä kerrasta vuodessa hän on ehkä kerran tolkuttomassa humalassa. Viimeisestä kerrasta on aikaa. Muistin että 4 vuotta mutta tarkemmin ajatellen siitä on aikaa 2 vuotta. Silloin hän pelästyi aiempaa enemmän humalatilastaan ja hakeutui a-klinikalle hoitoon. Siellä hän lopetti käymästä puolisen vuotta sitten koska mies koki sen turhaksi, samoin se henkilö kenen vastaanotolla hän kävi. Itse asiassa mies oli aivan ihmeissään heti alkuun, sillä tuo henkilö oli sitä mieltä ettei miehelläni ole ongelmaa alkoholin kanssa. Häntä kun ei voi millään ilveellä luokitella alkoholistiksi. Alkoholiongelmainen hän on kuitenkin.

Aiempina vuosina mies veti noita övereitä useammin, ehkä pari kertaa vuodessa. Keskimäärin noita örvelökännejä on ollut kerta vuoteen. Tosin nuo muutamat kerrat vuodessa, jolloin hän tapaa kavereitaan, on usein jonkun mökillä tai sinkkukaverin kotona. Silloin hän saattaa olla erittäinkin humalassa illan aikana. Sitähän minä en tiedä.

Mieheni ei ole alkoholisti ja se tekee tämän asian vaikeaksi. Hänellä on alkoholiongelma, hän ei osaa lopettaa joka kerta ajoissa. Olen joka kerta erittäin huolissani kun hän lähtee viihteelle. En pysty nukkumaan ja pelkään että hän pääsee hengestään. Se on kamalaa ja raastavaa. Lapset ei tästä tiedä mitään. Rakastan miestäni ja hän minua. Olemme onnellisia yhdessä. Mutta tuo alkoholiongelma varjostaa onneamme. Vaikka tuota tapahtuu harvoin, niin itselläni on jokainen kerta talletettu muistiini. Tuntuu silti kauhealta ajatuskin perheen rikkomisesta.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";22798481]Jotenkin kamalaa, että mies ennenkin tuollaista tehnyt eikä pysty hillitsemään juomista. Varmaankin pitkä keskustelu ja sitten ehdoton ei baarireissuille. Yleensä normaali ihminen olisi aivan helkutin nolona tuollaisesta tilanteesta. Omat vanhemmat vielä tietävät.[/QUOTE]

Se morkkis mikä tästä syntyy on aivan käsittämätön. Ja jatkuu pitkään. Mies on henkisesti aivan riekaleina. Hän on todella vihainen ja pettynyt itseensä, hän on pahoillani minun puolestani, hän pelkää menettävänsä perheensä ja hän myös pelkää itse että kuolee joskus viinan takia. Minä olen leppynyt jo kauan ennen kuin mies tokenee morkkiksestaan.

Sitten meneekin pitkään hyvin ja miehellä kasvaa varmuus että nyt hän pystyy juomaan normaalisti. Kaverit lähettelee kutsuja milloin mihinkin mutta mies kieltäytyy menemästä. Kunnes sitten lopulta menee ja ilta sujuukin hyvin. Sitten sujuu seuraavakin kerta hyvin ja mies on varma että ongelmat on historiaa. Kolmannella kerralla käykin niin, että mies vetää itsensä lähes tajuttomaksi alkon kanssa ja taas ollaan samassa pisteessä. Näin se on mennyt ainakin tähän asti.

 

["aloittaja"]

Miksi meni vanhemmilleen yöksi? Lasten vai välimatkan vai minkä takia?

lasten takia. En halua että lapset näkevät häntä tuossa kunnossa.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";22798524]ei hätänumeroon vaan poliisille suoraaan[/QUOTE]

Eli hätänumeroon. Sitä kautta menee puhelut poliisille monella paikkakunnalla (jos ei kaikilla?) tähän aikaan vuorokaudesta, viikonloppuna.

 

[Saraldo]

En mä lähtisi tuota miestä pois heivaamaan, koska on muuten ihan nätisti. Mutta tämänkertaisen jälkeen pyytäisin kyllä jättämään viinan kokonaan. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä viettämään kavereidensa kanssa aikaa myös selvinpäin. Eli ei se sosiaalinen elämä siitä näivettyisi ja todennäköisesti kaverit kyllä ymmärtäisi hänen päätöksensä, kun kerran tietävät tästä ongelmasta. Hänen pitäisi kuitenkin nyt tajuta, että hänellä on perhe, joka pelkää hänen puolestaan.

 

[fruity]

Voi hyvät ihmiset! Miksi pitäis mies heittää pihalle, jos hänellä on ongelma?
Kun muuten on hyvä mies ja menee mukavasti...hyvä mies ja hyvä isä.
Vaimolle toki raastavaa ja raskasta, hattua nostan hänelle että on jaksanut!
Mut eikö se avioliitto ole just sitäkin mitä tässä, miehellä on puute/ongelma, vaimo siinä tukena ja apuna yrittää.. Ei kukaan ole virheetön.

 

["vieras"]

Mitäs miehen vanhemmat asiasta tuumaa?

 

["frau"]

Hyvä että miehes on löytynyt.
Täytyy todeta etten katselin tuollaista miestä päivääkään, selvä alkoholistihan hän on. Suomessa näitä tapauksia liikaa. Ja apua eivät osaa hakea? En voi ymmärtää sua vaimona.
Noh, täytyykin sanoa että olen asunut ulkomailla vuosia ja tuollaista ei koskaan sivistyneessä valtiossa tapahtuisikaan, että oikein perheenisä ja vaarantaa henkensä. Hhhm, hieman säälittävää sanoisin.

 

[...]

soita hätäkeskukseen. antavat tuntomerkit poliisille.

näin minä olisin tehnyt. ja olisin soitanut nopeasti. viime vuonnahan se nuori poika kuoli just noin että sammui hankeen :'( ei mikään leikinasia tuola pakkasissa olla tollasessa kunnossa

 

[Blue]

Alkoholisti on ihminen joka ei pysty säätelemään alkoholin juontiaan. Se kuinka usein juo ei ole oleellista. Tuurijuopot saattavat olla kuukausi-/vuositolkulla juomatta mutta kun repsahtavat niin homma lähtee totaalisesti käsistä.

 

["vieras"]

Ei tosiaan ihme, että erot niin yleisiä, jos joka virheestä ollaan heti jättämässä! Toivon, että ap:n mies pääsee turvallisesti kotiin! Soittaisin itsekkin poliisille.

niinpä. akat vaatii täydellisiä miehiä ja tossuttaa kaikin mahdollisin keinoin, ei suvaitse yhtäkään virhettä. sit ihmetellään kun mies jonain päivänä saa tarpeeks ja lähtee toisen matkaan

 

["vieras"]

Jos mun miehellä olisi ongelma, en todellakaan jättäisi häntä sen takia, vaan yrittäisimme yhdessä korjata ongelman. Ja mies ajattelee samoin minusta. Ehkä me sitten välitämme toisistamme keskivertoa enemmän.. emmekä ole eläneet missään harhauskossa, että toimivassa liitossa ei saisi olla yhtään ongelmaa.

 

[cocoon]

Ymmärrän sua tosi hyvin ap. Ex-mieheni oli just tuollainen. Hän ryyppäsi ehkä 6x/vuosi tuommoiset älyttömät överit, tosin kohtuukäyttökin onnistui välillä. Olin silloin tosi nuori kun alettiin seurustella, jätin mieheni kun olin vähän yli parikymppinen, mieheni oli vanhempi. Mua TODELLA hävetti liikkua hänen kanssaan missään kun otti, ei puhettakaan että mihinkään baariin olisi hänen kanssaan kehdannut mennä. Hävetti ihan tarpeeksi kun hajotti paikkoja ja yrjösi jo esim. jo juhannusaaton iltapäivänä pitkin kavereiden kanssa vuokratun mökin terassia ja lattiaa. Kävelykin oli ihan holtitonta, koko ajan sai pelätä että menee auton alle kun ei tajua mistään mitään. Paras ystäväni ei enää halunnut olla mieheni kanssa missään tekemisissä kun kerran sikaili niin pahasti hänen juhlissaan (joiden ei ollut edes tarkoitus olla kotibileet vaan ihan sivistyneet etkot) ym.

Ja älyttömintä tässä oli, että mies ei olisi antanut minun mennä baariin kavereideni kanssa ilmeisestikin juuri siksi että kuvitteli etten itse osaa pitää kohtuutta, menojalkaa tietysti vipatti siinä parikymppisenä kun oli juuri opiskelut aloittanut. Ja minä kyllä opin ne rajani jo teininä parin liikaa otetun kerran jälkeen..

 

["aloittaja"]

Mies tuotiin aamulla kotiin ja kuten arvasinkin, kärsii nyt järkyttävästä morkkiksesta. En ole pystynyt puhumaan hänelle kuin minuutin verran kun lapset on olleet hereillä. Nyt nukutan lapsia päiväunille ja pääsen toivottavasti sen jälkeen juttelemaan miehen kanssa.

Olen miettinyt paljon asioita ja tämä ketju on saanut minut avaamaan silmäni. Meillä menee hienosti, perheemme on erittäin onnellinen ja rakastamme toisiamme. Olemme olleet yhdessä jo pitkälti yli 10 vuotta ja selvinneet ilman pahempia kriisejä. Lapsemme on meille kaikki kaikessa ja tiedän että he ovat onnellisia myös. Meillä on hyvät työpaikat, hyvät koulutukset, talous kunnossa. Kaikki on siis älyttömän hienosti ja elämä on tasaista ja turvallista. Tai siis olisi jos miehelläni ei olisi alkoholiongelmaa.

Mieshän siis on hakenut apua ongelmaansa, mutta kun joka paikassa vähätellään asiaa. Ystävät nauraa hyväntahtoisesti, sukulaiset ihmettelee mitä minä hermoilen ja jopa a-klinikalla sanottiin jo ekalla kerralla ettei mieheni ole alkoholisti. Sen lisäksi naapurit ympärille, tuttavat jne. jne. harrastaa alkoholin käyttöä enemmän kuin mieheni. Tämä kaikki saa aikaan sen, että miehenikin uskoo ettei ongelmaa ole. Ja minä taas vaikutan turhasta motkottavalta pirttihirmulta.

Viime yönä kuitenkin ymmärsin, että se on ihan sama mitä muut on asiasta mieltä. Mieheni juominen on ainakin minulle ongelma ja se riittää. En vaan jaksa enää. Tuon minuutin aikana kerroinkin miehelleni, että tulostan netistä eropaperit kunhan pystyn. Meillä ei ole kotona tulostinta. Lähetän paperit vetämään ja annan miehelle sen puolen vuoden harkinta- ajan mahdollisuuden näyttää ettei hän enää juo. Hän saa itse päättää valitseeko perheensä ilman pisaraakaan alkoholia vai valitseeko alkoholin. Kerroin että hän saa aivan takuulla tavata lapsia silloin kun hän haluaa. En todellakaan halua estää sitä millään lailla. Mutta minä en enää jaksa olla hänen kanssaan jos hän juo.

Tuntuu ihan kauhealta. Eniten pelkään miten pahasti lapset kärsivät erosta. Tiedän että se tulee olemaan heille kaikkea muuta kuin helppoa. Jos taas mieheni päättää olla juomatta, niin sosiaalinen elämä kärsii väkisinkin. Sitä kun kuitenkin on tapana vaikka viikonloppuisin tarjota olutta vieraille, juoda lasillinen viiniä ravintolassa... suomalainen kulttuuri on kovin alkoholisidonnaista. Ja minähän se sitten olen syntipukki kun pilaan mieheni elämän kieltämällä häntä juomasta. Toisaalta perheemme voi todennäköisesti vieläkin paremmin jos mieheni sylkee lasiinsa. Ja se on kuitenkin se kaikkein tärkein asia.

 

["aloittaja"]

Alkoholisti on ihminen joka ei pysty säätelemään alkoholin juontiaan. Se kuinka usein juo ei ole oleellista. Tuurijuopot saattavat olla kuukausi-/vuositolkulla juomatta mutta kun repsahtavat niin homma lähtee totaalisesti käsistä.

Miehellä lähtee homma käsistä aina sen yhden kerran. Ei koskaan monena päivänä tai edes usein peräkkäin. En tiedä enää että mitä ajatella. Joka paikasta toitotetaan etten todellakaan voi kutsua miestäni alkoholistiksi. Alkoholiongelmainen hän kuitenkin on ja loppujen lopuksi ei kai ole edes merkitystä onko hän alkoholisti vai ei. Ainoa millä on merkitystä, on se että minä kärsin liikaa. Saanhan olla tässä tilanteessa itsekäs ja pistää miehen valitsemaan minun ja alkoholin välillä? Vai onko liian julmaa repiä perhe palasiksi jos mieheni ei pysty elämään ilman alkoholia?

 

["huh huh"]

Ihme valitusta,vaikka mies ei ole edes alkoholisti. Itse olen elänyt alkoholistien kanssa ja musta tollanen valitus on lähinnä säälittävää,ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa.

En mä lähtis eroamaan vaan siksi et mies ottaa kerran vuodessa jos silloinkaan kännit.

 

[Anatolia]

Voi hyvät ihmiset! Miksi pitäis mies heittää pihalle, jos hänellä on ongelma?
Kun muuten on hyvä mies ja menee mukavasti...hyvä mies ja hyvä isä.
Vaimolle toki raastavaa ja raskasta, hattua nostan hänelle että on jaksanut!
Mut eikö se avioliitto ole just sitäkin mitä tässä, miehellä on puute/ongelma, vaimo siinä tukena ja apuna yrittää.. Ei kukaan ole virheetön.

Rajansa sillä tukemisella ja auttamisellakin. Jos mies lupaa, pettää lupauksensa, ja tilanne jatkuu samanlaisena vuosia, niin jossain vaiheessa voi sanoa hei hei sille muuten hyvälle miehelle.

Ei vaimon ole pakko jaksaa loputtomiin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="huh huh";22800878]Ihme valitusta,vaikka mies ei ole edes alkoholisti. Itse olen elänyt alkoholistien kanssa ja musta tollanen valitus on lähinnä säälittävää,ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa.

En mä lähtis eroamaan vaan siksi et mies ottaa kerran vuodessa jos silloinkaan kännit.[/QUOTE]

Ei voi mielestäni puhua enää känneistä jos mies on niin tolkuttomassa tilassa ettei ymmärrä mistään mitään. On joutunut kerran putkaan yöksi, on kussut alleen ja oksentanut, on lähtenyt talvella hortoilemaan ulos pelkkä t-paita päällään, on ollut useampaan otteeseen tikattavana kun on kännissä kaatuillut ja loukannut itsensä.

Jos mies olisi normaalisti kännissä, vaikka vähän liikaakin, niin kestäisin kyllä. Nyt en enää tahdo jaksaa, kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Tiedän kyllä mitä on alkoholismi, minulla on siitä turhankin paljon kokemusta. Tiedän ettei mieheni ole alkoholisti, mutta onko todellakin kohtuutonta kärsiä näistä harvoista kerroista?

 

[dhhdd]

Ap. Minusta tuo on todellakin ongelma sen takia, että mies ei ymmärrä rajojaan ja tajua olla juomatta sen takia. Mulla ja mun miehellä oli sama ongelma, senkään mielestä ei ollut mitään vikaa kun niin harvoin joi vaikka ne kerrat oli ihan kamalia, hajotti kotoa tavaroita ja seiniä, sekoili ties missä ja jouduttiin soittelemaan poliiseja perään, vietti öitä putkassa ym.

Tuo ei ole uusi asia että A-klinikalla vähätellään. Silloinkin jos siellä tunnustettaisiin että on ongelma, annettaisiin vain jotain nappeja käteen ja lähetettäisiin kotiin. Hyvin harvasta paikasta saa oikeasti kunnon apua. Sen paikan löytäminenkin vaatii kamalasti voimia. Mutta osaatko sinä tai miehesi sanoa, miksi hän juo tuollaisia övereitä? Siis kun useimmilla on juomisen takana jotain traumoja tai pahaa oloa jota yritetään juomalla parantaa ja ongelma ratkeaa sitten kun aletaan käsitellä niitä asioita juomisen takana. Tekstisi perusteella tuntuu, että miehesi ongelma saattaa olla kaverien painostus ja ns. kovan jätkän esittäminen jonka takia pitää sitten yrittää juoda enemmän.

 

[itselläni]

on/oli vähän samantapainen ongelma miehen kanssa. Esitin miehelle uhkavaatimuksen eli valittavana on joko absolutismi tai perhe. Se kuinka ehdoton itse olen selviää tulevaisuudessa, mutta miehelle esitän kovaa tämän asian suhteen. Jos jättäisin mieheni olisi todennäköistä, että hänellä alkaisi raju alamäki elämässä ja silloin taas lapset menettäisivät isänsä. En myöskään koskaan tahtoisi elää sellaista elämää, että joutuisin miettimään missä kunnossa isä on kun on hänen vuoronsa tavata lapsia. Lasten takia ehkä kestäisin sinuna ne muutamat överit, miehellesi et tätä tietenkään kerro. Voimia!

 

["aloittaja"]

Ap. Minusta tuo on todellakin ongelma sen takia, että mies ei ymmärrä rajojaan ja tajua olla juomatta sen takia. Mulla ja mun miehellä oli sama ongelma, senkään mielestä ei ollut mitään vikaa kun niin harvoin joi vaikka ne kerrat oli ihan kamalia, hajotti kotoa tavaroita ja seiniä, sekoili ties missä ja jouduttiin soittelemaan poliiseja perään, vietti öitä putkassa ym.

Tuo ei ole uusi asia että A-klinikalla vähätellään. Silloinkin jos siellä tunnustettaisiin että on ongelma, annettaisiin vain jotain nappeja käteen ja lähetettäisiin kotiin. Hyvin harvasta paikasta saa oikeasti kunnon apua. Sen paikan löytäminenkin vaatii kamalasti voimia. Mutta osaatko sinä tai miehesi sanoa, miksi hän juo tuollaisia övereitä? Siis kun useimmilla on juomisen takana jotain traumoja tai pahaa oloa jota yritetään juomalla parantaa ja ongelma ratkeaa sitten kun aletaan käsitellä niitä asioita juomisen takana. Tekstisi perusteella tuntuu, että miehesi ongelma saattaa olla kaverien painostus ja ns. kovan jätkän esittäminen jonka takia pitää sitten yrittää juoda enemmän.

Nuo överit on olleet miehen ongelmana jo ihan siitä asti kun kokeili ensimmäisiä kertoja alkoholia. ilmeisesti syy on ihan fysiologinen. Mieheltä siis puuttuu se raja mikä normaalisti ihmisillä on alkoholin suhteen. Olen nähnyt hänen makaavan lähes tajuttomana maassa ja hakevan edelleen juotavaa. Hänelle on lääkärin toimesta sanottu jo noin 15 vuotta sitten että häneltä puuttuu tuo raja. Hän siis ihan oikeasti voi joku kerta tappaa itsensä viinaan.

Hänellä ei ole tarvetta esittää. Hän kaipaa lähteä joskus kavereiden kanssa ulos ja joka kerta vakaasti päättää ettei vedä övereitä. Kaveritkin tietää hänen ongelmastaan joten tarkoituksella hän ei juo muita enemmän. Hän on välillä ottanut jopa sellaisia lääkkeitä joiden pitäisi luoda hänelle se stoppitila. Mutta lääkkeistä ei ole ollut lainkaan käytännössä hyötyä.

 

["aloittaja"]

Pystyin nyt hetken miehen kanssa keskustelemaan. Ei tässä tullut esille mitään mitä ei olisi jo aiemmin keskulteltu. Olen luetellut nämä uhkaukset jo aiemminkin ja mies on vannonut parantavansa tapansa. Tällä kertaa aion kuitenkin lähettää ne eropaperit.

Ainut ero aiempiin kertoihin on itsessäni. En usko hetkeäkään että mies tällä kertaa ryhdistäytyy ja huomasin haluavani lopettaa tämän leikin jo nyt. En jaksaisi enää pitkittää tulevaa kun tiedän ettei mieheni pysty kuitenkaan absolutismiin. Hänestä ei vaan ole siihen. Sanoinkin miehelleni että minä pääsisin niin paljon helpommalla jos nyt erottaisiin heti. Mietin myös että jos jatkamme yhdessä, niin lapsemme kärsii koko ajan vähän. Jos taas erotaan, niin lapset kärsii hetken paljon, mutta sitten tilanne todennäköisesti helpottaa. Kumpi sitten mahtaa olla pienempi paha? Kärsimys loppuisi jos mieheni lopettaisi juomasta. Se ei taida kuitenkaan olla vaihtoehto jos realistisesti mietin asioita. Ja vaikka hän olisi pidempiäkin aikoja juomatta, niin minä pelkäisin kuitenkin repsahdusta. Niin olen aiemminkin tehnyt, enkä ole pelännyt lainkaan turhaan. En pysty varmaan enää koskaan luottamaan siihen että mies ei juo.

 

[V]

Anna vetää siihen tilaan, kerta harvoin, ompahan sulla silti hyvä mies jos se ei juo usein.