Onko kahden lapsen kanssa paljon rankempaa kuin yhden?

[...]

Minä niin haluaisin toisen lapsen, mutta onko se sitte niin paljon rankempaa? nyt minusta ainakaa arki ei tunnu yhtää rankalta, eikä väsytä yms, mutta vauva aikana varmasti väsyttäs ja vielä pitäs siihen taaperoa hoitaa...
Jos esim. nyt tulisin raskaaksi niin lapsilla ois ikäeroa noin 2 vuotta ja 9 kk
Jos vaikka sanositte huonot ja hyvät puolet tästä asiasta
mielipiteitä mieluiten sellasilta jolla kaksi (tai enemmän) lasta! : )

 

["saara"]

ei...vasta neljän jälkee alkas tuntumaan

 

["juu"]

Yhden kanssa on rankempaa toki asenne kysymys

 

[kylmä nakki]

en mä tiedä onko se rankempaa mutta kyllä ainakin vauva-aikana vaatii enemmän säätämistä kun siitä pyörii isosisarus jaloissa kanssa. meidän lapsilla on ikäeroa 2v2kk ja ovat nyt 2,5v ja kohta 5v. ihanaa kun nyt leikkivät paljon yhdessä ja pitävät toisistaan huolta :heart:

 

[Anatolia]

Ei oo. Mun esikoinen täytti eilen 7 v ja kuopus täyttää parin viikon päästä 5 v, eikä ole vielä ollut järin rankkaa.

Rankempia päiviä/hetkiä tottakai, esimerkiksi kun molemmat lapset sairastaa ja tarvitsee äitiä samaan aikaan, mies on töissä, ja olen itsekin kipeä. Mutta hengissä ollaan selvitty, ja ilman suurempia stressejä tai parkuja.

Lasten teinivuosia odotellen...

 

[nooo]

Ei minusta. Meillä tällä hetkellä pojat 6kk ja 2v9kk. Toki joskus väsyttää, mutta meillä lapset olleet hyviä nukkujia, joten sen puolesta mennyt hyvin. Esikoinen saisi nukkua päikkärit, että itsekin sais päivällä huokaista, mutta nyt mennään tällä. En tekis mitään toisin

 

[nooo]

Ei minusta. Meillä tällä hetkellä pojat 6kk ja 2v9kk. Toki joskus väsyttää, mutta meillä lapset olleet hyviä nukkujia, joten sen puolesta mennyt hyvin. Esikoinen saisi nukkua päikkärit, että itsekin sais päivällä huokaista, mutta nyt mennään tällä. En tekis mitään toisin

Tosin raskausaikana minusta oli rankkaa taaperon kanssa.

 

["mie"]

Meillä ikäeroa 2v4kk ja voin sanoa, että ykkösen kanssa vauva-aika oli rankkaa, mutta kakkonen hoitui "siinä sivussa" Toki luonteellakin on eroa - esikoinen oli allerginen ja nukkui huonosti, mutta kakkonen oli hyvä nukkumaan (vaikkakin aamuvirkku!). Yhden kanssa pystyy keskittyä enemmän puuhailemaan kaksistaan kaikenlaista, kun vastaavasti kahden kanssa tuntuu, ettei henkilökohtainen äiti-lapsi-aika ole niin helppoa järjestää... Mutta parasta kahdessa lapsessa on ehdottomasti se, kun näkee miten tärkeitä toinen toisilleen ovat!

 

[Slummien miljoonitär]

Tuo 3v on mielestäni ihan hyvä ikäero koska silloin esikoinen ei ole ihan taapero enää. Meillä lapsilla 3,5v ikäeroa ja hyvin on mennyt. Nyt kun nuorempikin osaa jo leikkiä niin on paljon seuraa toisilleen, pikkusisko osaa jo paljon isoveljen Bakugan ja hero factor-leikkejä Tottakai yhden kanssa on siinä mielessä helpompaa että rytmit yms. pysyvät paremmin kasassa ja oma lapseni on tottunut touhuamaan pienestä pitäen paljon myös yksin joten en ole koskaan ollut mikään viihdyttäjä vaikka toki myös puuhailen lapseni kanssa paljon mutta lapseni ei ole koskaan ollut "Mulla ei oo tekemistä, leiki mun kans..."-mankuja, mutta sellaisiakin lapsia on, varsinkin jos ei ole sisaruksia. Mutta tulevaisuuden kannalta tuo kaksi lasta on ihan hyvä luku, koska isompana sitten osaavat puuhailla keskenään aina vain enemmän.

 

[Geetta]

[QUOTE="mie";22712841]Mutta parasta kahdessa lapsessa on ehdottomasti se, kun näkee miten tärkeitä toinen toisilleen ovat![/QUOTE]

Samaa mieltä! Meillä lapset 7v, 5v ja 2kk. Toisen ollessa vauva oli kyllä suoraan sanottuna ihan helvetillistä, mutta sen yhden vuoden jälkeen helpotti ja oli ihan helppoa. Lapset ovat hyvin pienestä leikkineet yhdessä. Nytkin kolmen kanssa on helppoa, mutta pienellä ikäerolla en enää neljättä "tekisi". Mutta niin kuin muutkin jo sanoi, ei voi ennustaa, riippuu ihan lasten luonteista ja esim. siitä nukkuuko vauva hyvin yms. Meillä kakkonen nukkui huonosti sekä sairasteli paljon ja esikoinen oli/on vaativa jos nyt näin voi sanoa...

 

[2 poitsun mama]

on ja ei. Meillä pojilla ikäeroa tasan 2 vuotta, nyt syksyllä meille tuli toinen. Ekan kanssa stressasi jonkin verran enemmän kaikkia juttuja, toinen hoituu näin pienellä ikäerolla kuin imussa, sitä ei oikeestaan edes mieti... kaikki on niin tuttua ja turvallista.

Mutta, alku oli shokki, miten sitä pääsee kauppaan kahden pienen kanssa, kun toinen ei istu rattaissa ja tonkii kaikki hyllyt. Meillä siis isompi ei kärryihin mene, kiva joo kun kävelee ite, mutta sitten jos keksii temppuilla niin hohhoijaa... Esikoinen on villi ja uhmakas, ei nuku joka päivä enää päiväunia eli äidillä ei ole aina lepohetkiä. Ja silloin kun esikoinen nukkuu niin vauva on tietty hereillä. Eli univelkaa on enemmän ja väsymys tekee tepposia meille kaikille. Vähän aikaa kun menee niin vauva alkaa toivottavsti nukkumaan paremmin ja alkaa leikkimään isomman kanssa.

Ja lisäksi meillä eka oli tosi mustasukkanen aluksi, joten niitä piti koko ajan vahtia...

 

[Arwen Undomiel]

Otsikkoon pakko vastata että ehdottomasti on!
Meillä tytöt nyt 2,5v ja ens kuussa 1v, joten ollaan eletty aikamoinen vuosi... ollut kyyllä paikoitelleen aika 'helevetillistä' kuten edeltävä kirjoittajakin sanoi...

SILTI en hetkeäkään antaisi pois! Siskokset ovat kuin paita ja peppu ja nauttivat mielettömästi toistensa seurasta ja läsnäolosta <3

 

["wiiwi"]

on etenkin alussa oli kun ikäheroa heillä vain se reilu vuosi.Tolki yhden kanssa on helpompaa kun kahden...tuplaten työmäärää.

 

["äksä"]

Lapsilla ikäeroa 1v10kk, kyllähän se toinen lapsi arkea hankaloitti. Ja onhan se toisinaan raskaampaa. Mutta sen arvoista, pienempi muutos on kuitenkin toinen lapsi kuin se ihan ensimmäinen.

 

["kemeli"]

No täytyy sanoa, että esikoisen kanssa vauva-aika oli älyttömän helppoa. Kuopus syntyi, kun esikoinen oli 4,5 vuotias. Vauva itki lähes koko ajan ja esikoinen jäi aika paljon paitsioon. Vauva itki joka ilta noin 01.00 asti, jonka jälkeen heräs muutaman kerran syömään. Nukkui kyllä yhdeksään asti aamulla, mutta esikoinen pomppasi tietenkin hereille jo seitsemän aikaan. Aikamoista härdelliä oli kaksi ensimmäistä vuotta. Nykyään lapset jo 4v ja 8v ja elämä alkaa olla aika helppoa. Tosin, jos mulla olis vaan toi vanhempi, niin elämä olis TOSI helppoa jo. Mutta päiväkään en ole katunut, että kaksi lasta olen tähän maailmaan saattanut!

 

["vieras"]

Minulla on nyt pian kaksi kuukautta kokemusta kahden lapsen äitinä eli en osaa sanoa miten asiat sujuu tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä tuntuu melko rankalta. Esikoinen on 3,5 vuotias. Vauvan hoito menee ihan "siinä sivussa" -se ei tunnu rankalta ja vauva on myös paljon rauhallisempi kuin esikoinen, mutta esikoinen on reagoinut aika vahvasti vauvan tuloon. Esikoinen saa raivareita ja nukkuu huonosti. Siihen kun vielä lisää vauvan itkuilut ja yöheräilyt, niin meinaa olla pinna aika kireällä. Mutta, aina tulee sitten se parempi päivä, jolloin on vain tolkuttoman onnellinen kahdesta ihanasta lapsestaan. Ja silloin kun mies on kotona kaikki on helpompaa. Vapaa-aika on toistaiseksi todella vähäistä eikä miehen kanssa kaksistaan juuri aikaa vietetä. Mutta siltikään en suosittele jättämään toisen lapsen hankintaa vain siksi, että saattaa alku olla hankalaa, sitä päätöstä varmasti katuisit myöhemmin.

 

[feger]

[QUOTE="juu";22712808]Yhden kanssa on rankempaa toki asenne kysymys [/QUOTE]

Peesaan!
Yhden kanssa olin helisemässä. Nyt kun niitä on kaksi, kaikki on helpompaa. =)

 

["Jenis"]

Mun mielestä kahden kans on helpompaa ja rennompaa kuin yhden... lapset pitää toisilleen seuraa, eikä oo ainakaan tylsää

On tietty hankalia päiviä, kun toinen/molemmat/itse sairaana tms, mutta keskimäärin tää on kivempaa kuin pelkästään yhden kanssa oli. Oon tosin edelleen kotona, voi olla että mieli muuttuu kun meen takas töihin ja pitää sietää kahden lapsen kiire-aamukiukut. Meillä on 2,5 vuotta ikäeroa, ja se vaikuttais olevan just sopiva - esikoinen oli jo aika omatoiminen kun vauva syntyi, mutta kuitenkin sen verran pieni että jaksaa vielä leikkiä "vauvaleikkejä"

 

[kmkm]

kyllä kahden kans on helpompaa sit kun on vauva-aika ohi. Niistä on kaveria toisillee mikäli ikäero on kohtuullinen. Meillä kaks ekaa 3v ikäerolla ja leikkivät kaikki päivät yhdessä. Kaverilla, jolla on vaan yks lapsi, lapsi on koko ajan mankumassa äitiä leikkikaveriksi eikä se kerkee tehdä mitään. Mä saan tehdä kaikkea rauhassa.

 

[hmmmm]

No on. Kannattaa myös miettiä sitä että mitä jos vauva ei synnykään ihan terveenä niinkuin meille kävi. Lapsella maitoallergiaa ja refluksia,syntyi keskosena ja siinä on omat hommansa. Taapero on mustasukkainen ja on osoittanut sitä jopa niin rajusti että on lyönyt vauvaa kaukosäätimellä päähän ja kaivanut kynsillään aukiletta päästä tämän istuessa sitterissä ! Tarkoitan että aina vaikka koko vuorokautinenkin huomio isommalle lapselle ei siltikään välttämättä riitä. Välillä tulee riittämättömyyden tunteita ja hermot ovat todella koetuksella,arjen pyörittäminen klo6-17.00 illalla pyykkeineen,ruoanlaittoinenn,yölliset valvomiset klo02 yöllä melkein joka yö ym ym ym. Kasvattaa kyllä luonnetta.

 

["vieras"]

On ja ei. Helpompaa on se, että toisen kanssa menee rennommin ja lapset ovat keskenäänkin, ei aina kintuissa kiinni.

Raskaampaa on kotitöiden määrä, minusta se kolminkertaistui. Myös esim. sairastelut on yhtä tuskailua, yhten flunssaan menee helposti kolme viikkoa kun molemmat sairastavat peräkkäin ja töissäkin pitäisi joskus käydä. Lapset riitelevät ja kinaavat myös vaikka ovatkin seuraksi toisilleen.

Meillä isompi ikäero, ja on se ehdottomasti vanhempi lapsi joka on enemmän teettänyt töitä. Arki pitää organisoida paremmin, yhden kanssa se soljuu paljon helpommin sen kummemmin miettimättä. Vapaa-aikaa on paljon vähemmän kuin yhden kanssa,

Mnusta ei ikinä olisi ollut kahden pienen äidiksi. Siinäkin on ollut tarpeeksi kun on vaikea eskari-koulunaloitus-uhma ja taaperon eka uhma päällekkäin.

 

[IhanaValo]

No toisaalta ja toisaalta..
Toinen ku oli vauva ja imetin niin samalla ois pitänyt ja pitikin yrittää huomioida myös sitä isompaa sisarusta.
Ja yks jos keksii jonkun tyhmän idean niin toinenkin on siinä mukana, vaikka on niillä sit seuraa toisistaan niissä kivoissakin leikeissä.
Ihana niitä on seurata miten ne tosinaan niin huolehtii toisistaan
Nää miulla tuli ekana mieleen.

 

[ghj]

Ei. Se oli helpompaa kun yhden kanssa. Jotenkin ne jo pienestä viihdyttää toisiaan, ei tartte äitin olla koko ajan vieressä. Kolmen kanssakin menee ihan hyvi, tosin toi liikkuminen ja pukeminen tuntuu toisinaan hiukan raivostuttavalta, mutta kaiken kaikkiaan rankinta oli yhden kanssa. Kun ei ollut vielä niin tottunutkaan.