No niin. Olen raskaana :(

Vaikka ei pitäisi. Olen jonossa sterilisaatioon, ja e-pillereistä huolimatta testi näyttää positiivista. Ei tän näin pitänyt mennä, ei ollenkaan. Minä, joka olen aina kritisoinut muiden raskauden keskeytyksiä, seison nyt tällaisen päätöksen edessä.

 

höh ja pöh! Toivottavasti löytyy hyvä ratkaisu, jonka kanssa pystyt elämään!

 

[QUOTE="höö";22702199]höh ja pöh! Toivottavasti löytyy hyvä ratkaisu, jonka kanssa pystyt elämään![/QUOTE]

Niin. Pystynkö elämään minkään ratkaisun kanssa? Mene ja tiedä.

 

No niin olin minäkin sterilisaatio jonossa ja hormonikierukasta huolimatta tulin raskaaksi. Mulla oli ennestään jo kuusi lasta. Mietin ja pähkäilin pääni puhki ja raskaus sai jatkua. Ylläriksi ultrassa olikin kaksi vauvaa. No jestas sentään, kun tätä mammaa vietiin liki hulluutta, mutta nyt näiden kuopusten ollessa 7kk, en vaihtaisi elämääni mihinkään!! Kuuden pojan jälkeen sain kaksi tyttöä ja sektion yhteydessä sitten laitettiin piuhat poikki. Nämä neidit oli molemmat perätilassa, niin tuli soppelisti sektio ja sterilisaatio siinä samalla sitten.

 

en kyeknisi keskeyttämään, enkä nyt halau pitkään aikaan lisää lapsia, vielä niin pienet, mutta mun ohje ja neuvo on, että hei kato mitä tapahtui. Kaikesta huolimatta tulit raskaaksi. Niin eikö se tarkoita sitten vaan että sulle tulee vauva. Kaikki mahti ei ole meidän käsissä. Näiss asioissa voi tapahtua mitä vaan ja se on sitten lahja ja tarkoitus niin olla eikä silloin meidän päätettävissä ja sillon ne asit sitten menee parhain päin kuitenkin.

Mullakin on tosi vaikeaan aikaan sattunut raskaus ja tämä lapseni on ihanaakin ihanampi ja kallein aarteeni toisen lisäksi, joista kummastakin olen kiitollinen ja asiat menneet hyvin. Ajattele nyt asiaa positiivisella kannalla kaiken negatiivisen jälkeen. Alat nähdä sen toisessa valossa.
Toivottavasti olen auttanut sinua.

 

Huh! Mulla on kolme lasta ennestään, nuorin kohta 3v. Isojen päätösten edessä ollaan, aloitin syksyllä työt pitkästä aikaa, ja löysin oikein kivan työpaikankin. Nyt vaan on ilmassa kovin monta muttaa.. Mitä jos lapsi ei ole terve? Kuinka me jaksetaan? Entä auto, asunto, työpaikka? Kaikki. Lapsikiintiö on hyvin täysi, mutta silti... en tiedä.

 

ratkaisun kanssa : keskeytyksen kanssa et varmasti, mutta apsen kanssa kyllä. As eay as that

 

ratkaisun kanssa : keskeytyksen kanssa et varmasti, mutta apsen kanssa kyllä. As eay as that

Entä jos lapsi ei ole terve? Kuinka paljon se vie meiltä vanhemmilta, ja meidän olemassa olevilta lapsilta? Paljon.

 

kukaan ei sitä täällä voi tietää onko lapsi terve vai ei.. ei sitä aina ultratkaan kerro tai muutkaan seulat.. erityislapsiakin on todella haastavia ja todella helppoja ja ihania. sun on tehtävä valintsi ja elettävä sen kannsa. voimia!

 

jos itse olisin nyt raskaana niin keskeyttäisin, miettisin sitä pitkään mutta silti varmaan päätyisn siihen.. 2 lasta, nuorin puoli vuotias ja olen ihan loppu, avioero tekee tuloaan jo nyt, koska molemmat ihan loppu. en todellakaan tekisi tähän tilanteeseen kolmatta lasta vaikka kuinka olisin aborttia vastaan. lapsi ansaitsee onnelisen perheen!

 

Hei!

Itse pähkäilen juurikin nuotten samojen kysymysten kanssa!!
Tokikaan en ole sterilisoitavaksi menossa ja ehkäisykin on hoidossa. Mutta mietin puolia ja puolia kun toisaalta haluaisin vielä yhden, mutta toisaalta taas.. Riittääkö resurssit, riittääkö raha? Auton vaihto, opintojen pariin palaaminen venyisi..

Vaikeaa!

 

miks ei olisi terve ? ja miks veis paljon ? musta se keskeytys veis enemmän. ....

 

Miks ei olis terve? No siihen ei aina vastausta löydy.

Pelkään vaan niin kovin, että lapsi olisikin esim. pahasti vammainen, ja se veisi niin paljon meiltä vanhemmilta aikaa ja voimia, että jo olemassa olevat lapset jäisi ilman. Me kun tunnetaan, että perhe on kasassa nyt, eikä haluta enää yhtään lasta. Ja sitten PAM, olenkin raskaana. Mietin, että ehkä tämän lapsen on tarkoitus syntyä? Mutta sitten taas, mitä jos...

 

Tämä palsta nyt on tällainen, jonne ei kannata avautua ei-toivotusta raskaudesta. Vihat saat niskaasi, jos keskeytät. Mun mielestä on jokaisen oma päätös, mitä tahtoo tehdä, mutta kannattaa toki miettiä, mikä on paras ratkaisu teille. Kaikkien tilanteeseen ei vaan lapsi sovi. Varsinkin, kun olette huolehtineet ehkäisystä, en voi sanoa muuta kuin että varmasti kauhea järkytys, kun ei ole ollut toiveissa enää yhtäkään lasta. Ja kyllä keskeytyksen kanssa voi varmasti oppia elämään, mutta niin lapsenkin. Ei varmasti ole helppo päätös, oli se sitten kumpi tahansa.

Ja tietenkin vammainen lapsi veisi paljon enemmän aikaa ja jaksamista teiltä jokaiselta. En ihan ymmärrä muita, jotka toisin väittävät.

 

Tämä palsta nyt on tällainen, jonne ei kannata avautua ei-toivotusta raskaudesta. Vihat saat niskaasi, jos keskeytät. Mun mielestä on jokaisen oma päätös, mitä tahtoo tehdä, mutta kannattaa toki miettiä, mikä on paras ratkaisu teille. Kaikkien tilanteeseen ei vaan lapsi sovi. Varsinkin, kun olette huolehtineet ehkäisystä, en voi sanoa muuta kuin että varmasti kauhea järkytys, kun ei ole ollut toiveissa enää yhtäkään lasta. Ja kyllä keskeytyksen kanssa voi varmasti oppia elämään, mutta niin lapsenkin. Ei varmasti ole helppo päätös, oli se sitten kumpi tahansa.

Ja tietenkin vammainen lapsi veisi paljon enemmän aikaa ja jaksamista teiltä jokaiselta. En ihan ymmärrä muita, jotka toisin väittävät.

Kiitos! :flower:
Siksi ehkä avauduinkin tänne tähän aikaan, etten saa koko hyeenalaumaa niskaani. Tai toisaalta, en kyllä siitä edes välittäisi. Päätös on vaikea, ERITTÄIN vaikea. Mies on tässä ihan täysin mukana, ja yöunet menetetään kerta toisensa jälkeen kun asia vaivaa niin paljon. Jonkinlainen loppuratkaisu tässä tulee, en osaa vielä yhtään sanoa että millainen.

 

Onko sulla ollenkaan tietoa miten pitkällä olet? Meinaan että kauanko on aikaa miettiä ratkaisuja. Voimia, en voi kuvitella miltä tuntuu. Toivottavasti löydät ratkaisun jonka kanssa pystyt elämään eikä se jää kaivelemaan ja vainoamaan oli se sitten mikä tahansa.

 

Onko sulla ollenkaan tietoa miten pitkällä olet? Meinaan että kauanko on aikaa miettiä ratkaisuja. Voimia, en voi kuvitella miltä tuntuu. Toivottavasti löydät ratkaisun jonka kanssa pystyt elämään eikä se jää kaivelemaan ja vainoamaan oli se sitten mikä tahansa.

Tein testin tänään, menkat viikon myöhässä. Eli ihan alussa mennään. Ratkaisu tulee olemaan ihan äärettömän vaikea, mutta uskon että se mihin päädytään tulee olemaan oikea. Kiitos sinulle!:flower:

 

ÄLÄ USKO näitä ikuisia abortinvastustajia!

Mun eka raskaus keskeytettiin ja se oli suuri helpotus!

Nyt mulla on kaksi toivottua lasta. Melkein joka ilta täällä on kuitenkin naapurustosta 2-4 lasta tykö. Ja niinä iltoina muistan erityisen tarkkaan, miksi mulla on VAIN kaksi. En jaksaisi yhtään enempää. Jos tulen kierukasta huolimatta raskaaksi, niin sen keskeytän, se on varmaa.
Miksei muka OMAA elämäänsä saa suojella?

 

no mikset keskeytä kun kuulostaa kuitenkin siltä että haluat keskeyttää..? mä en ketään tuomitse... jokaisen pitää tehdä siltä niinku itse parhaaksi näkee sanoi sitten muut mitä tahansa...

 

Kun annat lapsen syntyä niin sitä ratkaisua et takuulla kadu. Tiedäthän sen äitinä.

 

En mä ratkaisua näiden vastauksien perusteella teen, halusin vaan purkaa nää fiilikset jonnekin. Mulla on tällä hetkellä niin ristiriitaiset tunteet, etten osaa sanoa juuta enkä jaata koko tilanteeseen. Onhan tässä aikaa joo, mutta päätöksen haluan syntyvän kuitenkin mahd. pian.

Ratkaisua voin katua, jos lapsi ei olekaan terve.

 

Ei todellakaan helppo tilanne. Onneksi voitte pohtia yhdessä miehen kanssa. Kannattaa vaikka listata asioita paperille, plussia ja miinuksia vaihtoehdoista. Se on totta, että molemmat päätökset seuraa mukana koko loppuelämän. Keskeytyskään ei peruuta tilannetta entiseen. Itu-projekti on juuri sitä varten, että voi jutella jonkun ulkopuolisen kanssa, joka on koulutettu ammattilainen. http://www.ituprojekti.net/
Suosittelen soittamaan rohkeesti tai poikkeaan jos asut jossain noista alueista missä he toimivat.

 

Varmaan kamala olo. :hug: en voi muuta toivottaa kuin voimia suuren päätöksesi edessä. Tietenkin se alkaa jo pelottamaan, kun terveitä lapsia on kolme, mutta oikeastaanhan ei ole mitään sen suurempaa syytä pelätä lapsen olevan vammainen tai sairas kuin ennenkään. Äh, mitä mä tässä jauhan, en osaa sulle sanoa juuta enkä jaata.

 

Mä mietin usein edelleen et oliko ratkaisu pitää lapsi oikea.
La kuukauden kuluttua,ja aina vaan tuntuu enemmän ja enemmän siltä et ois pitänyt keskittyä olemassa oleviin lapsiin/perheeseen.
Inhottava tulla tajuamaan kuin helppoa meillä olisi ollut,jos ei oltais töskäily.Ois pitäny nauttia siitä mitä on,ja pitää kiinni onnesta.

Tiedän et jossin vaiheessa arki tulee helpottumaan ,ja lapsi varmasti on rakas ja ihan yhtä arvokas kuin muutkin..Silti pyörin näiden ajatusten kanssa.

Älkää suotta kivittäkö..teen sitä itse aivan tarpeeksi..

 

Itse keskeytin raskauden vuosi sitten rv 9 ja se kaduttaa enemmän kuin mikään. Nyt hirvittää ajatus ,jos en enää lapsia saakkaan kun menin ja päädyin siihen päätökseen. Olin myös epävarma ja päätös oli vaikea. Mielipide muuttui jatkuvasti...Huoh,no mutta tein sen minkä silloin näin parhaaksi.Itse mietin yöheräämisten ,rahan ,työn ja terveyden kannalta silloin kovasti asioita. Jälkeen päin olen miettinyt,että helpostihan nuo olisi järjestetty. Taisi olla shokki päällä vielä siinä alussa,kun tosiaan ei kuulunut suunitelmiin raskaus.Listaa paperille hyviä ja huonoja puolia Voimia.