No niin. Olen raskaana :(

Kuinka moni vaihtoehtoja miettivä oikeasti päätyy aborttiin? Mun mielestä jos asiaa edes miettii niin ehkä se abortti ei ole sillon vaihtoehto joka on oikea. Itse olin keväällä samassa tilanteessa mut luonto korjasi ja tuli keskenmeno. Harmittihan se mut pystyn elään ilmankin.
Totta kai asiaa pitää miettiä, vaikka abortti-vaihtoehto ei olisi kirkkaimpana mielessä. Älytöntä.
 
elämää se on
Jos lapsi ei terve? mitä sitten? oletko noin heikko, ettet pysty ottamaan vastaan sitä mitä olet saamassa? lahjan! suuren lahjan!! odotan jo useampaa lastani oikein onnellisesti ja olen valmis kantamaan vastuuni vaikka lapsi ei olisikaan terve. Apua löytyy arjen kantamiseen ja asioilla on tapana ärjestyä, niiden kanssa vaan oppii elämään ja rakastamaan elämää juuri sellaisena kuin se on annettu :)
 
Olen kolmekymppinen, sitä kun joku mietti.

Se, että mulla on kolme tervettä lasta, ei todellakaan ole tae että neljäskin olisi. Miten joku voi edes ajatella niin? Pelko vammaisesta lapsesta on kova. Olen läheltä nähnyt, kuinka paljon se voi viedä voimia vanhemmilta, ja näin ollen myöskin jo olemassa olevilta lapsilta.
Abortti on mulle ihan todellinen vaihtoehto, vaikka se ei ainoa vaihtoehto olekaan. Adoptiota en edes mieti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elämää se on;22704895:
Jos lapsi ei terve? mitä sitten? oletko noin heikko, ettet pysty ottamaan vastaan sitä mitä olet saamassa? lahjan! suuren lahjan!! odotan jo useampaa lastani oikein onnellisesti ja olen valmis kantamaan vastuuni vaikka lapsi ei olisikaan terve. Apua löytyy arjen kantamiseen ja asioilla on tapana ärjestyä, niiden kanssa vaan oppii elämään ja rakastamaan elämää juuri sellaisena kuin se on annettu :)
Heikko ehkä sitten, jos sellaiseksi haluat sanoa. Itse pidän mielummin itseäni realistina.
 
"vieras"
Olen kolmekymppinen, sitä kun joku mietti.

Se, että mulla on kolme tervettä lasta, ei todellakaan ole tae että neljäskin olisi. Miten joku voi edes ajatella niin? Pelko vammaisesta lapsesta on kova. Olen läheltä nähnyt, kuinka paljon se voi viedä voimia vanhemmilta, ja näin ollen myöskin jo olemassa olevilta lapsilta.
Abortti on mulle ihan todellinen vaihtoehto, vaikka se ei ainoa vaihtoehto olekaan. Adoptiota en edes mieti.
Tee miten itse haluat, joudut kantamaan itse seuraukset molemmissa tapauksissa. Voimia tilanteeseen. Olen itse elämän kannalla, johtuen lapsettomuudestani. En laittaisi työpaikkaa, rahaa tms. lapsen elämän edelle. Mutta kuten sanottu, minulle ei ole annettu tuollaista vaihtoehtoa, kuin sinulla on.
 
Lisään vielä, että tällä hetkellä elämä tuntuu kovin hyvältä. Joku mainitsi mukavuudenhalua, myös sitä on alkanut pikkuhiljaa tulemaan. Kokonaisia öitä, rauhallisia hetkiä, ei jatkuvaa perään katsomista ja lahkeessa roikkumista, ei vaipparumbaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elämää se on;22704895:
Jos lapsi ei terve? mitä sitten? oletko noin heikko, ettet pysty ottamaan vastaan sitä mitä olet saamassa? lahjan! suuren lahjan!! odotan jo useampaa lastani oikein onnellisesti ja olen valmis kantamaan vastuuni vaikka lapsi ei olisikaan terve. Apua löytyy arjen kantamiseen ja asioilla on tapana ärjestyä, niiden kanssa vaan oppii elämään ja rakastamaan elämää juuri sellaisena kuin se on annettu :)
Ah miten mustavalkoista kaikki aina on vaan..
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";22707445]Tee miten itse haluat, joudut kantamaan itse seuraukset molemmissa tapauksissa. Voimia tilanteeseen. Olen itse elämän kannalla, johtuen lapsettomuudestani. En laittaisi työpaikkaa, rahaa tms. lapsen elämän edelle. Mutta kuten sanottu, minulle ei ole annettu tuollaista vaihtoehtoa, kuin sinulla on.[/QUOTE]

Lasten elämän edelle laittamista voi olla myös jo olemassa olevien lasten huomiointi ja heidän parhaansa ajatteleminen. Jos tuntuu, että voimavarat riittää juuri siihen olemassa olevan katraan ylläpitoon, vois se neljäs olla jaksamisen kannalta jollekin niin iso niitti, mistä sitten kärsii koko perhe, olemassaolevat lapset, parisuhde, kaikki. Kun parille tutuille se on olult kolmas lapsi joka muutti elämän synnyttyään aivan erilaiseksi. Toisessa näistä äiti väsyi, mies lähti kävelemään, lapset jäi masennusken takia vaille sitä mitä heillä ennen oli. Toisessa tapauksessa sekä isä ja äiti oli ihan loppu ja sen näki pienistäkin asioista, että arki ei neää rullannut niinkuin piti. Ja tätä ei tietysti kolmannen lapsen niskoille saa eikä voi pistää, mutta tilanteet ovat muuttuneet hyvin alamäkivoittoiseksi. ja onhan se ihan luonnollista jos putkeen tulee lapsia tiuhaan ja suhteelle ei ole enää aikaa, lastenhoitoapua on niukemmin, vuodet vierii ja tömäärä sen kun kasvaa. Että jos vähääkään ap tuntuu niin ajattele olemassa olevia lapsiasi ja tee vaikka sitten se abortti.
 
"vieras"
Kaukaanhan ei koskaan voi tietää, onko lapsi terve, mutta tietysti tuota ehkä miettii enemmän, jos lapsen tulo ei ole tarkoituksella tehtyä.

Meille tuli kuudes lapsi suunnittelettomasti, mutta hetkeäkään ei edes mietitty muuta vaihtoehtoa kuin pitää lapsi.

Itse en ole aborttia 100% vastaan, mutta jos saan mielipiteeni sanoa, niin ehjässä parisuhteessa elävä pariskunta, jolla asiat kaikki ok, niin minun mielestä lapsi pitäisi automaattisesti pitää.

Ja neljä lasta ei ole oikeasti edes paljon.
 
silloin ei pitäisi kyllä harrrastaa sitäkään, mistä ne lapset alkunsa saa. on se vaan kumma että murhaajat ja tappajat on niin rikollisia, sitä ovat ehdottomasti myös abortin tekijät, ei jo alkanutta elämää ole kellään oikeutta tappaa. Sievistellä kyllä osataan ja olla niin tekopyhiä että. Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata ottaa vastuu tekemisistään. Eikä sitten miettiä kun vauva on jo tulossa että tapanko minä sen vai en.
Ja jälleen kerran murha-kortti heitetty. Eikö keskustelun olisi pitänyt päättyä tähän?

Ap edelleen voimia päätökseen ja sen seurausten kestämiseen oli päätös sitten mikä tahansa. Todella ikävä että taas kerran tämäkin ketju meni tällaiseksi, mutta kuten itsekin sanoit et ole kyselemässä päätökseen vaikuttavia mielipiteitä, mikä on erittäin terve asenne tätä palstaa ajatellen :)
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";22707530]Kaukaanhan ei koskaan voi tietää, onko lapsi terve, mutta tietysti tuota ehkä miettii enemmän, jos lapsen tulo ei ole tarkoituksella tehtyä.

Meille tuli kuudes lapsi suunnittelettomasti, mutta hetkeäkään ei edes mietitty muuta vaihtoehtoa kuin pitää lapsi.

Itse en ole aborttia 100% vastaan, mutta jos saan mielipiteeni sanoa, niin ehjässä parisuhteessa elävä pariskunta, jolla asiat kaikki ok, niin minun mielestä lapsi pitäisi automaattisesti pitää.

Ja neljä lasta ei ole oikeasti edes paljon.[/QUOTE]

Ja mun elämäni täyttää kaksi tervettä lasta ihan täysin. Meille ei mahdu yhtään enempää, en jaksa yhtäkään huolehdittavaa tähän päälle ainakaan vuosiin, joten en todellakaan ole kanssasi samaa mieltä.

Me olemme alkaneet viettää mieheni kanssa omaakin aikaa viimein kun kuopus on 2,5v, meillä riittää lastenhoitoapu tähän lapsitilanteeseen, mä olen ja me olemme niin itsekkäitä, että aiomme nauttia tästä tilanteesta eikä tehdä yhtään lisälasta. Abortti tulisi ihan ensimmäisenä mieleen jos raskaana sattuisin olemaan.
 
HH
Abortti on ihan ok ja ymmärrettävää, itsekin olen sen juuri tehnyt ilman mitään tunnontuskia, neljän lapsen äitinä.
Ja todellakin ymmärrän että huolettaa että syntyisikö sairas vauva, tai voihan sitä vaikka itse kuolla synnytykseen. Joo joo vaikka katua ylittäessäkin mutta on se raskaus ja synnytyskin aina riski. Meillä on onneksi valinnan mahdollisuus ja asian on suht helposti hoidettu.

Ja on ajateltava myös jaksamista, ja myös taloudellista puolta, sekin on erittäin fiksua.
 
"poikia3"
Alkuperäinen kirjoittaja tosta kysymyksestä että;22702262:
ratkaisun kanssa : keskeytyksen kanssa et varmasti, mutta apsen kanssa kyllä. As eay as that
Ei kannattaisi loistaa englannilla jos sitä ei osaa! Ja tosiaan, et muuten tiedä minkä kanssa kukin kykenee elämään!
 
[QUOTE="vieras";22707593]Ja mun elämäni täyttää kaksi tervettä lasta ihan täysin. Meille ei mahdu yhtään enempää, en jaksa yhtäkään huolehdittavaa tähän päälle ainakaan vuosiin, joten en todellakaan ole kanssasi samaa mieltä.

Me olemme alkaneet viettää mieheni kanssa omaakin aikaa viimein kun kuopus on 2,5v, meillä riittää lastenhoitoapu tähän lapsitilanteeseen, mä olen ja me olemme niin itsekkäitä, että aiomme nauttia tästä tilanteesta eikä tehdä yhtään lisälasta. Abortti tulisi ihan ensimmäisenä mieleen jos raskaana sattuisin olemaan.[/QUOTE]

Meillä on hyvin pitkälle samanlainen tilanne. Ajatus vauvasta ei ole mitenkään ihana ja kivoja tunteita herättävä. Kolmen lapsen jälkeen -vihdoinkin- tuntuu että nyt meillä on aikaa myös toisillemee, ja pystyy ajattelemaan elämää jo vähän eteenpäinkin. Kun lapset on pieniä, se on ollut sellaista selviytymistä päivästä toiseen.
 
"Noo"
Lisään vielä, että tällä hetkellä elämä tuntuu kovin hyvältä. Joku mainitsi mukavuudenhalua, myös sitä on alkanut pikkuhiljaa tulemaan. Kokonaisia öitä, rauhallisia hetkiä, ei jatkuvaa perään katsomista ja lahkeessa roikkumista, ei vaipparumbaa.

Sun kannattaa olla sitten varma, että jaksat katsoa muiden vauvojen vaipparumbia, lahkeessa roikkumisia jne
 
:/
Mun on pakko avautua tosta vammasuuden pelosta... Työskentelin 10 vuotta vaikeasti vammaisten parissa ja mulle on tullut erittäin selväksi, että jos saisin tietää odottavani vammaista lasta, abortoisin. Lapsia on niin erilaisia, mutta joka tapauksessa vammainen lapsi vie paljon voimia vanhemmilta, toki se myös antaa, en sitä väitä. Varsinkin jos perheessä useampi lapsi, niin voi olla liian suuri taakka vanhemmille. Mutta jos puhutaan oikeasti vaikeasti vammaisista, niin mä en pystyisi, koska tiedän mitä se arki on, tai voi olla. Eikä nyt viitsitä lähteä siihen, että mistä sen tietää, kuinka vammainen syntymätön lapsi on, joistain vammoista tietää kyllä lääkäritkin, vaikka aika onnettomia joskus ovatkin...

Ja kun siinä on sellainen pointti, että lapsi voi olla liian sairas asuakseen kotona, tai vanhemmat eivät vain jaksa. Harvoin vanhemmat jaksavatkaan jos lapsi elääkin kauemmin, kuten parikymppiseksi. Ja se valtava syyllisyys jota vanhemmat kantavat kun käyvät kerran pari kuussa katsomassa lastaan, joka ei edes heitä tunne, tai vielä pahempi, tuntee. Koska harva jaksaa oikeasti ravata päivittäin 20 vuotta "laitoksissa" lastaan katsomassa, varsinkin kun palveluiden supistamisen jälkeen niitä on entistä vähemmän ja kauempana.

Miettikää nyt ihan oikeasti, että onko se ihmisarvon mukaista elämää elää koko ikänsä letkuissa ja piuhoissa tai ilman letkuja, mutta täysin ymmärrystä vailla?? Miten kukaan voi haluta sellaista omalle lapselleen?? Ja sitten niitä "ihmeitä" ja "lahjoja" makaa usemmissakin laitoksissa unohdettuina, koska vanhemmat eivät enää jaksa ja välitä, vaikka se lapsi oli ihan pakko maailmaan synnyttää, vaikka vamma tiedossa olikin???!!! Jotkut vanhemmat jaksavat ja mä nostan heille hattua, sillä se ei todellakaan ole helppoa, vaikka rakkautta riittäisikin. Työni puolesta olen vain nähnyt sen, miten monet vanhemmat eivät jaksa, enkä sitä edes ihmettele, se vain tuntuu pahalta.

Jokaisen pitää miettiä, mitä elämältään haluaa. Mun mielestä abortti on aina vaihtoehto. Oma jaksaminen, lapsen terveys, vanhempien lasten hyvinvointi ja parisuhde ovat tärkeitä asioita, ja sellainen joka väittää, että uusi vauva on niitä tärkeämpi, pitäisi ehkä kokeilla laittaa arvojärjestystä uuteen uskoon.
 
"vieras"
Kyllä se siitä suttaantuu. Loppujen lopuksi aika menee nopiaan. 2,5 v sitten tein yksi aamu testin ja kävin sen jäkeen heittämässä ukkoa tyynyllä.. "Ai miksikö...?" Testi näytti vahvaa plussaa. Ei tod hymyilyttänyt silloin. Toiset onnitteli ja ai, että tuntui pahalta... Jouduin tekemään itseni kanssa töitä, että hyväksyin raskauden ja lapsen josta tuli sitten meidän perheen 4. Olin jo palaamassa töihin vuodenaihteessa ja en olisi enää jaksanut aloittaa alusta sitä käsityötä, vaipanvaihtoa ja imettämistä... Ja mitä tuli?! Tuli ihana pieni tyttö, pian 2 v joka on meidän perheelle kaikille tosi rakas. Ja uskallan väittää, että helpoin hoidettava näistä kaikista. Yöt alettiin nukkua jo vauvana putkeen, ei ylimääräisiä kitinöitä ilman syytä.
Jaksamisia, tiedän tunteesi mutta kyllä se iloksi siitä vielä kääntyy. Töitä ehdit tehdä vielä.
 
Mun on pakko avautua tosta vammasuuden pelosta... Työskentelin 10 vuotta vaikeasti vammaisten parissa ja mulle on tullut erittäin selväksi, että jos saisin tietää odottavani vammaista lasta, abortoisin. Lapsia on niin erilaisia, mutta joka tapauksessa vammainen lapsi vie paljon voimia vanhemmilta, toki se myös antaa, en sitä väitä. Varsinkin jos perheessä useampi lapsi, niin voi olla liian suuri taakka vanhemmille. Mutta jos puhutaan oikeasti vaikeasti vammaisista, niin mä en pystyisi, koska tiedän mitä se arki on, tai voi olla. Eikä nyt viitsitä lähteä siihen, että mistä sen tietää, kuinka vammainen syntymätön lapsi on, joistain vammoista tietää kyllä lääkäritkin, vaikka aika onnettomia joskus ovatkin...

Ja kun siinä on sellainen pointti, että lapsi voi olla liian sairas asuakseen kotona, tai vanhemmat eivät vain jaksa. Harvoin vanhemmat jaksavatkaan jos lapsi elääkin kauemmin, kuten parikymppiseksi. Ja se valtava syyllisyys jota vanhemmat kantavat kun käyvät kerran pari kuussa katsomassa lastaan, joka ei edes heitä tunne, tai vielä pahempi, tuntee. Koska harva jaksaa oikeasti ravata päivittäin 20 vuotta "laitoksissa" lastaan katsomassa, varsinkin kun palveluiden supistamisen jälkeen niitä on entistä vähemmän ja kauempana.

Miettikää nyt ihan oikeasti, että onko se ihmisarvon mukaista elämää elää koko ikänsä letkuissa ja piuhoissa tai ilman letkuja, mutta täysin ymmärrystä vailla?? Miten kukaan voi haluta sellaista omalle lapselleen?? Ja sitten niitä "ihmeitä" ja "lahjoja" makaa usemmissakin laitoksissa unohdettuina, koska vanhemmat eivät enää jaksa ja välitä, vaikka se lapsi oli ihan pakko maailmaan synnyttää, vaikka vamma tiedossa olikin???!!! Jotkut vanhemmat jaksavat ja mä nostan heille hattua, sillä se ei todellakaan ole helppoa, vaikka rakkautta riittäisikin. Työni puolesta olen vain nähnyt sen, miten monet vanhemmat eivät jaksa, enkä sitä edes ihmettele, se vain tuntuu pahalta.

Jokaisen pitää miettiä, mitä elämältään haluaa. Mun mielestä abortti on aina vaihtoehto. Oma jaksaminen, lapsen terveys, vanhempien lasten hyvinvointi ja parisuhde ovat tärkeitä asioita, ja sellainen joka väittää, että uusi vauva on niitä tärkeämpi, pitäisi ehkä kokeilla laittaa arvojärjestystä uuteen uskoon.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Toit paljon niitä asioita esiin, mitä olen mielessänikin pyöritellyt.
 
[QUOTE="vieras";22708847]Kyllä se siitä suttaantuu. Loppujen lopuksi aika menee nopiaan. 2,5 v sitten tein yksi aamu testin ja kävin sen jäkeen heittämässä ukkoa tyynyllä.. "Ai miksikö...?" Testi näytti vahvaa plussaa. Ei tod hymyilyttänyt silloin. Toiset onnitteli ja ai, että tuntui pahalta... Jouduin tekemään itseni kanssa töitä, että hyväksyin raskauden ja lapsen josta tuli sitten meidän perheen 4. Olin jo palaamassa töihin vuodenaihteessa ja en olisi enää jaksanut aloittaa alusta sitä käsityötä, vaipanvaihtoa ja imettämistä... Ja mitä tuli?! Tuli ihana pieni tyttö, pian 2 v joka on meidän perheelle kaikille tosi rakas. Ja uskallan väittää, että helpoin hoidettava näistä kaikista. Yöt alettiin nukkua jo vauvana putkeen, ei ylimääräisiä kitinöitä ilman syytä.
Jaksamisia, tiedän tunteesi mutta kyllä se iloksi siitä vielä kääntyy. Töitä ehdit tehdä vielä.[/QUOTE]

Teillä suttaantui hyvin, onnea siitä! :flower:
Kaikilla se ei välttämättä niin mene.
 
Nanja harnailee
En lukenut ketjua, mutta kerron oman kokemuksen. Jonotin myös sterilisaatioon ja pillerit teki temput ja olinkin raskaana. Päätin silti, että keskeytän raskauden, koska en enää halunnut lapsia. Menin sit aborttiin, jossa huomattiin et raskaus oli tuulimuna ja kaiken lisäksi vasemmasta munasarjasta löydettiin kasvain, joka sit sterilisaation ohella poistettiin. Lääkäri jopa ihmetteli kuinka olen voinut raskautua, kun kasvain oli niin kookas, mutta ei mulla ole ollut mtn ongelmaa :D Ainakun on lasta haluttu niin se on tärpänny eka kierrolla, kolme meilläkin.
Sinuna pysyisin ratkaisussa, teettäsin abortin ja jatkaisin elämää sen kummempia miettimättä. Tsemppiä!
 

Yhteistyössä