Mun on pakko avautua tosta vammasuuden pelosta... Työskentelin 10 vuotta vaikeasti vammaisten parissa ja mulle on tullut erittäin selväksi, että jos saisin tietää odottavani vammaista lasta, abortoisin. Lapsia on niin erilaisia, mutta joka tapauksessa vammainen lapsi vie paljon voimia vanhemmilta, toki se myös antaa, en sitä väitä. Varsinkin jos perheessä useampi lapsi, niin voi olla liian suuri taakka vanhemmille. Mutta jos puhutaan oikeasti vaikeasti vammaisista, niin mä en pystyisi, koska tiedän mitä se arki on, tai voi olla. Eikä nyt viitsitä lähteä siihen, että mistä sen tietää, kuinka vammainen syntymätön lapsi on, joistain vammoista tietää kyllä lääkäritkin, vaikka aika onnettomia joskus ovatkin...
Ja kun siinä on sellainen pointti, että lapsi voi olla liian sairas asuakseen kotona, tai vanhemmat eivät vain jaksa. Harvoin vanhemmat jaksavatkaan jos lapsi elääkin kauemmin, kuten parikymppiseksi. Ja se valtava syyllisyys jota vanhemmat kantavat kun käyvät kerran pari kuussa katsomassa lastaan, joka ei edes heitä tunne, tai vielä pahempi, tuntee. Koska harva jaksaa oikeasti ravata päivittäin 20 vuotta "laitoksissa" lastaan katsomassa, varsinkin kun palveluiden supistamisen jälkeen niitä on entistä vähemmän ja kauempana.
Miettikää nyt ihan oikeasti, että onko se ihmisarvon mukaista elämää elää koko ikänsä letkuissa ja piuhoissa tai ilman letkuja, mutta täysin ymmärrystä vailla?? Miten kukaan voi haluta sellaista omalle lapselleen?? Ja sitten niitä "ihmeitä" ja "lahjoja" makaa usemmissakin laitoksissa unohdettuina, koska vanhemmat eivät enää jaksa ja välitä, vaikka se lapsi oli ihan pakko maailmaan synnyttää, vaikka vamma tiedossa olikin???!!! Jotkut vanhemmat jaksavat ja mä nostan heille hattua, sillä se ei todellakaan ole helppoa, vaikka rakkautta riittäisikin. Työni puolesta olen vain nähnyt sen, miten monet vanhemmat eivät jaksa, enkä sitä edes ihmettele, se vain tuntuu pahalta.
Jokaisen pitää miettiä, mitä elämältään haluaa. Mun mielestä abortti on aina vaihtoehto. Oma jaksaminen, lapsen terveys, vanhempien lasten hyvinvointi ja parisuhde ovat tärkeitä asioita, ja sellainen joka väittää, että uusi vauva on niitä tärkeämpi, pitäisi ehkä kokeilla laittaa arvojärjestystä uuteen uskoon.