7v samanlaisen lapsen kanssa eläneenä voin sanoa, että todellinen koitos on 6-7v ja varmasti tästä eteenpäin vain pahenee. Vinkunaa, natinaa, hirmuisia raivareita, uhmaa, valitusta aamusta iltaan. Luulin että meillä oli 4-vuotiaan kanssa kamalaa, mutta ei ollutkaan. Tämä on kamalaa.
Meillä ihan samat piirteet paitsi että on ihmisten parissa tosi rohkea ja reipas, muutoin arka. Itsekriittisyys on käsittämätöntä ja epäonnistumisen pelko syö ilon melkein kaikesta. Eikä kestä yhtään itseensä kohdistuvaa huumoria. Vahva tahto, selkeät näkemykset, ei kestä asioihin puuttumista, toiminnan keskeyttämistä yms. Ja normaali lapsi on, ei mitään ongelmia kodin ulkopuolella, pikemminkin päinvastaista palautetta tulee. Kotona tuulettaa senkin edestä.
Meilläkään ei ole ainoa lapsi, mutta on ainoa, jolla tämä luonne. On ollut syntymästä asti. Toisten lasten kanssa olen miettinyt, että onko niitä tarvinnut kasvattaa ollenkaan, ovat menneet siinä sivussa!
Mitään mullistavaa ei ole neuvoa, mutta jotain pientä kuitenkin. Kehu yrittämistä ja tekemistä, älä lopputulosta ainakaan liikaa. Itsekriittiset lapset ovat joskus sellaisia, joita on kehuttu ylettömän paljon pienistäkin suorituksista, töherryspiirroksista jne.
Anna lapselle niin paljon päätäntävaltaa kun se on iän puolesta mahdollista. Paljon johdonmukaisuutta ja selkeät rajat, mutta liika kontrollointi pois. Harrastuksia jotka sopivat luontenlaadulle, meillä esim. pojan kanssa en suosi perinteisiä näyttämis- ja suorittamislajeja fudista ja lätkää
