Pitkään ajattelin ettei minulle ole jäänyt mitään traumoja, en minä edes ajatellut asiaa. En ole varsinkaan säälitellyt itseäni. Muutama vuosi sitten kuitenkin tapahtui jotain, mistä päättelin että kyllä nämä tapaukset ovat jättäneet jälkensä.
Eli tapailin erästä miestä, olin tapaillut jo pitkään. Olimme sängyssä ja luultavasti tarkotuksemme oli harrastaa seksiä. Hän kosketteli minua ja yhtäkkiä minua alkoi ahdistamaan. En tiedä teinkö sen testatakseni myös mutta olin antanut ymmärtää, mutta sitten en antanutkaan. Sanoin ei. Hän kuitenkin jatkoi hieman aikaa ja ahdistukseni siitä vain kasvoi. Ajattelin että hän on samanlainen kuin muutkin miehet. Kyllä hän sitten lopetti, alkoi vaan nukkumaan.
Toisaalta ajattelin että hänen olisi pitänyt lopettaa heti, mutta ymmärsin myös että olin saanut hänet haluamaan kovastikin, omalla käytökselläni. Olin kuitenkin helpottunut, että hän lopetti, en välttämättä olisi uskonut niin tapahtuvan.
Eli selvästi ajattelin, että kaikki miehet ovat sellaisia, että ottavat väkisin jos en annakaan. Tästäkin jutustani saan varmaan paskaa niskaani. Mutta toisaalta, olen alkanut jo tottumaan kun olen lukenut tätä melko pitkäksi venynyttä ketjua.
Jos joku haluaa vielä tietää, miten kävi tuon miehen kanssa, niin tapailimme vielä, puhuimme jopa seurustelusta. Mutta mies sitten kuitenkin osottautui melko paskaksi tapaukseksi. Tuon jälkeen ei minulla ole miestä ollutkaan.
Olen tosiaan tajunnut, että omilla valinnoillani olisin voinut estää nämä tapaukset. Mutta se nyt vaan kuului minun nuoruuteen, juhliminen tai pakkotilanne saada yöpaikka. En minä mielestäni miesten huomiota halunnut. Sain sitä melkein kaikkialla ehkä liikaakiin. Suurin osa miehistä oli siis tuttuja, vain yhdessä tapauksessa miehet eivät olleet, mutta kaverini tunsi heidät.