Ja se on uhrin kaksoisuhriuttamista. Jos ei kerta riistäminen riitä, niin riistetään ne viimeisetkin rippeet uhrilta pois, jotka raiskaajalta kenties jäi ottamatta. Jätetään pelkkä häpeä ja lisää syyllisyyttä.
Sanotaanko näin, että raiskaus ei ole yksiviivainen tapahtuma. Siinä on vähintään kaksi osapuolta, joista toinen on uhri, toinen tekijä. Se voi tapahtua hetken mielijohteesta, pitkän harkinnan tuloksena, siinä voi esiintyä muutakin fyysistä väkivaltaa tai sitten ei. Uhri saattaa tapella vastaan tai sitten lamaantua, kadota johonkin muualle, olla tiedottomassa tai puolustuskyvyttömässä tilassa tai sitten ei.
Sekin on typeryyttä kysyä miksi et pistänyt vastaan. "Minä ainakin tappelisin". Sitä tilannetta kun on vaikea ennustaa ja uhrin kannalta se ei helpota tilannetta ja tapahtumaa yhtään. Päin vastoin, lisää syyllisyyttä ja häpeää. Tekee useasti vielä likaisemman.
Totta kai oma henkilökohtainen turvallisuus on kaiken a ja o, mutta aina ei kaikkea voi ennustaa. Ja kuten ihmiset yleensä, me saatamme tehdä typeriä asioita tai olla ajattelmattomia. Me emme aina käyttäydy ja tee kuten viisasta. Oikeuttaako se rikoksen? Ei. Oikeuttaako se uhrin tuomiolle panon tai käykö se lieventävänä asiahaarana? Ei.
Kun rupeamme miettimään mikä on niitä uhrin omia vikoja, jotka edesauttoivat raiskatuksi tulemista, niin voisi olla että vielä vähemmän ihmisiä uskaltaisi astua häpeähäkistään. Olit yksin lenkillä illalla ja se on oma vika. Menit baariin yksin ja sait tyrmäystippoja, oma vika. Olit humalassa ja lähdit tuttavasi mukaan, tulit raiskatuksi ja se on oma vika. Menit väärän ihmisen kanssa naimisiin, hän raiskasi sinut, oma vika. Flirttailit miehille, tulit raiskatuksi, oma vika. Usein se suurin vika, joka uhrissa on, on se, että hän on väärässä paikassa väärään aikaan. Suurin vastuu rikoksesta on edelleen tekijällä, joka uhrinsa rikkoo, ei rikotulla.
Monesti tämä käyttäytyminen vielä on jotain mikä mietityttää. Sitä on vaikea selittää varmaan kenellekään, mutta psyyke on outo. Tämä tosiaan jättää syviä arpia. Tiedättekö, kun perheväkivaltaa kotonaan nähneellä naisella on kohonnut riski valita itselleen samanlainen parisuhde. Tai jatkaa itsensä kaltoinkohtelua. Vähän samaan tapaan uhri saattaa nähdä kohtalonsa omana ansionaan. Ei enää mitään väliä mitä teen. Tai hakeutuu tajuamatta tilanteisiin jossa on vaarassa siinä toivossa, ettei se enää omalle kohdalle satukaan tai pystyn toimimaan toisin. Kyllä tästä tutkimuksia löytyy. Sen syyllistämisen sijaan nämä naiset tarvitsevat apua! Ei lisätuomioita!!!
Terkuin: sen kahdesti kokenut.