Itsemurhasta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ev
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä ainakin pidän itsemurhan tehnyttä ihmistä täysin luuserina. Siihen masennukseen löytyy varmasti jokin keino, tai mihin tahansa ongelmaan löytyy aivan vitun varmasti jokin keino, millä saa asiat päiväjärjetykseen. Minulta on kuollut moni ystävä oman käden kautta, samoin sukulainen. Ja en vaan yksinkertaisesti ymmärrä, minkä takia joku ihminen luovuttaa tappamalla itsensä ilman, että yrittää korjata asioitaan. Ei ymmärrä.

minusta rakas läheinen vasta itsrmurhan tehnyt ei ole luuseri.
 
Miten te sitten lapsillenne opetatte itsemurhasta? :O "Jos ei muuta ulospääsyä tilanteesta näe,ja on kärsinyt vakavasti masennuksesta, niin onhan se ihan ymmärrettävää jos itsensä tappaa."
 
[QUOTE="vieras";22614929]minusta rakas läheinen vasta itsrmurhan tehnyt ei ole luuseri.[/QUOTE]

No ilmaisin asiani aika karkeasti.. Mutta siis pointti asiassa oli, että vaikka nämä ihmiset ovat olleet, ja ovat edelleenkin minulle rakkaita, en silti hyväksy tai ymmärrä heidän päätöstään.
 
Ymmärrän, että masennus on sairaus, eikä masentunut välttämättä näe valoa tunnelin päässä, ja siksi päätyy itsemurhaan... mutta en ymmärrä terveen ( ap? ) ihmisen ajatusta siitä, että läheisen itsemurha olis ikäänkuin "hyvä" asia tälle itselleen! Kai te terveet tajuatte, että niin kauan kun on elämää, on ainakin MAHDOLLISTA, että sitä valoakin alkaa joskus näkyä, vai? :O
 
[QUOTE="alkup.";22614921]En tahtoisi tähän liittyä mutta pakko on....

Nää kommentit "olen ollut masentunut" ja sit ei kuitenkaan tajuta masennuksesta mitään on jotenkin samaan aikaan naurettavia, surullisia jne...[/QUOTE]

Ymmärrän masennuksen. Olen sitä kokenut, olen sitä nähnyt, ja olen ollu todistamassa sitäkin mihin se johtaa. Ja en siltikään ymmärrä tälläistä "ratkaisua"
 
Miten te sitten lapsillenne opetatte itsemurhasta? :O "Jos ei muuta ulospääsyä tilanteesta näe,ja on kärsinyt vakavasti masennuksesta, niin onhan se ihan ymmärrettävää jos itsensä tappaa."

No ei kai nyt tartte ihan noinkaan kärjistää? Kyllä mä ainakin näen selkeän eron siinä, että ymmärränkö mä OLOTILAN/SAIRAUDEN, mikä voi ajaa ihmisen tappamaan itsensä ja mitä mä lapselle asiasta selitän....
 
No luulis sun sitten ymmärtävän vähän paremmin, mikä siihen voi ajaa. Osanotto joka tapauksessa.

Kiitos.

En ymmärrä, koska sisko ei suostunut puhumaan ajatuksiansa auki muuta kuin päiväkirjalle, eikä meillä ollut aavistustakaan, miten outoja ajatuksia sen päässä liikkui. Jos vain joku olisi tiennyt, niin varmasti oltaisiin sanottu, että ei tätä kestä loppuelämää, kaikillahan meillä oli ollut vaikeata, mutta oltiin päästy siitä yli, minä ja veljeni oltiin vanhempia sisaruksia. Varmasti olisi helpottanut, kun olisi saanut muuta ajateltavaa, siis uuden elämänvaiheen. Olisi vaikka lähtenyt opiskelemaan tai perustanut perheen, olihan se jo aikuinen, ei mikään harkintakyvytön teinikään enää. Kun me lähdettiin purkamaan siskon itsemurhaa, selvisi, että se oli tullut kavereillekin täysin puun takaa. Siis kavereitakin oli, ei ollut kiusattukaan tai mitään. Vielä edellisellä viikolla oli ollut iloinen, vaikuttanut normaalilta, mutta mikä sitten lopulta tuntui niin mahdottomalta jatkaa elämäänsä, sitä ei enää päiväkirjakaan kertonut. Me kaikki, poliisikin, luultiin aluksi että se oli onnettomuus, mutta sitten palaset alkoivat loksahdella kohdilleen, oli harkinnut sitä jo kauan ja peitti jälkensä. Kuitenkaan me ei ymmärretä vieläkään motiivia, vaikka turha kai sitä on jankuttaa että ihan varmasti asiat olisivat järjestyneet, kun toinen makaa mullan alla.
 
[QUOTE="vieras";22615009]Miten luovuttaminen tekee ihmisestä vahvan?[/QUOTE]

Koska ihminen on vahva tekemään tuollaisen lopullisen päätöksen. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää elämästään. Paljon itsekkäämpää on hankkia lapsia, lapsia hankitaan itsekkäistä syistä kysymättä lapsilta haluavatko he syntyä. Itsemurha ei ole ollenkaan itsekästä verrattuna lasten hankkimiseen.

Lisäksi joidenkin elämä on sellaista helvettiä, ettei se ole enää edes elämisen arvoista.
 
Ymmärrän, että masennus on sairaus, eikä masentunut välttämättä näe valoa tunnelin päässä, ja siksi päätyy itsemurhaan... mutta en ymmärrä terveen ( ap? ) ihmisen ajatusta siitä, että läheisen itsemurha olis ikäänkuin "hyvä" asia tälle itselleen! Kai te terveet tajuatte, että niin kauan kun on elämää, on ainakin MAHDOLLISTA, että sitä valoakin alkaa joskus näkyä, vai? :O

Mä en ole ap, mutta itselläni oli tässä ajatuksena se, että mä hyväksyn mun läheiseni päätösen ottaa itsensä hengiltä( siis sen, että hän oli niin sairas, että tällaiseen päätökseen ajautui). Hyväksyn tässä yhteydessä tarkoittaa siis esim.en tuomitse, annan anteeksi, päästän irti, siis hyväksyn asian, jotta voin itse päästä elämässäni eteenpäin.
 
[QUOTE="alkup.";22614744]No, jos vaikka sairastat vakavaa masennusta vuosinasi 20-40v.... Niin eikö se 20v masennusta riitä. Että pitää vielä jaksaa toiset 20v, 40v....[/QUOTE]

Ihan tervekin ihminen voi haluta tappaa itsensä. Ja se on hänen oikeus.
Olen samaa mieltä muutaman muun kanssa siitä, että on itsekkäämpää vaatia toista elämään, jos tämä ei sitä halua.
Ja joo, tiedän, ettei ole näin yksinkertaista käytännössä, mutta periaatteessa on.
 
Mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta jättää toisille sitä surua minkä itsemurha jättää.

Miten pitkään pitää vain jaksaa muiden vuoksi? Vaikka oma elämä menisi päin helvettiä (joillakin menee) niin pitää vaan jaksaa, koska muut ovat niin itsekkäitä. Oikeasti tuossa ei ole mitään järkeä. On sairasta jos jonkun elämä on sellaista, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta väkisin yrittää jaksaa, ettei muille tule surua. Entä jos henkilön itsensä elämä on pelkkää surua....
 
Mun mielestä kenelläkään ei ole oikeutta jättää toisille sitä surua minkä itsemurha jättää.

Eli periaatteessa sun mielestä kenelläkään ei oo oikeuta kuolla millään tavalla? Mustakin itsemurha on tavallaan todella itsekäs teko, mutta ymmärrän silti todella hyvin ihmisiä jotka siihen päätyvät. Ymmärrän myös ap:n pointin, itsekästähän se on niiltä omaisiltakin "pakottaa" toinen kitumaan hengissä ettei itselle tulisi paha mieli.
 
Miten pitkään pitää vain jaksaa muiden vuoksi? Vaikka oma elämä menisi päin helvettiä (joillakin menee) niin pitää vaan jaksaa, koska muut ovat niin itsekkäitä. Oikeasti tuossa ei ole mitään järkeä. On sairasta jos jonkun elämä on sellaista, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta väkisin yrittää jaksaa, ettei muille tule surua. Entä jos henkilön itsensä elämä on pelkkää surua....

Niin hänellä on oikeus jättää suremaan jääville loppu iäksi suru? Eikös sekin kuitenkin ole itsekästä. Ei multakaan kukaan mielipidettä kysynyt haluanko semmoisen taakan kantaa.
 
Miten pitkään pitää vain jaksaa muiden vuoksi? Vaikka oma elämä menisi päin helvettiä (joillakin menee) niin pitää vaan jaksaa, koska muut ovat niin itsekkäitä. Oikeasti tuossa ei ole mitään järkeä. On sairasta jos jonkun elämä on sellaista, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta väkisin yrittää jaksaa, ettei muille tule surua. Entä jos henkilön itsensä elämä on pelkkää surua....

No mitä se oikeasti tarkoittaa että menee päin helvettiä??
 
Eli periaatteessa sun mielestä kenelläkään ei oo oikeuta kuolla millään tavalla? Mustakin itsemurha on tavallaan todella itsekäs teko, mutta ymmärrän silti todella hyvin ihmisiä jotka siihen päätyvät. Ymmärrän myös ap:n pointin, itsekästähän se on niiltä omaisiltakin "pakottaa" toinen kitumaan hengissä ettei itselle tulisi paha mieli.

Kuule, itsemurha ja luonnollinen kuolema ei kulje käsi kädessä missään kohtaa. Ne on NIIN täysin eriasioita. Joo, voin ihan rehellisesti kertoa, että olisin isäni tahtonut taistella elämästään, edes meidän lasten takia.
 
Mä en ole ap, mutta itselläni oli tässä ajatuksena se, että mä hyväksyn mun läheiseni päätösen ottaa itsensä hengiltä( siis sen, että hän oli niin sairas, että tällaiseen päätökseen ajautui). Hyväksyn tässä yhteydessä tarkoittaa siis esim.en tuomitse, annan anteeksi, päästän irti, siis hyväksyn asian, jotta voin itse päästä elämässäni eteenpäin.

Hmm... no mulla kai on tuttavapiirissä ollut pelkästään noita "känninen päähänpisto"- tapauksia... tai mistä minä tiedän loppujen lopuks, mutta luulenpa niin, ainakin fyysisesti terveitä nuoria ihmisiä kaikki. Ja siis, sehän on sairasta tehdä itsemurha, kukaan mieleltään terve ei niin tee yleensä. Eli tavallaan on kai pakko "ymmärtää" itsemurhan tehnyttä mieleltään sairasta, koska hän ei todennäköisesti ole kykenevä ymmärtämään siinä tilassa... vai? Ja jos on fyysisesti niin sairas, että tietää pian kuolevansa muutenkin, niin en sitten tiedä, onko se ihan yhdentekevää siinä vaiheessa, elääkö viikon kaks kauemmin...
En silti ymmärrä, enkä hyväksy, mut onneks mun ei tarviikkaan. Ikinä en tuu ymmärtämään isää, äitiä tai lasta, joka niin tekee, ja jättää läheisensä suremaan. Ap kysyi mielipidettä, että jos on jo 20 vuotta kärsinyt, niin pitääkö kärsiä vielä toiset 20 vuotta? Mielipide: kyllä pitää!
Mutta OIKEESTI, mieleltään terveellä ihmisellä on kuitenkin sen verran suuri itsesuojeluvaisto, että ei se ittensä tappaminen ihan helppoa oo, eli ei todellakaan siis tarkoituksellistakaan... ja onneks ei, moni "päähänpiston" saanut on säästynyt kuolemalta.
 

Yhteistyössä