Itsemurhasta.

[ahah]

No mitä se oikeasti tarkoittaa että menee päin helvettiä??

PEESI!! Mulla on moni asia menny päin helvettiä, menee osittain tälläkin hetkellä ja aivan taatusti tulee menemään jatkossakin!! En oo masentunut, en oo koskaan ollutkaan, eli en henkilökohtaisesti osaa masentuneen asemaan itseäni laittaa. Eli ei tarvi kommentoida, että "sä et tiedä masennuksesta mitään!" En tiedä en, mutta päin helvettiä on menny monikin asia! Kertokaa sitten ihmeessä, kun ap: n tapauksessakin masentunut oli isä (eikös?), niin mikä saa isän niin masentuneeks, ettei edes lastensa takia jaksa sinnitellä ja yrittää löytää sitä "valoa tunnelin päässä"?

 

[IhaNainen]

Esim. mun elämä on tähän mennessä ollut niin kamala, että useampikin päälääkäri on ihmetellyt sitä miten ylipäänsä oon vielä hengissä enkä oo tappanut itseäni. Siksi ymmärrän hyvin että kaikki eivät jaksa. Onneksi mulla on nykyään asiat hyvin, mutta esim 5v sitten en ihan oikeasti uskonut että elämäni muuttuu paremmaksi. Koskaan.

 

[Mummomainen]

Ihmiset kokevat masennuksen eri tavalla, toisilla on valitettavasti ihan luontaisesti huonommat mahdollisuudet selviytyä masennuksesta.

 

[Mummomainen]

Niin hänellä on oikeus jättää suremaan jääville loppu iäksi suru? Eikös sekin kuitenkin ole itsekästä. Ei multakaan kukaan mielipidettä kysynyt haluanko semmoisen taakan kantaa.

Äitini veli on tehnyt itsemurhan ja kaikki me sukulaiset hyväksymme hänen ratkaisunsa. Naurettavampaa olisi jos esimerkiksi äitini olisi vaatinut veljeään elämään ÄITINI VUOKSI, ettei tälle tule surua, vaikka äidin veljen elämä oli erittäin raskasta.

 

[Mummomainen]

No mitä se oikeasti tarkoittaa että menee päin helvettiä??

Esimerkiksi vaikkapa lapsuudesta asti koulukiusattu, hakattu, työpaikkasyrjitty, kaikessa epäonnistunut, muiden mielestä täysi luuseri jne.

 

[masis]

Ihmiset kokevat masennuksen eri tavalla, toisilla on valitettavasti ihan luontaisesti huonommat mahdollisuudet selviytyä masennuksesta.

Näin ja tässä yksi niistä. Vuodesta toiseen on jatkunut masennus jo yli kymmenen vuotta. Pääasiassa menee koko ajan huonosti. Alan olemaan erinäisten tapahtumien vuoksi siinä pisteessä etten enää jaksa ja mietinkin jo aktiivisemmin kuinka hoidan asiani jos sattuu se lopullinen väsymys tulemaan. Olen valmis Luojani luo ja se, että milloin tämä tapahtuu, on minun asiani eikä kenenkään muun. Itsemurha ei ole itsekästä, vaan itsekkääksi sanominen on masennusta sairastamattomien tapa pestä kätensä kaikesta.

 

[Adore]

Äitini veli on tehnyt itsemurhan ja kaikki me sukulaiset hyväksymme hänen ratkaisunsa. Naurettavampaa olisi jos esimerkiksi äitini olisi vaatinut veljeään elämään ÄITINI VUOKSI, ettei tälle tule surua, vaikka äidin veljen elämä oli erittäin raskasta.

Kaikki, hänen vanhempansakin?
Uskon, että pystyisin (joskus) hyväksyään jos toinen siskoistani tekisi itsemurhan. Hänellä on ja on AINA ollut rankkaa ja raskasta. Mutta koska tietää mitä itsemurha jättää, on hän sanonut ettei sitä voisi ikinä tehdä. Tämä jos mikä on epäitsekästä.

 

[ahah]

Esim. mun elämä on tähän mennessä ollut niin kamala, että useampikin päälääkäri on ihmetellyt sitä miten ylipäänsä oon vielä hengissä enkä oo tappanut itseäni. Siksi ymmärrän hyvin että kaikki eivät jaksa. Onneksi mulla on nykyään asiat hyvin, mutta esim 5v sitten en ihan oikeasti uskonut että elämäni muuttuu paremmaksi. Koskaan.

Ihan uteliaisuudesta, millälailla kamala? Kun mun mielestä munkin elämä on ollut melko kamala, eikä kaikki asiat nytkään ole mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla, eikä ole aavistustakaan, muuttuuko ne edes kaikilta osin koskaan paremmiksi. Mut ei oo koskaan käyny mielessäkään, että voisin tappaa itteni, jättää läheiset suremaan, mieheni ja vanhempani esimerkiks! Eipä mun ole kyllä koskaan tarvinnu käydä päälääkärilläkään, että ehkä mä sitten olen vaan paljon heikompi, kuin ne, jotka ovat vahvoja ja tappavat ittensä...

 

[ahah]

Esimerkiksi vaikkapa lapsuudesta asti koulukiusattu, hakattu, työpaikkasyrjitty, kaikessa epäonnistunut, muiden mielestä täysi luuseri jne.

Koulukiusattu ei tarvii olla loppuelämäänsä, ei myöskään hakattu tai työpaikkasyrjitty. Ja kukaan tuskin epäonnistuu KAIKESSA, vaikka siltä monesti saattaa tuntuakin. Ja minkälainen ihminen on "muiden mielestä täysi luuseri"?

 

[Mummomainen]

Kaikki, hänen vanhempansakin?
Uskon, että pystyisin (joskus) hyväksyään jos toinen siskoistani tekisi itsemurhan. Hänellä on ja on AINA ollut rankkaa ja raskasta. Mutta koska tietää mitä itsemurha jättää, on hän sanonut ettei sitä voisi ikinä tehdä. Tämä jos mikä on epäitsekästä.

Kyllä ovat hyväksyneet hänen ratkaisunsa. Ketään EI voi pakottaa elämään. Ihmiset syntyvät tänne pakotettuna, keneltäkään ei kysytä haluaako syntyä, se jos mikä on itsekästä. Ei se jos joku haluaa täältä ennenaikaisesti pois. Lapset ovat lainassa, eivät vanhempien omaisuutta. Aikuisella lapsella täytyy olla oma päätäntävalta. Aikuisella lapsella ei ole mitään pakkoa elää vain vanhempiaan varten jos hän ei kerta kaikkiaan jaksa.

Lisäksi minua ihmetyttää se, että monesti esimerkiksi palstalla sossupummit haukutaan maanrakoon, mutta jos joku heistä haluaisikin tehdä itsemurhan niin sitä sitten paheksutaan. Muillehan sen pitäisi olla vain helpotus. Yksi sosiaalipummi vähemmän.

 

[ahah]

Kyllä ovat hyväksyneet hänen ratkaisunsa. Ketään EI voi pakottaa elämään. Ihmiset syntyvät tänne pakotettuna, keneltäkään ei kysytä haluaako syntyä, se jos mikä on itsekästä. Ei se jos joku haluaa täältä ennenaikaisesti pois. Lapset ovat lainassa, eivät vanhempien omaisuutta. Aikuisella lapsella täytyy olla oma päätäntävalta. Aikuisella lapsella ei ole mitään pakkoa elää vain vanhempiaan varten jos hän ei kerta kaikkiaan jaksa.

Lisäksi minua ihmetyttää se, että monesti esimerkiksi palstalla sossupummit haukutaan maanrakoon, mutta jos joku heistä haluaisikin tehdä itsemurhan niin sitä sitten paheksutaan. Muillehan sen pitäisi olla vain helpotus. Yksi sosiaalipummi vähemmän.

Onko sulla lapsia? :O :O

 

[Mummomainen]

Koulukiusattu ei tarvii olla loppuelämäänsä, ei myöskään hakattu tai työpaikkasyrjitty. Ja kukaan tuskin epäonnistuu KAIKESSA, vaikka siltä monesti saattaa tuntuakin. Ja minkälainen ihminen on "muiden mielestä täysi luuseri"?

Esimerkiksi henkilö, joka ei ole koskaan ollut töissä, heitähän tällä palstalla halveksutaan yli kaiken. Jotkut ihmiset eivät vain jaksa edes yrittää ja miksi pitäisikään jos se on heidän valintansa. En tajua mikä siinä on vaikea ymmärtää, etteivät kaikki halua edes elää. Miksi elämästä tehdään sellainen asia, että kaikkien pitäisi siitä pitää? Joku voi haluta vain olla rauhassa ilman muita ihmisiä, yhteiskunnan odotuksia ja parhaiten se onnistuu ikiunessa haudassa.

 

[Mummomainen]

Onko sulla lapsia? :O :O

Ei. Miten se tähän liittyy?

 

[Adore]

Kyllä ovat hyväksyneet hänen ratkaisunsa. Ketään EI voi pakottaa elämään. Ihmiset syntyvät tänne pakotettuna, keneltäkään ei kysytä haluaako syntyä, se jos mikä on itsekästä. Ei se jos joku haluaa täältä ennenaikaisesti pois. Lapset ovat lainassa, eivät vanhempien omaisuutta. Aikuisella lapsella täytyy olla oma päätäntävalta. Aikuisella lapsella ei ole mitään pakkoa elää vain vanhempiaan varten jos hän ei kerta kaikkiaan jaksa.

Lisäksi minua ihmetyttää se, että monesti esimerkiksi palstalla sossupummit haukutaan maanrakoon, mutta jos joku heistä haluaisikin tehdä itsemurhan niin sitä sitten paheksutaan. Muillehan sen pitäisi olla vain helpotus. Yksi sosiaalipummi vähemmän.

Mielipiteesi tuli selväksi. Minä en ole samaa mieltä. Minusta isän olisi pitänyt jaksaa ja yrittää. Jos ei muuta, niin sen olen oppinut tästä että, " mikään ei kestä ikuisesti, ei edes se risukasa jossa useesti rämmitään"

 

[Adore]

Ei. Miten se tähän liittyy?

En kysynyt kysymystä enkä tiedä mitä sillä tahdottiin kysyä, mut kysympä itse, että pystyisitkö itse tekemään itsemurhan ja sitä kautta jättää lapset ilman äitiä.

Ja lisään vielä, että on ihan eriasia kuoleeko kolarissa vai oman käden kautta.

 

[ahah]

Esimerkiksi henkilö, joka ei ole koskaan ollut töissä, heitähän tällä palstalla halveksutaan yli kaiken. Jotkut ihmiset eivät vain jaksa edes yrittää ja miksi pitäisikään jos se on heidän valintansa. En tajua mikä siinä on vaikea ymmärtää, etteivät kaikki halua edes elää. Miksi elämästä tehdään sellainen asia, että kaikkien pitäisi siitä pitää? Joku voi haluta vain olla rauhassa ilman muita ihmisiä, yhteiskunnan odotuksia ja parhaiten se onnistuu ikiunessa haudassa.

Mitäs helvettiä, mitä siitä sitten, keitä täällä palstalla halveksitaan? Jos et oo huomannu, niin täällä palstalla halveksitaan IHAN kaikkia ja kaikkea vuorotellen
Tuossa olet oikeassa, että jos joku haluaa olla rauhassa ilman muita ihmisiä ja on siihen pystynyt koko elämänsä, ei siis mitään kontaktia vanhempiinsa, ei puolisoa eikä lapsia, ei ystäviä, niin mikäs siinä, jos katsoo että paras vaihtoehto on tappaa itsensä, niin siitä sitten vaan, jos kukaan ei jää kaipaamaan.

 

[ahah]

Ei. Miten se tähän liittyy?

Siten, että sanoit lasten tekemisen olevan itsekkäämpää, kuin itsemurha, niin toivoin, että elät sitten oppiesi mukaan, etkä vaan puhu Ja se, että sanot vanhempien hyväksyneen lapsensa itsemurhan, niin siitä arvasin, että sulla ei ehkä lapsia ole... toivoin nimittäin, että jos olisi, niin ajattelisit toisin...

 

[Mummomainen]

En kysynyt kysymystä enkä tiedä mitä sillä tahdottiin kysyä, mut kysympä itse, että pystyisitkö itse tekemään itsemurhan ja sitä kautta jättää lapset ilman äitiä.

Ja lisään vielä, että on ihan eriasia kuoleeko kolarissa vai oman käden kautta.

Minulla ei ole lapsia niin en täysin pysty tilannetta kuvittelemaan, mutta yritän. Mielestäni lasten teko on yksi itsekkäimpiä tekoja mitä ihminen voi tehdä. Yrittäisin varmasti jaksaa lasten takia, mutta pientenkin lasten vanhemmille voi tulla tilanteita, ettei vain jaksa. Pääasiassa pitäisi kuitenkin edes yrittää jaksaa, edes siihen asti, että lapset ovat täysi-ikäisiä ja huolehtimisvelvollisuus täytetty, vaikkei äitiys tietenkään pääty 18 vuoteen, mutta aikuisella lapsella on paremmat mahdollisuudet selvitä vanhemman menetyksestä kuin pienemmällä.

Mutta sitä en ymmärrä yhtään, että lapsettomien ihmistenkin itsemurhia pidetään itsekkäinä.

 

["vieras"]

Turhapa tätä aihetta on sellaisille koittaa selittää jotka eivät ole koskaan esimerkiksi oikeaa, vakavaa, kroonista masennusta sairastaneet. Siinä ei enää asenteet, elämänmuutokset jne auta jos sairaus kaikesta huolimatta jatkuu. Mutta kuten sanoin, ei tätä voi ymmärtää ellei ole kokenut. Ja kyllä, mm. oma äitini on tehnyt itsarin.

 

[ahah]

Mutta sitä en ymmärrä yhtään, että lapsettomien ihmistenkin itsemurhia pidetään itsekkäinä.

:O :O Eikö lapsettomilla ole mitään syytä elää? Mies, vanhemmat, ystävät? :O

 

[Mummomainen]

Siten, että sanoit lasten tekemisen olevan itsekkäämpää, kuin itsemurha, niin toivoin, että elät sitten oppiesi mukaan, etkä vaan puhu Ja se, että sanot vanhempien hyväksyneen lapsensa itsemurhan, niin siitä arvasin, että sulla ei ehkä lapsia ole... toivoin nimittäin, että jos olisi, niin ajattelisit toisin...

Niin, lasten teko on itsekkäämpi teko kuin itsemurha. En tosin sitä ymmärrä miksen minä saisi tehdä jotain itsekästä. Ihminen on olemukseltaan kovin itsekäs. Tosin olen tuota lasten hankkimistakin miettinyt monelta kantilta, sillä itse jos olisin saanut valita, että synnynkö niin olisin varmasti päättänyt olla syntymättä. Täytyy tarkasti miettiä haluaako omalle lapselle saman tilanteen, että lapsi mahdollisesti toivoisi jo pienestä pitäen kuolevansa tai, että olisi ollut parempi, ettei hän olisi koskaan syntynytkään. Siinä mielessä adoptio on parempi keino, koska silloin lapsi on jo syntynyt eikä hänen elämänalkuunsa voi adoptioäiti enää vaikuttaa.

Meillä äidin veli oli mielisairaalassa ja monien mielestä varmaan ihmiskunnan pohjasakkaa. Hänen vanhempansa ovat asian hyväksyneet, että heidän lapsi halusi kuolla. Ovat varmaan toki sitä miettineet miksi heidän lapsi joutui mielisairaalaan ja teki myöhemmin itsemurhan.

 

[Adore]

Minulla ei ole lapsia niin en täysin pysty tilannetta kuvittelemaan, mutta yritän. Mielestäni lasten teko on yksi itsekkäimpiä tekoja mitä ihminen voi tehdä. Yrittäisin varmasti jaksaa lasten takia, mutta pientenkin lasten vanhemmille voi tulla tilanteita, ettei vain jaksa. Pääasiassa pitäisi kuitenkin edes yrittää jaksaa, edes siihen asti, että lapset ovat täysi-ikäisiä ja huolehtimisvelvollisuus täytetty, vaikkei äitiys tietenkään pääty 18 vuoteen, mutta aikuisella lapsella on paremmat mahdollisuudet selvitä vanhemman menetyksestä kuin pienemmällä.

Mutta sitä en ymmärrä yhtään, että lapsettomien ihmistenkin itsemurhia pidetään itsekkäinä.

Tarkennetaan nyt sen verran, että en mä ajattele muiden ratkaisuista isoti. Isäni itsemurha oli itsekästä. Ei minulta, eikä siskoiltani kukaan kysynyt mielipidettä siihen. Se on minulle suuri henkilökohtainen suru. Ja kuten jo edellä sanoin, esim siskoni tai serkkuni tms. itsemurha olisi helpompi käsittää ja sitä kautta ymmärtää.

 

[Mummomainen]

Mutta sitä en ymmärrä yhtään, että lapsettomien ihmistenkin itsemurhia pidetään itsekkäinä.

:O :O Eikö lapsettomilla ole mitään syytä elää? Mies, vanhemmat, ystävät? :O

Lapsettomat eivät ole hankkineet kokonaista uutta elämää itsekkäästi tänne. Toki heillä usein on puoliso, vanhemmat, sisaruksia, ystäviä, mutta edelleenkin kumpi on itsekkäämpää. Ystävä, joka kieltää toista tekemästä itsemurhaa, ettei tälle ystävälle tulisi surua vai henkilö, joka tekee itsemurhan, koska ei enää jaksa.

Mielestäni tuossa tilanteessa ehdottomasti se ystävä on paljon itsekkäämpi kuin henkilö, joka haluaa kuolla.

 

["vieras"]

Jos itsemurha katsotaan itsekkääksi teoksi, onko sitten epäitsekkäämpää tehdä toisten elämästä helvettiä esim ryyppäämällä ja käyttämällä henkistä väkivaltaa läheisiä kohtaan? Onko epäitsekkäämpää huolestuttaa läheiset ihmiset ja tehdä heidänkin elämästään erittäin raskasta vuodesta toiseen?

Oma isäpuoleni kuoli oman käden kautta, ja on tosi törkeää sanoa näin, tiedän, mutta kyllä sen ensijärkytyksen ja surun jälkeen, elämä on nyt paljon helpompaa ilman sitä taakkaa ja synkkää pilveä, jonka hänen pitkä masennuksensa sai tässä perheessä aikaan.

 

[ahah]

Lapsettomat eivät ole hankkineet kokonaista uutta elämää itsekkäästi tänne. Toki heillä usein on puoliso, vanhemmat, sisaruksia, ystäviä, mutta edelleenkin kumpi on itsekkäämpää. Ystävä, joka kieltää toista tekemästä itsemurhaa, ettei tälle ystävälle tulisi surua vai henkilö, joka tekee itsemurhan, koska ei enää jaksa.

Mielestäni tuossa tilanteessa ehdottomasti se ystävä on paljon itsekkäämpi kuin henkilö, joka haluaa kuolla.

No, minusta ehdottomasti taas se, joka tekee itsemurhan. Ja varmaan me ei tästä päästä yhteisymmärrykseen millään, mut ei se mitään Enkä mä nyt tiedä sitten, miten paljon esimerkiks mun ystävien elämä kaatuis, jos mä itsemurhan tekisin, mutta siitä oon aika varma, että mies olis melkoisen rikki ja yksin! Ja jäis niiden meidän yhteisten murheiden kanssa elämään, kun mä tein oman ratkaisuni, ja "poistuin pelipaikalta"... Eli olisko tässä tapauksessa mun mies itsekäs?? :O