Ei voi opiskella ku ei oo rahaa?! Tä?

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22481047]Kyllä se on tekosyy. Opiskella voi töitten rinnalla. Puhumattakaan kotimammoista [/QUOTE]
Useimmissa perheissä vaan varmaan joutuu asiasta neuvottelemaan sen toisenkin vanhemman kanssa. Eli kuinka halukas hän on siihen, että elintaso laskee tai vaihtoehtoisesti puolisoa ei kotona paljoa näy. Kun aikoinaan lähdin vaihtamaan alaa, puhuin asiasta lasteni (kouluikäisiä) kanssa elikä siitä, että muutamaan seuraavaan vuoteen ei sitten juuri mitään ylimääräistä heillekään heru vaan on laitettava suu säkkiä myöten, koska lyhennän työaikaani voidakseni myös opiskella.

 

[BootyPeppi]

No entäs aikuiskoulutustuki? Taitaa kuitenkin olla jo ansiosidonnaisen tasolla.

ja oppisopimuskoulutus....onhan noita vaihtoehtoja.

 

[ei voi]

Ei läheskään kaikkia tutkintoja pysty työn ohella opiskelmaan!! Kyllä niitä on vain rajattu määrä. On läsnäolopakkoja ja tenttejä keskellä päivää yms.

 

["vieras"]

Useimmissa perheissä vaan varmaan joutuu asiasta neuvottelemaan sen toisenkin vanhemman kanssa. Eli kuinka halukas hän on siihen, että elintaso laskee tai vaihtoehtoisesti puolisoa ei kotona paljoa näy. Kun aikoinaan lähdin vaihtamaan alaa, puhuin asiasta lasteni (kouluikäisiä) kanssa elikä siitä, että muutamaan seuraavaan vuoteen ei sitten juuri mitään ylimääräistä heillekään heru vaan on laitettava suu säkkiä myöten, koska lyhennän työaikaani voidakseni myös opiskella.

Meillä kumpikin saa tehdä omat päätökset mitä tulee koulutukseen ja työhön.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22481093]Meillä kumpikin saa tehdä omat päätökset mitä tulee koulutukseen ja työhön.[/QUOTE]
Hyvä niin. Kaikissa perheissä ei kuitenkaan ole noin vaan puoliso edellyttää, että myös toinen osallistuu perheen elättämiseen, asuntolainojen maksamiseen yms.

 

[bnäpeq]

Onneksi me ollaan miehen kanssa opiskeltu ennen kuin tuli lapsia. Nyt kun jään kohta äitiyslomalle niin mietin jos alkaisin opiskelemaan lisää. Opiskelu kannattaa aina.

 

["niinpäniin"]

mitä on hanttihommat?

itse teen laitoshuoltajan töitä, ei ole mun unelma-ammattini, mutta palkkaa tulee 1500€ käteen kuussa, vuorotyön ansiosta, mulla lapset kohta kouluikäisiä, sitten saatan toteuttaa opiskeluhaaveitani. ehkä, onneksi mies kuitenkin hyväpalkkaisessa työssä.
ei jotenkaan houkuttele mikään 300€ opintotuen varaan jättäytyminen.

 

[pyh]

Saahan opintoihin lainaa, jonka maksaa helposti pois, kun menee töihin. Esim. it-alalta työllistyy lähes varmasti, jos pärjää opinnoissaan edes jotenkin ja palkat ovat kohdallaan.

Siis anteeksi kuinka??!! Tiedän todella monta it- puolen diplomi-insinööriä ja amk- insinööriä joilla ei ole töitä. Muutamalla harvalla paikkakunnalla töitä riittää kaikille valmistuneille, mutta ei todellakaan kaikille. Ehdottomasti yksi epävarmoimmista aloista työpaikansuhteen.

Muutenkaan ei pitäisi hehkuttaa että 100% varmuudella löytyy töitä kun valmistuu. Niin minunkin alaani hehkutettiin. Piti olla työvoimapula ja kova eläköitymistiheys. Nyt teen töitä alan suurimmalla työnantajalla. Eläköityviä kyllä on, mutta hepä eivät luovukaan töistä ennen kun on ihan pakko ja työpaikkojen vapautuminen siirtyy taas viidelä vuodella. Toiseksi valtion organisaatiouudistusten ja säästötoimenpiteiden vuoksi on rekrytointikielto, joka yltää valtion lisäksi kuntiin ja vaikutta myös moniin yksityisiin firmoihin. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

 

[Phoebsi]

Onhan siihen aika monta tekijää, miksi opiskelu voi joko tuntua mahdottomalta tai sitten jopa olla sitä ainakin hetkellisesti. Jäin miettimään tässä, että saako opintolainan aivan kaikki? Riippumatta alasta tai vaikka siitä, että ei ole luottotietoja?

Jos on jo perhe, laina ja puoliso joko pienipalkkaisessa työssä tai ei puolisoa ollenkaan, rahoitus on jo vähän kinkkisempi juttu. Me emme saisi asumistukea puolisoni tulojen takia, saisinko edes opintotukea?

Ja kaikista ei ole sairaanhoitajiksi tai it-alan ammattilaisiksi. Kaikkien kiinnostukset ei kohta. Oppisopimuspaikkaa ei tänä aikana niin vain löydä ja ainakin minä en uskaltaisi sanoa varmaksi mitään ammattia, että siinä työllistyy vielä 5 vuoden kuluttua. Ja puhumattakaan siitä, miten rankkaa opiskelu voi olla toisille, tai mitä se voi olla kun on pieniä lapsia kotona. En pidä yhtään siitä ajattelutavasta että kaikkien pitäisi jaksaa opiskella töiden ohessa kun perheessä on pieniä lapsia ja mies töissä ja muutakin elämää löytyy.

 

["vieras"]

Siis anteeksi kuinka??!! Tiedän todella monta it- puolen diplomi-insinööriä ja amk- insinööriä joilla ei ole töitä. Muutamalla harvalla paikkakunnalla töitä riittää kaikille valmistuneille, mutta ei todellakaan kaikille. Ehdottomasti yksi epävarmoimmista aloista työpaikansuhteen.

Muutenkaan ei pitäisi hehkuttaa että 100% varmuudella löytyy töitä kun valmistuu. Niin minunkin alaani hehkutettiin. Piti olla työvoimapula ja kova eläköitymistiheys. Nyt teen töitä alan suurimmalla työnantajalla. Eläköityviä kyllä on, mutta hepä eivät luovukaan töistä ennen kun on ihan pakko ja työpaikkojen vapautuminen siirtyy taas viidelä vuodella. Toiseksi valtion organisaatiouudistusten ja säästötoimenpiteiden vuoksi on rekrytointikielto, joka yltää valtion lisäksi kuntiin ja vaikutta myös moniin yksityisiin firmoihin. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Ihan samaa mieltä. Vielä mun harjoitteluaikana sanottiin, että töitä riittää valmistuttuani, koska alalta on jäämässä niin paljon väkeä eläkkeelle. No eipä siitä ole mitään iloa, kun nyt ei ole enää varaa eikä saa palkata heidän tilalleen uusia työntekijöitä...onneksi en ottanut lainaa, sitä on aika hikistä maksaa jostain työttömyyskorvauksesta tai minimipalkasta, jolla eläminen pidemmän aikaa on yhtä kituuttamista muutenkin!

Se on täysin kumppanista kiinni, voiko perheellinen opiskella. Jos kumppani on valmis elättämään yksin koko perheen tai onnistuu tehdä niin, että toinen on päivät töissä ja kaikki illat lapsen kanssa kun toinen opiskelee päivät ja on illat töissä (tai toisinpäin), onnistuu. Muuten oikein ei, jos opinnot ja työt on pakko mahduttaa siihen aikaan molemmat, minkä lapsi saa olla päiväkodissa päivässä, niin ei se oikein onnistu useimmilla aloilla. Saati sitten eläminen lasten kanssa ilman toisen ihmisen tuloja pelkällä opintotuella.

 

["vieras"]

Me saimme lapsia ja siinä opiskelin alaa, jolla tiesin olevan työpaikkoja ja silloin, naimisissa ollessani, en edes ajatellut että yötyö olisi mahdotonta (alalla ei ole muuta). No, kuinkas kävi: erosimme, minulle jäi opintolaina sekä kolme lasta joista ensimmäinen meni juuri kouluun, en voi tehdä oman alani töitä (ekaluokkalaiselle ei ole ketään yöllä hoitamaan ja seuraava lapsi menee kouluun ensi vuonna) mutta ei myöskään ole varaa opiskella. 200e/kk ei todellakaan riitä kolmen lapsen elättämiseen.

Oppisopimus on oikeastaan ainoa vaihtoehto, mutta voi olla ettei paikkaa löydy. On hienoa, että toiset taas tietävät..

 

[vierailija]

Googlella päädyin tähän ketjuun, tekisi mieli opiskella.

Periaatteessa se ei mahdotonta mullekaan ole, mutta vaatisi todella paljon uhrauksia lähinnä lapsia ajatellen ja juuri lapset on mulle ne tärkeimmät.

Eli lapset ovat 13- ja 16-vuotiaat. Isompi lukiossa ja on vanhojentanssimekkoa, läppärin hankkimista, kalliita koulukirjoja yms. Jos menisin esim. amk:hon niin nuorempikin tulisi tähän kalliiseen peruskoulun jälkeiseen ikään opiskelujeni aikana. Lisäksi tuossa iässä sellaisetkin asiat on tärkeitä kuin että olisi ihan kivat vaatteet ja pääsisi joskus hampparille tai pitsalle, leffaan, uimaan ja saisi pitää harrastuksensa (jotka maksaa).

Ei, en voi lähteä opiskelemaan koska lapsilla on nyt juuri se ikä elämästään, että rahaa palaa, jos haluaa edes lähelle keskivertoteinin elämää viettää.

Olen laskeskellut, että jos odotan esim. 5 vuotta vielä ja menen vasta sitten opiskelemaan, niin nuorempikin on siinä iässä, että saa opintotukea sun muuta itsenäisesti. Tosin sitten olen itsekin taas vanhempi, mutta opiskeleehan jotkut muutkin vanhana vielä...

Itsellä painaa sekin, että töitä mulla on vielä, mutta näyttää siltä, että parin vuoden päästä voi olla toisin. Ala on kuihtuva. Olen laskeskellut, että jos vielä pari vuotta saisin palkkaa, sitten ansiosidonnaista ja sitten pienempää työttömyyskorvausta niin pärjätään kunnes lapset on täysikäisiä, mikäli en löydä uutta työtä (koulutus mulla on surkea, joten se heikentää työnsaantimahdollisuuksia).

Harmillista, ettei kouluttautuminen ole kaikille kovin realistinen asia elämässä.

 

[vierailija]

Nykyään voi opiskella myös monella muulla tavalla kun perinteisesti. Esim. Iltaopiskelu ei sulje pois ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, koska kuitenkin on työmarkkinoiden käytettävissä, koska ilta- (tai etä-) opiskelee. mahdollisesti tarjottavat työpaikat nyt kuitenkin on melkop helppo skipata -kunhan muistaa käyttää järkeä eli ei viittaa vähääkään siihen, ettei työ kiinnosta, vaan sanoo että tuntuu ettei osaa työtä tai vetoaa siihen että se on väärä ala tai esittää tiukoja työaikavaatimuskia lapsiin vedoten, jos niitä on tms.
Eli voi iopiskella aniosidonnaisella päivärahalla.
On olemassa opiskelumuotoja, joissa voi käydä töissä ja saada palkkaa koko opiskelujen ajan, tunnen monia jotka on tehny niin.
Mutta tunnen myös itseni, joka valitti yli 10 vuotta jumissa elämässään että ei voi opiskella, kun ei ole varaa, ei pääse töihin, kun ei ole ammattia...Ja kun päätin lopettaa valittamisen, ei mennyt montaa kuukautta, kun nykyisessä työpaikassa oli koulutettu minut työhöni ja jo koko koulutusajan sain kilometrikorvauksen, joka peitti kaikki kulut mitä opiskelusta aiheutui.
Tiivistetysti; jokainen voi opiskella kun oikeasti haluaa, mutta jos ei halua, löytyy aina syy, miksi ei voi.

Työttömillä on kylläkin todella tiukat rajat siinä minkä verran saa opiskella. Jos opiskelee normaalia opiskelijan reipasta tahtia niin sitten lähtee työttömyyskorvaukset ja tulee tilalle pikkuriikkinen opintotuki. Jotain ihan harrastusmaista avoimen väylän kautta voi opiskella, mutta se pitää pitää niin vähäisenä, että menis kymmenen - kymmeniä vuosia valmistua sillä tahdilla.