Ajattelin vain.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hukkateillä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hukkateillä

Vieras
Että jättäisin mieheni. Lapset. Omakotitalon. Kotiäitiyden. Lähtisin 130km päähän töihin ja asumaan yksin.

Ehkä haluaisin lapset mukaan mutta uskon että heillä parempi täällä lähellä sukulaisia ja kun on iso talokin.. Ikää heillä 4 ja 5 vuotta.

Mies on paska, oikeasti, yleensä ihana mutta joku mättää. Se että haluaa hallita minua. Toisinaan haukkuu. On usein pahalla päällä ja purkaa sen minuun.

Omiin vanhempiini alkaa välit ratkeilla pahasti; isän alkoholismi ja äidin puuttuminen elämäämme. Haluan pois, mies ei suostu muuttamaan.

Tuntuu ettei minua täällä kukaan kuuntele, ei edes lapset, minun mielipiteilläni tai haaveillani ei ole väliä.

Haluan vain pois vaikka ajatus miehestä uuden naisen kanssa sattuukin. Kerran on erossa oltu ja kaipaan sitä aikaa, mutta palattiin yhteen koska emme kumpikaan kestäneet tunteita erossa ollessa. Ja miehellä oli silloinkin tyttöystävä.

On pettänyt usein. Niin olen minäkin "kostona" mutta en ole jäänyt kiinni. Enkä ole enää useaan vuoteen sitä edes kyennyt tekemään vaikka mies jäi rysän päältä kiinni kesällä. Kehuskelee myös vieraita naisia netissä. Kehuispa joskus minuakin.

Teen pahaa ruokaa, makaan aina vain kotona, ei tajua ettei pyykit peseydy itsestään, roskat ei katoa lattialta itsestään. Vaatteet jotka hän jättää lojumaan ei katoa itsestään joko pyykkiin tai kaappiin.

Hän tienaa, joten hän määrää. Esim. sen saanko istua tietokoneelle. Hän maksaa sähkön jota minä kulutan.

Töitä en tästä kaupungista saa, olen niitä etsinyt jo kaksi vuotta tuloksetta. En saa mistään rahaa. Pelkän lapsilisän. En edes työkkäristä, älkää kysykö miksi, en jaksa selittää.

Odotan lottovoittoa jotta pääsisin pois. Sitten ottaisin lapsetkin mukaan.

 
Kyllä minä sinuna lähtisin tai sitten vaatisin miehen parisuhdeterapiaan. ei kenenkään itsetunnolle tee hyvää tuommoinen pettäminen. Voimia sinulle ja paljon!
 

Yhteistyössä