En ymmärrä tätä lapsettomien katkeruutta ja vihaa!

[saaavi]

Uteliaisuus tappoi kissan jne...
Ei kannata mennä työntämään nenäänsä sinne mihin se ei kuulu. Sama kun lukisit jonkun päiväkirjasta asioita, ja suuttuisit niiden perusteella. Nuo ystäväsi ajatukset ei oltu tarkoitettu sinun silmillesi, vaan jaettavaksi sellaisten kanssa, jotka tietävät miten pahalta hänestä on tuntunut.

Todennäköisesti ystäväsi on iloinen sinun puolestasi, mutta kelle tahansa ongelmien kanssa painivalle tulee ajoittain täydellisiä turhautumisen tunteita, jolloin sanoo pahastikin. Hän ei kuitenkaan sanonut sitä sinulle, joten ihan oma mokasi, jos nyt olet pahoittanut mielesi.

 

["huoh"]

Tuo uh on kyllä pelkkä provo, vitsi!

 

[Madicken04]

No en kuvittele, minä nyt vain olen jo ihan kyllästynyt eräiden asenteisiin minua kohtaan tässä ketjussa ja oikeastaan tuossa vastasin tuolle toiselle. Että en ainakaan provoa täällä.

Antakaa olla, ei tästä tule mitään. Luulin että voisin puhua myös omista tunteistani ja että ystävyys olisi kuitenkin kaksisuuntainen tie, että molemmilla on oikeus tunteisiinsa oli ne sitten järjellä selitettäviä tai ei.

Se ajatusmaailma kiinnosti, ei muuta. Ja kun tänne on moni kirjoittanut vaikka mitä niin olisi kiva ettei minua nyt leimata samaan kastiin heidän kanssaan.

Ehkä sinäkin olet josksu kokenut epäonnistumisia, vastoinkäymisiä, menetyksiä jne? Ehkä nämä asiat ovat herättäneet sinussa negatiivisia tunteita, jopa niin että ärsyttää ne ihmiset jotka ovat noissa - sinulle tärkeissä asioissa - onnistuneet helposti? En tarkoita että sinä tunnet vihaa tai siompaa katkeruutta näitä ihmisiä kohtaan, mutta siis ihan sitä hetkellistä ärsyynnystä ja koet tullesi väärinkohdelluksi kun sinun on pitänyt luopua/menettää tuo asia. Ehkä olet jopa joskus jollekin tai jonnekin pukenut sanoiksi noita negatiivisia tuntietasi? Ei noilla palstoilla tarvi sen kummallisemmista asioista olla kyse.

Ei se palsta varmasti anna mitään kaikenkattavaa kuvaa lapsettomien ajatusmaailmasta, lähinnä se on se roskapönttö minne kumotaan kaikki p-maiset fiilikset. Ihan jo vaikka siksi että he kuitenkin välittävät ja rakastavat niitä lähimmäisiä joilla on pieniä lapsia ja jotka ovat raskaana, tahtovat heille hyvää ja olla mukana heidän elämässään. Se on sitten helpompaa kun saa nuo negatiiviset tunteet rauhassa kipata jonnekin turvalliseen paikkaan.

Enkä todella leimaa sinua muiden provosoivien kirjoitusten pohjalta. Yritän vain itse selittää sitä kuvaa minkä, noin ehkä suurinpiirtein samassa tilanteessa oelvana kuin sinä, sain noista kirjoituksista.

Lapsettomuus ei ole ainoa kriisi elämässä, olen itsekin käynyt läpi joitain muista asioita ja elänyt lähellä ihmisiä joilla on muita isoja kriisejä elämässään. Ihan jo sen kokemuksen perusteella näkisin hyvänä että jostain asiasta noin pahaa oloa tunteva ihminen saa jossain vapaasti tuulettaa ajatuksiaan ja purkaa ääneen/paperille ne kaikki kielletytkin tunteet. Ja todella, parempi tehdä se jossain turvallisen anonyymissä paikassa eikä laukoa päin naamaa niille läheisille jotka eivät kuitenkaan ole missään tapauksessa syyllisiä tapahtumaan.

 

[pakko avautua]

Olen aina ymmärtänyt lapsettomia ja itsellänikin meni kauan ennen kun raskaaksi tulin, mutta nyt ihan viime aikoina olen ruennut miettimään asiaa eri kannalta. Ymmärrän sinua ap!!

voisin kirjoittaa tästä pitkän tarinan mutta lyhykäisyydessään minua säälittää ku raskaana olevat naiset joutuvat kätkemään onneaan ja olemaan todella varovaisia mitä sanovat lapsettomalle. Jos ei kerro raskauskuulumisia, he jopa syyttävät että yrittääkö ko henkilö vältellä aihetta ja aiheuttaa näin kitkaa, sitten jos kertoo vaikka lyhyesti niin syytetään siitä että hehkuttaa tahallaan...Eli mitenkään ei ole hyvä..

Sitten sekin on käynyt ärsyttämään kun lapsettomat sanoo palstoilla että jos joskus sen lapsen onnistun saamaan niin en kyllä valita mistään arjen rankkuudesta tai vauvaelämästä yleensä! Ja että kaikki kaverit on tyhmiä ku ne valittaa kuinka yövalvominen väsyttää. MUTTA todellisuudessa kun joku näin sanonut sitten saa sen lapsen, niin tuolla palstalla valittaa eniten!! Tämän osaakin arvata jo etukäteen, koska vauva-arki voi olla todella rankkaa ja mielestäni todellakin saa valittaa, mutta naurattaa vaan kun katsoo niitä vanhoja tekstejä joissa paasataan ettei ikinä tulisi moista tekemään jos vaan sen lapsen saisi... Siinä se todellisuus voi iskeä jopa lujempaa vasten kasvoja.

Edelleen kunnioitan myös lapsettomien mielipiteitä, kunhan piti vaan saada avautua... Voimia kovasti, ei ole varmasti helppoa katsoa raskaana olevia. Mutta puhutaanhan ystäville suoraan miten haluamme heidän käyttäytyvän raskausaikana, ettei ystävyys mene turhaan pilalle. Ja jos joskus raskaus tärppää niin haluattehan varmasti itsekin sitten nauttia raskaudestanne, niin haluaa nekin jotka tulevan onnekkaasti heti raskaaksi.

 

[Madicken04]

Olen aina ymmärtänyt lapsettomia ja itsellänikin meni kauan ennen kun raskaaksi tulin, mutta nyt ihan viime aikoina olen ruennut miettimään asiaa eri kannalta. Ymmärrän sinua ap!!

voisin kirjoittaa tästä pitkän tarinan mutta lyhykäisyydessään minua säälittää ku raskaana olevat naiset joutuvat kätkemään onneaan ja olemaan todella varovaisia mitä sanovat lapsettomalle. Jos ei kerro raskauskuulumisia, he jopa syyttävät että yrittääkö ko henkilö vältellä aihetta ja aiheuttaa näin kitkaa, sitten jos kertoo vaikka lyhyesti niin syytetään siitä että hehkuttaa tahallaan...Eli mitenkään ei ole hyvä..

Sitten sekin on käynyt ärsyttämään kun lapsettomat sanoo palstoilla että jos joskus sen lapsen onnistun saamaan niin en kyllä valita mistään arjen rankkuudesta tai vauvaelämästä yleensä! Ja että kaikki kaverit on tyhmiä ku ne valittaa kuinka yövalvominen väsyttää. MUTTA todellisuudessa kun joku näin sanonut sitten saa sen lapsen, niin tuolla palstalla valittaa eniten!! Tämän osaakin arvata jo etukäteen, koska vauva-arki voi olla todella rankkaa ja mielestäni todellakin saa valittaa, mutta naurattaa vaan kun katsoo niitä vanhoja tekstejä joissa paasataan ettei ikinä tulisi moista tekemään jos vaan sen lapsen saisi... Siinä se todellisuus voi iskeä jopa lujempaa vasten kasvoja.

Edelleen kunnioitan myös lapsettomien mielipiteitä, kunhan piti vaan saada avautua... Voimia kovasti, ei ole varmasti helppoa katsoa raskaana olevia. Mutta puhutaanhan ystäville suoraan miten haluamme heidän käyttäytyvän raskausaikana, ettei ystävyys mene turhaan pilalle. Ja jos joskus raskaus tärppää niin haluattehan varmasti itsekin sitten nauttia raskaudestanne, niin haluaa nekin jotka tulevan onnekkaasti heti raskaaksi.

Ap voi korjata jos olen väärässä, mutta tässä aloituksessa sain kuvan että ap loukkaantui noista kirjoituksista joita luki tuolta palstalta (missä ei siis edes tiedä mikä on hänen ystävänsä kirjoittamaa ja/tai hänen elämäänsä koskevaa), ei siitä miten ystävä on käyttäytynyt noin irl häntä ja hänen raskauttaa kohtaan. Eli siis jos ystävä on ihan oikeassa elämässä kiukutellut ap.lle, arvostellut hänen äitiyttään tai tehnyt selväksi ettei hänen läsnäollessaan saa puhua mitään vauvoihin tai raskauksiin liittyvää niin se on täysin eri asia. Silloin ap:lla onkin syytä loukkaantua.

Mutta siis jos ystävä on käyttäytynyt ihan korrektisti ap:ta ja tämän perhettä kohtaan ja sitten vaan purkaa niitä ikävimpiä tunteitaan jollain palstalla niin siinä en näe vielä mitään syytä loukkaantua. Oikeasti joskus on hyvä suodattaa ne pahimmat ja kielletyimmät tunteet jonnekin muualle kuin laukoa niitä läheisimpien niskaan.

Mitä noihin lupauksiin "sitten kun saan vauvan niin en ainakaan koskaan..." tulee niin nehän ovat sillä omalla herttaisella tavallaan tuttuja aika monelle tulevalle äidillekin. Tietty jos sitä vauvaa joutuu pidempään odottamaan, elämään siinä pelossa että jää pysyvästi lapsettomaksi jne niin aika luonnollsita että siinä vaiheessa sitä on jo valmis lupaamaan suurinpiirtein mitä hyvänsä jos vain se suurin toive toteutuisi... Tietty samalla kun siihen vauvaan kasaa ne kaikki vuosien odotukset ja toiveet niin toki arjen yllättäessä tippuu korkeammalta kuin noin arkisemmin vauvauutiset vastaanottanut. Se ehkä selittänee niitä valituksia sitten kun lapsi lopulta onkin totta.

Itse varmasti omalta osaltani myös syyllistyn tuohon. Minulla on nyt kaksi vammaista lasta ja kolmas syntyy pian. Tietty toivon että kaikki menee hyvin ja tämä kolmonen saa olla ihan terve perus-vauva joka kehittyy normaalsiti jne. Olen varmasti täälläkin jokuseen otteeseen maininnut etten valita yhtään jos tämä lapsi sitten lähtee kävelemään tyyliin 8kk iässä ja ikiliikkujana juoksee ja kiipeilee pitkin asuntoa 1v päivänään, 2v iässsä puhuu kuin papupata antamatta muille suunvuoroa jne. Noin kun edellisten kanssa noita asioita on saanut odottaa ja niiden eteen tehdä töitä vuosia eikä silti kaikki tule varmaan ksokaaan toteutumaan.

Silti on hyvin todennäköistä että minulla meinaa yhtälailla mennä hermot juostessani ikiliikkujan perässä ja saatan siitä valittaakin, joko näin normielämässä tai jopa palstalla. Kuitenkin samalla tiedostaen että olen pirun onnekas ihminen. =)

 

[pakko avautua]

Madicken: Totta puhut, yhdyn moneen kommenttiisi! Ja tosiaan se on tosiaan luonnollista että siinä tilanteessa lupaa vaikka kuun taivaalta, mutta silti asia vähän huvittaa. Ja usein (en yleistä kuitenkaan) huomaa keskusteluista myös sen että alussa yritetään VÄHÄN liikaa sen vauvan kanssa ja neuvotaan muita, kunnes romahtaa kun kaikki ei mene oppikirjojen mukaan.

 

[Peppi1981]

Mie en ymmärrä tuota yleistämistä eli kaikki lapsettomat ovat katkeria lapsia saaneille. Me olemme yrittäneet lasta viisi vuotta ja sinä aikana minun kaksi kaveria ja veli on saanut lapsia. Olen ollut onnellinen heidän puolesta ja nämä lapset ovat ihania ja tärkeitä minulle. Voi olla että me emme koskaan saa lasta, mutta sitten mie hankin jotain muuta tekemistä. Välillä kuitenkin tunnen surua ja vihaa, kun luen esim. että äiti on jättänyt kolme lastaan yksi kotiin ja lähtenyt baariin, yms juttuja lehdistä ja ihmettelen miksi tuommoisella ihmisellä on lapsia, joka tekee noin. En voi sanoa, että itsestäni tulisi mitään huippuäitiä, jos joskus lapsia saisin, mutta maalaisjärjelläkin tuommoiset pitäisi olla vältettävissä.

 

[pakko avautua]

peppi: On hienoa että pystyt iloitsemaan läheisten lapsista. Ne ketkä siihen pystyy, jaksavat kantaa asian paremmin, tai ainakin minusta tuntuu siltä läheisiäni seuranneena. Kaikki ei pysty, ja sehän on ymmärrettävää kun olemme erilaisia ja tunnemme asiat eri tavalla.

 

[Sapfo]

Tuo todella ärsyttävää ja itsekästä. Vaikka lapsettomuus eittämättä onkin yksi elämän suurista tragedioista, ehkä jopa suurin monelle, ei koko lapsettomankaan maailma saisi pyöriä vain sen asian ympärillä.

Näinpä. Jos se raskaana olevakaan ei saa keskittyä itsekkäästi vain elämää mullistavaan mahaansa, niin eivät saa lapsettomatkaan jakaa katkeruuttaan muualle.

 

[Madicken04]

Madicken: Totta puhut, yhdyn moneen kommenttiisi! Ja tosiaan se on tosiaan luonnollista että siinä tilanteessa lupaa vaikka kuun taivaalta, mutta silti asia vähän huvittaa. Ja usein (en yleistä kuitenkaan) huomaa keskusteluista myös sen että alussa yritetään VÄHÄN liikaa sen vauvan kanssa ja neuvotaan muita, kunnes romahtaa kun kaikki ei mene oppikirjojen mukaan.

Nimenomaan huvittaa, ja voi toki sitten hyvän ajan päästä huvittaa näitä lupailijoita itseäänkin.

Varmasti tuo alussa liikaa yrittäminenkin korostuu silloin kun vauvaa on yritetty pidempään. Halu tehdä kaikki oikein on niin suuri ja kaiken tiedon hankkimiseen jne on ollut aikaa runsaasti, ajatukset varmaan muutenkin pyörineet enemmän siinä vauvassa kuin helpommin raskautuneilla. Ehkä muiden äitien toimintaa seuratessaan on löytänyt jo valmiiksi paljon niitä virheitä mihin ei ikinä aio syyllistyä ja sitä rataa. Mutta harvemmin asiat tosissaan menee minkään oppikirjan mukaan ja se voi olla sitten kova paikka monelle...

 

[Chala]

Chala et sinäkään nyt kovin reilu ole. Se, että minäkin saan lapsen alulle suht helposti, ei se tee elämästäni muuten sen helpompaa. Eikä minusta sinullakaan ole oikeutta sanoa noin! Jos sanoisin lapsettomista, tai vaikka sinusta samoin, niin kaikki olisivat pian haukkumassa minut maan rakoon koska kehtasin noin sanoa.

Mutta sinä saat sanoa pahastikin, koska olet ollut lapseton? Ei näin, eihän?

Koski aihe aivan mitä tahansa, minä sanon yksittäiselle paskamaiselle, pikkusieluiselle ihmiselle aivan mitä haluan, koska tuollaiset kommentit todellakin loukkaavat. Vai oliko sinun mielestäsi hänellä oikeus luokitella kaikki lapset kategoriaan 'ei kelpaa lisääntymään' ja sitä kautta toivoa ettei kukaan heistä lapsia saisikaan? Miksi lapsettomia sitten saa ihan yleisesti haukkua ja loukata, mutta haukkujille ei saa sanoa mitään?

 

[nohuhuh]

Koski aihe aivan mitä tahansa, minä sanon yksittäiselle paskamaiselle, pikkusieluiselle ihmiselle aivan mitä haluan, koska tuollaiset kommentit todellakin loukkaavat. Vai oliko sinun mielestäsi hänellä oikeus luokitella kaikki lapset kategoriaan 'ei kelpaa lisääntymään' ja sitä kautta toivoa ettei kukaan heistä lapsia saisikaan? Miksi lapsettomat sitten saa ihan yleisesti haukkua ja loukata, mutta haukkujille ei saa sanoa mitään?

Käsittääkseni lapsettomat eivät ole tässäkään yleisesti haukkuneet ja loukanneet ketään, vaan aloittaja on tunkenut lapsettomien palstalle ja sitten ihmettelee, kun siellä puhutaan katkeraan sävyyn.

 

[Chala]

Käsittääkseni lapsettomat eivät ole tässäkään yleisesti haukkuneet ja loukanneet ketään, vaan aloittaja on tunkenut lapsettomien palstalle ja sitten ihmettelee, kun siellä puhutaan katkeraan sävyyn.

Oho, tulipas vakava kirjoitushärö! Eli lapsettomia saa haukkua piti sanoa. Nolo

 

[Fleur de la Cour]

Lapsettomuudesta kärsivällä on ihan yhtä suuri oikeus kirjoittaa pahasta olostaan kuin sinullakin on oikeus kirjoittaa raskauspahoinvoinnista jne. Teidän näkemykset ei kohtaa ja se vaan on fakta. Lapsettomuuden kokeminen on sellainen suru ja shokki ettei siihen auta kuin aika, jos sekään kokonaan.

 

["Kenguru"]

Ap voi korjata jos olen väärässä, mutta tässä aloituksessa sain kuvan että ap loukkaantui noista kirjoituksista joita luki tuolta palstalta (missä ei siis edes tiedä mikä on hänen ystävänsä kirjoittamaa ja/tai hänen elämäänsä koskevaa), ei siitä miten ystävä on käyttäytynyt noin irl häntä ja hänen raskauttaa kohtaan. Eli siis jos ystävä on ihan oikeassa elämässä kiukutellut ap.lle, arvostellut hänen äitiyttään tai tehnyt selväksi ettei hänen läsnäollessaan saa puhua mitään vauvoihin tai raskauksiin liittyvää niin se on täysin eri asia. Silloin ap:lla onkin syytä loukkaantua.

Mutta siis jos ystävä on käyttäytynyt ihan korrektisti ap:ta ja tämän perhettä kohtaan ja sitten vaan purkaa niitä ikävimpiä tunteitaan jollain palstalla niin siinä en näe vielä mitään syytä loukkaantua. Oikeasti joskus on hyvä suodattaa ne pahimmat ja kielletyimmät tunteet jonnekin muualle kuin laukoa niitä läheisimpien niskaan.

Mitä noihin lupauksiin "sitten kun saan vauvan niin en ainakaan koskaan..." tulee niin nehän ovat sillä omalla herttaisella tavallaan tuttuja aika monelle tulevalle äidillekin. Tietty jos sitä vauvaa joutuu pidempään odottamaan, elämään siinä pelossa että jää pysyvästi lapsettomaksi jne niin aika luonnollsita että siinä vaiheessa sitä on jo valmis lupaamaan suurinpiirtein mitä hyvänsä jos vain se suurin toive toteutuisi... Tietty samalla kun siihen vauvaan kasaa ne kaikki vuosien odotukset ja toiveet niin toki arjen yllättäessä tippuu korkeammalta kuin noin arkisemmin vauvauutiset vastaanottanut. Se ehkä selittänee niitä valituksia sitten kun lapsi lopulta onkin totta.

Itse varmasti omalta osaltani myös syyllistyn tuohon. Minulla on nyt kaksi vammaista lasta ja kolmas syntyy pian. Tietty toivon että kaikki menee hyvin ja tämä kolmonen saa olla ihan terve perus-vauva joka kehittyy normaalsiti jne. Olen varmasti täälläkin jokuseen otteeseen maininnut etten valita yhtään jos tämä lapsi sitten lähtee kävelemään tyyliin 8kk iässä ja ikiliikkujana juoksee ja kiipeilee pitkin asuntoa 1v päivänään, 2v iässsä puhuu kuin papupata antamatta muille suunvuoroa jne. Noin kun edellisten kanssa noita asioita on saanut odottaa ja niiden eteen tehdä töitä vuosia eikä silti kaikki tule varmaan ksokaaan toteutumaan.

Silti on hyvin todennäköistä että minulla meinaa yhtälailla mennä hermot juostessani ikiliikkujan perässä ja saatan siitä valittaakin, joko näin normielämässä tai jopa palstalla. Kuitenkin samalla tiedostaen että olen pirun onnekas ihminen. =)

En tuo tähän keskusteluun nyt mitään lisää, mutta oli pakko tulla komeentoimaan kirjoituksiasi. Kirjoitat niin ihanan järkevästi ja kauniisti! Myös niissä aiemmissa kommenteissasi. Kiitos kun puit myös omat ajatukseni niin heinosti sanoiksi. Vaikutat muutenkin ihanalta ihmiseltä.