En ymmärrä tätä lapsettomien katkeruutta ja vihaa!

[alkuperäinen, paha mieli]

Ystäväni, tai oikeastaan kaksi ystävääni, kärsii lapsettomuudesta. Tiedän toisen kirjoittelevan yhdellä palstalla ja tänään luin mitä siellä kirjoitellaan.

Sain vain pahan mielen.

Lasta odottava tai pienen lapsen äiti ei saisi Facebookissa kirjoittaa mitään raskauteen tai lapseen liittyen, päivien laskeminen äitiysloman alkuun on loukkaavaa ja itsekästä kun sen tekee naamakirjassa. Ei saisi valittaa raskauspahoinvoinnista tai väsymyksestä yhtään. Eikä mistään muustakaan.


Rehellisesti sanoen: en ole hehkuttanut raskauttani enkä oikein tunne ketään kuka ihan joka päivä niin tekisi. En puhu raskaudesta välttämättä viikkoihin ystävieni kanssa, kysyttäessä vastaan kyllä että miten menee. Eilen sanoin että voin taas todella pahoin ja etten tiedä miten jaksan lapsen kanssa nyt kun miehellä on ylitöitä ennen joulua. Nyt joku oli sinne palstalle kirjoittanut ettei käsitä valitusta pahoinvoinnista. En tiedä oliko se juuri ystäväni mutta silti.

Miten tässä sitten saa olla ettei loukkaa ketään? En vaadi iloa enkä edes onnitteluja enkä vaadi mitään että juuri minua täytyy kuunnella. Luulin vain, tähän päivään asti, ystävyyden olevan sellaista että molemmille sallitaan ilot ja surut. Se ei kai sitten mene niin jos toinen on lapseton?

 

[Chala]

Miksi sä luet lapsettomien palstoja? Haluatko tieten tahtoen itse ehkä hieman loukkaantua asiasta jota ei ole ilmeisesti sulle koskaan sanottu eikä ainakaan tekstisi perusteella ystäväsi ole sulle mitenkään ilmaisseet olevansa katkeria?

Anna lapsettomien pitää vertaisryhmänsä ja pidä sinä omasi. Annatko tosiaan ystävyyteenne vaikuttaa sen mitä lapsettomat kirjoittavat keskenään, mahdollisesti aika kärjistettynä tuskissaan lähinnä siksi ettei niitä tunteita tarvitsisi tuoda irl julki? Tuomitsetko ihan oikeasti ystäväsi vaikket edes tiedä ovatko he niitä juttuja kirjoittaneet?

Nauti raskaudestasi, keskity itseesi ja tulevaan vauvaasi ja kohtele ystäviäsi kuten ennenkin. Jos he antavat jotain syytä loukkaantua, loukkaannu vasta sitten.

 

[hankala]

asia varmaan ulkopuolisen ymmärtää. Silti, se tilanne voi olla todella täynnä ahdistusta, pelkoa ja tuskaa, eikä sitä aina osaa hillitä vaan se purkautuu kiukkuna kuten usein pelko tekee. kiukku ei sinänsä kohdistu sinuun, ja varmasti ystäväsi sinänsä on iloinen puolestasi, ei vaan osaa sitä omalta tuskaltaan osoittaa.

 

["minna"]

Tämäpä... Mä olen seurannut vierestä kuinka ystävä on saanu haukkuja omasta raskaudestaan ja kaikki paha olo on purettu häneen. Vaikka tämä ystävänikään ei sellainen ole, joka koko ajan raskauttaan hehkuttaisi. Heillä on kyllä oikeus sit valittaa omaa lapsettomuuttaan. Hirveän vaikea on elää niin, ettei vahingossakaan sano mitään väärää tai loukkaavaa...

 

[alkuperäinen, paha mieli]

Chala: Luin, että ymmärtäisin paremmin.

On se minullekin vaikeaa, en tiedä mitä toinen mielessään minusta ajattelee tai puhuu muille. En minä nyt kuitenkaan pahalla mitään tarkoittanut.

 

[-]

Mua ärsyttää ne jutut vasta siinä vaiheessa kun odottava äiti muuttuu sellaiseksi että ei maailmassa muuta olekaan enää kuin oma raskaus. Sinä et vaikuta sellaiselta kirjoituksestasi päätellen..

Mulla on yks facebook-kaveri joka päivittää kaikki lapsiensa ripulikakat sun muut sinne ja niitä ei välttämättä jaksais aina lukea mut kukin tyylillään.

Lapsettomuus on vaikea asia jota ei voi muut ymmärtää.

 

[Loukattu!]

Mä en ymmärrä mikä ongelma niillä lapsettomilla oikeen on ku jos he ei tuu raskaaks, se ei oo esim mun ongelma ja mä en haluu kuulla kitinää sieltä suunnalta sillon. Ja mulla on yks entinen kaveri joka ei kuulemma oo tullu raskaaksi ja valittaa MULLE ku mä olen raskaana ja hedelmällinen ja olisko mullakaan ees oikeutta olla. :O Aion siis kuitata tästä JOS tulee koskaan raskaaksi... mua loukataan, mä loukkaan pahemmin takas... hahahhaaaa

 

[alkuperäinen, paha mieli]

Lapsettomuus on vaikea asia jota ei voi muut ymmärtää.

Tätä en todellakaan sano nyt pahalla, mutta eikö se ole niin ettei lapsetonkaan voi ymmärtää raskaanaolemista tai lasten kanssa elämistä?

 

[-]

Tätä en todellakaan sano nyt pahalla, mutta eikö se ole niin ettei lapsetonkaan voi ymmärtää raskaanaolemista tai lasten kanssa elämistä?

Näinhän se on

 

[Chala]

Chala: Luin, että ymmärtäisin paremmin.

On se minullekin vaikeaa, en tiedä mitä toinen mielessään minusta ajattelee tai puhuu muille. En minä nyt kuitenkaan pahalla mitään tarkoittanut.

Kenenkään yksityiset ajatukset ei kuulu toisille eikä tuollaisilla palstoilla kirjoiteta asioista kuin yleensä se yksi puoli, jota asiaa kokematon ei todellakaan ymmärrä ihan sellaisena kuin se on tarkoitettu. Etkä sinä tuollaisten juttujen lukemisen perusteella tiedä yhtään sen paremmin mitä sinusta muille puhutaan, paljon enemmä paskaa sinusta voi jauhaa joku sellainen "hyvä" ystävä joka kuuntelee ja ymmärtää ja on kauhean mukana sun raskaudessa jne..

Jos tosiaan haluat ymmärtää, puhu kaveriesi kanssa suoraan. Tuollaisessa on niin katastrofin ainekset valmiina, koska sä ymmärrät asiat väärin ja loukkaannut, suhtaudut kavereihisi väistämättä erilailla, he eivät ymmärrä mistä on kyse koska et ole heille puhunut ... Näet varmaan noidankehän? Ihan oikeasti olkaa rehellisiä toisillenne jos ollenkaan parempia kavereita olette ja puhukaa suoraan.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että vaikka itse lapsettomana kirjoittelin vastaaville palstoille todella katkeria viestejä, en silti läheisteni raskauksista ollut mitenkään aidosti pahoillani, koska tiesin kyllä ettei se ole multa pois ja tottakai olin läheisten puolesta iloinen vaikka itseä silti samalla itketti oma kohtalo. Mun teksteistä olisi voinut saada todella vääristyneen kuvan oikeista mielipiteistäni ja tuntemuksistani, siksi en ikipäivänä kertonut kenellekään missä palstailin, saati sitten nimimerkkejä.

 

[Chala]

Tätä en todellakaan sano nyt pahalla, mutta eikö se ole niin ettei lapsetonkaan voi ymmärtää raskaanaolemista tai lasten kanssa elämistä?

Ei tietenkään, mutta siinä vaiheessa kun toinen saa jotain mitä itse ihan suunnattomasti kaipaa, sitä näkee vain sen miten paljon haluaisi samaan tilanteeseen ja vannoo ettei itse ikinä valittaisi tuollai jne. Joo eipä

 

[Rieputarallaa]

Tuo todella ärsyttävää ja itsekästä. Vaikka lapsettomuus eittämättä onkin yksi elämän suurista tragedioista, ehkä jopa suurin monelle, ei koko lapsettomankaan maailma saisi pyöriä vain sen asian ympärillä.

 

[alkuperäinen, paha mieli]

Chala: ajattelin kyllä, että juuri se ajatus jota minulle ei koskaan sanottaisi, voisi auttaa ymmärtämään. En vain jaksanut käsittää sitä suoranaista vihaa joka siellä velloi. En minä ole tahaltani raskaana, siis siten että voisin mahallani ja pahoinvoinnillani loukkaisin muita.

Ja on minullakin tunteeni. Sinäkin suhtaudut tähän aika negatiivisesti, ainakin tekstisi jotenkin huokuu sellaista. En minä ole ketään lapsetonta vastaan silti tässä. Halusin ymmärtää, en ymmärtänyt.

 

[toisaalta]

Toisaalta nuo palstat voi olla sellainen vertaistukipaikka, jossa on muita samanmielisiä ja siellä monet varmaan purkaa juurikin niitä tuntoja joita ei oikein voi sanoa muille kuin samasta asiasta kärsiville. Kuitenkin parempi jos kirjoittelee asiasta siellä eikä sano niitä päin naamaa, ettei loukkaa sinua. Ihmisiä me kaikki ollaan ja lapsettomuus on kuitenkin tosi kipeä paikka monelle, ja johonkin niitä tuntoja haluaa purkaa.

 

["huoh"]

Jaa, mikseivät he saa rutista siellä omalla saitillaan? Mitä se on sinulta pois, vaikka kavereillasi olisi kuinka paha olla sinun(kin) raskauden vuoksi? Sanovatko he suoraan???
MInusta on parempi, että purkavat pahaa oloaan anonyymisti T U N N I S T A M A T T O M I N A netissä, kuin että laukoisivat päin naamaa????

Lapsettomuuden itse kokeneena voin sanoa, että se on todella suuri tragedia, jonka aiheuttamia haavoja tulen luultavasti nuolemaan vielä vanhainkodissa asuessani.
Se, että saa lapsia, ei poista sitä tuskaa ihan lopullisesti. Näin ainakin omalta kohdaltani voin sanoa.

Ja kyllä, rakastan ja iloitsen lapsistani, jotka olen saanut, oli sitten hoidoilla tahikka perinteisesti. Mutta silti minulta puuttuu jokin ja ehkä mahdollisesti poden tyhjän sylin syndroomaakin loppu ikäni, vaikka hoidoin saisin vielä sata lasta. :headwall:

Tämä on niin suuri varjo elämässä, että tätä ei minusta saa pois vaikka kuinka ramppaan terapiassa, koska pienikin asia muistuttaa ja repii haavat taas auki.

Tämä lapsettomuusasia tulee olemaan yhä laajempi käsite, mitä enemmän aikaa kuluu. Joten lapsettomia ja sekundäärilapsettomia tulee tulevaisuudessa olemaan yhä enemmän ja siitä tulee ihan arkipäiväinen juttu. Sitä en tiedä mitä se tälle maailmalle tekee, tuleeko lisää murhia tai muita ikäviä tapauksia.

 

["diina"]

Lapsettomilla on omat pasltat sen vuoksi että siellä voi päästellä höyryjä. Aivan kuin vanhemmilla on omat palstat, jossa vanhemmat voivat päästellä höyryjä. Jos et ymmärrä mitä se tarkoittaa, älä käy siellä enää lukemassa. Lapsettomuudesta kärsivä saa aivan vapaasti tuntea vihaa sun raskauttasi kohtaan, ei sun tarvitse sitä ymmärtää tai välittää siitä sen enempää, eikä se ole sulta pois.

 

[alkuper.]

[QUOTE="diina";22461512]Lapsettomuudesta kärsivä saa aivan vapaasti tuntea vihaa sun raskauttasi kohtaan, ei sun tarvitse sitä ymmärtää tai välittää siitä sen enempää, eikä se ole sulta pois.[/QUOTE]

Ai se ei ole minulta pois? No ei sitten. Vaikka ihminen, jota olen pitänyt ystävänäni, tuntee vihaa minun raskauttani kohtaan, en saa itse tuntea mitään?

 

["diina"]

Ai se ei ole minulta pois? No ei sitten. Vaikka ihminen, jota olen pitänyt ystävänäni, tuntee vihaa minun raskauttani kohtaan, en saa itse tuntea mitään?

Missä kohtaa sanoin ettet saisi tuntea mitään? Se ei todellakaan ole sinulta pois että hän NIMETTÖMÄNÄ päästelee höyryjä keskustelupalstalla. Tiedätkö vertaistuen idean? Ei hän sinulle niitä höyryjä voi päästellä, koska sinä et asiaa ymmärrä, siksi hän päästelee ne muiden lapsettomuudesta kärsivien kanssa. Mistä sinä oikeasti tiedät että juuri hän on ne asiat kirjoittanut? Aika harva omalla nimellään kirjoittaa keskustelupalstoilla.

 

[Rieputarallaa]

Miksi lapsettomat on niitä, joita pitää jatkuvasti ymmärtää ja silittää myötäkarvaan?

 

["huoh"]

Olen viime aikoina ollut ihan samoilla linjoilla kuin ap, en vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsettomuus on murheista se joka kumoaa kaiken muun, ajaa kaiken muun elämän edelle ja yli?

Itsellä yksi lapsettomuushoidoissa ollut ystävä, itse sain 7 viikkoa sitten kolmannen lapsen. Vauvallamme oli rankka alku, meinasi tosissaan kuolla 2 vkon ikäisenä ja oli sairaalassa letkuissa viikon. Raskausaikana en todellakaan valittanut enkä sen puoleen hehkuttanutkaan mitään. Meillä oli paljon murheita raskausaikana, miehen yllättävä työttömäksi jääminen, sairautta ja kuolemantapauksia perheessä. En avautunut tälle lapsettomalle kertaakaan, vauvan syntymästä ja sitten sairastumisesta pistin tekstiviestin lyhyesti, en odottanut suurta osallistumista koska tiesin että itse samaan aikaan läpikäy hoitoja yms.

Sitten ystäväni kuitenkin soitti ja olin ilahtunut että haluaa kysellä kuitenkin vauvan ja meidän kuulumisia. Meillä on myös 3v ja 1,5v vuotiaat vanhemmat lapset joten arki heidän kanssa on tilanteita täynnä. Mitä vielä, 1,5h kuunyelin ystäväni valitusta parisuhteesta, työpaikasta (olis nyt onnellinen että sellanen kuitenkin on..!) Sen jälkeen paneuduttiin huolella heidän hoitoihin, ystäväni antibiottikuureihin ja yskään ym. Siis silkkaa valitusta ja voivottelua koko puhelu! Arvatkaapa ehtikö hän kysellä miten vauva voi, miltä tuntui kun vastasyntynyt meinasi kuolla käsiin tai miten ihan noin ylipäänsä menee? Juu ei. Puhelu muuten alkoi sanoilla että tekin siellä taas taisitte lisääntyä..

En todellakaan tiedä miten suhtautua jos tämä ystävä nyt tulee raskaaksi. Pitääkö mun sitten jaksaa olla ihan onnen kukkuloilla häne puolesta vaikka itse olen kuoliaaksi vaiennut kaiken raskauteen ja lapsiin liittyvän hänen edessään? Ja varmasti tulee valittamaan joka jumalan nippasua ja vihlasua, on ihan perusluonteessa tämä IHAA-meininki hänellä..

 

["huoh"]

Miksi lapsettomat on niitä, joita pitää jatkuvasti ymmärtää ja silittää myötäkarvaan?

Ihan siinä missä muitakin.
Sehän se siinä outoa onkin. Itsekin naureskelin vaan lapsettomien kotkotuksille, kunnes pari vuotta myöhemmin löysin itseni ihan samasta tilanteesta, silloin tuntui pahalta.

 

[ve-la]

Mun on, luonnollisesti, hirveän vaikea ymmärtää kumpaakaan osapuolta.
Jos mun kaveri on raskaana, totta kai se on osa hänen elämäänsä, mutta ei koko elämä. Jos kaveri kärsii lapsettomuudesta, se on osa hänen elämäänsä, mutta ei koko elämä. Itselläni ei lapsia ole enkä niitä halua, se on osa mun elämääni, mutta ei koko elämäni.
Minä en ymmärrä sitä että ihmisellä on yksi asia elämässään eikä mitään muuta, on se sitten lapset tai lapsettomuus.

 

[toisaalta]

Miksi lapsettomat on niitä, joita pitää jatkuvasti ymmärtää ja silittää myötäkarvaan?

No mutta onko tässä nyt siitä kyse, jos ap on mennyt lukemaan palstaa jossa hänen lapseton ystävänsä purkaa tuntojaan lapsettomuutta kohtaan noin yleensä. Mun mielestä tämä on ylireagointia, eri asia jos ystävä olisi kaatanut pahan olonsa ap:n niskaan.

 

[Rieputarallaa]

[QUOTE="huoh";22461560]Ihan siinä missä muitakin.
Sehän se siinä outoa onkin. Itsekin naureskelin vaan lapsettomien kotkotuksille, kunnes pari vuotta myöhemmin löysin itseni ihan samasta tilanteesta, silloin tuntui pahalta.[/QUOTE]

Mä ymmärrän niin täysin, että se tuntuu pahalta, kirpaisee varmasti enemmän kuin mikään muu. Mutta lapsettoman paha olo voi muuttua kohtuuttomaksi itsekkyydeksi ja ilkeydeksi kaikkia "lapsellisia" läheisiä kohtaan. Loputon itsesäälissä kieriskely ei ehkä ole paras tapa käsitellä omaa tilannetta, vaikka sillekin on surutyössä tietty aika varmasti varattava.

 

[huoh (se eka)]

Mä ymmärrän niin täysin, että se tuntuu pahalta, kirpaisee varmasti enemmän kuin mikään muu. Mutta lapsettoman paha olo voi muuttua kohtuuttomaksi itsekkyydeksi ja ilkeydeksi kaikkia "lapsellisia" läheisiä kohtaan. Loputon itsesäälissä kieriskely ei ehkä ole paras tapa käsitellä omaa tilannetta, vaikka sillekin on surutyössä tietty aika varmasti varattava.

Kuten sanoin, olen ravannut terapiassa ja tuntenut välillä olon hyväksi, mutta ei tarvitse kuin joku pikkuasia muistuttamassa, niin haavat on taas viilletty auki.