Epävirallinen tutkimukseni päivähoidon vaikutuksesta lapseen...

["vieras"]

ja lapsen temperamentista. Minulla on 4 lasta: kaksi heistä erittäin "vahvoja" tapauksia. Nuorimmaiseni oli päivähoidossa vuoden iästä asti ja hän pärjäsi oikein hyvin. Toinen meni päivähoitoon samassa iässä, mutta päivähoito oli yhtä tuskaa hänelle eikä oppinut juuri mitään ihan siitä syystä, että vaikka virikkeitä oli niin metelin ja hälyn takia hän ei niitä voinut hyödyntää. 2 nuorinta ovat saaneet olla kotihoidossa ja toinen heistä hyvin herkkä, kuten tämä kakkonen ja hän oppi aivan itse lukemaan jo 4-vuotiaana. Nyt on ekaluokkalainen ja pärjää todella hyvin =) Toinen kotona hoidetuista on erittäin vahvalla temperamentilla varustettu ja hän oppi myös, mutta olisi pärjännyt myös päivähoidossa.

Tästä vedän sen johtopäätöksen, että viriketulvasta huolimatta herkät ja haavoittuvat lapset eivät edisty päivähoidossa vaan menevät takapakkia, mutta vahvat pärjäävät sekä päivähoidossa, että kotona =)

 

[ja]

vielä, että kotihoidossa lapsi pärjää varmasti mainiommin, mutta se edellyttää, että kotona on sopivasti virikkeitä lapselle! Pelkästään videoiden tuijotuksella kasvava lapsi ei hyödy kotihoidosta. Eli lapsen pärjäämiseen vaaditaan aktiivinen (mutta ei yliampuvan aktiivinen) koti. Meillä tämä tarkoitti pienimuotoista askartelua, tehtäväkirjoja, liikuntaa ja kotitöihin osallistumista.

 

["eve"]

vielä, että kotihoidossa lapsi pärjää varmasti mainiommin, mutta se edellyttää, että kotona on sopivasti virikkeitä lapselle! Pelkästään videoiden tuijotuksella kasvava lapsi ei hyödy kotihoidosta. Eli lapsen pärjäämiseen vaaditaan aktiivinen (mutta ei yliampuvan aktiivinen) koti. Meillä tämä tarkoitti pienimuotoista askartelua, tehtäväkirjoja, liikuntaa ja kotitöihin osallistumista.

olen huomannut saman. kotihoidossa oltu.meillä ei tv.tä katota ollenkaan,no ehkä pari kertaa kuussa ei myös filmejä tai videopelejä pelata. poika luki,kirjotti,laski kerto laskuja jo 4 v.nä. ja tiedon jano jatkuu nyt koulussa.

 

["vieras"]

Kiitos kun kerroit kokemuksista. Itse olen hoitanut kahta arkaa lastani kotona ja tiedän että se on heille paras vaihtoehto!! Miten kuvailet herkkää ja haavoittuvaa lasta?

 

[eri]

Jos lapsi on "arka ja haavoittuvainen" vois kuvitella olevan kasvatuksessa jotain vikaa...

 

[hoh]

Jos lapsi on "arka ja haavoittuvainen" vois kuvitella olevan kasvatuksessa jotain vikaa...

ja mitenkäs niin? itekö kasvatat lapsestasi kovanaamaa?

 

["vieras"]

Tottakai lapsi saa olla herkkä ja arka.

 

["jos"]

on hyvä itsetunto ja vuorovaikutus-systeemit alusta asti kunnossa, lapsi uskaltaa tutkia rohkeasti uusia asioita. Lapsella on perusluottamus, tuntee olevansa turvassa, ja luottaa saavansa apua jos sitä tarvitsee. Hän on rohkea siitä syystä. Esim. jos äiti on itse arka eikä luota itseensä kasvattajana, tämä heijastuu myös lapseen turvattomuuden tunteena.

 

["kahden äiti"]

Minulla puolestaan molemmat erittäin "vahvoja" persoonia ja molemmat ovat aloittaneet päiväkodissa alle 1-vuotiaina. Enkä hetkeäkään usko, että tästä olisi ollut heille jotain haittaa. Päinvastoin, etenkin esikoinen on niin virikkeitä vaativa, että kotihoidossa olisi taatusti päätynyt juuri sitä televisiota katselemaan, kun ei mitkään äidin järjestämät virikkeet koskaan ole tuntuneet hänelle riittävän (ja nyt ei todellakaan ole kyse siitä, ettei olisi käyty vaikka missä ja tehty vaikka mitä).

 

[piina]

Onneksi on muitakin hoitomuotoja kuin pk ja kotihoito ja jos ei kotihoito onnisu, niin kannattaa harkita niitä vaihtoehtoja.

 

["vieras"]

Jos lapsi on "arka ja haavoittuvainen" vois kuvitella olevan kasvatuksessa jotain vikaa...

Voisi kuvitella joo, mutta totuus on että lapsilla on erilaiset temperamentit ja jotkut ovat arkoja ja herkkiä luonnostaan. Arkaa lasta ei saa pakottaa rohkeaksi vaan hänen on saatava olla oma itsensä.

 

[..]

Mun tyttö on arka ja haavoittuvainen, mutta perusluonteeltaan tosi ilonen. Jä päiväkodissa on pärjännyt tosi hyvin, kehuvat kauheasti aina.

 

[Arkoja]

Jokainen pieni lapsi on herkkä, pahoittaa mielensä herkästi, ja tarvii paljon syliä ja lohdutusta ja tukea vanhemmalta reippauteen. Kyllä päiväkodissa osataan hoitaa monenluonteisia lapsia. Jokainen on yksilö.

 

[Adea]

Riippuu varmasti paljon perheestä,lapsesta ja päivähoitoipaikasta. Tärkeintä kuitenkin taitaa olla se että perheessä on asiat järjestetty niin että arki toimii, olivat lapset kotona tai hoidossa. Omalta kohdaltani olen havainnut sen, että joidenkin aikuisten ihmisten mielestä ujo ja herkkä lapsi on automaattisesti jotenkin väärin kasvatettu. Oma tyttöni on eskarilainen, ja sitä ennen ollut kotihoidossa. On käynyt kerhon, ja harrastuksia ollut sekä sosiaalisia kontakteja. Välillä ollaan oltu enemmän omissa oloissa puuhailtu kaikenlaista, ja välillä taas enemmän tavattu muita ihmisiä. Eskarissa on saanut kehuja siitä että on sosiaalinen, pärjää hyvin erilaisten ihmisten kanssa, reipas, ottaa toiset huomioon jne. Mutta toisaalta tyttö on kova jännittämään ja herkkä. Ja tätä piirrettä on joidenkin meidän läheisten vaikea sulattaa, se että ne olisivat osa persoonaa on sitä että ei ole ollut tarpeeksi isossa ryhmässä jne.

Kokemusta ei siis päivähoidosta ole, kuin tämä eskariaika joka on mennyt loistavasti ja tytön herkkyys on otettu huomioon, meitä vanhempia kuunnellaan, ja ilmapiiri on avoin. Mutta ainakin meille vanhemmille on tullut palautetta juurikin eskarista kun näitä asioita on puheeksi otettu, ettei se lapsista juurikaan näy kenellä on taustalla päivähoitoa, tai kenellä kotihoitoa. Eriasia on sitten ne ääripäät.

 

[alkuperäinen]

Jos lapsi on "arka ja haavoittuvainen" vois kuvitella olevan kasvatuksessa jotain vikaa...

Kirjoitin herkkä ja haavoittuvainen... Sellainen, joka aistii kaiken herkästi ja on haavoittuvainen toisten pahoille puheille ja teoille. Se on vain osa joidenkin ihmisten temperamenttia, ei kasvatuksen tulos. Kaikki lapseni olen samalla tavalla kasvattanut: miksi siis toisista kasvoi vahvoja persoonia ja toisista herkempiä ja arempia? Rakkautta ja rajoja ovat kaikki saaneet ja meidän perheessä on kaikki kunnossa muutoinkin kuin ulkoisesti.

 

["vieras"]

Riippuu varmasti paljon perheestä,lapsesta ja päivähoitoipaikasta. Tärkeintä kuitenkin taitaa olla se että perheessä on asiat järjestetty niin että arki toimii, olivat lapset kotona tai hoidossa. Omalta kohdaltani olen havainnut sen, että joidenkin aikuisten ihmisten mielestä ujo ja herkkä lapsi on automaattisesti jotenkin väärin kasvatettu. Oma tyttöni on eskarilainen, ja sitä ennen ollut kotihoidossa. On käynyt kerhon, ja harrastuksia ollut sekä sosiaalisia kontakteja. Välillä ollaan oltu enemmän omissa oloissa puuhailtu kaikenlaista, ja välillä taas enemmän tavattu muita ihmisiä. Eskarissa on saanut kehuja siitä että on sosiaalinen, pärjää hyvin erilaisten ihmisten kanssa, reipas, ottaa toiset huomioon jne. Mutta toisaalta tyttö on kova jännittämään ja herkkä. Ja tätä piirrettä on joidenkin meidän läheisten vaikea sulattaa, se että ne olisivat osa persoonaa on sitä että ei ole ollut tarpeeksi isossa ryhmässä jne.

Kokemusta ei siis päivähoidosta ole, kuin tämä eskariaika joka on mennyt loistavasti ja tytön herkkyys on otettu huomioon, meitä vanhempia kuunnellaan, ja ilmapiiri on avoin. Mutta ainakin meille vanhemmille on tullut palautetta juurikin eskarista kun näitä asioita on puheeksi otettu, ettei se lapsista juurikaan näy kenellä on taustalla päivähoitoa, tai kenellä kotihoitoa. Eriasia on sitten ne ääripäät.

Meillä samoin ja eskarilainen tätä nykyä. Herkkä, ujo tyttö, vaikka kotona kyllä uskaltaa räiskyäkin =) Mutta hyvin on eskarissa mennyt ja pelkkiä kehuja on tyttö saanut. Loistava oppija ja eskariopen mukaan saan olla ylpeä, että olen näin hyvän tytön kasvattanut =)

 

[lapsi on oma persoonansa]

ihme tyyppejä, kyllä lapsen tempperamentti on ihan syntymästä saakka olemassa. osa on tosi varovaisia, vaikka miten vanhemmat tekis kaiken oikein, olisi rakastava koti jne.

 

["joo"]

ja toisista kasvaa iloisia, toiset huomioonottavia, sopivasti sosiaalisia vuorovaikutustaitoisia, vaikka vanhemmat tekis kaiken oikein, rakastavassa kodissa