Voiko joku muka tosissaan käskeä pitämään lapsen tässä tilanteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vihastuttaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
Jaksoin lukea valitustasi puoleen väliin.

Jos sinusta tilanne on niin toivoton että tapatat lapsesi niin oma on asiasi. Minä en niin tekisi mutta minä en olekaan sinä.
 
Ei kukaan voi käskeä toista pitämään lasta, jokainen nainen teke eitse nuo päätöksensä. toki jos tilanne kuulostaa sellaiselta voi kehoittaa miettimään lapsenpitämistä, mutta silloinkin se vastuu tilanteesta on naisella itsellään eli ei kannata liikoja toisten näkemyksiin luottaa.

Ei tuo tilanne nyt näin äkkiseltään pahalta kuulosta, varmasti on yllätysraskauksia tullut heikoimmissakin paikoissa ja silti kaikki on mennyt hyvin valsten kanssa, ehkä siksi sitten ihmiset ovat kannustamassa pitämään lapsen. Mutta se mikä tuossa itselläni osui korvaan oli se että ette halua lasta, siis ainakaan nyt. Ja se on jo minusta syy olla hankkimatta sitä lasta tai jopa päätyä aborttiin kun on vahinkoraskaudesta kysymys. Jokainen lapsi kuitenkin ansaitsee syntyä toivottuna.

Mutta tosissaan päätös on sinun/teidän eikä se mahdollisnen abortti ole pois keneltäkään muulta kuin teiltä itseltänne. Ei se että päätyisitte pitämään vauvan toisi lasta yhdellekään lapsettomuudesta kärsivälle pariskunnalle, eikä aborttti vie pois lasta keneltäkään muilta kuin teiltä jne.
 
Oma on päätöksesi, mutta...yliopisto-opinnot ovat siitä venyväistä sorttia että niitä pystyy jatkamaan 1-2 vuoden lapsenhoitovapaan jälkeenkin.

Ja vaikka monet lapsiperheet ovat kovilla, niin kyllä Suomessa on sen verran hyvät lapsiperheen tuet, että vauvan saanut opiskelijaparikin pärjää, vaikka vähän kitkuttamista se onkin. Vaate-ja tavarahankinnoissa on kirpparit tulleet itselleni tutuiksi, vanhemmilta ja sukulaisilta tulee lastenvaatteita, jne.

"En ole kovin hyvä kestämään lisärasitusta." En tiedä sinusta, mutta itse olen laiska, lyhytjännitteinen ja angstaava äiti, joka ei saa välillä mitään järkevää aikaiseksi ja hommat kaatuu päälle, mutta ihmeesti sitä vaan useamman lapsen äitinä on jaksanut ja ihania on jokainen muksuistani. Sairastamisista ja yövalvomisista huolimatta.

Ja entä jos käykin niin, että kun saat synnärillä sen vauvan syliisi ja hoidat sitä ensi alkuun, että ihastut häneen ikihyviksi? Monille on käynyt niin ei-toivotun raskauden jälkeen. Ja jos vielä sen jälkeen kuitenkin kokisit, että et kerta kaikkiaan pysty hoitamaan vauvaasi niin -kuten tuossa aikaisemmassa viestissä olikin- voit antaa vauvan pois. Joku lapseton pari voi rakastua lapseesi ja lapsesi saisi todennäköisesti hyvän kodin.
 
Sanoisin kuitenkin, että opintoja ei tarvitse laittaa lapsen takia katkolle, varsinkin jos isä hoitaa osuutensa. Voit käydä luennoilla, minäkin siellä kävin muutaman kerran vauva kainalossa, ja kotoa käsin tietysti myös voit opiskella (jos ala sallii). Olet myös oikeutettu nostamaan äitiyspäivärahaa ja opintotukea yhtäaikaa, jos suoritat riittävän määrän kursseja. Tämän jälkeen voit nostaa yhtäaikaa kotihoidontukea ja opintotukea, jos et vie lasta kunnalliseen hoitoon.

Päätös tietysti sinun on itse tehtävä, mutta halusin vain tuoda esiin että lapsensaanti ei ole mikään este opinnoille. Toisekseen, mietityttää hieman, kun opintosi eivät muutenkaan ole edenneet, ei yksi äitiysloma paljon vaikuta, ja saat lisäaikaa miettiä jatkoa ja kerätä motivaatiota opiskelulle/töihinmenolle.

Älä tee turhan hätäisiä päätöksiä, vaan mieti asiaa rauhassa. Minä sain myös ensimmäisen lapseni kesken opiskelujen, taisin olla samanikäinenkin kuin sinä.

Voi kun se menisikin niin ja itsekin haluaisin lasta. Käytännön toteutus meidän alalla tuolle suunnitelmalle on käytännössä mahdotonta. Luennoille/labroihin ei oikein voi lasta viedä, ei se ole lapsen paikka ja omasta opiskelustakaan tuskin tulee silloin mitään, jos on lapsi kainalossa.

Ja kyllä se yksi äitiysloma ja raskausaika vain aika paljon vaikuttaa jos haluan nyt ihan oikeasti saada jotain aikaan. Mä olen ollut saamaton, mut vielä enemmän masentaisi jos hommat jäisivät taas katkolle vähintäänkin 1-2 vuodeksi, ei tulisi mitään siitä.

Mutta kuka sen lapsen hoitaisi? Poikaystäväni on päivät opinnoissaan, samoin minä. Hän lähtee ensi syksynä puoleksi vuodeksi vaihtoon ja alkaa tehdä työharjoitteluaan sen jälkeen. Liikaa liikkuvia osia tässä kuviossa, jotta se oikeasti onnistuisi. Kukaan vaan ei näe sitä... Asiat ei ole niin yksinkertaisia käytännössä.
 
[QUOTE="sellu";22371094]Tuollaisessa tapauksessa abortti kuulostaa murhalta. Mitään oikeaa syytä siihen ei ole. Ellei lasta halua pitää, sen voi antaa adoptpoitavaksi. En ihmettele, että monet ovat yrittäneet puhua järkeä.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä!

Me oltiin oltu vuosi yhdessä (asuttukin) kun tulin raskaaksi. Yliopisto-opinnot molemmilla kesken, valmistuttiin kun lapsi oli vajaa 2v. Todella hyvin pärjättiin, miehellä oli vähän säästöjä kesätöistään, mulla ei mitään, opiskelija-asunnossa asuttiin (perhekaksio). Mies teki töitä välillä. Vanhemmat avusti hankinnoissa, ostimme käytettyä, saatiinkin paljon esim vauvanvaatteita ja syöttötuoli. Ei ole ollut mitään ongelmia, poika on reipas 10-vuotias ja meillä on nyt oma yritys ja elämä mallillaan (lainaa tietysti on yrityksen vuoksi mutta se saadaan maksettua).

Mutta jos tahtoa ei ole, niin ei se kai sitten onnistu hyvin. Mä en suosittele aborttia vaan kehoitan ottamaan vastuun elämästä ja teoistaan.
 
[QUOTE="vieras";22371198]pahiten kai se on pois siltä lapselta :o
mun äiti piti mut vaikka oli 15v kun synnyin. kuinka moni olis mutkin tappanut ja heittänyt roskikseen ei haluttuna jätteenä.[/QUOTE]

Jos on kyse alkuraskaudesta niin en sitä vielä lapseksi sanoisi...
 
[QUOTE="Vieraana";22371192]"En ole kovin hyvä kestämään lisärasitusta." En tiedä sinusta, mutta itse olen laiska, lyhytjännitteinen ja angstaava äiti, joka ei saa välillä mitään järkevää aikaiseksi ja hommat kaatuu päälle, mutta ihmeesti sitä vaan useamman lapsen äitinä on jaksanut ja ihania on jokainen muksuistani. Sairastamisista ja yövalvomisista huolimatta.

QUOTE]

täysi peesi tähän :) äitiys kasvattaa ihmistä
 
Siis sinullahan on oikein hyvä, itseasiassa paras syy abortille. Se ettet kertakaikkiaan halua lasta!
Ei niitä velvollisuudesta pidä tehdä.
 
Teet toki niinkuin parhaalta tuntuu.
Lapsi on kuitenkin lahja - ja mieti mitä mietit sitten jos toista mahdollisuutat ei tule, eli raskaus tai lapsenteko ei myöhemmin koskaan onnistukaan ?
Kaduttaisiko silloin ?
Itse tein lapseni yksin, hoidin ja hoidan yksin - toinen vanhempi väistyi vastuistaan. Tosin taloudellinen setuppi on ehkä parempi mulla...
Hetkeäkään en ole katunut, lapseni on ihanin , kaunein ja paras asia piiiitkiiin aikoihin.
Ihana pieni ihminen - joka osaa jo vaikka ja mitä, 3-vuotiaana !!

Lapsesi myötä tulisit oppimaan mitä rakkaus on.
Niin mulle kävi...

On aika selvää että tulisit ja tulisitte toimeen . Mutta halu, tahto ja epävarmuus - ne ovat kyllä alussa seuralaisina vaikka lasta olisi tarkoituksellakin tehnyt , monellakin lähipiirin äidillä.
 
Jätät muiden kommentit omaan arvoonsa ja keskustelet asiasta poikaystäväsi kanssa ja teet niinkun teistä parhaalta tuntuu.
Lapsi on kuitenkin iso vastuu, se muuttaa koko elämän eikä asiat enää sen jälkeen olekkaan niin simppeleitä vaan kaikki vaatii vähän enemmän työtä ja harkintaa, joten vallankin tuossa tilanteessa kannattaa asiaa todellakin miettiä..

Se on niin kamalan helppoa muiden huudella sivusta.
 
[QUOTE="Vieraana";22371192]Oma on päätöksesi, mutta...yliopisto-opinnot ovat siitä venyväistä sorttia että niitä pystyy jatkamaan 1-2 vuoden lapsenhoitovapaan jälkeenkin.

Ja vaikka monet lapsiperheet ovat kovilla, niin kyllä Suomessa on sen verran hyvät lapsiperheen tuet, että vauvan saanut opiskelijaparikin pärjää, vaikka vähän kitkuttamista se onkin. Vaate-ja tavarahankinnoissa on kirpparit tulleet itselleni tutuiksi, vanhemmilta ja sukulaisilta tulee lastenvaatteita, jne.

"En ole kovin hyvä kestämään lisärasitusta." En tiedä sinusta, mutta itse olen laiska, lyhytjännitteinen ja angstaava äiti, joka ei saa välillä mitään järkevää aikaiseksi ja hommat kaatuu päälle, mutta ihmeesti sitä vaan useamman lapsen äitinä on jaksanut ja ihania on jokainen muksuistani. Sairastamisista ja yövalvomisista huolimatta.

Ja entä jos käykin niin, että kun saat synnärillä sen vauvan syliisi ja hoidat sitä ensi alkuun, että ihastut häneen ikihyviksi? Monille on käynyt niin ei-toivotun raskauden jälkeen. Ja jos vielä sen jälkeen kuitenkin kokisit, että et kerta kaikkiaan pysty hoitamaan vauvaasi niin -kuten tuossa aikaisemmassa viestissä olikin- voit antaa vauvan pois. Joku lapseton pari voi rakastua lapseesi ja lapsesi saisi todennäköisesti hyvän kodin.[/QUOTE]

Ei hyvää päivää mitä neuvoja taas. Ensinnäkin, et voi tietää toisen opinnoista ja niiden vaativuudesta. Kaikki eivät halua elää kädestä suuhun ja kituutella lapsen kanssa, kun oma elämä menee jo muutenkin ojaan päin. Entä jos elämään vauvan kanssa ei ihastukaan? Kuinka realistinen ja fiksu neuvo on tuo "voit sitten antaa vauvan pois"? Harva siihen pystyy/kehtaa. Aikamoiset sosiaaliset paineet. Mieti nyt vähän, ei se mene noin!

Ja joo, opintoja pystyy jatkamaan parin vuoden jälkeen, mut kuinka mielekästä se sitten on venyttää enää ja valmistuminen jää aina vaan kauemmas ja kohta ap onkin 3-kymppinen sossun luukulla ravaava onneton sossun elätti.

Ja jos aikeissa muuttaa, niin mihis vauvan laittaa? Isä opiskelee, kuka hoitaa? Ajattelitko sinäkään nyt yhtään tuota tilannetta?
 
[QUOTE="alkup.";22371199]Voi kun se menisikin niin ja itsekin haluaisin lasta. Käytännön toteutus meidän alalla tuolle suunnitelmalle on käytännössä mahdotonta. Luennoille/labroihin ei oikein voi lasta viedä, ei se ole lapsen paikka ja omasta opiskelustakaan tuskin tulee silloin mitään, jos on lapsi kainalossa.

Ja kyllä se yksi äitiysloma ja raskausaika vain aika paljon vaikuttaa jos haluan nyt ihan oikeasti saada jotain aikaan. Mä olen ollut saamaton, mut vielä enemmän masentaisi jos hommat jäisivät taas katkolle vähintäänkin 1-2 vuodeksi, ei tulisi mitään siitä.

Mutta kuka sen lapsen hoitaisi? Poikaystäväni on päivät opinnoissaan, samoin minä. Hän lähtee ensi syksynä puoleksi vuodeksi vaihtoon ja alkaa tehdä työharjoitteluaan sen jälkeen. Liikaa liikkuvia osia tässä kuviossa, jotta se oikeasti onnistuisi. Kukaan vaan ei näe sitä... Asiat ei ole niin yksinkertaisia käytännössä.[/QUOTE]

no sinä hoidat itse lapsesi, jonka itse laitoit alullekin. hoidat sinne asti että olet valmis viemään päiväkotiin. koulun jälkeen haet lapsen, tuutte kotiin, laitat ruoan, iltahommia, koulujuttuja jne.. mikä siinä on niin vaikeeta. jos miehesi on mies, peruu hän reissunsa ja jää kotiin perheensä luo ja jos ei, anna mennä. mutkin äidit pärjää kaksin lapsen kanssa. kun saat vauvan syliin ja häneen rakastut, ei opiskelu tunnu enää niin tärkeältä. niin monesti saman olen nähnyt. urakeskeien ystäväni tuli raskaaksi ja päätti viedä lapsen hoitoon heti äitiysloman jälkeen, kun ei uskonut pään kestävän kotona. no vuoden päästä hän sai toisenkin lapsen ja oli kotona omasta tahdostaan lähes neljä vuotta ennen kun palasi töihin. lapset saa asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. kuvittele suurin rakkaus maailmassa jota olet tuntenut, no se ei ole mitään siihen verrattuna mitä sitä omia lapsiaan kohtaan tuntee
 
Kummia ohjeita satelee, ap:n elämä, hänen päätöksensä, itse olen sitä mieltä, että tuossa tilanteessa ei ole kauheasti vaihtoehtoja.

1) Suhde on lyhyt ja vanhemmat nuoria - > todennäköisyys erolle suuri, ap:stä tulisi helposti pienen lapsen kouluttamaton yksinhuoltaja, jonka olisi vaikea suorittaa opinnot loppuun, varsinkin jos alaa vielä vaihtaa ja työpaikkojenkin saanti yksinhuoltajille ei ole yhtä helppoa kuin parisuhteessa eläville.

2) Heikko taloudellinen tilanne

3) Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna

Minusta ap on varsin kypsästi pohtinut tilannettaan, elämä voi mennä pieleen vaikka valitsisi mitä, on vain toimittava sen hetken tiedon mukaisesti oikein.

Adoptio ei yleensä ole abortin vaihtoehto - esim. ap:n tapauksessa opinnot keskeytyisivät raskauden vuoksi - mistä hän sitten saa toimeentulonsa ?

Voimia päätökseesi, oli se sitten mikä tahansa.
 
Mun mielestä on aivan käsittämätöntä, että tapatat oman lapsesi opiskelun vuoksi. Oikein selkäpiitä hyytää moinen ajattelu. Siitä on tulossa ihan oikea ihminen, jolla on tunteet jne. Mä en voi käsittää, että tehdään abortti tuollaisen asian vuoksi. Etkö ole miettinyt, että ehkäpä tuon lapsen on tarkoitus syntyä, koska raskaaksi tulosi kuulostaa kertakaikkisen hämmästyttävältä.
 
Se, että on kehotettu miettimään ja ajattelemaan asiaa, on hyvä neuvo. Sen jälkeen, kun olet miettinyt, teet oman päätöksesi. Suomessa ei kenenkään ole pakko synnyttää ei-toivottua lasta.

Mutta varma on oltava... moni asia saattaa palata mieleen kummittelemaan, jos ei ole ollut todella varma päätöksestään.
 
Ilmeisesti poikaystäväsi ei aio kantaa minkäänlaista vastuuta lapsesta? Jos on kerran vaihtoon lähdössä yms? Mulla on hyvä ystävä, joka on poikaystävänsä kanssa tehnyt (ihan tarkoituksella) 2 lasta sinä aikana kun molemmat ovat opiskelleen yliopistossa. Vuorotellen ovat kotona lasten kanssa vaikka voisivat lapset jo hoitoonkin laittaa. Toki opinnot ovat venyneet, mutta ovatpa saaneet viettää myös onnellista perhe-elämää ihanien lasten kanssa. Et ole kommentoinut adoptioehdotuksia mitenkään?
 
Jos itsestä tuolta tuntuu, tee ihmeessä abortti.
mitä järkeä olisi saada lapsi, jota ei edes halua?

Älä kuuntele muiden mielipiteitä, vaan tee se, mikä todellakin parhaalta tuntuu. Älä saa lasta tilanteeseen, johon et lasta halua!!
Tsemppiä!:)
 
Voimia sinulle ap!

Entä jos miettisit tuotakin vaihtoehtoa, että antaisit lapsen adoptioon? Tietenkin se raskausaika on siinä käytävä läpi. Mutta saisit lisää aikaakin miettiä elämää. Jos et edelleenkään lasta halua, niin adoptio on minusta ajattelemisen arvoinen vaihtoehto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mieti vielä;22371257:
no sinä hoidat itse lapsesi, jonka itse laitoit alullekin. hoidat sinne asti että olet valmis viemään päiväkotiin. koulun jälkeen haet lapsen, tuutte kotiin, laitat ruoan, iltahommia, koulujuttuja jne.. mikä siinä on niin vaikeeta. jos miehesi on mies, peruu hän reissunsa ja jää kotiin perheensä luo ja jos ei, anna mennä. mutkin äidit pärjää kaksin lapsen kanssa. kun saat vauvan syliin ja häneen rakastut, ei opiskelu tunnu enää niin tärkeältä. niin monesti saman olen nähnyt. urakeskeien ystäväni tuli raskaaksi ja päätti viedä lapsen hoitoon heti äitiysloman jälkeen, kun ei uskonut pään kestävän kotona. no vuoden päästä hän sai toisenkin lapsen ja oli kotona omasta tahdostaan lähes neljä vuotta ennen kun palasi töihin. lapset saa asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. kuvittele suurin rakkaus maailmassa jota olet tuntenut, no se ei ole mitään siihen verrattuna mitä sitä omia lapsiaan kohtaan tuntee

No voi hyvä jumala.

Ei kaikki halua lapsia. Eikä tarvitsekaan.
Turha höpistä tota "lapsi muuttaa elämän, kaikki menee uusiks, tärkeysjerjestys muuttuu"...
JOTKUT HALUAA MUUTAKIN! Ja se heille sallittakoon.

Ymmärrän, että abortti ei todellakaan ole mikään noin vain hommattava ehkäisykeino, mut vahinkoja voi sattua kaikille.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä