Mä en enää kestä. Mitä hel*ettiä tässä voi enää tehdä? (jatkuvasti joku paikka kropasta hajalla)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

chef

Aktiivinen jäsen
16.02.2005
47 399
16
38
Ensin leikattiin varvas 4 kertaa joista viimeisin operaatio teki ihan helvetin kipeää. Siis se oli jotain niin kamalaa, etten ikinä enää halua sitä samaa. Leikkaus tehtiin ennen juhannusta ja varpaassa on edelleen rupi.

Ja nyt se saakelin kipu, jonka vuoksi varvasta on ylipäänsä lähdetty operoimaan, on tullut takaisin. Mä en helvetti enää jaksa. Mä en pysty kunnolla kävelemään, kun varvas on ihan muussina...toisaalta ei se varmaan sinänsä haittaa kun en mä kävele kunnolla muutoinkaan, sillä selkää on nyt sitten kroonisesti särkenyt syyskuun puolivälistä saakka.

Mä alan oleen ihan helvetin loppu näihin saakelin kipuihin ja pahinta tässä on se, etten mä tiedä mitä mä voisin tehdä auttaakeni itseäni.

Varpaaseen tehtiin nyt jo se kaikkein radikaalein toimenpide, joka sekään siis ei näemmä auttanut. Muuta ei voitane enää tehdä.

Selkää olen menossa näyttämään neurokirurgille ja sitä ennen on käynti fysioterapeutilla. Hierojan varasin loppuviikkoon, eli selkäasiaa kyllä hoidetaan, mutta jotenkaan ei siltikään nyt naurata.

Voisko joku kertoa miten itsellään on asiat paskemmin kuin mulla. Josko sitä kautta mä osaisin nähdä tämän asian pienempänä. Nyt tämä tuntuu elämää ihan äärimmäisen paljon rajottavalta. Ottaa vaan päähän niin saakelisti, etten sanoin osaa sitä sanoa.
 
Voisihan sitä aina kauhukertomuksia tuoda julki, mutta toisen tuskat eivät kuitenkaan vähennä sinun subjektiivista kokemustasi vaivoistasi. Tänään olen lukenut netistä David Vetteristä sekä Nina Simonesta ja Geniestä. Kaikilla hankaluuksia elämässään, erilaisilla tavoilla. Nina Simone oli lahjakas, mutta skitsofrenia verotti häntä. Genie taas tullut kaikkien pettämäksi moneen kertaan, raasu. David Vetter joutui elämään kuplassa, kirjaimellisesti. Minä luen toisinaan surullisia elämäkertoja saadakseni sen vapauttavan itkun aikaiseksi. Voin surra toista, niin ei tarvitse itseään murehtia. Josko tämä olisi sitä mitä hait takaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ZäDäM;22354481:
No sen selän kanssa kiinnittäisin ihan ekaksi huomiota asentoihin. Eikös sulla ole pieni lapsi kotona? Liikutko tarpeeksi? jotta selkä pysyy kunnossa. Venytteletkö?

No ei sillä asennolla enää tässä vaiheessa ole väliä. Selkä on niin rikki että ihan sama vaikka olisin päälläni. Se sattuu silti. Kotona on 2 pientä lasta joiden nostelu ei varmastikaan yhtään auta selkäkipua paranemaan, mutta koska kyse on kroonisesta viasta, niin tuskin olisin kivuton vaikkei lapsia olisikaan.

Liikun kyllä tarpeeksi, sillä kävelen koiran kanssa päivittäin ja muutama kerta viikossa käydään treeneissä.

En venyttele sillä se tuottaa melko kovaa kipua. Käydään sitten tosiaan sen fysioterapeutin kanssa läpi sallitut liikkeet ja kastotaan sitten mitkä venytykset on ok ja mitkä ei. Odotukset ovatkin melko korkealla sen suhteen, että saisin ohjeita niihin oikeisiin liikeratoihin ja asentoihin.
 
Voisihan sitä aina kauhukertomuksia tuoda julki, mutta toisen tuskat eivät kuitenkaan vähennä sinun subjektiivista kokemustasi vaivoistasi. Tänään olen lukenut netistä David Vetteristä sekä Nina Simonesta ja Geniestä. Kaikilla hankaluuksia elämässään, erilaisilla tavoilla. Nina Simone oli lahjakas, mutta skitsofrenia verotti häntä. Genie taas tullut kaikkien pettämäksi moneen kertaan, raasu. David Vetter joutui elämään kuplassa, kirjaimellisesti. Minä luen toisinaan surullisia elämäkertoja saadakseni sen vapauttavan itkun aikaiseksi. Voin surra toista, niin ei tarvitse itseään murehtia. Josko tämä olisi sitä mitä hait takaa?

Luen parhaillaan Torey Haydenia, muttei tunnu sekään nyt auttavan vaikka siinä on tuskaa ehkäpä pahimmillaan.

Davidista olen tainnut joskus nähdä dokkarin.

Ehkä mun nyt vaan on ryvettävä ilta itsesäälissä ja koitettava sitten taas nousta täältä ylös. Mä nyt kumminkin vielä kävelen vaikka se kipeää tekeekin.
 
Monet ovat saaneet akupunktiosta apua monenlaisiin vaivoihin. Sinun selkävaivat ovat kyllä sitä luokkaa, että ei taida avittaa. Toivottavasti selkää ei jouduta leikkaamaan, riskit ovat niin suuret. Vointeja sinulle. :hug:
 
Monet ovat saaneet akupunktiosta apua monenlaisiin vaivoihin. Sinun selkävaivat ovat kyllä sitä luokkaa, että ei taida avittaa. Toivottavasti selkää ei jouduta leikkaamaan, riskit ovat niin suuret. Vointeja sinulle. :hug:

Jos kirurgi ei suostu leikkaamaan, niin mä heittäydyn sen huoneen lattialle makaamaan ja alan huutamaan. Mä todella haluan siihen leikkaukseen vaikka siinä riskinsä onkin.
 
Eikös kaikista radikaaleinta olisi poistaa koko varvas? Onko siitä edes keskusteltu?

Yritin sitä ehdottaa, mutta ei tule kuulemma kuuloonkaan. Isovarvasta tarvitaan kävelyyn hyvinkin paljon, eikä sitä kuulemma poisteta. Mulle kyllä ei ihan auennut se, että mitä teen isovarpaalla jonka aiheuttaman kivun vuoksi en kuitenkaan pysty kunnolla kävelemään?!
 
[QUOTE="vieras";22354655]Jos et varpaan kivun takia voi kävellä kunnolla niin totta kai se vaikuttaa selkäänkin?[/QUOTE]

Toki, mutta selkäkivut ovat olleet 15v, varvas on ollut muusina vasta pari vuotta ja se on ollut leikkausten jälkeen pitkiä jaksoja oireeton. Eli varpaasta ei selän välilevynpullistumat ja nikamavälien laskeumat kyllä johdu.
 
Koska en ole seurannut sinun sairaushistoriaasi, niin toivottavasti et pahastu kysymyksestäni. Mutta oletko koskaan joogannut? Sitähän suositellaan monille selkäpotilaille.
 
Yritin sitä ehdottaa, mutta ei tule kuulemma kuuloonkaan. Isovarvasta tarvitaan kävelyyn hyvinkin paljon, eikä sitä kuulemma poisteta. Mulle kyllä ei ihan auennut se, että mitä teen isovarpaalla jonka aiheuttaman kivun vuoksi en kuitenkaan pysty kunnolla kävelemään?!

Mä yritin ehdottaa, että amputoisivat jalkani polvesta alaspäin, mutta sekään ei saanut vastakaikua kirurgissa. Sellasta tää on. Tsemiä.
 
Verottaa tosi paljon jatkuvat kivut,jaksamisia sulle.
Itselläni diagnosoitiin viime torstaina crps,vuosi taaksepäin leikattiin välilevyn pullistuma kaularangasta ja hermovaurio siis ilmeisesti syypää tähän diagnoosiin.
 
Koska en ole seurannut sinun sairaushistoriaasi, niin toivottavasti et pahastu kysymyksestäni. Mutta oletko koskaan joogannut? Sitähän suositellaan monille selkäpotilaille.

En ole Joogannut. Itseasiassa selkä on senverta hajalla ettei nyt mitkään joogailut edes onnistuisi, mutta ei ollenkaan huonompi idea sitten kun selkä on kunnossa. Tosin leikkauksen jälkeen sen pitäisi olla kunnossa ilman joogaakin :)
 

Yhteistyössä