J
"jjjj"
Vieras
Toivottavasti sillä on hyvät geenit ja pitkäikäinen suku.
Muuten se kuolee ennen sua.
Ai saakeli pitää käskeä sen tehdä testamentti valmiiksi
Ai saakeli pitää käskeä sen tehdä testamentti valmiiksi
?
................
Vieras
- Onko kummallakin osapuolella itsetunto ihan kunnossa, jos pitää etsiä noin eri-ikäistä seuraa? Ei sitä varmaan tarkootuksella moni ettikään eri-ikäästä kumppania vaan se vain saattaa kolahtaa kohdille ihmisen kanssa joka on reilusti nuorempi/vanhempi.
- Löytyykö aidosti samoja kiinnostuksenkohteita? Kyllä voi löytyä, sanon kokemuksella. Samanlaanen musiikkimaku, harrastukset jne. Nuohan voi olla eri vaikka kumppani olis saman ikäänen.
- Ovatko elämänvaiheet samanlaisia? Haluavatko molemmat kotielämää tai juhlia? Tässäkin voi olla tilanteet erilaasia vaikka olis saman ikäänen. Se on lähinnä ihmisestä itsestään kiinni mitä haluaa eikä se ikä ole se oleellisin. Joku voi olla kotona viihtyvä aina tai jo nuorella iällä ja toinen taas bilettää vielä yli 50-vuotiaana.
- Ovatko toiveet lastenhankinnan suhteen yhteneväisiä? Siinä vaiheessa kun nuorempi olisi valmis hankkimaan lapsia, mikä olisi vanhemman kunto? Tapauskohtaista. Tämäkin on asia jonka kanssa voi tulla ongelmia iästä riippumatta.
- Salliiko taloudellinen tilanne tasavertaisen suhteen, vai olisiko toinen elätti? Elätti voi toinen joutua olemaan vaikka kumppanit olisi saman ikääsiä.
- Onnistuuko yhteiselo kavereiden, ystävien ja suvun kanssa? Mulla on ainakin kavereita ja tuttuja monen ikääsiä ja kaikkien kanssa tulen toimeen. Ei saisi mun mielestä iän perusteella kattoa sitä onnistuuko yhdessäolo muiden kanssa.
- Löytyykö aidosti samoja kiinnostuksenkohteita? Kyllä voi löytyä, sanon kokemuksella. Samanlaanen musiikkimaku, harrastukset jne. Nuohan voi olla eri vaikka kumppani olis saman ikäänen.
- Ovatko elämänvaiheet samanlaisia? Haluavatko molemmat kotielämää tai juhlia? Tässäkin voi olla tilanteet erilaasia vaikka olis saman ikäänen. Se on lähinnä ihmisestä itsestään kiinni mitä haluaa eikä se ikä ole se oleellisin. Joku voi olla kotona viihtyvä aina tai jo nuorella iällä ja toinen taas bilettää vielä yli 50-vuotiaana.
- Ovatko toiveet lastenhankinnan suhteen yhteneväisiä? Siinä vaiheessa kun nuorempi olisi valmis hankkimaan lapsia, mikä olisi vanhemman kunto? Tapauskohtaista. Tämäkin on asia jonka kanssa voi tulla ongelmia iästä riippumatta.
- Salliiko taloudellinen tilanne tasavertaisen suhteen, vai olisiko toinen elätti? Elätti voi toinen joutua olemaan vaikka kumppanit olisi saman ikääsiä.
- Onnistuuko yhteiselo kavereiden, ystävien ja suvun kanssa? Mulla on ainakin kavereita ja tuttuja monen ikääsiä ja kaikkien kanssa tulen toimeen. Ei saisi mun mielestä iän perusteella kattoa sitä onnistuuko yhdessäolo muiden kanssa.
Mulla 11 vuotta nuorempi mies, vastaan vaikka ap:n kysymyksessä ikäeroa olikin enemmän.
-Itsetunto on molemmilla kohdillaan, mitään ei kumpikaan etsinyt ei ole koskaan etsinyt.
-Kiinnostuksen kohteet ovat pääosin samoja, tottahan on eri kohteitakin.
-Elämänvaiheet samanlaisia, kotielämää ja joskus juhlintaa tasapainoisesti.
-Lastenhankinnat yhteisellä päätöksellä.
-Elätti ei kumpikaan toiselleen ole.
-Yhteiselo onnistuu loistavasti kavereiden, ystävien ja suvun kanssa.
S
sdfgfds
Vieras
No siis vuosi ikäeroa, että mitä tuossa nyt muka on ihmeellistä?
N
"ninni"
Vieras
No mulla on kaveripariskunta,jossa nainen on 30 ja mies 54. Kysyin sitten kerran kaveriltani,että ootko koskaan miettiny,et kun miehes on noin paljon vanhempi,niin sähän saatat jäädä nuorena leskeks. Kaveri vastas vain,että kyllä hän on sitä miettinyt,hänhän saa siinä vain toisen mahdollisuuden!Eli kerkeää ottamaan sitten vielä hyvin uuden miehen.
Ö
öoug
Vieras
Ikäeroa 15 v, mies vanhempi.
- kummallakaan ei ollut kumppani haussa, varsinkaan iän perusteella. Oltiin olosuhteiden takia tekemisissä keskenämme, ja siitä se sitten lähti.
- molemmat olemme kiinnostuneita matkailusta ja retkeilystä, sekä maailmanmenosta ylipäätään. Elämänarvot ovat lähes samanlaiset. Toki molemmilla on myös omia harrastuksia.
- elämänvaiheet synkkaa, kumpikaan ei ole koskaan ollut varsinaista bilettäjätyyppiä mutta ulkona on silloin tällöin kiva käydä. Kotona kuitenkin paremmin viihtyy meistä se nuorempi...
- tämä on ehkä se vaikein paikka. Mies on aina halunnut lapsia ja perheen, minua ei niin kiinnosta. Muutama vuosi on vielä aikaa miettiä, sitten voi unohtaa koko jutun.
- molemmat työelämässä, taloudellisesti tasavertaisina. Isommat hankinnat rahoitetaan tilanteen mukaan.
- Suku alkuun ihmetteli molemmin puolin, nyttemmin kaikki ovat tyytyväisiä. Kavereitten kanssa tullaan juttuun puolin ja toisin.
Kommenttina vielä aiempaan kinasteluun, että ne, joilla ison ikäeron suhde on toiminut/toimii, kertovat omasta kokemuksestaan. Se on eri asia, kuin väittää, ettei ongelmia koskaan ole tai tule... Kokemuksia aloittaja nimenomaan kysyi.
V
"vieras"
Vieras
Ei ole vielä tullut.
Kieltämättä voisi olla huvittava tilanne.
Häpeällisenä en tosin osaa ajatelle.
Miksi jotain väärinkäsitystä pitäisi hävetä?
Muita hilpeitä tilanteita on kyllä ollut, esim. kun vävy aikoinaan vei keskolaan "vaarin" katsomaan pikkuista ja "vaari" oli vävyä nuorempi, ei vain vuosiltaan mutta myös selkeästi ulkonäöltään.
Miten sä olet aikanaan uskaltautunut suhteeseen niin paljon itseäsi nuoremman miehen kanssa? Siis en kysy pahalla, vaan uteliaisuuttani, koska olen itse 34v kolmen lapsen äiti, joka haluaisi itselleen nuoren miehen. Tai en siis välttämättä nuorta, mutta ainakin nuorekkaan. Uskon, että kun sen oikean ihmisen tapaa, iällä ei ole mitään merkitystä. Olen kuitenkin ollut ihastunut itseäni 11 vuotta nuorempaan mieheen ja minua pelotti se, että miten erilaiset elämät saa sovitettua yhteen, etenkin kun minä en halua enempää lapsia, tai ainakaan raskauksien kautta...
Mutta mitä tulee noloihin tilanteisiin, niin pitäisi sitten kieltää lasten teko myöhemmällä iällä, lasten pitkät ikäerot jne...
Mun äiti on saanut mut 38 vuotiaana, mulla ja isosiskolla on ikäeroa 12v ja mulla ja siskontytöllä 10v. Mua luullaan siskoni lapseksi, siskoni lasta mun siskoksi ja mun äitiä mun mummiksi. "Noloja" tilanteita on syntynyt aika monesti, useimmiten muut huvittuu, mun sisko harmistuu...
[QUOTE="vieras";22323747]Miten sä olet aikanaan uskaltautunut suhteeseen niin paljon itseäsi nuoremman miehen kanssa? Siis en kysy pahalla, vaan uteliaisuuttani, koska olen itse 34v kolmen lapsen äiti, joka haluaisi itselleen nuoren miehen. Tai en siis välttämättä nuorta, mutta ainakin nuorekkaan. Uskon, että kun sen oikean ihmisen tapaa, iällä ei ole mitään merkitystä. Olen kuitenkin ollut ihastunut itseäni 11 vuotta nuorempaan mieheen ja minua pelotti se, että miten erilaiset elämät saa sovitettua yhteen, etenkin kun minä en halua enempää lapsia, tai ainakaan raskauksien kautta...
Mutta mitä tulee noloihin tilanteisiin, niin pitäisi sitten kieltää lasten teko myöhemmällä iällä, lasten pitkät ikäerot jne... Mun äiti on saanut mut 38 vuotiaana, mulla ja isosiskolla on ikäeroa 12v ja mulla ja siskontytöllä 10v. Mua luullaan siskoni lapseksi, siskoni lasta mun siskoksi ja mun äitiä mun mummiksi. "Noloja" tilanteita on syntynyt aika monesti, useimmiten muut huvittuu, mun sisko harmistuu...[/QUOTE]
Moi vieras,
En minä kyllä alussa uskaltautunutkaan. En ylipäätään koskaan edes kuvitellut suhdetta nuorempaan mieheen eli se ikä oli minun silmissäni miehessä iso miinus, eikä mikään plussa niin kuin puumavitseissä hehkutetaan.
Olin pitkään kovin kovin varauksellinen sekä suhteen alkamisen että sen jatkumisen suhteen ja moneen kertaan yritin "eroamista ystävinä" tms.
Mies kuitenkin oli sitkeä ja pikkuhiljaa elämä vei mennessään: tuli asioita ja kokemuksia, jotka hitsasivat yhteen ja joiden myötä empimiseni alkoi näyttää naurettavalle ennakkoluuloisuudelle ja normihysterialle.
Erilaisten elämien yhteen sovittaminen oli tietenkin hetkittäin haastavaa: minä asuin eläinten täyttämässä talossa maalla pikkukylässä kuuden lapseni ja "vaihtuvan sirkuksen" eli usein vierailevan ystäväpiirin ja tiiviisti yhtä pitävän kera. Mies oli vaikeasti allerginen kaikille eläimille ja esikaupunkialueella asuvien hyvin konventionaalisten vanhempiensa ainokainen.
Kyllä sitä sovitella sai ja joustaa , kumpikin.
Mutta tässä sitä ollaan, kahdeksaa vuotta, kahta yhteistä lasta ja viittä lastenlasta myöhemmin ja myönnän etten ole koskaan oikeasti katunut.
Mutta mitä tulee noloihin tilanteisiin, niin pitäisi sitten kieltää lasten teko myöhemmällä iällä, lasten pitkät ikäerot jne...
Mun äiti on saanut mut 38 vuotiaana, mulla ja isosiskolla on ikäeroa 12v ja mulla ja siskontytöllä 10v. Mua luullaan siskoni lapseksi, siskoni lasta mun siskoksi ja mun äitiä mun mummiksi. "Noloja" tilanteita on syntynyt aika monesti, useimmiten muut huvittuu, mun sisko harmistuu...[/QUOTE]Moi vieras,
En minä kyllä alussa uskaltautunutkaan. En ylipäätään koskaan edes kuvitellut suhdetta nuorempaan mieheen eli se ikä oli minun silmissäni miehessä iso miinus, eikä mikään plussa niin kuin puumavitseissä hehkutetaan.
Olin pitkään kovin kovin varauksellinen sekä suhteen alkamisen että sen jatkumisen suhteen ja moneen kertaan yritin "eroamista ystävinä" tms.
Mies kuitenkin oli sitkeä ja pikkuhiljaa elämä vei mennessään: tuli asioita ja kokemuksia, jotka hitsasivat yhteen ja joiden myötä empimiseni alkoi näyttää naurettavalle ennakkoluuloisuudelle ja normihysterialle.
Erilaisten elämien yhteen sovittaminen oli tietenkin hetkittäin haastavaa: minä asuin eläinten täyttämässä talossa maalla pikkukylässä kuuden lapseni ja "vaihtuvan sirkuksen" eli usein vierailevan ystäväpiirin ja tiiviisti yhtä pitävän kera. Mies oli vaikeasti allerginen kaikille eläimille ja esikaupunkialueella asuvien hyvin konventionaalisten vanhempiensa ainokainen.
Kyllä sitä sovitella sai ja joustaa , kumpikin.
Mutta tässä sitä ollaan, kahdeksaa vuotta, kahta yhteistä lasta ja viittä lastenlasta myöhemmin ja myönnän etten ole koskaan oikeasti katunut.