Itse olin 25 kun tapasin 15 vuotta vanhemman mieheni. Alkuun epäilytti itseänikin, mitä on miehellä mielessä ja mikä ihme voi minunlaisessani kakarassa kiinnostaa aikuista miestä, mutta tässä sitä vaan ollaan, viiden vuoden yhteiselon jälkeen tuntuu, että ollaan vasta alussa. Vanhempani olivat myös kohtuu epäluuloisia, mutta ajan mittaan kaikki on kyllä asettunut. Kaverit eivät ainakaan myöntäneet olleensa kummissaan - pikemminkin tukivat, kun kerroin itse olevani vähän hakusessa asian kanssa.
Oikeastaan ainoa asia (musiikkimaun lisäksi), missä ikäero tulee vastaan, on lasten hankkiminen. Miehellä ei kunto kauaa riitä kakaroiden perässä juoksemaan ja öitä valvomaan, haluaisi kuitenkin olla hyvä ja aktiivinen isä. Itsellä ei vielä ole tullut sitä tarvetta, että pitäisi lapsia saada. Välillä toivon, että olisi enemmän aikaa asian kypsymiselle...
Itse tulen juttuun miehen kavereiden kanssa, vaikka osa hipoo jo kuuttakymppiä, eikä miehellänikään ole ollut vaikeuksia omien kavereideni kanssa. Nämä ovat myös tärkeitä asioita, jotka kannattaa huomioida. Toki kaikkien kavereitten ei tarvitse olla yhteisiä, mutta juttuun pitäisi tulla, jos vaikka yhdessä illallistetaan...
Toki sitä mietti sitäkin, että kun mies jää eläkkeelle, on itsellä vielä täysi työura käynnissä, ja siinä vaiheessa kun itse ehtii eläkeikään, ei miehellä ole enää montaa vuotta jäljellä. Tavoite on, että pystyisi järjestämään talouden niin, että voisin tarvittaessa jäädä aikaisin eläkkeelle tai osa-aikatöihin, hoidon järjestämiseksi mutta myös yhdessäolon takia. Aika näyttää kuinka käy, saattaahan jo huomenna kumpi tahansa jäädä auton alle...
