Te joil vaan vähän ystävii tai kavereita, niin mistä se johtuu?

Te joil vaaan vähän ystävii tai kavereita, niin tiitättekö mistä se johtuu?

 

En todellakaan tiedä kaikki katosi kun eskoinen syntyi

 

Tiedän. En tarvi ystäviä, omasta tahdostani toimin näin. perhe riittää hyvin elämääni

 

Lapsesta ja muutosta

 

Useat muutot, hitaasti avautuva luonne.

 

Aika pitkälti tiedän.

 

Kaverit kaikkos kun sain esikoisemme. Muutama erittäin hyvä ystävä on edelleen, nähdään viikottain

 

Lue tää ketju ja ole onnellinen ettei sulla ole näin ihania ystäviä: http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1860950-paskamaisin-temppu-mita-ystavasi-sulle-tehnyt/

 

Lapsista lähinnä. Kun ei ole aikaa niin paljon ystäville, mutta sama juttu se tuntuu olevan toisinkin päin.

 

Vähän nirsonlainen ja vähän huono pitämään yhteyksiä.

Sama.

 

paikkakunnan vaihdoksen takia, löysin poikakaverin ja arvomaailman muuttuminen. siinäpä ne syyt miksei ole enää ystäviä. Enkä täältä uudelta paikkakunnalta ole onnistunut saamaan ystäviä.....

 

Vähän nirsonlainen ja vähän huono pitämään yhteyksiä.

Sama täällä

 

ettekö löydä työpaikalta ystäviä jos ei koulusta oo tullut?

 

olen niin tylsä tyyppi, enkä jaksa panostaa sosiaalisiin ihmissuhteisiin. Kyllästyn aika äkkiä uusiin tuttavuuksiin ja yhteydenpitokin saattaa jäädä.
Kyllä välillä nyppii ettei oo kavereita, mutta oma valinta niin minkäs teet.

 

Minulla johtuu suurimmaksi osaksi, ellei kokonaan siitä, etten ole valmis antamaan itsestäni kovin paljon. Haluan pitää oman tilani ja ymmärrettävästi minä en ole toiselle ihmiselle kovin hyvä ystävä. Minulla on muutamia läheisiä tärkeitä ystäviä ja muutama hyvä kaveri, mutta suurempiin seurapiireihin (huono sana, tiedän) en ole halukas.

 

Tiedän. Ihan siitä, että olen nykyään tosi valikoiva mitä haluan jakaa kenenkin kanssa, ja ketä haluan kotiini kutsua. Tilanne ei itseäni haittaa, joten tilanne on nyt tämä ja muuta en kaipaa.

 

Tiedän,ihan siitä kun ei ole aikaa.
Ja joistakin ystävistä kasvoi vain erilleen jossain siinä raskauksien ja lapsien välis.Osa ei vain enää ymmärtänyt sitä et juominen ja meneminen ei oo se eka juttu joka tulee mieleen ku saa lapsen hoitoon.
On yks luottoystävä,kenen kaa jaan mm kaiken.
Muiden kaa meillä on erilaiset roolit,jollekin olen kuuntelija,toiselle jotain muuta.Nämä kamut on vaan kamuja

 

Tiedän suurilta osin mistä johtuu.

Mulle oikeanlaisia ihmisiä ystäviksi on vaan niin äärettömän vähän, että törmääminen heihin on silkkaa sattumaa tai sitten johdatusta, miten vaan. Vaatii tosi samantyyppisen ihmisen kun mä olen, että on tarpeeksi paljon yhteistä. Tuntuu et ihmiset stereotypioi ihan hirveesti, kotiäitejä pidetään tylsinä jne. ja kun itse pidän itseäni ihan huipputyyppinä (joku repii tästä varmaan jotain herkkua) niin mitähän siitä tulee jos ei ei yhteistä ajattelutapaa ole edes näin alkeellisella tasolla.

 

Mulla on varmaan jonkin mittapuun mukaan vähän kavereita, mutta en mä vaan jaksa pitää yhteyttä niin paljon, että tutustuisin kunnolla. Eli oon myös laiska pitämään yhteyttä. Mulla on muutama hyvä kaveri, jonka kanssa tulee pidettyä aivan liian vähän yhteyttä, pari kaveria joita näen useammin ja perhe. En mä tiedä, missä ihmeen välissä mä jaksaisin ja ehtisin hankkimaan uusiakaan kavereita enkä kyllä koe tarvitsevanikaan. Jos tapaamisten järjestely alkaa tuntua työltä niin musta sillon on liikaa kavereita. Eli tämä riittää oikein hyvin.

 

Olen huono pitämään yhteyttä ja muut ovat ilmeisesti huonoja pitämään yhteyttä minuun. Mulla on pari etäistä kaveria, joiden kanssa nähdään muutaman kerran vuodessa. Huomasin myös, kun pyörin enemmän koululla ja töissä, jossa oman ikäistä ja vähän nuorempaa (1-5 v. ) porukkaa, että muut suunnittelivat helposti yhteisiä reissuja ja shoppausiltoja ja leffoissa käymistä, mutta minä en tavallaan kuulunut porukkaan. En kai osannut irroitella samalla lailla kuin muut.

En kai ole sosiaalinen. Facebook-päivitykset huvittavat ja ahdistavat, enkä nykyään käy siellä kuin pari kertaa kuussa. Mietin, että miksi ihmiset haluavat raportoida kaiken muille, salikäynneistä mummovierailuihin ja Berliinin matkaan. Ahdistavaa. Ja jotkut mammat, tekevät päivityksiä kuusi kertaa päivässä ''nyt nicon kaa päiväunille'', ''nico heräsi, puuroa nassuun'', ''nicon kanssa leikkipuistoon'' jne.

 

Mulla on yksi ystävä, :heart:sydänystäväni:heart:, jonka olen tuntenut 26 vuotta (tutustuttiin 2-vuotiaina päiväkodissa). En tarvitse enempää ystäviä enkä edes kavereita.

 

Olen huono pitämään yhteyttä ja muut ovat ilmeisesti huonoja pitämään yhteyttä minuun. Mulla on pari etäistä kaveria, joiden kanssa nähdään muutaman kerran vuodessa. Huomasin myös, kun pyörin enemmän koululla ja töissä, jossa oman ikäistä ja vähän nuorempaa (1-5 v. ) porukkaa, että muut suunnittelivat helposti yhteisiä reissuja ja shoppausiltoja ja leffoissa käymistä, mutta minä en tavallaan kuulunut porukkaan. En kai osannut irroitella samalla lailla kuin muut.

En kai ole sosiaalinen. Facebook-päivitykset huvittavat ja ahdistavat, enkä nykyään käy siellä kuin pari kertaa kuussa. Mietin, että miksi ihmiset haluavat raportoida kaiken muille, salikäynneistä mummovierailuihin ja Berliinin matkaan. Ahdistavaa. Ja jotkut mammat, tekevät päivityksiä kuusi kertaa päivässä ''nyt nicon kaa päiväunille'', ''nico heräsi, puuroa nassuun'', ''nicon kanssa leikkipuistoon'' jne.

Mua ei sais mihkään Facebook-yhteisöön koskaan, ei tosiaankaan kiinnosta tollasia lukea.

 

ettekö löydä työpaikalta ystäviä jos ei koulusta oo tullut?

Mun työpaikka on kotona, joten ei täältä oo löytynyt. :xmas:

 

Vähän nirsonlainen ja vähän huono pitämään yhteyksiä.

Sama täälläkin + aika liian kortilla pitämään kovin tiukkaa ystävyyttä yllä. Pari oikein hyvää ystävää on töissä ja sisko on luottokamu

 

Te joil vaaan vähän ystävii tai kavereita, niin tiitättekö mistä se johtuu?

Olen erakkomainen ja en tutustu puistoissa ihmisiin ja jokainen jonka olen muualta löytänyt kaveriksi ei oo kestänyt.