Te joil vaan vähän ystävii tai kavereita, niin mistä se johtuu?

  • Viestiketjun aloittaja amiga
  • Ensimmäinen viesti
lasten äiti
Kun esikoinen syntyi niin ne ainoat kaverit joita oli tulivat kateelliseksi vauvasta. He olivat yrittäneet vuosia saamatta lasta ja toinen sai vain keskenmenoja. He lopettivat yhteydenpidon jo raskausaikanani. Synnytyksen jälkeen kuulin ekan kerran ja ajattelin heidän olevan taas kavereita, mutta kävivät vain haukkumassa vauvani ja minut tuoden kirpparilta ostetun lumpun vauvalle sanoen sen kelpaavan noin rumalle äpärälle. Niin ei tässä kiinnostakaa olla yhtään kenenkään ystävä tai kaveri:( Pahaa sanaa en heidän lapsettomuudestaan sanonut tai omaa raskauttani hehkuttanut.
 
"akka"
Tiedän,mä en jaksa ihmisiä.Mulle riittää miesystävä ja hänen lapsensa ja omat lapseni.Muutamia ystäviä on ja harvoin nähdään kun välimatka on pitkä mutta en kaipaa ihmislaumaa ympärilleni.Tykkään olla omissa oloissani,rauhassa.Työssäni olen ihmisten parissa,saan tarpeekseni ihmisistä siellä.
 
Koska oon huono pitää yhteyksiä ja suututan helposti kaikki. Mulla on kyllä paljon tuttuja joita nään kuitenkin aika harvoin. Suurimmalla osalla, vaikka on lapsiakin on vielä ns bailuvaihde päällä ja juostaan baareissa yms mut multa ne päivät on ohi ja mä saatan aika helposti sit kritisoidakin niitä siitä vaikka toisaalta myös ymmärrän heitäkin. ja sit jotkut on kai säikähtäny mun sairautta. Ja sitten se et en tykkää samoista asioista kuin mun tutut niin ainut yhteinen puheenaihe on lapset jos nekään. Vaikka ihan mielelläni mä niistä puhun ei siinä mitään.
no esimerkki tosta eri mauista niin ennen näitä lapsia mentiin baariin mies, minä ja pari tuttua. No tutut yritti saada mua tanssimaan ja mä sanoin et en varmaa tuu ennen ku tulee parempaa musaa, yks tutuista alko sit raivoo mulle et "et sä tiedä et TÄÄ biisi on Christina Aquileran (sori ny jos kirjotin väärin ton) uusin!!" minä: "no en tiedä, ku en kuuntele tämmöstä!!" ....no ehkä mullakin on joku asennevamma....
 
v
Alkuperäinen kirjoittaja ystävät on iloni;22278904:
ettekö löydä työpaikalta ystäviä jos ei koulusta oo tullut?
Työpaikan keski-ikä on 54 vuotta, olen organisaation nuorin ja lasken tuota keski-ikä huimasti, seuraavaksi nuorimman ollessa minua kymmenen vuotta vanhempi (suurin osa on ikähaarukassa 40-68), eli eipä sieltä oikein ystäviä löydy, kun elämäntilanteet ovat erit.

Muutot on minullakin se syy miksi ystäviä ei niin hirveästi ole. Vaikka kuinka yrittäisi pitää yhteyttä, ei se oikein ole sama asia olla ystävä 500 km päässä.
 
"iita"
ihmiset ei ymmärrä mua kun yleensä aina laitan lapset etusijalle eli jos mulla on vähän aikaa pakollisten juttujen lisäksi en yleensä raaski lähteä minnekkään shoppailemaan tai syömään kun haluan olla lasteni kanssa. Haluan olla kotona ja saatavilla jos lapseni tarvitsevat minua. Baarielämäkään ei saa minua oikein enään syttymään ja muutenkin taidan olla aika erakko luonne joka ei välitä jakaa kaikkea kotielämää tämänpäivän ruuasta seksielämän sujumiseen ystävien kanssa. Siinäpä niitä syitä =)
 
"vieras"
Olen antisosiaalinen ja harvoin tapaan ihmisia joiden seurassa oikeasti viihdyn. Oma seurani on parempi kuin ei niin samalla taajuudella olevan henkilon seura. Lisaksi minulla on vilkas mielikuvitus joten aika ei kay pitkaksi yksinaankaan. On minulla kuitenkin yksi hyva ystava jota tapaan useasti viikossa, ja muutamia kavereita/ ystavia joita tapaan harvakseltaan tai pidan yhteytta silloin talloin. En koe olevani velvollinen reportoimaan kaikkea mita elamassani tapahtuu ystavilleni joten siihen on moni muuten hyva ystavyys suhde kaatunut :/
 

Yhteistyössä