Silloin, kun mulla ei vielä ollut lapsia, ajattelin, että haluan sekä tytön että pojan. Ajattelin, että ekan kanssa on ihan sama, kumpi tulee, mutta sitten toisessa raskaudessa varmasti toivoo sitä toista sukupuolta.
Nyt kun oikeasti on se toka toiveena, niin olen huomannut, että ajatusmaailma on muuttunut melkoisesti. Sitä on varmaan äitinä oppinut huomaamaan, miten tossa muksussa on niin ihanaa kaikki sen persoonalliset piirteet, että en enää edes ajattele, että sukupuolella olisi mitään väliä. En siis enää toivo, että toka olisi erisukupuolta. Itseasiassa ajattelen tällä hetkellä, että jos se on eri sukupuolta kuin esikoinen, niin on ihanaa, koska sitten mulla on molempia sukupuolia oleva lapsi, ja sitten taas jos se on samaa sukupuolta, niin on ihanaa, koska niillä lapsilla saattaa olla tosi paljon yhteisiä juttuja (vaikka saattaahan tytöllä ja pojallakin olla, ei se sitä pois sulje).