Te naiset joilla ei ole omaa tyttöä..

Voi että.
Minullapas onkin kaksi maailman ihaninta lasta,nekä heitä vaihtais mihinkään tai muuta toivoisi.
Jatkakaa.

 

Meillä kummankin sukupuolen edustaja. Tyttö on kyllä melkoinen vaate- kenkä- laukkufriikki jo nyt (ikää 2v8kk). Se välillä ärsyttää, kun tuo ei tahdo löytää millään mieluista päällepantavaa ja vekslaa vaatteita kaapista 10 minuutin välein ja tuntuu ettei mikään miellytä. Tyttö lähtee innoissaan shoppailemaan ja on niin haltioitunut vaatekaupoissa.

Pojalle on ihan sama mitä sieltä kaapista löytyy, kunhan ne on ehjät ja sopivan kokoiset. Eikä shoppailu todellakaan kiinnosta.

Itse olen lapsena ollut poikamainen ja prinsessajutut on olleet evvk.

 

Meillä on viisi poikaa ja kyllä mä myönnän, että olisin myös tytön halunnut. Olisin halunnut nähdä juuri sen, että onko se kuinka erilaista, siis olla myös tytön äiti. Yhtäkään lasta ei kyllä olla "tehty" sillä mielellä, että yritetään tyttöä, vaan molemmat on olleet ihan yhtä toivottuja ja rakastettuja.
Onneksi olen saanut kolme ihanaa kummityttöä, joiden elämässä olen saanut olla mukana ja ostella heille tyttöjen juttuja.

 

Mun olis vaikea eläytyä jos olis prinsessa-tyttö (kaikki tytöt ei toki sellaisia) kun ei kiinnosta itseäni meikkaus ja vaatteet yms.

 

kyllä mua aina pikkasen mietityttää et saispa joskus tyttären,on monesti harmittanut.mulla 2 poikaa ja he ovat minun elämän ilo,enkä heitä vaihtais tyttöön ikinä.jos vain sais joskus 3 lapsen joka olis sit vaikka se tyttö...

 

Minulla on molemmat, ja ovathan ne erilaisia mutta niin ovat kaikki lapset omia persoonallisuuksiaan. En usko että on kuitenkaan kamalasti eroa siinä onko lapsi tyttö vai poika. Lapsen harrastukset ja hänen kanssaan tehtävät jutut voivat tietysti olla erilaisia, mutta ei välttämättä.

Kyllä meillä poika leipoo, ja tyttö pelaa lätkää.

 

Mulla on neljä poikaa, joten olen oiva vastaamaan tähän kysymykseen! En ole päivääkään katunut, ettei tyttöä ole. Mutta se on varmaan täysin ihmistyypistä kiinni!

Mä varmaankin vaan olen parempi poikien kasvattaja, kestän paremmin sen poikien fyysisyyden, kun henkisen taiston tyttöjen kanssa. Ja meillä kyllä pojat halaa, ja näyttää tunteensa. Heidät on kasvatettu niin. En voi ymmärtää sitä, että pojista kasvatetaan kovempia ja heidän lyömisensä ja väkivaltaisuutensa "hyväksytään".

 

Meillä yksi tyttö. Ja ei harmita kun ei ole poikaa.

 

Meillä tyttö ja poika. En usko että äitiys itsessään on kovin erilaista tyttöjen ja poikien suhteen. Lähinnä se on tuo oheistilpehööri, joka lasten mukana kulkee... Ilman tyttöä olisi jäänyt kokematta kaikki suloiset mekkojutut. Ei olisi barbihörhelöitä eikä askarreltu kruunuja ja kaulakoruja. Tykkään itse kaikesta tyttömäisyydestä,j oten on ollut kiva ilmaista itseään niissä jutuissa nyt lapsen mukana. Sori vaan pojat, mutta autoleikkiin en jaksa niin samaistua. Mies puolestaan on intona, kun on saanut pojasta kaverin itselleen autojuttuihin. Meillä nämä roolit nyt vaan menee niin perinteisesti. Lapsina molemmat yhtä rakkaita tietysti.

 

Minulla on kolme poikaa ja tyttö, kyllä tuo tyttö on joissain asioissa täysin erilainen kuin pojat. Se taitaa kylläkin johtua siitäkin, kun tyttö on se nuorimmaisin, iltatähti.

 

onneksi sinulla siis on poika, kamalaahan se olis kun oma äiti pitäisi ärsyttävänä ja halveksisi.

No eiköhän oma tytär olisi kuitenkin ihana ja häntä rakastaisin ihan yhtälailla kuin poikaakin, mutta mä en aio enempää lapsia tehdä ja oon iloinen että tää mun ainut lapsi on poika. Yhtälailla kun jotkut toivovat tyttöä, niin mä toivoin poikaa.

 

Mulla on pelkkiä poikia ja hyvä niin, sillä en vain pidä tyttölapsista. Jostain syystä suurin osa heistä ärsyttää mua suunnattomasti. Ja äitini on samanlainen, sanoi tosin että omaansa suhtautuu eri lailla
En osaa kuvitellakkaan itseäni ostamassa mitään vaaleanpunaisia rimpsumekkoja, yöks ;D
Minulla on kyllä kaksi kummityttöä, joista tykkään aivan valtavasti. Tosin toisesta on äitinsä avustuksella kasvamassa juuri sellainen nirppanokkaprinsessa...

En muutenkaan ymmärrä kysymystä, eikös ne poikalapset ole kautta aikojen olleet halutumpia oltiinpa sitten missä maailman kolkassa tahansa?

 

Minulla 2 poikaa ja yksi tyttö. Kaikki ovat vielä pieniä, joten en ole ole kokenut äitiyteni kannalta tyttöä erilaiseksi kuin poikia. Kaikki ovat taastusti yhtä rakkaita ja jokainen oma persoonansa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että minulla on myös yksi tyttö, koska jotenkin uskon, että suhde tyttäreeni on lasten aikuistuttua erilainen kuin poikiin. Aika tietenkin näyttää, olemmeko edes puheväleissä 15 vuoden kuluttua

 

Mulla on 2 tyttöä ja tää kolmas on poika.
Mulle ei ole ollut koskaan tärkeää, mitä sieltä niiden haarovälistä löytyy, vaan se että kyseinen lapsi on minun aikaansaannosta. Rakastan siis lapsiani yhtä paljon sukupuoleen katsomatta.

 

Mulla on pelkkiä poikia ja hyvä niin, sillä en vain pidä tyttölapsista. Jostain syystä suurin osa heistä ärsyttää mua suunnattomasti. Ja äitini on samanlainen, sanoi tosin että omaansa suhtautuu eri lailla
En osaa kuvitellakkaan itseäni ostamassa mitään vaaleanpunaisia rimpsumekkoja, yöks ;D
Minulla on kyllä kaksi kummityttöä, joista tykkään aivan valtavasti. Tosin toisesta on äitinsä avustuksella kasvamassa juuri sellainen nirppanokkaprinsessa...

En muutenkaan ymmärrä kysymystä, eikös ne poikalapset ole kautta aikojen olleet halutumpia oltiinpa sitten missä maailman kolkassa tahansa?

Mä en ole koskaan noille likoille ostanut vaaleanpunaisia rimpsumekkoja, koska ne mekot on vaan niin ällöjä.

 

eikä askarreltu kruunuja ja kaulakoruja.

Hmmm... Me kyllä askarrellaan pojan kanssa helmiä ja kruunuja sun muita. Saksissa ja askarteluvälineissä ei ole ollut poikakieltoa.

 

Moi!
Meillä on 4 lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Olen kaikista lapsista erittäin onnellinen, kiitollinen ja ylpeä. Olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, että minulla on tyttö/tyttöjä.
Ehkä se omalta osalta johtuu siitä, että minulla on vain sisko ja sekä häneen että äitiini todella hyvät välit. Jotenkin ehkä ajattelen ettei veljen kanssa välttämättä olis ja ehkä sen mitä on nähnyt esim. oman miehen väleistä äitiinsä jne. Niin tuntuu monesti että äidin ja tyttären välit on usein tosi hyvät ja helpottaa esim. lastenlasten kanssa olemista kun ne lapset on tytttären lapsia eikä pojan lapsia.

Eli tämä vain ihan mun ajatuksen virtaa, kumpuaa varmaan jotenkin siitä mitä on nähnyt ja mihin on tottunut. Kaikkia lapsiani rakastan ihan 100% enkä yhtään poikaa/tyttöä antaisi pois, tai sukupuolta vaihtaisi, mutta kiitollinen olen että minulla on myös tyttö/tyttöjä.

 

Minulla on kaksi poikalasta ja myönnän joskus miettineeni, että olisi kiva jos olisi tyttökin. Olen itse tosi läheinen äitini kanssa ja etenkin raskausaikani lähensi meitä entisestään. Omat raskauteni ja tuntemukseni ovat menneet täysin samalla lailla kuin äidilläni aikoinaan. Ja anopin jutut taas tuntuvat - no eivät millään lailla läheisiltä emmekä ole mitenkään läheisiä muutenkaan. Tätä olen siis joskus miettinyt että tyttölapsen äitinä saisi ehkä kokea sen oman lapsen raskauden läheisesti, eikä olla se etäinen anoppi joka ei tajua mistään mitään ja jota ei päästetä lähelle. En tiedä, voihan olla että tyttölapsen kanssa menisi sukset niin ristiin että ei mitään läheistä suhdetta olisi, mutta tämä on oikeastaan ainoa asia miksi olen miettinyt että jos meille lisää lapsia tulisi, olisi se ihan kiva jos tulisi tyttökin.
Rakastan poikiani yli kaiken, enkä vaihtaisi heitä mihinkään, mutta myönnän joskus itsekkäästi ajatelleeni jo omaa mahdollista mummoaikaa tältä kantilta.

 

[QUOTE="vieras";22233341]Hmmm... Me kyllä askarrellaan pojan kanssa helmiä ja kruunuja sun muita. Saksissa ja askarteluvälineissä ei ole ollut poikakieltoa.[/QUOTE]

Joo, mutta tuskin te teette niistä prinsessamaisia, supersöpöjä. Tai ehkä teettekin, mutta sitten sulla on käynyt vaan tosi hyvä tuuri.

 

Mulla on 3 poikaa ja ei se olisi ollut pahitteeksi että olisi tullut tyttö,mutta ihan kiva että kaikki on poikia,sopii näin tyttöpojalle.

 

Mua harmittais jos ei olis tuota poikaa, mutta jos tuo olisi tyttö niin sitten varmasti taas toisinpäin
Molemmissa tilanteissa voisin sanoa olevani tyytyväinen lapseni sukupuoleen, tuntematta tarvetaa nyt alkaa haukkumaan tyttösukupuolta. Se yleensä miellyttää mitä on
Erittäin ihanan pojan olen saanut ja onneksi onkin poika!

 

Miulla on kolme poikaa. Eikä miusta tunnu, että mitään puuttuu. Me ollaan aina haluttu lapsia, sillä sukupuolella ei kyllä ole ollut mitään merkitystä. Ja nii, meiän lapsiluku on täysi. Pitäiskö miun nyt sit vetää itteni narun jatkoksi, kun se tyttö puuttuu?

 

Meillä 1 tyttö ja kolme poikaa eikä haittais vaikka ois kaikki poikia

minä vaan en ole mikään hörhelötyyppi, ja miehenkin on helpompi olla isä pojille kuin tytöille
ja tytöt on jo pienestä pitäen kieroja pikkupirulaisia

 

Onkohan nyt niin, että ne äidit, jotka pitävät tyttölapsia ärsyttävinä nirppanokkina, muistavat itsensä sellaisina omasta lapsuudestaan...?? (tyttölapsia te kai olette olleet?) vai mistäs tuollaiset mielikuvat??

 

[QUOTE="miina";22233718]Onkohan nyt niin, että ne äidit, jotka pitävät tyttölapsia ärsyttävinä nirppanokkina, muistavat itsensä sellaisina omasta lapsuudestaan...?? (tyttölapsia te kai olette olleet?) vai mistäs tuollaiset mielikuvat??[/QUOTE]

Tämäkin kaiketi jokaisen oma mielipide.
Kiitos runsaista vastauksista! Sain vahvistusta omalle näkökannalleni.