Te naiset joilla ei ole omaa tyttöä..

Harmittaako se kovasti? Ja te, joilla se on, onko tytön äitiys niin kovin erilaista kuin pojan?

 

Ei ole erilaista, olen aina tehnyt hyvinkin monipuolisesti kaikenlaisia juttuja sekä pojan että tytön kanssa. Yhtä hyvin poika lähtee mun kanssa shoppailemaan tai vaikka sienimetsään kuin tyttö ulos pelaamaan palloa.

 

Mulla on 2 poikaa. Ja ei harmita. Toki myönnän että tyttö ois varmasti ollut kiva, mutta en osaa aatella sitä sen kummemmin.

 

mulla on tyttö ja poika, yhtä paljon molempia rakastan, molemmilla omat luonteenpiirteet ja vahvuudet, sukupuolella tuskin niissä asioissa kovin suurta merkitystä on.

itse en koe tytön tai pojan äityttä erilaiseksi.

 

Ei harmita enkä edes ymmärrä kysymystä.

 

Mulla on kaksi poikaa, eikä harmita. Mä pidän noin niinkun yleisesti ottaen tyttöjä ärsyttävämpinä. Siis jos ovat sellasia nirppanokkaprinsessoja. Meidän pojat on ihania rämäpäitä, joihin samaistun. Se myös on kivaa että on samaa sukupuolta niin ei tarvii ostaa vaatteita uusiks.

muoks. lisään, että jos mulle tyttö vielä syntyisi niin toki häntä rakastaisin ihan yhtä paljon ku poikianikin.

 

Ei harmita ja on vähän outo kysymys kyllä

 

Ei harmita ja on vähän outo kysymys kyllä

Mikä kysymyksessä on outoa? Sehän tuntuu olevan ihmisten mielestä ihan itsestäänselvyys että joka naisella pitäisi olla oma tyttö. (itse en tosin ole tuota mieltä)

 

Vastaan isänä, että isälle se on erilaista. Tyttö tuntuu tarvitsevan enemmän tukea ja kannustusta. Tyttö näyttää tunteensa selvemmin ja asenne on hieman enemmän isää ihannoiva.

Tottahan tytöt näyttävät poikia enemmän tunteita myös äidilleen, mutta äidin ja tyttären välille tulee helpolla konflilteja ja valtataistelua, joka on kylläkin täysin normaalia ja liittyy tytön naiseksi kasvamiseen.

 

Mulla on yksi poika, ja olen oikein tyytyväinen tilanteeseen.

 

Itellä kaks hyvin eriluontoista pientä miestä. En usko että tyttö olis sen erilaisempi, mutta toivoisin silti kovasti vielä saavani sen oman pienen prinsessankin.

 

Itsellä 2 tyttöä ja poika, sattumalta meillä poika on hyvin temperamenttinen ja haastava kun taas tytöt rauhallisempia. Siinä mielessä on vähän huonosti muodostunut oma mielipiteeni siitä, että tytöt ovat mukavia ja helppoja ja poikia en suin surminkaan kaipaisi perheeseeni lisää...

Ja olen valmis myöntämään, että jos en olisi yhtään tytärtä saanut, minua olisi se suuresti harmittanut. Se on luonnekysymys, olen vain aina halunnut saada edes yhden tyttären. Kaikki eivät ole tässäkään asiassa samanlaisia. Sisareni esimerkiksi on taas oikein onnellinen siitä, että hänellä on pelkkiä poikia.

 

enpä tiedä onko äitiys hirveän erilaista oli tyttöjä tai poikia, musta on alkanut tuntua, että mulla on molemmat yhdessä persoonassa, tyttö kun leikkii kaikki illat naapurin poikien kanssa.
toki, jos stereotyypittää lapset nirppanokkaprinsessa-tytöiksi ja räkänokkariiviö-pojiksi, niin varmaan on eroa..

 

mua ärsyttää ihmiset, joilla on vain joko tyttöjä tai poikia, yleensä he moittivat juuri sitä sukupuolta jota heillä itsellään ei ole.
typerää.

 

Minulla tyttö, joka sanoo olevansa poika ja kasvavansa isona isoksi pojaksi . On 3v. Palomies Sami, Salama, poikien vaatteet ja rämäleikit ovat huippuja. Hameita, mekkoja, hiusten kampaamista/hiusten kiinnilaittoa, prinsessajuttuja jne.- ne eivät kiinnosta. Huvittaa tuo nirppanokkajuttu.

 

no harmittaakos ku ei ole poikia. tytöt yleensä hemmottellaan paskaks.taita tietty riippuva vanhemmista. ainaki päiväkotiin ku menee hakemaan omaa lastaan ni kaik tytöt on aina hoitajalle kantelemas, kielimässä toisistaan tms.

 

[QUOTE="vieras";22232048]no harmittaakos ku ei ole poikia. tytöt yleensä hemmottellaan paskaks.taita tietty riippuva vanhemmista. ainaki päiväkotiin ku menee hakemaan omaa lastaan ni kaik tytöt on aina hoitajalle kantelemas, kielimässä toisistaan tms.[/QUOTE]

Yleensä se tuntuu olevan niinpäin että oman tytön puuttuminen on huomattavasti kovempi paikka, kuin oman pojan puuttuminen. Naiselle siis.

 

Yleensä se tuntuu olevan niinpäin että oman tytön puuttuminen on huomattavasti kovempi paikka, kuin oman pojan puuttuminen. Naiselle siis.

En ole sitten ikinä ennen 40 vuoden aikana törmännyt tällaiseen käsitteeseen :O Onko se jossain määritelty, että jokaisella naisella pitää olla tyttö?

 

Mulla on molemmat, eikä se äitiys ole mitenkään erilaista tytön tai pojan kohdalla. Mutta onhan se ihanaa pukea tuota pikkuneitiä mekkoihin ja muutenkin hienosti <3

 

Mä toivoin salaa esikoisesta tyttöä, kun pelkäsin etukäteen sitä, miten osaisin olla pojan äiti.
Poika tuli. ?

Nyt toista odottaessa taidan salaa toivoa poikalasta tästäkin, kun tytöt tuntuu olevan semmosia vinkumonku-iitoja...

 

Miulla on kolme poikaa. Eikä miusta tunnu, että mitään puuttuu. Me ollaan aina haluttu lapsia, sillä sukupuolella ei kyllä ole ollut mitään merkitystä. Ja nii, meiän lapsiluku on täysi. Pitäiskö miun nyt sit vetää itteni narun jatkoksi, kun se tyttö puuttuu?

 

Yleensä se tuntuu olevan niinpäin että oman tytön puuttuminen on huomattavasti kovempi paikka, kuin oman pojan puuttuminen. Naiselle siis.

Anteeksi nyt kun kysyn, mutta missä "maailmassa" sinä elät. En kyllä ole huomannut tuollaista.

En itse ole huomannut että olisi erilaista kasvattaa tyttöä kuin poikaa. Osittain pyrin tietoisestikin välttämään ajattelua että tämä tai tuo ei sovi tytölle tai pojat on poikia ja käyttäytyvät tietyllä tavalla.

 

2 poikaa ja ihania mammanpoikia molemmat Musta tulee anoppi helvetistä jonain päivänä

Mites se meni: "äiti rakastaa sinua niin paljon, että yksikään nainen ei koskaan riitä sinulle"

 

Mua harmittas jos en sais ikinä poikaa...
Mä luulin että se on yleensä niin päin, mutta yritätkin ehkä manipuloida asiaa toisinpäin.
Ei kovin ovelaa

 

[QUOTE="merenneitonen";22232138]Mä toivoin salaa esikoisesta tyttöä, kun pelkäsin etukäteen sitä, miten osaisin olla pojan äiti.
Poika tuli. ?

Nyt toista odottaessa taidan salaa toivoa poikalasta tästäkin, kun tytöt tuntuu olevan semmosia vinkumonku-iitoja... [/QUOTE]

No odotahan minkälaisia anti-sosiaalisia vetelyksiä pojat on murrosiässä... punaista näkee joka päivä, sen lupaan