Kuinka kehittäisin sosiaalisia taitojani?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja jöröjustiina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

jöröjustiina

Vieras
Ongelmani on että en osaa puhua vieraiden tai puolituttujen kanssa kunnolla. Vastaan kyllä (lyhyesti) kun minulta kysytään jotain ja jos puhutaan aiheesta johon minulla on jotain tietoa (esim. ajankohtaiset uutiset), mutta sellaista tavallista höpinää en vain osaa, olen hiljaa. Välillä tulee hiljaisia hetkiä ja minä en keksi mitään sanottavaa vaikka oikeasti yritän.

Tiedän että yksi syy on se etten uskalla udella ihmisiltä mitään, pelkään että minulle vastataan tylysti. Ja en osaa kysellä / puhua asiasta joka on minulle selvä tai missä ei ole puhumista tai millä ei ole väliä.

En tutustu uusiin ihmisiin ja olen varma että ihmiset pitävät minua epämiellyttävänä kun en osaa jutella. Kuitenkin kaikkein läheisimpieni kanssa olen tosi puhelias. Jos pidän jotain ihmistä yhtään ylempiarvoisena kuin minä, menen ihan lukkoon. "Alempiarvoisten" kanssa minun on vähän helpompi puhua.

Nämä ongelmat juontavat kouluajoilta kun minulla ei ollut kavereita ja minua vähän kiusattiin ja syrjittiin. Nykyään ongelma pysyy yllä siten että kun sitten avaan suuni, tuntuu että kaikki muut hiljenevät hetkeksi ihan kuin olisin sanonut jotain kummallista, tai sitten muut puhuvat päälle ja minua ei huomata, ja siten että kun paikalla on lisäkseni enemmän kuin 1 ihminen, minä jään täysin huomiotta.

Osaisiko joku antaa minulle neuvoja / vinkkejä kuinka pääsisin ongelmasta yli?
Jotain kirjaakin voisi suositella...
Kiitos etukäteen jos joku voi auttaa!
 
No, ehkä tällaisiin viesteihin ei ihmiset osaa vastata, koska ongelmaan ei ole mitään helppoa ratkaisua, tai ainkaan sellaista minkä joku toinen voisi tehdä puolestasi. Ainoa neuvoa jonka osaan antaa, on mennä rohkeasti tilanteisiin, jotka normaalisti jättäisit jännityksen takia menemättä, yllätä itsesi ja puhu mitä sylki suuhu tuo. Aloita helpoista ihmisistä ja helpoista paikoista ja kunhan saat itseluottamusta niin puhut ventovieraille ja niille joiden seuraa pelkäät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jöröjustiina;22228532:
Ongelmani on että en osaa puhua vieraiden tai puolituttujen kanssa kunnolla. Vastaan kyllä (lyhyesti) kun minulta kysytään jotain ja jos puhutaan aiheesta johon minulla on jotain tietoa (esim. ajankohtaiset uutiset), mutta sellaista tavallista höpinää en vain osaa, olen hiljaa. Välillä tulee hiljaisia hetkiä ja minä en keksi mitään sanottavaa vaikka oikeasti yritän.

Tiedän että yksi syy on se etten uskalla udella ihmisiltä mitään, pelkään että minulle vastataan tylysti. Ja en osaa kysellä / puhua asiasta joka on minulle selvä tai missä ei ole puhumista tai millä ei ole väliä.

En tutustu uusiin ihmisiin ja olen varma että ihmiset pitävät minua epämiellyttävänä kun en osaa jutella. Kuitenkin kaikkein läheisimpieni kanssa olen tosi puhelias. Jos pidän jotain ihmistä yhtään ylempiarvoisena kuin minä, menen ihan lukkoon. "Alempiarvoisten" kanssa minun on vähän helpompi puhua.

Nämä ongelmat juontavat kouluajoilta kun minulla ei ollut kavereita ja minua vähän kiusattiin ja syrjittiin. Nykyään ongelma pysyy yllä siten että kun sitten avaan suuni, tuntuu että kaikki muut hiljenevät hetkeksi ihan kuin olisin sanonut jotain kummallista, tai sitten muut puhuvat päälle ja minua ei huomata, ja siten että kun paikalla on lisäkseni enemmän kuin 1 ihminen, minä jään täysin huomiotta.

Osaisiko joku antaa minulle neuvoja / vinkkejä kuinka pääsisin ongelmasta yli?
Jotain kirjaakin voisi suositella...
Kiitos etukäteen jos joku voi auttaa!

En oikein osaa antaa kuin semmoisia kliseisiä neuvoja "Mene uusiin tilanteisiin" tai "aloita keskustelu vaikka bussissa vieruskaverin kanssa..."
Itse olen aina taas ollut toinen ääripää, saan juttuseuraa melkein missä vaan. Mieheni taas on tosi hiljainen ja ujo,ei oikein osaa olla ihmisten seurassa ja jutella luontevasti.
Ihan näin omakohtaisena kokemuksena suosittelen ottamaan koiran jos olet eläinrakas! Nyt kun meillä on koiranpentu, juttusille tullaan oikein tien toiselta puolelta ja kaikki kyselevät ja juttelevat iloisesti. Rotu on harvinainen joten joka päivä vähintään 3 ihmistä kysyy rotua ja sen luonnetta. Lapsien kanssa saa myös juttukavereita mutta monissa puistoissa ja kerhoissa äidit ovat aika jengiytyneitä eivätkä ala niin vapautuneesti puhumaan tuntemattomille, paitsi minä :)
 
Ajattele että se tylsä, mitäänsanomaton puheenaihe voi olla toiselle tärkeä. Esim sää = itselle ihan sama, maanviljelijä suunnittelee sen mukaan työnsä.

Kaikkein paras vinkki on kysyä toiselta (tilanteen mukaan valitse joku)
- millaista työtä teet? Mikä siinä on parasta/haasteellisinta?
- mistä harrastat?
- oliko teillä lapsia, miten koulu/tarha/tms on sujunut?

Yleensä tässä vaiheessa ei tarvitse kuin kuunnella, tehdä ehkä jotain jatkokysymyksia tms ja saat maineen että olet hyvä keskustelija =) Myöhemmässä vaiheessa saa ihan yllättäviäkin keskusteluja aikaiseksi, kun selviää että esim firman pomo harrastaa palstaviljelyä ja miten tänä vuonna sipulit ei ole kasvaneet :D

Ihan sama mulle, mutta toinen tunsi itsensä merkitykselliseksi, aika kului eteenpäin ja osallistuin ;)
 
[QUOTE="mie";22228851]No, ehkä tällaisiin viesteihin ei ihmiset osaa vastata, koska ongelmaan ei ole mitään helppoa ratkaisua, tai ainkaan sellaista minkä joku toinen voisi tehdä puolestasi. Ainoa neuvoa jonka osaan antaa, on mennä rohkeasti tilanteisiin, jotka normaalisti jättäisit jännityksen takia menemättä, yllätä itsesi ja puhu mitä sylki suuhu tuo. Aloita helpoista ihmisistä ja helpoista paikoista ja kunhan saat itseluottamusta niin puhut ventovieraille ja niille joiden seuraa pelkäät.[/QUOTE]

En luullutkaan että on helppoa ratkaisua, kunhan jotain neuvoa saisi. Kyse ei ole siitä etten yrittäisi, mutta sosiaalisissa tilanteissa se sylki ei tuo mitään suuhun. En jätä menemättä tilanteisiin joissa on ihmisiä, mutta en osaa puhua niissä. Silloinkin kun minulta kysytään jotain, vastaan vaan välttämättömimmän enkä keksi lisää sanottavaa vaikka yrittäisin.
 
En oikein osaa antaa kuin semmoisia kliseisiä neuvoja "Mene uusiin tilanteisiin" tai "aloita keskustelu vaikka bussissa vieruskaverin kanssa..."
Itse olen aina taas ollut toinen ääripää, saan juttuseuraa melkein missä vaan. Mieheni taas on tosi hiljainen ja ujo,ei oikein osaa olla ihmisten seurassa ja jutella luontevasti.
Ihan näin omakohtaisena kokemuksena suosittelen ottamaan koiran jos olet eläinrakas! Nyt kun meillä on koiranpentu, juttusille tullaan oikein tien toiselta puolelta ja kaikki kyselevät ja juttelevat iloisesti. Rotu on harvinainen joten joka päivä vähintään 3 ihmistä kysyy rotua ja sen luonnetta. Lapsien kanssa saa myös juttukavereita mutta monissa puistoissa ja kerhoissa äidit ovat aika jengiytyneitä eivätkä ala niin vapautuneesti puhumaan tuntemattomille, paitsi minä :)

Hui :D Tuohon on vielä pitkä matka että aloittaisin puhumaan tuntemattomalle. Me asutaan maaseudulla eli koiran hankkiminen ei auttaisi. Sitä odotankin että saadaan lapsia, niistä riittäisi puheenaihetta. Nyt tuntuu muiden lapsistakin puhuminen vaikealta, olo on kuin yrittäisin olla asiantuntija vaikka ei ole omiakaan vielä.
 
[QUOTE="a p";22228939]En luullutkaan että on helppoa ratkaisua, kunhan jotain neuvoa saisi. Kyse ei ole siitä etten yrittäisi, mutta sosiaalisissa tilanteissa se sylki ei tuo mitään suuhun. En jätä menemättä tilanteisiin joissa on ihmisiä, mutta en osaa puhua niissä. Silloinkin kun minulta kysytään jotain, vastaan vaan välttämättömimmän enkä keksi lisää sanottavaa vaikka yrittäisin.[/QUOTE]

Itselläni on paljon eläkeläistuttuja kun kahvittelen kauppareissun ohessa aina eläkeläisten suosimassa kahvilassa päiväsaikaan. Minusta on mukava jutella eri ikäisten ihmisten kanssa, viimeksi juttelin myös teinien kanssa koirastani. Lisäksi vanhus saattaa olla todella yksinäinen ja nauttii suunnattomasti jutteluhetkestä! Jos asut pk-seudulla, kokeileppa aamupäivisin Sellon citymarketin kahvilaa. Juttukavereita saat varmasti eläkeläisistä! :) Lisäksi siellä on sellon parhaimmat kahviherkut ja halvimmat hinnat.
 
jos asutte maaseudulle, onko siellä jotain perhekahvilaa tai seurakunnan vastaavaa? Otapa sinne käsityö mukaan ja mene kahville, kyllä tulee juttelijoita ja kyselijöitä ja jutunaihe on ainakin alkuun selvä =) Joku paikallinen huoltoaseman kahvila ei ehkä ihan samaan hommaan sovi... kai... ;)
 
[QUOTE="vieras";22228913]Ajattele että se tylsä, mitäänsanomaton puheenaihe voi olla toiselle tärkeä. Esim sää = itselle ihan sama, maanviljelijä suunnittelee sen mukaan työnsä.

Kaikkein paras vinkki on kysyä toiselta (tilanteen mukaan valitse joku)
- millaista työtä teet? Mikä siinä on parasta/haasteellisinta?
- mistä harrastat?
- oliko teillä lapsia, miten koulu/tarha/tms on sujunut?

Yleensä tässä vaiheessa ei tarvitse kuin kuunnella, tehdä ehkä jotain jatkokysymyksia tms ja saat maineen että olet hyvä keskustelija =) Myöhemmässä vaiheessa saa ihan yllättäviäkin keskusteluja aikaiseksi, kun selviää että esim firman pomo harrastaa palstaviljelyä ja miten tänä vuonna sipulit ei ole kasvaneet :D

Ihan sama mulle, mutta toinen tunsi itsensä merkitykselliseksi, aika kului eteenpäin ja osallistuin ;)[/QUOTE]

Nuo olisi kai ihan hyviä kysymyksiä täysin vieraalle, kiitos :)

Mitä silloin pitäisi sanoa jos joku puolituttu kertoo huonoja kuulumisia, esim. että lapsi on sairastellut? Minä sanon vain höh.
 
[QUOTE="a p";22228939]En luullutkaan että on helppoa ratkaisua, kunhan jotain neuvoa saisi. Kyse ei ole siitä etten yrittäisi, mutta sosiaalisissa tilanteissa se sylki ei tuo mitään suuhun. En jätä menemättä tilanteisiin joissa on ihmisiä, mutta en osaa puhua niissä. Silloinkin kun minulta kysytään jotain, vastaan vaan välttämättömimmän enkä keksi lisää sanottavaa vaikka yrittäisin.[/QUOTE]

Mieti etukäteen joku kysymys valmiiksi. Jos siis tiedät, että olet menossa johonkin tilanteeseen, esim. häihin, juhliin tai ihan vaan kahville jne. Ihmiset vastaavat mielellään jos heiltä kysyy, joten kysy heiltä jotain! Esim. juhlissa: miten olet tutustunut juhlittavaan.

Nythän kaikki on varmaan seuranneet Chilen kaivosmiesten nostoa, joten siitä on helppo aloittaa keskustelu. Ja vaikka se sää olisikin tylsä, niin siitä on helppo jutella. Esim. juuri nyt talvirenkaista tms.

Tai sitten voit miettiä, että miten joku sun mielestä sosiaalisesti lahjakas toimii. Seuraa ja katso,e ttä mistä puhuu. Tai miten toimii. Ja siihen on turha laittaa liikaa energiaa, että miettii, että jos sanoo jotain tyhmää. Ei ne ihmiset nii-iin kiinnostuneita ole, että muistais kaiken, mikä joku on sanonut eli vaikka sanoisit jotain tyhmää, niin kyllä se unohtuu.

Oon joskus myös miettiny niin päin, että mikä olis pahinta, mitä vois sattua, jos sanoisin jotain tyhmää. Eikä se nyt niin kovin pahaa oo ollut.

Tsemppiä - noi taidot on ihan opittavissa!
 
[QUOTE="a p";22228996]Hui :D Tuohon on vielä pitkä matka että aloittaisin puhumaan tuntemattomalle. Me asutaan maaseudulla eli koiran hankkiminen ei auttaisi. Sitä odotankin että saadaan lapsia, niistä riittäisi puheenaihetta. Nyt tuntuu muiden lapsistakin puhuminen vaikealta, olo on kuin yrittäisin olla asiantuntija vaikka ei ole omiakaan vielä.[/QUOTE]

ehdinkin jo kirjoittaa sulle ennenkuin luin uuden kommenttisi. Eli et asu pk-seudulla, ehdin antaa sulle jo juttupaikkavinkin jossa saa aina juttuseuraa :)
Ehkä nyt liikaa tiedostat ongelmasi ja se häiritsee elämääsi. Jos ajattelet jo etukäteen "Päästän suustani kuitenkin sammakon" niin luultavasti sellainen sieltä suusta sitten pomppaa kun avaat suusi.
Koita ajatella vain positiivisesti tai parasta olisi ettet ajattele mitään. Olen mäkin sanonut kerran leikkipuistossa eräälle tuntemattomalle äidille "Nukuin niin huonosti että tuntuu ihan kuin oisin pilvessä!" Sitten vasta tajusin että voi hitto se luulee että mä oon joskus polttanut pilveä... :D Mutta so what, ajatelkoon mitä lystää :)
 
[QUOTE="a p";22229045]Nuo olisi kai ihan hyviä kysymyksiä täysin vieraalle, kiitos :)

Mitä silloin pitäisi sanoa jos joku puolituttu kertoo huonoja kuulumisia, esim. että lapsi on sairastellut? Minä sanon vain höh.[/QUOTE]

No voi harmi, toivottavasti ei tartu/ole vakavaa/pääsee pian kouluun ettei jää jälkeen. Mitenkäs koulu muuten, mitkä aineet kiinnostaa? (Ei kannata kysyä kouluMENESTYKSESTÄ, vaan kiinnostamisesta)

Vaihtuiko ope, millainen uusi on? Tai onko kerhot alkaneet jo, onko askarreltu (tms)?

Ja tätä rataa. Jos on jotain muita vaikeita kysymyksiä/tilanteita, laita tänne niin voin laittaa mun vakiovastauksia :D

Töiden puolesta aikanaan smalltalkin opetellut, entinen koulukiusattu ilman senaikaisia ystäviä täällä :wave: mutta harrasteystäviä ja miehen tuttuja on nykyisin ihan sopivasti.
 
[QUOTE="a p";22229045]Nuo olisi kai ihan hyviä kysymyksiä täysin vieraalle, kiitos :)

Mitä silloin pitäisi sanoa jos joku puolituttu kertoo huonoja kuulumisia, esim. että lapsi on sairastellut? Minä sanon vain höh.[/QUOTE]

Kysy vaikka että miten jakselet. Lisäksi voit ehdottaa puolitutullesi että ottaa yhteyttä jos haluisi tulla kahville joskus tai voit sanoa että vahdit lasta jos äiti haluaa hetken omaa rauhaa. Siis jos tykkäät lapsista ja jaksat.
 
Meillä ei tosiaan vielä ole lapsia eli tuollaiset perhekerhot ym. on poissuljettuja. Lisäksi olen päivät töissä. Enemmän minua vaivaa puolituttujen kanssa puhuminen kuin täysin vieraiden, puolituttuja on kyllä kertynyt paljonkin mutta niistä ei ikinä kehity ystävyyksiä. Käydään kyläilemässä näiden puolituttujen luona useinkin mutta ei vain tule puhumisesta mitään. (Jos puhuttaisiin enemmän / sujuvammin en edes sanoisi heitä puolitutuiksi vaan tutuiksi.)
 
Kansalaisopistoilla on kielikursseilla keskusteluryhmiä, ne ohjaa hyvin small talkiin ja samalla kielitaitokin karttuu. :) Samantyyppisiä smaal talk-aiheita voi sitten käyttää normalissa elämässäkin ihan suomen kielellä. Kannattaa lukea erilaisia lehtiä ja seurata uutisia ja julkkisjuoruja, niistä on helppo repiä keskustelun avausta. Tsemppiä! Mäkin olin melko ujo ennen lapsia, mutta "yksinäiset" vuodet kotiäitinä teki musta aikamoisen höpöttäjän, kun kerrankin on aikuista juttuseuraa paikalla.
 
Kiitos, tulee hyviä vastauksia! :)

Noin ajattelenkin että ei se niin paha ole jos sanon jotain tyhmää mutta en silti saa sanotuksi.

Mitä vastaatte jos teiltä kysytään että mitä kuuluu ja kun mitään uutta ei ole tapahtunut?
Entä että kuinka töissä menee? Minä vastaan vain että "hyvin" tai että "kiirettä on ollut".

Eikö teille tule koskaan kiusaantunutta oloa jos joku kyselee asioistanne? Minulle ei tule mutta jostain syystä luulen että muut kiusaantuvat.

Jos tuttu kertoo teille pitkästi asiaa niin osaatteko kysyä jatkokysymyksiä vaikka aihe ei olisi teille kovin tuttu? Esim. tuttu kertoo käsivammansa tutkimuksista ja hoidoista ja itse et tiedä aiheesta muuta kuin mitä tuttu juuri kertoo.
 
[QUOTE="vieras";22229172]Kansalaisopistoilla on kielikursseilla keskusteluryhmiä, ne ohjaa hyvin small talkiin ja samalla kielitaitokin karttuu. :) Samantyyppisiä smaal talk-aiheita voi sitten käyttää normalissa elämässäkin ihan suomen kielellä. Kannattaa lukea erilaisia lehtiä ja seurata uutisia ja julkkisjuoruja, niistä on helppo repiä keskustelun avausta. Tsemppiä! Mäkin olin melko ujo ennen lapsia, mutta "yksinäiset" vuodet kotiäitinä teki musta aikamoisen höpöttäjän, kun kerrankin on aikuista juttuseuraa paikalla.[/QUOTE]

Kiva kuulla :) Kyllä tuntuu että olen jo edistynytkin muutaman vuoden takaisesta kun en melkein vastannut vaikka kysyttiinkin ja olin aivan paniikissa. Se piti sanomani myös että kunnon lörpöttäjien kanssa osaan itsekin olla rennommin, mutta jos muut ihmiset ympärillä eivät myöskään keksi koko ajan sanottavaa niin silloin ei suju. Mutta lapsia odotellessa siis ;)
 
[QUOTE="vieras";22229172]Kansalaisopistoilla on kielikursseilla keskusteluryhmiä, ne ohjaa hyvin small talkiin ja samalla kielitaitokin karttuu. :) Samantyyppisiä smaal talk-aiheita voi sitten käyttää normalissa elämässäkin ihan suomen kielellä. Kannattaa lukea erilaisia lehtiä ja seurata uutisia ja julkkisjuoruja, niistä on helppo repiä keskustelun avausta. Tsemppiä! Mäkin olin melko ujo ennen lapsia, mutta "yksinäiset" vuodet kotiäitinä teki musta aikamoisen höpöttäjän, kun kerrankin on aikuista juttuseuraa paikalla.[/QUOTE]

Joo mä kans oon hoitovapaalla nyt ja kyllä nautin jutustelusta silloin kun kohtaan aikuisen ihmisen. Oma mieskin on niin mörökölli pitkän työpäivän jälkeen ja lapset kaappaavat hänet iltaisin itselleen joten ei mieskään juurikaan minun sosiaalisia taitojani kehitä :)
Mutta oon ollut pienestä pitäen tosi sujuvasanainen, samanlainen kuin isäni joka oli poliitikko (siihen aikaan oli vielä rehellisiä poliitikkoja) :)
 
Keskustelutilanteissa kannattaa yrittää aidosti kuunnella, mitä se toinen kertoo, eikä koko ajan kuumeisesti miettiä mitä fiksua itse voisi sanoa. Voisit opetella joitain "hölynpöly" lauseita, sellaisia jotka tulevat melkein kuin automaatiolla ja saat pelattua hieman mietintäaikaa itsellesi. Esim. toinen kertoo olleensa kovassa flunssassa, niin siihen voisi aloittaa vaikkapa" ai, ai, se on taas tämä vuodenaika sitä, saapa nähdä koska tässä itsekin sairastuu..." Tämä nyt vaan esimerkkinä. Tällaisia avauksia voi olla esim. " ai, kuulostaa mielenkiintoiselta..." "Oho, no enpä olekaan kuullut tuollaisesta", "hyvänen aika, kylläpä sitä kaikenlaista sattuu ja tapahtuu".

Ihmiset tykkäävät kertoa omista kokemuksistaan ja useimmat tykkäävät myös "päteä". Eli jos joku kertoo vaikkapa siitä käsivammastaan, voit vaikka ihan lämpimiksesi kysellä tarkemmin hoito-ohjeista, tutkimuksista jne. vaikka asia ei edes niin kovin mielenkiintoinen olisikaan tai vaikka tietäisit jo vastauksen.

Usein jo sekin auttaa, että näytät ja vaikutat kiinnostuneelta. Säilytät katsekontaktin, nyökyttelet sopivasti, annat kasvojesi "elää".
 

Yhteistyössä