Miten saada lisää rohkeutta ja sosiaalisia taitoja??

[pelokas ja ujo]

Olen kauhean ujo, olen aina ollut. Luonteeltani myös rauhallinen, porukoissa enempi sivusta seuraaja kuin päällepäsmäri. Osaa ajatella rauhallisuuttani myös vahvuutena, mutta ihmisten ainainen huomauttelu hiljaisuudestani alkaa ahdistaa ja masentaa. Esim. työpaikoilla asiasta huomautetaan.

Työhaastatteluissa olen osannut tehdä vaikutuksen ja osannut puhua, mutta kun sitten olen siinä työyhteisössä niin jään herkästi syrjään. En osaa olla sosiaalinen. Tänään nykyinen pomo kysyi minulta, viihdynkö ko. paikassa ja onko jotain erityistä mielen päällä. Vastasin, ettei ole vaan olen vaan tällainen. Mutta kysymys alkoi masentaa Työssäni sosiaaliset taidot ovat kuitenkin tärkeitä.

Miten saisin lisää rohkeutta ja pääsisin muiden juttuihin mukaan? Jossain tietyssä seurassa osaa olla sosiaalinen, esim. töissäkin joidenkin henkilöiden kanssa juttu luistaa mutta toisinaan ja toisten kanssa taas menen ihan lukkoon.

Mikä neuvoksi?? Potkitaankohan minut pois töistä...??

 

[kohtalotoveri]

oot ihankun mä. mullekin pomo sanoi että miten mä olen töissä ihan erilainen kun mitä olin haastattelussa

 

[Herra Majuri]

Lopeta sen miettiminen mitä suustasi päästät ja lauot sen mitä mieleen juolahtaa.

 

[Kylmä ämmä]

Sama juttu mulla.Kahdenkesken tulen ihmisten kanssa hyvin juttuun,mutta suuremmassa porukassa menen aivan lukkoon.En uskalla sanoa oma-aloitteisesti mitään,pelkään että sanon jotain todella typerää yms..

 

[ap]

Miten te kohtalotoverit olette ongelmanne kanssa pärjänneet??

 

[neiti Dina]

Jännittääkö? kannattaa ihan alkajaisiksi hyväksyä se, että se jännitys on luonnollista. Jos posket punoittaa ja hikoiluttaa sosiaalisessa tilanteessa, kannattaa ajatella "so what, that's who i am!" Täriseekö ääni? Älä välitä, sitä muut harvoin huomaa.

Ajattele mielessä tilanteita mihin voisit joutua ja miten haluaisit toimia, ihan vuorosanoja myöten. Esim. joku työpaikan kahvitauko, keksi itsellesi repliikit ja sano ne vaikka ihan oikeasti ääneen. Tätä harjoitusta voi tehdä myös peilin kans.

Opettele small talkin "säännöt", eli mistä voi puhua, mistä ei sovi puhua.

Aloita pienistä asioista, sää on aina mainio ja ajankohtainen. "olipa tänään kylmä aamu kun tulin töihin" jne. Pikkuhiljaa alat löytämään ne ihmiset joiden kans pystyt juttelemaan luonnollisesti, ettei se tilanne ahdista.

Äläkä koskaan väheksy itseäsi tyyliin "mä oon vaan tällanen..." vaan ajattele "minä olen tällainen ja sillä sipuli"

Hymyile paljon ja näytä kiinnostuksesi keskustelussa, niin sinuakin on helppo lähestyä. Vuorovaikutukseen tarvitaan aina kaksi =)

 

[gd]

Kaikkien kanssa jutun ei tarvitse luistaa. Yksi tehokas keino on kuitenkin vain mennä mukaan juttuihin, vaikka ihan vain parilla kommentilla, ei tarvitse olla aivan suuna päänä. Mitä enemmän menet mukaan, harjoittelet sitä sosiaalisuutta ja pistät itsesi tekemään asioita, sitä luontevammalta se vähitellen alkaa tuntua. Aikaa tähän voi mennä, mutta antaa mennä, otat sen vaikka "polun" kannalta.

Ja jos ei asiat ala etenemään ja koko sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu epämiellyttävältä, hyväksy itsesi tuollaisena kuin olet. Ihmiset ovat erilaisia. Kyllä sosiaalisilla taidoillaan voi pärjätä ihan hyvin, vaikkei yltiösosiaalinen olisikaan, mutta tosiaan tässäkin pätee se, että jos et ole sitä luontaisesti, harjoitus tekee mestarin.

 

[neiti Dina]

niin ja tosiaan, faktahan on että kaikkien kans ei voi tulla yhtä hyvin juttuun, kemiat ei aina kohtaa. Sun ei tarvitse alkaa miellyttään ketään, vaan ole ihan reilusti oma itsesi ja jos joidenkin kans ei juttu luista niin antaa olla luistamatta, et suinkaan ole yksin siihen "syyllinen".

 

[@7]

Ymmärrän sua enemmänkin kuin hyvin kun itse olen ollut aivan HIRVITTÄVÄN ujo.
Nykyään olen rento ja puhelias
Mitenkäs tähän on tultu..se onkin pitkätarina se..
Ootko ikinä miettiny sitä miksi olet ujo? mikä on susta tehnyt ujon? vai oletko aina vain ollut ujo? Ite pääsin ujoudesta eroon ihan pikkuhiljaa, en erityisesti edes kai? pyrkinyt siitä eroon, toki se hallitsi elämää ja sitä vaikeutti myöskin. Oon tehny sijaisuuskia päiväkoteihin ja sit mä jouduin menemään talosta taloon aina ja kohtaamaan uusia ihmisiä, se varmasti vaikutti vähäsen, tai siis TODELLA PALJON mutta muutos on TODELLA PIENTÄ ettei sitä huomaa kuin vasta pitemmällä ajalla.. se vaikutti myöskin kun itsetunto alkoi hiljaksilteen nousemaan ja aloin pitämään itteäni ihan kivana ja tutustumisen arvoisena ihmisienä eli mulla oli ujouden taustalla todella huono itsetunto (takana koulukiusaamista yms yms.) ja sitä etten pitänyt itseäni oikein rakkauden arvoisena...mutta siitä olen eheytynyt 10-vuodessa täydellisesti (melkein -ja ujoudesta olen päässyt ihan tyystin!!)

Ujous on vankila. Sitä tietää ettei tarvitse jännittää, mutta jännittää silti!!
ja kun jännittää, ei saa suutansa auki, ei vain saa, piste.
Sitä pelkää, naurunalaiseksi tulemista, kasvojen menetystä, pilkkaa, panettelua,
ja hylkäämistä.

Se on se SISU millä siitä pääsee eroon, täytyy tietoisesti pyrkiä siitä eroon..aloittamalla vaikka aamun hymyilemällä työkavereille ja sanomalla: moi tai huomenta
seuraavalla viikolla uskallat jo mennä kahveille työkavereiden kanssa, ekana istuudut samaan pöytään ja kuuntelet korvat hörössä toisten juttuja, hymähtelet, naurat hymyilet, avaat suusi yhden kerran sanoaksesi jotain ja sitten vielä toisen kerran kysyäksesi joltakin jotain aiheeseen liittyvää...
seuraavalla viikolla samajuttu..
kolmantena viikkona lausahdat jo pari ylimääräistäkin lausetta jne..
ehkä tota kautta!?!

TSEMPPIÄ!

 

[ap]

kiitoksia kaikille rohkaisun sanoista! Tämä päivä oli töissä jo vähän parempi, kun aamulla mietin, että ihan tietoisesti nyt alan yrittää päästä ujoudesta. Siltikin tuli välillä sellainen olo, että ajattelin, että nyt pitäis sanoa tähän jotain, mutten vaan rohjennut. Mutta ajan kanssa kai... Työporukka kyllä ihan mukava, joten ei tarviis sen suhteen jännittää... mutta minkä luonteelleen voi... :/

 

["vierailija"]

Itse olen myös ujohko ollut koko elämäni. Vuosien varrella ujous toki on vähän karissut, kun on keikkatöitä tehnyt monessa eri paikassa, niin on joutunut menemään omien mukavuusrajojen ulkopuolelle väkisinkin...en tiedä onko se hyvä vai huono asia ? Vaikea sitä luonnetta on muuttaa, lähinnä siihen tarvitsisi terapiaa tms. Kannattaa vaan olla aidosti sitä mitä on, ja haketua omaa persoonaa vastaaviin työtehtäviin. Tosin omalla kohdalla ujous on haitannut eteenpäin menemistä elämässä, koska ei ole rohkeutta ollut ottaa haasteita vastaan. Mutta ehkäpä sekin asia jokin päivä muuttuu....kannattaa vain olla tyytyväinen tähän päivään ja tähän hetkeen. Mä kyllä diggaan itsestäni tällaisenakin..... Ehkäpä ujoilla on muita lahjoja kuin sosiaalisuus, esim. asioiden ja ilmoiöiden pohdiskelevuus, rauhallisuus, toisten huomioon ottaminen. Joten ei parane vähätellä itseä.

 

["Annikaa"]

Moi!

Hmm..ongelmasi näyttää pieneltä
mutta pahalta...
Hengitä syvään kun olet töihin matkalla.
1. Kun tulet töihin, sano vaikka huomenta
tai mikä lie aika silloin onkin, tervehdi.
2. Niinkuin yksi tyyppi ottikin jo puheen aiheeksi
sen että Sä voisit sanoo
-oli kaunis aamu kun olin junan kyydissä
ja katselin ulos, ihanan kaunista jne.
3. Sitten seuraavana työpäivänä kun Sä taas
tuut, Nii kerro vaikka eilisestä päivästä että
miten Se meni jne...

 

[kirz]

kaki ennen tapaamisia se helpottaa kun ei tartte pidätellä kakkaa oot rennompi.

 

["minäminä"]

täällä myös yksi joka isommassa porukassa ei tykkää tai välillä uskalla tuoda itseään esille. Kun ole jonkun ihmisen kannsa kahden juttu yleensä luistaa, tietty kaikkien kanssa ei synkkaa yhtä hyvin ja en koe että vuorovaikutus on pelkästään minusta kiinni. On tilanteita missä ole lähestulkoon vieraalle alkanut juttelemaan ja vastaukseski on saanut muutaman sanan, on sit tullut sellainen olo ettei kyseinen tyyppi halua kanssani (tai kenenkään kanssa) keskustella...

Kun täällä jotkut kirjoittavat,että ujoilla on sit muita vahvuuksia kuin sosiaaliset taidot, niin olen hiema eri mieltä siitä etteikö ujolla sinällään voisi olla hyvät sosiaaliset taidot vaikka olisikin hijaisempi jossain tilanteissa. Kun joillain puheliailla ihmisillä ei välttämättä ole mitään hajua mitä kannattaa missäkin yhteydessä pälpättää, eivätkä välttämättä osaa/jaksa kuunnella muita. Kun taas ujompi saattaa olla hienotunteisempi, eikä päästele (ainakaan kovin usein) suustaan sammakoita epäsopivissa yhteyksissä ja voivat olla loistavia kuuntelemaan.

Itselläkin ujous karissut vuosien myötä, mutta kyllä sen huomaa välillä nostavan päätään kun tulee uusia tilanteita ja ihmisiä. Mutta itsensä kehittämisen kannalta on tärkeää mennä tulta päin eli oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Tsemppiä!